Saariahon kaukainen rakkaus
Onko kukaan aikeissa mennä katsomaan Kaija Saariahon merkkiteosta, Kaukaista rakkautta?
Kuuluu olleen sensaatiomaisen hieno Ranskassa, Saksassa ja jenkeissä, joissa sitä on jo esitetty.
Tottakai tämä Saariahon merkkiteos on mentävä katsomaan, lippu on ensi viikon tiistain esitykseen...
Ja kuten tuolla jo tuli aikaisemmassa viestissä mainittua, niin Soilea on mentävä useammankin kerran kuulemaan ja näkemään Straussin Ruusuritarissa, lippuja on odottamassa.
Vihdoinkin meillä on todella runsaasti tarjolla produktioita jotka ovat tasoltaan maailmanluokkaa, kuten yhdessä arvostelussa sanottiin Wagnerin Ringistä, ja samassa yhteydessä kehuttiin talon tekniikkaa, laulajia ja kaikkea muutakin.
No minä aion nyt tänä iltana istua erään puppelipoikasen (tai, no, siis, *puppelimiehen*) kanssa Kaukaisen rakkauden Suomen-kantaesityksessä ja jos siltä tuntuu ja oikein saan ahkeroitua, voisin tuupata Hankille uploadattavaksi pienen kirjuutelman aiheesta tuota pikaa...
Pojo: kiva kiva =)
Ja teille oikein hauskaa, mielenkiintoista ja antoisaa ensi-iltaa, se tulee taatusti olemaan TAPAHTUMA Hesassa, ja Suomen musiikkielämässä muutenkin.
Hih, Hank, sorry, mutta mun vaatimaton arvioni ei taida olla ihan samaa henkeä, kun sun kauniit sanasi tuolla oopperapuolella :D
Kiva kuulla mitä muut tykkäävät, Hesarista nyt puhumattakaan. Onnellisia oopperahetkiä kaikille, käykää vessassa ennen näytöstä, sillä 2 h 20 minuuttia on *pitkä* aika odottaa vessaan pääsyä. Peppukin puutuu!
Pojotor: Sun arvosteluita on kiva lukea kun ne on aina kirjoitettu pikkuisen pilke silmäkulmassa =) Ja tuo arvostelu on takuulla ihka ensimmäinen ensi-illasta, ja nyt se on näytillä tuolla Lukijoiden omissa arvosteluissa.
Suurkiitos =)
Harvemmin sitä on arvostelu kirjoitettu valmiiksi noin tunti esityksen jälkeen, ja näkyvillä alle 12h siitä.
http://ranneliike.net/artikkelit.php?alue=oopperaomat&juttu=oop904604215Pojotor, arvostelusi on oikea helmi :) Kaikkein parhaiten
Kaukaisen rakkauden versiota jonka olen itse kuullut
kuvaisi vertaus Tristaniin ja Isoldeen :D
Tiistainahan olisi itselläni edessä tuo niin paljon puhutun
Kaukaisen rakkauden esitys :D
Kävin juuri katsomassa esityksen ja se on ennenkaikkea kaunis. Meinasin 2 kertaa itkeä esityksen aikana: silloin kun nainen oli valkoisiin pukeutuneena ja alkoi laulaa korkealta ja sitten siinä kun se mies makasi kuolemaisillaan lasilavetilla. Teksti oli hyvin kaunista ja juoni dramaattinen. Naisen vaimea loppulaulu oli myös kaunis ojentuneen käden kanssa. Tykkäsin kovasti miehelle kirjoitetuista lauluista. Naislaulaja oli myös hyvä, mutta ongelmia( maku-asia) minusta tuotti ranskan kieli, mikä ei ole (ehkä) paras mahdollinen laulettavaksi. Todella vaikuttava ja mieliinpainuva esitys. Valoputket kuvasivat minusta laulajien tunnetiloja vaihtuvine väreineen.
Yllätyin kyllä hengellisestä teemasta, mutta teologisesti se ei ole puhdasoppista luterilaisuutta eikä kovin syvällistä kristillisyyttä. Kristinuskon teemoista saisi erittäin syvällisiä juttuja, joita Saariaho ei valitettavasti osaa hyödyntää. Hän ei ole sillä tavalla laajasti lukenut ( sivistymätön?).
Eilen tuli sitten tämä paljon puhuttu ja ylistetty uusi ooppera nähtyä, ja kyllähän se oli aikamoinen kokemus.
Lavastus ja valaistus olivat tosi upeat, orkesteri soitti osuutensa vallan upeasti, ja SKO:n kuoro lauloi upeasti. Kuoron sijoitus toisen parven reunoille oli aika mielenkiintoinen ratkaisu, onnistunut sellainen kyllä.
Vaikka en juurikaan modernia musiikkia ole edes kuunnellut, niin tämä teki omalla tavallaan suuren vaikutuksen. Siinä oli jotain mitä en edes osaa selittää. Tykkäsin orkestraatiosta, kauniista sävelkuluista joita Saariaho on teokseensa loihtinut. Esa-Pekka Salonen piti kaikki narut tyylikkäästi ja taidolla käsissään koko esityksen ajan.
Monica Groop oli kyllä kolmesta solistista ehdottomasti parhain niin äänellisesti kuin muutenkin - Gerald Finley ihan hyvänä kakkosena.
Ja sitten, koko esityksen heikoin lenkki: Dawn Upshaw. Tämä oli todella suuri yllätys että näin todellakin oli. Hänellä on hieno/kaunis ääni, mutta suurimman osan hänelle kirjoitetusta musiikista peitti orkesteri tai kuoro, tai ne yhdessä. Ja lisäksi se ranskan ääntäminen, voi hyvänen aika, se oli kyllä niin englantilaisittain äännettyä että hirvittää. Ja miksi etenkin alussa kun Upshaw aloittaa laulamisen, hän käyttää teinityttömäistä äänenväriä, niin ettei varmasti saa mitään selvää sanoista tai edes hänen lauluaan kuule kunnolla. Miksi ihmeessä? Onkohan tuo joku Saariahon antama ajatus roolin tulkitsemisesta vai Upshaw'n oma idea?
Ihme, en edes kertaakaan nukahtanut, en ollut lähelläkään sillä teos vaati (ja sai) koko huomion - eikä edes takapuoli puutunut tuon 2h 10 minuutin aikana.
Teoksesta ja esityksestä selvästi ollaan montaa mieltä, se kävi hyvin selville oopperan jälkeen kun kuunteli ihmisten keskusteluita. Toiset pitivät varauksettomasti, toiset sekä pitivät että eivät, varmaan oli sellaisiakin joukossa jotka eivät yhtään lämmenneet. Kuulosti siltä että yleisimmät pitämättömyyden syyt olivat: 1. pitkäveteisyys (toiminnan, ehkä selkeiden aarioidenkin, puute), 2. teoksen pituus (johtuneeko tämä syy sitten väliajan puutteestä?).
No kuitenkin, teos on Suomessa, se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, JOS enää lippuja saa, tällä hetkellä olevan tiedon mukaan kaikki Kaukaisen rakkauden esitykset ovat loppuunmyytyjä.
Hank, mähän sanoin omassa homosella korrellani tässä opperakeossa, ettei tää nainen osannut ranskaa pätkääkään ja että vielä pahempaa, sillähän oli englantilaisen kouluja käymättömän muidun pitch!
Kaikki kun on lukenut mun arvostelun on sanonut, että kuinka sä kehtaat nousta vastaan yhtä maailman valovoimaisimmista tähdistä ja mä vaan olen sitten piipertänyt, että niin se nyt vaan oli ;D
Pojotor
Nyt kun kerran päästiin oopperan makuun niin täytyy suositella kaikille Suomen ensimmäisen homoseksuaalin säveltäjän, Erkki Melartinin oopperaa Aino. Ooppera on nimensä mukaisesti kalevalainen - ei ehkä herätä kauheasti innostusta? - mutta tosiasiassa teos on hyvin moderni, psykoanalyyttinen ja tunnustuksellinen; Melartin käsittelee teoksessa omaa seksuaalisuuttaan.
Ooppera muistuttaa tietyiltä osin Saariahon Kaukaista rakkautta. Vaikka Melartinin musiikillinen tyyli onkin enemmän romantiikassa, ovat molemmat oopperat dramaturgisesti hyvin staattisia, tapahtumat kulkevat enemmän roolihenkilöiden mielissä kuin konkreettisesti lavalla.
Lahden Sinfoniaorkesteri levytti teoksen BIS-levymerkille pari vuotta sitten ja levy löytyy varmasti kaikista kirjastoista. Suosittelen lämpimästi.