ahdistavat lepakkotuttavat?

pakko oli saada tämä aihe pois tuolta bisse-keskustelusta. lähinnä haluaisin pora-liikkeen paria kirjoitusta vähän kommentoida. minä en tiedä, missä maailmassa elän, kun ei ole ympärillä vaan itsetuhoisia lepakoita.:) onhan ihmisillä ongelmia mielenterveyden(kin) kanssa, mutta niin on kyllä heterotuttavilla myös. noista kirjoituksista välittyi muutenkin niin ahdistava kuva "lesbopiireistä", että alkoi todella ihmetyttämään ja surettamaankin, jos tuollaisia piirejä nyt oikeasti on enemmänkin...?

kyllä mä ymmärrän, että jos kaikki ympäröivät ihmiset alkaa olla tosi ongelmaisia, sitä ei enää halua edes kuulla niiden huolista. eikä kenenkään tarvitse toisten ihmisten murheita loputtomiin kantaa, eikä pystykään. ammattilaiset on sitä varten olemassa. ehkä kannattaisi miettiä vähän vähemmän ahdistuneiden ihmisten seuraan hakeutumista myös? ruveta harrastaan jotain "lesbistä" (jos haluaa lepakkokavereita siis). että saisi vähän muutakin juteltavaa ihmisten kanssa kuin ongelmaa ongelman perään.:)

kuulosti vaan niin vieraalta tuollainen "ulos savustaminen" ja "seksin pihtaaminen", en oikein tiedä mitä tuollaisella voi tarkoittaa. jos joku on muutaman kerran seurustellut ja neitsyt, niin tulee minulle mieleen, että kuinkahan pitkistä suhteista sitten on kysymys... ja millä motiiveilla aloitetuista. jos alkaa suhteeseen että saisi seksiä, niin sitten voi pettyä. minä en pitäisi minään velvollisuutena (!?) harrastaa seksiä milloin vaan tyttöystävää huvittaa, jos minua ei huvittaisi, enkä millään tavoin ole "pihtari", koko sana tuntuu hassulta. tietysti ihmisten seksintarve vaihtelee, mutta kyllä nyt seurustelusuhteessa on minusta niin paljon muutakin. kaikissa ihmisissä varmasti on sellaisia, jotka käyttävät seksiä valtakeinona ja pelivälineenä. surullista. minen vaan ole huomannut että tää olisi jotenkin juuri lepakko-ominaisuus.;)

samoin tuo "piireistä ulos savustaminen". omalla kohdalla tuntuu hassulta että kukaan ystävä minua rupeaisi mistään pois potkimaan tai minä jotain. samoin varmaan ajattelee oma kaveripiiri. ehkä tässä on se, etten kuulu mihinkään tiiviiseen yhteisöön, vaikka on myös lepakkokavereita, joiden kanssa nähdään välillä naisporukalla (tosin joukossa yleensä on sitten bi-/heteronaista myös, ihan vaihtelee.) "kokoonpano" vaihtelee... en ole huomannut, että vaikkapa jonkun uuteen tyttöystävään suhtauduttaisiin oudosti tms. kiva vaan tutustua uusiin ihmisiin. eikä kenenkään exiä "yhteisöllisesti" vihata...:)

nurkkakuntaisuutta varmasti nyt on, baareissa ainakin. mutta se on musta toisaalta/toisaalta juttu. ei mulla itsellä välttämättä ole halua tutustua ihmiseen siksi, että lesboja ollaan molemmat. vihamielisesti en suhtaudu, jos joku tulee juttelemaan, mutta ei ole myöskään jatkuvaa "uusia ystäviä"- hakua päällä.

hmm. en tiedä oliko tässä järkeä, minua vaan alkoi kiinnostaa ja mietityttää se, miten erilaisia kulttuureita tähän lesbiseen maailmaankin mahtuu... kun tuli tuollaista itselle niin vieraan kuuloista asiaa. kiva olisi kuulla, onko tilanne oikeasti monella noin ahdistava. tuli vähän paha mieli.

Hmm. Minä olen huomannut sen että mieluiten hakeudun sellaisten vahvojen persoonien läheisyyteen joilla riittää empatiakykyäkin, en tarkoita sellaista seuraa missä kaikki olisivat itseään hirveästi esille tuovia ja kilpailevia vaan sellaisia suhteellisen henkisesti tasapainoisia ihmisiä jotka eivät kaadu ihan pienestä.

Minua ainakin ahdistaa olla ihmisten seurassa jotka ovat ikään kuin jumittuneet jollekin teiniangst-tasolle jolla itse oli joskus vuonna papu. Sellaista maailmanlopun menoa ei vain jaksa katsoa.

Tottakai jos on hyviä ystäviä joille tulee kriisejä elämässä niin silloin mielellään haluaa olla tukena mutta että jos joku on sellainen että ei pääse mistään suosta itse ylös eikä ole minkäänlaista selkärankaa niin ei ihan oikeasti kauaa viihdy siinä seurassa. Niin se vain on.

Meni jonkin verran aikaa oppia että seurasta tinkiminen ei välttämättä ole kamalan itsekästä:-D

"onhan ihmisillä ongelmia mielenterveyden(kin) kanssa, mutta niin on kyllä heterotuttavilla myös."

Heteromaailmassa on lie enemmän tilaa hengittää, kun ei tarvitse salata sitä yhtä asiaa. Minä tiedän heteromaailmasta miehen joka on ongelmien aiheuttaja, on maannut lähes kaikki tuttavapiirin naiset, minuakin imartelee ja mielistelee koko ajan, mutta minä ja muutama muu olemme hänelle kuin kylmä kallio. Mies siirtyy toiseen naiseen ja ex on kovin jätetty ja rahaakin on palanut ja sitä sitten itketään porukalla. Mutta ei niitä katkeroituneita puheluita tule kuin kerran parissa kuukaudessa kun piirit ovat niin laajat. Ja kaikki nämä ihmiset ovat ex-fundiksia tai nykyisiä fundiksia. Mutta vaikka fundisten kanssa meidän mielipiteemme Jeesuksesta eroaa ja heidän mukaansa minä joudun helvettiin ja olen taatusti huonoa seuraa josta seuraa piireistä erottaminen ja eristäminen, silti he eivät ole jättäneet minua ja asiallisista asioista voidaan keskustella asiallisesti. Ja minä ihmettelen sitä suuresti sillä heillä on myrkyllinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen, ne ajattelevat että minussa on demoni joka saattaa hypätä heihin jos he sattuvat lähistölle tms. He selkeästi erottavat ihmisen ja asian.

Mutta näin ei ole lesbopiireissä tai homo -ja lesbopiireissä niin kuin minä olen kokenut, yleensä vaan pyritään eristämään tai savustamaan ulos hyvinkin heppoisin perustein. Minulla on ollut tiettyjä huomioita, joita olen jaellut ja minut on sen takia monta kertaa ajettu pois eri foorumeilta. Ne eivät ole kovin raflaavia, vaan luokkaa "tällä hymistelyllä peitellään ongelmia" tai että minulla on ollut tässä yhteisössä em. ongelmia. Ei saa julkisesti puhua ongelmista. Ja minä tapasin yhden lahkopomon ja syytin että pedofiliatapauksia on ollut lahkossa ja hän julkisesti myönsi televisiossa että kyllä niitä on ollut.

Minua ihmetyttää suvaitsevina pidettyjen tiukkapipoisuus ja tiukkapipoisten yllättävä avarakatseisuus.

"jos joku on muutaman kerran seurustellut ja neitsyt, niin tulee minulle mieleen, että kuinkahan pitkistä suhteista sitten on kysymys... ja millä motiiveilla aloitetuista. jos alkaa suhteeseen että saisi seksiä, niin sitten voi pettyä."

No jos on neitsyt, niin odotus seksin kokeilemisesta eka kertaa on aika pinnalla. Mitä konkarimmaksi ihminen tässä muuttuu, sitä rennommin on varaa ottaa.

"minä en pitäisi minään velvollisuutena (!?) harrastaa seksiä milloin vaan tyttöystävää huvittaa, jos minua ei huvittaisi"

Minä tein sellaisia asioita naiseni vuoksi joita en missään nimessä tekisi muuten, mutta kun rakastin häntä niin tein, kuten esimerkiksi sadomasokismia.

"nurkkakuntaisuutta varmasti nyt on, baareissa ainakin. mutta se on musta toisaalta/toisaalta juttu. ei mulla itsellä välttämättä ole halua tutustua ihmiseen siksi, että lesboja ollaan molemmat."

Siksi minä haluaisinkin tavata sellaisessa asetelmassa joka on valikoivampi. Minua kiinnostavat esimerkiksi omien harrastuspiirieni naiset, eikä minun harrastuksiini kuulu baarissa oleilu.