Onko verta tihkuva musamaku sairasta?

  • 1 / 6
  • Olli
  • 14.8.2004 14:25
Olen tehnyt väitöskirjan homouden ja lesbouden sairauslaimastas. Siihen minulle antoi virikkeen se, että sekoilin monta vuotta psykoanalyytikon sohvalla yrittäessäni eheytyä heteroksi. Kasvaminen murrosikään 60-luvulla jätti pahoja traumoja: jengipahoinpitelyä, luonnemurhaa, yksinäisyyttä.

Isäni oli orkesteriviulisti ja meillä soi aina Tsaikovskin 5. ja 6. sinfonia traagisine sointuineen. Olen joskus ihmetellyt onko minulla jokin psyykkinen häiriö kun rakastan kuunnella dramaattista ja vertatihkuvaa musaa (Tsaikovski, Brahms, Bruckner, Mozartin kirkolliset jutut).

Ne jotenkin vastasivat rikkirevittyä minäkuvaani nuorena. Yksi psykiatri, jonka kanssa yritin korjata vuosien psykoanalyyttisen eheytysterapian aiheuttamaa masennusta, kysyikin miksi haluan kiduttaa itseäni Mozartin Requiemillä, Tsaikovksin Pateettisella ja Brahmin neljännellä sekä Bachin Kaksoisviulukonsertolla.

Kysynkin teiltä ainoastaan puolileikilläni, onko musamakuni sairas, kun olen koukussa tuollaiseen. Kevyemmälläkin puolella olen kokoussa Heavy Metalliin, joka on myös mielestäni mystistä ja surumielistä

Matteuspassion olen käynyt seuraamassa livenä jo 40:n vuoden ajan. Minusta siinä on makeaa masokismissa rypemistä, mutta myös toivoa paremmasta.

Onko kellään muulla tällaisia kokemuksia? Tarvitsenko ehkä musiikkiterapiaa musiikkimakuuni?
  • 2 / 6
  • DKNY
  • 14.8.2004 15:05
No ihan alkuun totean että Ei, en harrasta musiikin enkä minkään muun avulla masokista rypeämistä.
Siinä ei ole mitään mieltä ja elämä on mulle aivan toista tarkoitusta varten annettu.
Musan suhteen pidän kyllä melankolisesta musasta, mutta tietyyn pisteeseen saakka.

Voisi kaiketi olla ihan mukavaa ihan vaihtelun nimissä vaihtaa välillä hieman pirteämpään musaa. Jos ei iske niin sitten vaan takaisin synkistelemään.
  • 3 / 6
  • jouko
  • 18.9.2004 10:50
musa makusi on enemmän ku ok.ehkä maailma ympärilläsi
tarvii terapiaa.mutta voiko yhteiskunta sairastaa?mulle terapiaa on ministryn psalm 69 ja muutenki se osasto...olen pohjoisesta tääl ahistus on luonnollinen voima ja sitä tasoittamaan todellakaan riitä joku vitun positiivinen perseen keinutus musa...joten älä syylillstä itseäs olet voimakkaasti elossa...nupit kaakkoon
  • 5 / 6
  • thunder
  • 30.9.2004 14:30
new world order......käykää kattoon joel peter witkin
fotoja netiss
  • 6 / 6
  • Emily
  • 30.10.2004 18:26
Itse kuuntelen mm. Mozart (itse pidän Mozartin Requem'istä), Bach, Händel, Hayden, etc...
Kuuntelen myöskin black-metallia, muuta heavy musiikkia, esim. Rammstein, KoRn, etc.
Mutta myöskin Tori Amos'ta. -En kuuntele pop-musiikkia. =)

Kaikki lempi bändit, artistit, muusikot, etc. tekevät musiikkia joka on suurimmaksi osakseen surullista, tai ei-hilpeää. Masentuuhan joskus jostain kappaleista, mutta se on aivan normaalia! Tarkoittaa että on tunteita/tunteikas ja reagoi eri mielialoihin. (Tai miten tuon nyt helpommin kirjottaisi.)

Mutta pointtini on: Eihän sinun hyvä musiikkimakusi, ja no, sanotaan nyt taipumuksesi kuunnella surullista musiikkia tee sinusta, kenestäkään muusta tai minustakaan jotenkin sairasta tai outoa.

Toivottavasti nyt jotenkin auttoi.... =)