Kuka keksi Minut/Sinut

Olinko se minä joka en tiennyt mitä halusin?
Vai....
Olinko se minä joka halusi tiedon vain?
Vai...
Olinko minä se jonka jokainen haluaisi tietäää?
Vai...
Olisinko se joka haluisi tiedon vain?
Vai..
Vain oliko se joka tiedon sai vain ?
Vai..
Vai se joka olisi vain?
Vai..
Tai vain olisin,
vain.
Vai...
Olen sinulle vain!
...
Tai..
Unesi kääntöpuolella.
Tai..
Arkesi alussa!


&-(-

Tehtäisiinkös tänne erillinen Runous-osasto?

Minusta kun nämä eivät kuulu muun keskustelun sekaan.

-AXP-

SinutonOnOlo

Kiitos sinulle , kauniiseen ja haikeaan asuun puetuista sanoista ,ajatuksista , mieli lentää ja tuntuu syvästi eletty elämäsi .

Tässä jatkoa:

"Olinko se minä joka teki sinut tai minun toinen osapuoli,

henkinen vastuu minussa on voimaa, rautaa tangossa?,

haluatko?

haluanko?

Aina pakosta voi panna.

Painostus ei auta, haluatko?

Unesi kääntöpuoli, arkesi alussa oli, ei enää.

Olisinko se minä joka halusi saada sinut tänään!?

?-( ==== Jeegermaister lover with c.o.c.k ;)

*ei ymmärrä runoutta*

Samaa mieltä AXP:n kanssa.

Hapatus

Ei runoja tarvitse ymmärtää ja järjellä selittää . Kuuntele sanojen ja ajatusten rytmiä . Tunne . SinutonOnOlo on mainiosti useissa runoissaan pukenut sanoiksi tunteen , mikä sinunkin on mahdollista tuntea .

Jeps, mutta proosa ja poetiikka erikseen. On helpompaa kun viesti on alueella, josta jo tietää ettei se kiinnosta, eikä siis sitä tarvitse lukea.

-AXP-

Kaihdetaan yhdessä ajatusta.
Ollaan hiljaa kummallakin puolella.
Sinun ja Minun.
Peitetään sitä
mitä
halutaan...
Ylpeästi
ohitamme
toisemme..
Unelmien
erillisillä
matkoilla.

Kohti sinua.

Uhittelenko
vielä hetken..

Siinä missä
sinut
tavoitin.

Päästänkö
irti?

Annako voimaa
nauttia siitä.

Hetkestä
jossa olimme.

Yhteisestä rakensimme
suunnan.

Arjen aroille askelille.

Kaksi varvasta minä pidän...

Kaikki muu on sinun.

Palamattomina.

Säästän sinut sinulle.

Itse vapisen hetkissä olemattomissa,
unesi reunoilla.




"Ujoille hetkille,
;-)."

Mitä minä sillä hetkellä ajattelin.
Mitä minä tein sen jälkeen?

Et sanonut pahasti, vaan hyvästi.
Olin ollut jo kauan poissa. Ajatukset muualla.
Sinä näit sen.

Sillä hetkellä en ajatellut mitään,
pelkkää tyhjää, sumeaa, tyhjää.

Sen hetken jälkeen, ajattelin paljon.
Paljon.
Seison sateessa katulamppu valaisee minut.
Katson ikkunaa, josta joskus katsoin ulos.
En katso siitä enää. Et katso siitä enää.

Se on eilinen, se on mennyt, mutta minulla se on iäti.

coitus int.

Loistava runo!! Parasta mitä olen lukenut pitkään aikaan!
Siihen vois optimistisesti jatkaa:

Mä kuutamon varastin
ja tähdet yön
ne kiedon yllesi

Vein myöskin auringon
sen palautin
viereen sydämesi

Ja tässä seison
haarniskassa
jos kuka uskaltaa mua uhmata
en ketään pelkää
en päästä
sua uhkaamaan

Olen vierelläsi rakas
kiedon syleilyyni
suojaan siipieni sun maailmas.

...edellisen lyhennetty versio:

Kuutamon viime yönä varastin
sen hopea on vielä vaatteillain
viereen kasvojesi kuutamon mä tahtoisin
yön tähdet yli sydämesi
kiertämään
kuin purot hopeiset.

*blush* :)