Homot ovat todella kiinnostavia...

...ainakin joidenkin uskovaisiksi itseään kutsuvien mielissä.

Eräällä uskovaisten keskustelulistalla on puolentoista kuukauden aikana kirjoitettu homoudesta jo lähes 1700 sanomaa. Jotakuinkin 36 sanomaa päivässä.

Minua ihan oikeasti hämmästyttä, kummastuttaa ja ihmetyttää, miksi juuri uskovaiset jaksavat homoteemaa pitää esillä vuodesta toiseen. Mikä meissä on muka niin erityistä?

Kun oikein yritän miettiä heidän käytöstään, en voi tulla muuhun tulokseen, että Raamatulla hakkaajilla on oma seksuaalisuus pahasti jumissa. Puhumalla homoista, voidaan ikään kuin luvallisesti käsitellä seksuaalisuutta. Se ei toki oikein onnistu terapiana, mutta kun muuhunkaan ei ole lupaa. No toki siellä itsetyydytystäkin pohditaan, että se on muka synti. Siinäkin kohdassa voi sitten kuvitella, kuinka riettaita TOISET ihmiset ovatkaan.

No tämä on tätä kyökkipsykologiaa. Joku voisi oikeasti tutkia, mikä noita muutamia uskovaisia vaivaa. Heitä pitäisi voida jotenkin auttaa. Se voisi välillisesti helpottaa homojenkin elämää.

Niin rautalankapsykologialta kuin tämä kuulostaakin, niin aika monet varmaankin käsittelevät omia patoutumiaan ja ongelmiaan aggressiivisen vuodatuksen muodossa. Tiedän kollegoita (siis pastoreita), joiden suhtautuminen homoihin on juuri tällainen helvettisodomatulikivivuodatus ja oma moraali varsin kyseenalaista. Toisaalta aika monet näistä esim. netmissionin kiivaista homokommentaattoreista ovat henkilöitä, jotka ovat sosiaalisesti eristyneitä ja koska heitä ei jakseta kuunnella seurakunnissa, he huutavat tuskaansa netissä.

heh, mistähän foormista lienee olevan puhe? xD ei ole viel iha täs 1700

Pastori:
"Tiedän kollegoita (siis pastoreita), joiden suhtautuminen homoihin on juuri tällainen helvettisodomatulikivivuodatus ja oma moraali varsin kyseenalaista. Toisaalta aika monet näistä esim. netmissionin kiivaista homokommentaattoreista ovat henkilöitä, jotka ovat sosiaalisesti eristyneitä ja koska heitä ei jakseta kuunnella seurakunnissa, he huutavat tuskaansa netissä."


Miettikää, että tuollaiset henkilöt ovat "hoitamassa" toisten sieluja. Aika jännää. Eikö teologisen pääsykokeissa ole minkäänlaisia soveltuvuustestejä? Muutenkin, minkälaiset valmiudet papin koulutus oikein antaa ns. mielenterveystyöhön?? Eiköhän ne hommat voisi jättää ihan oikeille ammattilaisille (psykologit & psykiatrit).

Raamattuhan on homovastainen. Minun mielestäni on ihan hölmöä kiistellä siitä onko siellä käsitettä "homoseksuaalisuus" ollenkaan, koska se on naivia ja antaa typerän kuvan homoista. Kysymys on kumminkin siitä, että homoseksuaaleja on olemassa eikä meitä voi vain vaieta kuoliaaksi tai laittaa tuloksettomaan terapiajonoon- ihan samoin on näillä ultra-ortodoksijuutalaisilla Israelissa. Siitä on tehty elokuvakin.

Uskovaiset eivät halua menettää kirkon virkoja homoille.

Tosiasia on se, että monilla hlbt-ihmisillä on ollut kosketuspintaa kirkkoon. On paljon niitä, jotka ovat kiinnostuneita hengellisyydestä ja haluavat elää uskovaisina. Tiedän niitä, jotka ovat kääntyneet katolilaisiksikin tai ortodokseiksi pois luterilaisuudesta.

Minun mielestäni ei riitä se, että sanotaan jonkun asian olevan kiellettyä, mutta ei osata ratkaista tai ei ole antaa ratkaisua "ongelmalle" eikä siihen sen kummemmin haluta paneutua, vaan lykätään asian käsittelyä. Tämä on kummallista, koska perustellaan jumalallisilla asioilla. Jos kerran Jumala on heidän taustavoimanaan niin kai sillä on myös jotakin sanottavaa ja tietää ratkaisun "ongelmaan", kun kerran siihen Jumalan arvovaltaan nojaudutaan ja kun kaikki ovat Jumalan luomia olentoja. Usovaisilta pitäisi vaatia enemmän. Nyt he pääsevät "liian helpolla". Jos heillä on oikea tieto, niin heidän tulisi tietää vielä enemmän, koska heidän taustavoimanaan on jumalallinen auktoritetti. Uskovien tulisi myös kyetä enempään kuin jankuttamaan samoja asioita. Jos he menevät lähetyskentille jakamaan apuaan, niin miksi meillä ei olisi oikeus samanlaiseen apuun. Tarkoitan ihan käytännöllisiä asioita. Kirkon tulisi mielestäni paneutua hlbt ihmisten käytännön ongelmiin ja laittaa kortensa kekoon.

Parahin Johnny, kirjoitit:

"Minua ihan oikeasti hämmästyttä, kummastuttaa ja ihmetyttää, miksi juuri uskovaiset jaksavat homoteemaa pitää esillä vuodesta toiseen. Mikä meissä on muka niin erityistä?"

Minua hämmästyttää, miksi juuri homot sankoin joukoin hakeutuvat teologiseen opiskelemaan ja muutoinkin innolla tirkistelevät sitä, mitä uskovaisten puolella tapahtuu.

Minua eivät onneksi kristilliset hihhulit juurikaan enää vaivaa, koska luovuin kokonaan uskomasta kyseiseen eepokseen ja nykyään heidän kiihkomielisetkin väitteensä raamatuin sitaateilla höystettyinä lähinnä tuntuvat pelkältä henkisen lapsuuden tietämättömyydeltä(siis minusta). Tosin uskoani ei romuttanut niinkään homous, vaan se että kristinusko oli muutenkin mielestäni taantumuksellinen ja ristiriitainen monien nyky käsitysten valossa. Tietenkin tämän voisi korjata tulkitsemalla Raamattua toisella tavoin, mutta tähän minulla ei enää usko riitä(mitä tahansahan voidaan tulkita toisin niin että tuolistakin saadaan lopulta pöytä ja pöytä tuolista :) ).

Muutenkin kiinnostuksen vähenemisen kristinuskoa kohtaan kyllä huomaa: kirkon jäsenmäärä on kokoajan laskussa, samoin kirkossa kävijöiden määrä.


Ovathan nämä samaiset fundamentalisti kristityt kiinnostuneita puolustamaan muitakin Raamatun ikuisia totuuksia moderneja käsityksiä vastaan:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000003927813

Dr. No, oikeastaan vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä viestistä (Mies).

Myös Sateenkaari-ihmisillä on tarvetta uskoa johonkin "voimaan", joka on vaikuttamassa heidän elämänsä ja kohtaloonsa, ja saada osviittaa elämälleen. Sateenkaarivesper on erittäin suosittu. Siinä esimerkki tästä tarpeesta.

Epäilen vahvasti tirkistelyn tarvetta uravalinnassa.

Habitus: "Eikö teologisen pääsykokeissa ole minkäänlaisia soveltuvuustestejä?"

Kyllähän uskontotiedettä pitääkin päästä opiskelemaan kenen tahansa, joka pääsykokeista läpi pääsee. Ei teologinen tiedekunta käsittääkseni ole mikään pappeinkoulutuslaitos (ainakaan periaatteessa), vaan kirkko valikoi itse pappinsa opinnot suorittaneista ja papiksi haluavista.

Onhan nähty sekin, että opintojen läpikäynti ei riitä pappisvihkimykseen, jos henkilö tunnustaa elävänsä homoseksuaalina. Se "soveltuvuustesti" on siis itse kirkon vastuulla ja päätösvallassa...

Korjatakaa jos oon väärässä, mut eikö uskontotiede ja teologia ole kaksi eri asiaa?

Mutta siis pointtini oli se, että eihän papin koulutus anna henkilölle minkäänlaista pätevyyttä toimia mielenterveystyöntekijänä, vain antaako? Eivätkös sitä sektoria varten ole erikseen olemassa psykologit ja psykiatrit?

Teologian opinnot eivät ole pelkkää kristinuskoa vaikka niin usein luullaankin. "Teologia on uskontoja, erityisesti kristinuskoa tutkiva tiede. Teologinen tiedekunta on uskonnollisiin katsomuksiin nähden sitoutumaton vapaa tiedeyhteisö. Teologisen tutkimuksen tehtävänä ei ole asettaa eri uskontoja tai katsomuksia arvojärjestykseen." (Helsingin yo:n teologisen tiedekunnan sivuilta). Opinnot soveltuvat hyvin siis homollekin, uskoipa mihin hyvänsä. Uskontotiede taas on oppiaine, joka Hgissä kuuluu sekä teologiseen että humanistiseen tiedekuntaan. Tämä siis selvennykseksi...

Kyllä teologiseen koulutukseen voi sisältyä aika lailla terapian ja sielunhoidon antamiseen valmistavia aineksia. Itse teen tarvittaessa yhteistyötä lääkärien ja psykiatrien kanssa sielunhoidon yhteydessä. Tärkeää on mielestäni ymmärtää omat rajoitteensa ja vahvat alueensa, jotta ei lähde puoskaroimaan kaikkea eteen tulevaa narsistisen kaikkivoipaisuussyndrooman kourissa.

Varsinkin helluntaiseurakunnassa, jossa itse toimin pastorina, seurakuntalaiset kääntyvät huomattavasti helpommin pastorin puoleen kuin esimerkiksi luterilaisessa kirkossa. Pastorin ohjeilla on myös uskoakseni hiukan enemmän painoarvoa tiiviimmässä yhteisössä elävälle. Rankkaa hommassa on se, että monet ihmiset odottavat pastorin olevan Jumalan äänitorvena. Toisaalta maallikkoliikkeessä monien pastorien taustasta johtuen lähestymistapa on joskus varsin yksipuolinen.

Monien ehdottama perusratkaisu "luovu uskonnostasi, koska se perustuu lapsellisille uskomuksille" ei ole useinkaan kovin toimiva ratkaisu. Henkilökohtaisesti olisin valmis luopumaan heteroseksuaalisuudestani ennen kuin uskonnollisesta vakaumuksestani. Monet kristityt homoseksuaalit ajattelevat samalla tavoin.

Kommentoin Pastorin sanoman viimeistä kappaletta esimerkillä.

Kysyin joskus homomieheltä, että entäpä jos eräänä aamuna herättyäsi huomaisit olevasi eroottisesti kiinnostunut naisista. Vastaus tuli heti: "Menisin oikopäätä psykiatrille, koska minussa on silloin jotakin vikaa!"

Pelottavalta tuntuu homoista sellainen puhe, että omasta identiteetistä pitäisi jotenkin eheytyä ja että se on vain virhe tms. Ajatus voi tuntua aivan yhtä pelottavalta, kuin uskonnollisesta vakaumuksesta luopuminen.

Jotain yhtä dramaattista ovat varmaan kokeneet monet sellaiset henkilöt, jotka uskoivat syvästi Neuvostoliitossa viljeltyyn ideologiaan, sen yht'äkkiä romahdettua alta pois.

Niin homojen kuin "eheyttäjienkin" keskuudessa vältetään puhumasta bi-seksuaalisuudesta. Kuitenkin moneen kertaan on osoitettu useimpien meistä, heteroiden ja homojen, olevan jossakin määrin biseksuaaleja. Kenties on helpompaa elää, kun on selkeät rajalinjat.

Minä haluaisin hieman pehmentää vastakkainasettelua ja puhua myös biseksuaalisuudesta. Seta Foorumilla käytyä keskustelua ja esittäytymisiä seurattuani olen huomannut yllättävän monen henkilön (useat nuoria) määrittelevän itsensä biseksuaaliksi. Kenties nuoret availevat uusia tapoja suhtautua ja keskustella näistä asioista.

"Henkilökohtaisesti olisin valmis luopumaan heteroseksuaalisuudestani ennen kuin uskonnollisesta vakaumuksestani. Monet kristityt homoseksuaalit ajattelevat samalla tavoin."

Valmis luopumaan? Tarkoitatko siis luopumaan nimenomaan heteroseksuaalisuudestasi ja muuttumaan homoksi? Vai luopumaan seksuaalisuudestasi, so toteuttamasta sitä? Nämä kun on kaksi aivan eri asiaa...

Pastori,
pohdiskelen hiljaa mielessäni sinun, helluntaiseurakunnan pastorin, perimmäisiä motiiveja liittyä Ranneliikkeen keskusteluihin. Myöskin noita motiivejasi tällä hetkellä hieman epäilen. Olen itse superyliherkkä kaikelle käännytykseltä vähänkin haiskahtavalle.

Olet tähän mennessä puhunut ihan järkevästi ja ymmärrettävästi.

Olisi varmasti erittäin kiinnostavaa ja molemmille tahoille hyödyllistä, jos keskustelua voitaisiin käydä tasavertaisesti kunkin omista kokemuksista lähtien, toista kuunnellen ja koettaen ymmärtää, ilman jotakin piilotettua agendaa.

Pastori:
"Kyllä teologiseen koulutukseen voi sisältyä aika lailla terapian ja sielunhoidon antamiseen valmistavia aineksia."



Jaa. Kävin huvin vuoksi vertailemassa Helsingin yliopiston nettisivuilla eri laitosten kurssitarjontaa ensi syksylle. Tuossa ei tietenkään ole kyseisten laitosten koko kurssitarjonta, mutta niistä saa aika hyvän yleiskäsityksen opinnoista. Melko helposti voi esimerkiksi todeta, että sille on ihan tietty syy miksi psykologit tekevät mm. mielenterveystyötä ja papit jotain muuta. Katsokaa vaikka itse:


KÄYTÄNNÖLLISEN TEOLOGIAN LAITOKSEN OPETUS SYKSYLLÄ 2004:

Kirkon virka
Organisaatiot ja johtaminen
Kirkon oikeus - kirkolle säädettyä ja annettua oikeutta
Uskontokysymys euroopan unionissa
Kuorolaulukoulu
Ihmisten välinen vuorovaikutus
Vuorovaikutustaidot
Sosio- ja bibliodraama
Psykodraama ja tarinateatteri

USKONTOTIETEEN LAITOKSEN OPETUS SYKSYLLÄ 2004:

Peruskurssi I
Peruskurssi II
Siperia opettaa - pohjoisen uskontoetnografiaa
Uskontotieteen menetelmät
Kenttätyökurssi
Nya idéströmningar inom religionspsykologin
Islamin tuntemus työelämässä
Uskontotieteen ajankohtainen keskustelu
The interpretation of epic narratives
Tieteen ja maailmankuvien semiotiikkaa
Uskontotieteen klassikkopiiri



PSYKOLOGIAN LAITOKSEN OPETUS SYKSYLLÄ 2004:

Ammattietiikka
ATK-kurssi
Harjoittelunohjausseminaari
Havaintopsykologia I
Havaintopsykologian harjoitustyö
Kehitysneuropsykologia (Neuropsykologian erityiskurssi)
Kehityspsykologia I
Kehityspsykologia III
Kliininen ammattikäytäntö I: Psykologin asiakastyön perusteet
Kliininen ammattikäytäntö II: Aikuispsykodiagnostiikka
Kliininen ammattikäytäntö II: Lapsipsykodiagnostiikka
Kliininen ammattikäytäntö II: Neuropsykodiagnostiikka
Kliininen ammattikäytäntö III
Kliinisen neuropsykologian jatkokurssi
Kliinisen psykologian jatkokurssi
Kognitiivinen psykologia I
Kognitiivisen neurotieteen peruskurssi
Kognitiivisen psykologian harjoitustyö
Liikennepsykologia
Psykologisen tutkimuksen harjoituskurssi
Psykoterapian perusopinnot
Sovellutusohjelmoinnin perusteet
Tilastollisten tutkimusmenetelmien soveltaminen I
Varianssianalyysin kurssi

Minusta pastori tekee aika hyvin, koska täällä on niin vaihtelevia mielipiteitä laidasta laitaan, tai melkein.
Voi olla että Pastori on aika yksin sielunhoitotilanteessa eikä tiedä tarpeeksi homojen tavasta ajatella, jotta voisi ymmärtää asiakastaan. Helluntailainen viitekehys ei anna paljonkaan eväitä kohdata homoa, koska hänen seksuaalisuutensa on niin tuomittu elämäntapana. Toinen asia on se, että onko homon pakko istua väkisin tähän helluntailaiseen muottiin, vai voiko hän löytää jonkin luovemman tavan elää helluntailaisena kuin mitä hänelle tarjotaan liikkeen piirissä. sallitaank se edes?Miten välttää konflikti fundamentalistisesti ajattelevan uskonnollisen liikkeen kanssa, jos kerran on sieltä kotoisin tai haluaa juuri siinä yhteisössä elää? Käsittääkseni Olli Ståhlström on perehtynyt tähän eheytysjuttuun eniten kuin kukaan muu homo. Tosin hän on ottanut siihen negatiivisen kannan. Miten sitten kohdata homo, jonka vakaumukseen tai pyrkimyksiin silti kuuluu eheytys tavalla tai toisella? Minusta se vaikuttaa tuhoon tuomitulta jutulta, koska siinä artikkelista siitä juutalaielokuvasta oli juuri 10 lapsisen perheen isä, joka kumminkin "hippasi" homobaarissa eli perhe-elämä ei automaattisesti tuo ratkaisua.

Piti vielä lisätä, että jos sitä asiaa ei jollakin tavalla saada ratkaistua sen homon lähtökohdista, niin seuraukset voivat olla vakavat. Onhan se mahdollista, että maailmankuvan romahdettua eli jos kokee kykenemättömyyttä elää omien ihanteidensa mukaisesti, voi seurauksena olla itsetuhoiset teot. Siinä mielessä kannatan keskustelua Pastorin kanssa ihan niiden homojen ja lesbojen takia, joita todennäköisesti on helluntailaisuudessa. Asia on kieltämättä hankala, mutta Pastoria pitäisi auttaa.

Johnylle:
Ymmärrän hyvin "pelkosi". Samalla tavalla monet meikäläisistä suhtautuvat homoihin eli "todennäköisesti ne pedofiiliperkeleet yrittävät viekoitella pikkupoikia, mitä ne täällä muuten tekisi". En kuitenkaan ole täällä käännyttämässä vaan keskustelemassa tarkoituksena oppia homoyhteisön ajattelua ja vaihtaa mielipiteitä.

Pastorille,
Toivottavasti sinulla on paksu nahka, koska arvelen etteivät kaikki katso suopeasti tällaistakaan keskustelua.

Katsotaan, mitä tästä kehittyy.

Onpa helluntaiseurakunnassa ahdasmieliset ja vääristyneet asenteet! Voiko se olla totta? Eikö ehetymisliike lähtenyt juuri helluntailiikkeen piiristä? Tarkoitan tällä sitä, että olihan homoseksuaaleilla jonkinlainen "asema" teidän yhteisössänne: he tulivat kaapista ulos omalla tavallaan. He tulivat kappista ulos "ryhmänä" ja saivat tunnustetun(?) "tilan" juuri eheytymisfilosofiansa avulla.

pastorin siteeraama "lainaus" on itsessään aggressiivinen, ennakkoluuloinen ja vainoharhainen. Sen taustalla voi olla adventtiseurakunnassa tapahtunut rikos. Tietynlaiset "vastakkainasetelmat" voivat olla vaarallisia. Ne typistävät ihmisyyttä ja lisäävät stereotypioita. Me vastaan nuo toiset! Onko siinä kaikuja jonkinlaisesta "yli-ihmisopista", tasoista ja luokista. Ihmisiä erotellaan ja luokitellaan. Ihmisiä pistetään "pieniin laatikoihin", jotta asiaa osataan käsittää omassa mielessään. Samalla vieraannutetaan ja esineellistetään ihminen kohteeksi. Eikö siinä ole aika negatiivinen käsitys kanssaihmisistä? Pastorin siteeraama lause on leimaava ja panetteleva. Luulisi, että hengellisissä ympyröissä juuri sellaisesta tulisi päästä eroon, koska se sanoma, jota he viljelevät on kohdistettu jokaiseen yksilöön ja on luonteeltaan universaali.

Jos tai kun homoseksuaali ihminen tuo sielunhoidossa esiin omat seksuaaliset taipumuksensa, hän tuo siinä esiin myös oman haavoittuvuutensa ja inhimillisyytensä. Hän asettaa itsensä alttiiksi ja hän on tavallaan suojaton. Silloin hän on yksilönä ja peilaa tätä omaa minäänsä yhteisöön. Pyrkimyksenä on uskonnollisen vakaumuksen ihanteiden mukainen elämä( koska hän haluaa eheytymistä, joka on ilmeisesti helluntailiikkeen ainoa hyväksytty pyrkimys homoseksuaalille?) Onko siinä myös tavoitteena yhteisön hyväksyntä ja siitä erottavien tekijöiden "minimoiminen", jotta kanssakäyminen olisi luontevaa?

Myös sielunhoitajan tulisi voida myöntää oman rajallisuutensa ( " Minä en tiedä, mutta voin olla osallisena ja kantaa osan sinun kipuasi ja suruasi tässä hetkessä"). Eikö sen pitäisi riittää? Asettumalla samalle tasolle ( rajallisena olentona) myönnetään toisen ihmisarvo ja samankaltaisuus.

Minusta olisi mielenkiintoista, jos Pastori valottaisi enemmän niiden kohtaamiensa "kristittyjen homoseksuaalien" elämää vaitiolovelvollisuuden puitteissa, koska nyt voidaan vain "sohia ilmaan". Me emme tiedä tarpeeksi näistä "tragedioista", jotta voisimme niihin antaa mitään kommenttia.

Parahin Johnny, muistutan sinun kirjoittaneen:

"Eräällä uskovaisten keskustelulistalla on puolentoista kuukauden aikana kirjoitettu homoudesta jo lähes 1700 sanomaa. Jotakuinkin 36 sanomaa päivässä."

Olet usuttanut ihmisiä ranneliikkeen palstalla netmissioniin.
En voi mitään sille, että vaikutat tirkistelijältä ja riidanlietsojalta. Joku outo sadomasokistinen kytkentä liittää eräät uskovaiset ja eräät homot yhteen.

Nimimerkki mies kirjoitti:"Käsittääkseni Olli Stålström on perehtynyt tähän eheytysjuttuun eniten kuin kukaan muu homo. Tosin hän on ottanut siihen negatiivisen kannan. Miten sitten kohdata homo, jonka vakaumukseen tai pyrkimyksiin silti kuuluu eheytys tavalla tai toisella?"

Minulla on todella pieni verkkolehdykkä FinnQueer, jossa pohdin väitöskirjani pohjalta 'eheytymisen' teoriaa ja käytäntöä:
http://www.finnqueer.net/etusivu.cgi?o=10_1

Haluaisin nimimerkille mies kuitenkin vielä vääntää rautalangasta, mitä ongelmia syntyy kun käytetään johdattelevia ja ideologisesti ladattuja termejä, kuten "eheytys". Olen monessa artikkelissa todennut, miten termiä käytetään harhaanjohtavasti väittämään, että seksuaalinen suuntautuminen voisi helposti muuttua psykoanalyyttisen terapian tai rukoushoidon avulla.

Tänä päivänä jopa Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistys varoittaa seksuaalisen suuntautumisen muuttamisyrityksistä terapian keinoin, koska se usein johtaa masennukseen ja itsetuhomietteisiin epäonnistuessaan.

Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen suuressa käsikirjassa Textbook of Homosexuality and Mental Health (1996) varoitetaan myös yrityksistä muuttaa seksuaalista suuntautumista terapian tai rukouksen keinoin. Suuntaus ei siitä muutu, mutta voi johtaa masennukseen ja itsemurhakriisiin kun parastansa yrittänyt homo huomaa epäonnistuneensa muuttumisyrityksissä.

On aivan eri asia saada ihminen pidättymään pitkäänkin seksistä jos hänelle uskotellaan tarpeeksi voimakkaasti, että se on väärin/syntiä. Tärkeintä on tajuta, ettei se ole todellista suuntautumisen muuttumista, vaan itsepetosta.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku tietoisesti kiduttaa itseään kieltäytymällä seksistä. Läheinen ystäväni oli isä Carlos Spoor, joka asui ja työskenteli pitkään Suomessa 1970- ja 80-luvuilla. Hän kertoi kieltäytyvänsä kaikesta seksistä, mukaan luettuna itsensä tyydyttäminen. Silti isä Carlos kirjoitti myönteisiä artikkeleita homojen ja lesbojen hyväksyksymisen tärkeydestä uskovaisten piirissä.

Minusta on aivan ok, jos joku eheytyy tuolla tavalla.

Sen sijaan minusta on vaarallista johtaa nuorta ihmistä harhaan uskottelemaan, että suuntautuminen muuttuu pidättymällä tai psykoanalyysillä.

Minut johdettiin nuorena harhaan uskottelemalla, että näin voisi käydä. Kirkon perheasian neuvottelukeskus johti minut pappi-psykiatri Assr Stenbäckin hoitoon ja tämä psykoanalyytikon käsittelyyn.

Asser Stenbäck uskoi, että pidättymällä itsetyydytyksestä ja homosuhteista, voi muuttaa suuntautumisensa. Hänen psykiatrinen teoriansa on: "Homous on opittua, joten siitä voi myös poisoppia".

Perheasiain neuvottelukeskus, Asser Stenbäck ja psykoanalyytikko kiduttivat minua toistakymmentä vuotta keinoilla, joita nykyään nimitettäisiin "eheytysterapiaksi".
Lisäksi kirkon terapeutti syötti jarrua ja Asser hormoneja.

Mikään ei muuttanut suuntautumistani. Mutta kun tajusin, että minua on puolet elämäsäni kusetettu ja elämäni mennyt hukkaan, minut valtasi katkeruus, raivo ja murhanhimo ns. eheyttäjiä kohtaan.

Tappaisin muutaman kirkon sielunhoitajan ja psykoanalyytikon, jos voisin tehdä sen joutumatta vankilaan.

Koska seuraan oppi-isäni Martin Luther Kingin oppia, en kuitenkaan kajoa näihini kusettajiin.

Haluan vain varoittaa kaikkia nuoria, jotka pohtivat seksuaalisen suuntautumisen muuttamista rukouksen tai terapian keinoin. Ettei kävisi kuten minulle, joka vielä 60 vuotta täytettyään joutuu käymään nuoruuden eheytysyritysten aiheuttamia traumoja korjaavassa terapiassa.

Sen takia julkaisen asiallista tieteellistä tietoa seksuaalisen
suuntautumisen muuttamisyrityksistä.

Parahin Olli,

Annoit kiduttaa itseäsi yli kymmenen vuotta. Taidat olla jollain tavalla läheisriippuvainen, kun et aiemmin uskaltanut itseäsi repäistä irti. Söit vapaaehtoisesti jopa lääkkeitä !

Syyllistämisellä on ihmeellinen voima. Varsinkin arvovaltaiselta taholta tulevalla syyllistämisellä. Riittävällä arvovallalla varustettu taho on aikamoisen hyvä manipuloimaan syömään vaikka lääkkeitä, eikä tuollaisesta ole helppo repäistä itseään irti - etenkään jos ainoa tarjolla oleva perusteltu näkemys on se, että pillerit ovat ainoa vaihtoehto päästä homoudesta eroon, ja että homoudesta eroon pääseminen on ainoa vaihtoehto.

Aikanaan (nykymittapuun mukaista) asiallista tietoa esimerkiksi homoudesta oli liki mahdoton saada. Lääkärien sana terveysasioissa oli Totuus ja uskonnon kanssa tekemisissä oleville ihmisille sielunhoitajien katsanto oli Totuus. Ja omalla tahollaan poliitikot koettiin erehtymättömiksi jumaliksi.

Mihinköhän muuten edellisen kirjoittajan mainitsema läheisriippuvuus liittyy tässä yhtään mihinkään?

Dr No: Muistapa tapahtumien ajankohta: aloitin itsekidutuksen vuonna 1960. Silloin ei ollut mitään oikeaa tietoa. Bieberin psykoanalyyttinen tutkimus oli vasta tulossa (1962). Olin vuosikausia aivan yksin ja riippuvainen ns. asiantuntijoiden neuvoista. En tiennyt paremmin. Olin vain valmis tekemään mitä tahansa muuttuakseni normaaliksi.

Minusta ei ole rakentava ratkaisu vain käyttää jotain psykiatrista leimaa minuun (lähimmäisriippuvuus). Tuota mekanismia nimitetään "uhrin syyllistämiseksi". Minusta kysymys ei ole pääasiassa yksilöpsykologisista ongelmistani, vaan uskonnon ja psykoanalyysin aikanaan saamasta hegemonisesta, eli kaiken kattavasta ja kaikkialle ulottuvasta valta-asemasta.

Minusta oikea kritiikin kohde olisi juuri kirkko ja psykiatria. Ainakin itse teen sitä kotimaisissa ja kansainvälisissä mielenterveysliikkeissä.

Dr. No minulle: "Olet usuttanut ihmisiä ranneliikkeen palstalla netmissioniin. En voi mitään sille, että vaikutat tirkistelijältä ja riidanlietsojalta."

Odotan kommenttiisi sinulta hieman painavampia perusteluita, kuin että "minusta tuntuu". Ne ovat sinun päätelmiäsi, eivätkä jotenkin tunnu istuvan minuun.

Netmission on julkinen foorumi, jolla keskustellaan vilkkaasti homojen asioista, toki joskus ennakkoluuloisestikin. Miksemme seuraisi sitä. Voimani eivät vain riitä siihen vauhtiin, millä siellä mennään.

Dr. No, ehkäpä vuoropuhelu homojen ja kiihkouskovaisten välillä on näinä tärkeiden lakimuutosten aikoina ihan tarpeellistakin. En välittäisi nähdä enää yhtään polvirukoilijafundiksia eduskunnan rappusilla, ja Netmission nyt on juuri se paikka, mistä näitä henkipattoja sikiää.

Jos uskonto ei roikkuisi tiellä, homojen oikeudet olisi ilman suurempaa möykkäämistä saatu kuntoon jo aika päiviä sitten.

Kyllä minäkin voin myöntää, että olisin nyt tehnyt asioita eri tavalla, jos sitä voisi "elää uudelleen", mutta en kyennyt muunlaiseen toimintaan. Elin siten kuin osasin ja tein virheitä. Minulla on vain tämä päivä ja nämä eväät ( ja se ei ole mielestäni paljon ). Unelmani eivät toteutuneet. Epäonnistuin miessuhteissani ja epäonnistuin monessa muussakin. Minua aina ärsytti vanhempani yksipuoliset toteamukset: "Elämä opettaa hiljaa kävelemään" tai jotakin muuta vastaavaa, mikä ei ole erityisemmin rohkaisevaa, mutta typerää. Tietynlainen kohtalonomaisuus on mielestäni vieläkin väärin, mitä esiintyy juuri köyhyydessä kasvaneiden parissa.
Kun alamäki tulee eteen sitä helposti katkeroituu ja syyttää toisia, mihin olen itsekin syyllistynyt. Olen miettinyt kuinka paljon olen itse vastuussa omista tekemisistäni, mutta välillä tunsin, että en aina kyennyt välittämään itsestäni ja pitämään omia puoliani. Ystävät pettivät ja jättivät, mikä tekee vieläkin kipeätä. Tullakseen hyväksytyksi, sitä voi tehdä kaikkea järjetöntä. Pitää vain ajatella, että "minä tein siinä tilanteessa sen, mihin kykenin" ja antaa itselleen ( ja ehkä toisille )anteeksi. Se oli minun elämääni. Se oli osa minua.
Onko niin, että homoseksuaalisuuteen, ainakin miehillä, liittyy jonkinlainen sadomasokismi? Monien homomiesten ihanne on selvästi s/m. Näkyykö tämä myös heidän muissakin suhteissaan esim. juuri terapiasuhteessa? Tämä on vain ajatus.

Ainakin terapiassa tai sielunhoidossa tulisi sitten monin tavoin painottaa sen vapaa-ehtoista luonnetta ja sitä, että sen voi lopettaa milloin vain. Kysymyksessä on keskinäinen sopimus, jonka voi myös purkaa( tämä ei nyt skulaa meillä). Ehkä siinä olisi sitten hyvä tehdä tilanne-arvio aika ajoin. Kyllä minua vitutti oman "psykoanalyysini" epä-onnistuminen, mutta itse sitä halusin, koska tarvitsin sitä silloin.

Homoseksuaali ihminen törmää suhteessa kristinuskoon väistämättä ahdistukseen, koska hänellä on tämä fundamentalistien joukko vastassa, millä on vuosisataiset perinteet ja painolasti takanaan eikä useinkaan taitoa tai tietoa kohdata sellaista herkkää ja tuntevaa olentoa kuin homoseksuaali on ( ja yhtä älykkäitä!). Yhtä-äkkiä elämä onkin hänelle vain kieltojen viidakkoa ( ei saa edes runkata!). Mitä ihmettä sen kanssa tekisi? Homoseksuaalisuus erottaa homon tai lesbon siitä yhteisöstä ellei hän sitten varustaudu kaksoiselämän keinoilla ( ja sitähän häneltä varmaan halutaankin). Koko juttu vaan maton alle! Ongelmaa ei enää ole. Klassinen ratkaisu on juuri selibaatti, mikä onkin katolisessa ja otodoksisessa kirkossä käytössä. Selibaatista tulee silloin tavallaan keino paeta avioliiton pakkopaitaa ja se myös suojaa homoseksuaalia miestä ja naista kiusaamiselta. Valitettavasti sekin alkaa olla suljettu homomiehiltä tapahtuneiden skandaalien vuoksi.

En ehdi nyt vielä kuvaamaan "sielunhoitotapauksia", kuten nimim. "mies" ehdotti. (Kiitos muuten "miehelle" hyvistä kommenteista). Heitän tähän kuitenkin yhden tarkennuksen helluntaipastorien suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen. Kollegoissani on nimittäin niitä, jotka perusolemukseltansa kuuluvat "homojaturpaan-kategoriaan", mutta jotka uskonnollisen vakaumuksensa ja työnsä vuoksi ovat pakottaneet itsensä kohtaamaan homoja ihmisenä...ja ehkä yllätyksekseen löytäneet ihmisiä. Teologinen viitekehys (jota helluntailaiset itse kutsuvat viitekehykseksi) toimii siis monessa suhteessa myös myönteiseen suuntaan kuten näissä tapauksissa.

Sanon tännekin jotain.

Sellainenkin juttu tapahtui aikoinaan, että pystybaarissa lähellä pystymetsän sysipunaniskaista reunaa olin viettämässä iloista iltaa parin ystävän ja tutun kanssa. Pöytäseurueeseen liittyi myös muuta baarin asiakaskuntaa. Yksi heistä totesi illan edetessä minulle, että haluttaisi aivan hitosti lyödä minua turpaan, kun olin hänen mielestään "tuommoinen neiti", mutta että ei voi, "kun on löytänyt Jeesuksen".

Tämä uskossa oleminen - tai "uskossa oleminen" - oli ainakin omalta kannaltani siis oikein hyvä juttu, ainakin tuossa tilanteessa ;-)

Pastori: "...tarkoituksena oppia homoyhteisön ajattelua ja vaihtaa mielipiteitä."

Minulla on epäilyni onnistumisesta tässä asiassa tähän mediaan liittyvänä. Tämä ei mielestäni mitenkään ole edustava otos sellaisenaan homoyhteisöstä. Sivuja käy lukemassa viikossa runsaat 4000 eri henkilöä. Ehkä meistä kymmenen ottaa millään tavalla kantaa mihinkään asiaan. Loput vain lueskelevat. Me kirjoittajat emme missään tapauksessa edusta mitään standardihomoa taikka homoyhteisöä. Kaukana siitä. Toisaalta etpä juuri standardihomoa taida löytää mistään.

Jos minä haluaisin tutustua homoihin tai lesboihin, hakeutuisin mukaan heidän aktiviteetteihinsa ja kohtaisin suoraan ihmisiä siellä, en nimimerkin takaa internet-keskustelussa! Kenties olet näin jo menetellytkin. Ellet, suosittelen.

"Mukaan heidän aktiviteetteihinsa"...hah hah haa! Viikon vitsi!
Huppu päässä herkkuun! Varsinaista tutkimusmatkailua. Hubaa!Ajattele nyt jotakin uskovaista homoa, joka käy helluntaiseurakunnassa kaappi tiukasti kiinni. Miten sitä voi kuvitella, että hän nyt välttämättä ikinä osallistuu mihinkään ulostulleen homon juttuihin. Todennäköisesti hän etsii seuransa jostakin ihan muualta tai ei mistään.

Herkku tms. bile- ja baariosastoon kuuluvat ilmiöt eivät todellakaan vastaa tyypillistä sateenkaarikansan toimintaa.

Avoimesti homoksi/lesboksi tunnustautuneiden ihmisten yhteisiä aktiviteetteja kannattaa katsastella vaikkapa Setan, Hot ry:n ja muiden vastaavien toimintaorganisaatioiden sivuilta.

Herkku tms. bile- ja baariosastoon kuuluvat ilmiöt eivät todellakaan vastaa tyypillistä sateenkaarikansan toimintaa.

Avoimesti homoksi/lesboksi tunnustautuneiden ihmisten yhteisiä aktiviteetteja kannattaa katsastella vaikkapa Setan, Hot ry:n ja muiden vastaavien toimintaorganisaatioiden sivuilta.

Kiitos taas, Public eye: ehdit ensin sanomaan suunnilleen saman, mitä aioin. Muuten: tunnen sekä helluntailaisia että jopa lestadiolaislähtöisiä homoja & lesboja jokusen, ja ihan samanlaisia ja samoin keinoin ihmisiin tutustuvia he ovat kuin muutkin.

Teroboy, kerro enemmän, kun kerran tiedät. Miten ja missä? Miten SE tapahtuu heillä?:)))

Johnylle:
En ole tekemässä kvantitatiivista tutkimusta homoyhteisöistä ja tiedän hyvin keskustelupalstojen edustavuuskysymykseen liittyvät ongelmat. Eihän esim. täällä moneen kertaan mainittu Netmission-keskustelupalsta edusta kovinkaan hyvin normaalin helluntailaisen mielipiteitä. Nettikeskustelija kun on profiililtaan usein aika marginaalinen.

Ongelmana ei ole se, etten tuntisi homoja. Itse asiassa yksi hyvä ystäväni on umpihelluntailainen umpihomo. Jos kävelisin johonkin homobaariin (ainoa homobaari, jonka tiedän on Poliisiopisto -elokuvan Blue Oster), voisin keskustella ehkä muutaman homon kanssa. Tämä tuskin eroaa kovin paljoa "edustavuudeltaan" näistä nettikeskusteluista. Olen jo nyt näitä keskusteluja lukeneena oppinut paljon mielenkiintoista kuten tutkija-Ollin lyhennelmiä.

Määrittelisin oman missioni (jota kohtaan ilmeisesti edelleen tunnet epäluuloa) "nettikeskustelumotiiviteorian" avulla. Nähdäkseni tämänkaltaisiin keskusteluihin osallistutaan pitkälti seuraavista syistä:

a) Halu saada muut ajattelemaan samalla tavalla kuin itse ajattelee, eli "käännyttäminen" (yksisuuntainen vaikutus)

b) Halu kysellä asioita (yksisuuntainen vaikutus)

c) Halu keskustella mielipiteistä sekä omaksuen että vaikuttaen. (kaksisuuntainen vaikutus)

Uskoakseni edustan tätä kolmatta vaihtoehtoa. Tässä motiiviepäilysten myrskyssä täytyy kohta perustaa HETA ajamaan heterohelluntailaispastorien oikeutta pyöriä homoseksuaalien keskustelupalstoilla;-)

Ottamatta kantaa "pastorin" mahdollisiin motiiveihin tai epäilemättä niitä on ehkä tarpeen todeta, että miksi uskovaiset eivät saisi olla kiinnostuneita homoseksuaalisuudesta? Vaikka kyseinen netmissionin keskustelupalsta nyt onkin lähinnä todellisuudentajunsa hukanneiden peliareena, se kertoo kuitenkin maailmasta, jossa myös uskovat elävät.

Yksiulotteinen homojen demonisointi on vähenemään päin, enkä osaa oikein vahinkona pitää, jos joku telaketju-uskovainen tulee altistetuksi ajatukselle, että homoseksuaalisuus voi olla laajempi kysymys kuin mitä ahtain oma Raamatuntulkinta sallii.

Tässä(kin) keskustelussa rankimmat äänenpainot näyttävät tulevan meiltä itseltämme: jatkuva vinkuminen baarikulttuurin "pinnallisuudesta" ei minua erityisesti lämmitä. Ravintolat ovat ravintoloita, enkä ole juuri koskaan kuullut kenenkään heteroseksuaalin valittelevan, miten Kaivohuoneella on niin "pinnallista"...

Ravintoloiden ei tarvitse edustaa mitään. Johan nyt on perkele, jos ravintoloissakin pitää ryhtyä leikkimään sateenkaariperhettä siltä varalta että joku heteroturisti sattuu paikalle. Minä ainakin kategorisesti kieltäydyn olemasta mikään "malli" tai heteroiden asennekasvatusväline. Enkä halua sellaisella ravintolassa myöskään käydä.

Aivan oikein arvattu. En ole edelleenkään aivan vakuuttunut tavoitteistasi. Vakuuttautumiseni on toki kasvanut tämän keskustelun ja kommenttiesi myötä. Erityisen kiinnostavana pidän c-kohdan kommenttiasi.

Voin sanoa oman motiivini osallistua vaikkapa eräiden julkisten keskustelupalstojen mielipiteenvaihtoon homoista (ei juurikaan lesboista) on se, että usein keskustelu menee käsitteineen kaikkineen täysin metsään. Minä en voi pitää näppejäni kurissa esimerkiksi silloin, kun kaikki homot leimataan pedofiileiksi tai määritellään vaikkapa transsukupuolisuus = homoseksuaalisuus.

Koen tietenkin tärkeäksi tulla jollakin tavoin kuulluksi. Netmissionia pitkään seuranneena olen oppinut, että sinne mahtuu vain yksi totuus sateenkaari-ihmisistä, eikä se ole se, jollaiseksi minä asian koen.

Mielenkiintoinen kokemus noin yleisimmin on ollut se, että kun vauhdikkaaseen homohakkaamiskeskusteluun tulee mukaan itsensä homoksi kertova, keskustelun sävy muuttuu. Joku koettaa välttää kaikki homon ilmaisemat mielipiteet ja jatkaa entiseen malliin jankuttamista. Joku käy kimppuun. Kun riittävän kauan jaksaa toistaa näkemystään, alkaa kenties joku jo kuuntelemaan ja kommentoimaankin.

Pidän tärkeänä sitä, ettei laajalti seuratuissa julkisissa keskusteluissa ole vain esillä kielteinen ja virheellinen mielipide.

Kovin hedelmälliseksi tämä Ranneliike-keskustelu ei muodostu, jos se jää vain meidän kahden keskeiseksi "haisteluksi".

Kysymys sinulle: puhuit aikaisemmin joidenkin helluntaipastorien muuttaneen käsityksiään tai asenteitaan homoja kohtaan. Mikä on heihin vaikuttanut? Homon kohtaaminen? Asiatiedon lisääntyminen? Vai halu "eheyttää" homoja? Mietin tässä siis heidän motiivejaan.

Voiko eheytymisestä tulla yksi tarkoitus elämälle, motiivi. Homoseksuaalinen ihminen ei voi liittyä yhteisöön, tulla valmiiksi hyväksytyksi homona tai lesbona, vaan siitä yhteyteen pääsemisestä eheytymisen kautta voi tulla päämääräksi. Ehetymisterapia voi korvata puuttuvia ihmissuhteita. Terapeutti ei ole tällöin pelkästään ammattihenkilö, vaan myös yksi ihmissuhde homon tai lesbon elämässä, joka toistuuu säännöllisesti ja rytmittää elämää. On ainakin yksi henkilö, joka on kiinnostunut kuuntelemaan, mitä kuuluu ja miten voi. Perheen puuttuminen täyttyy jollakin, jos se ei ole seksi,se voi olla ravintola-elämä tai järjestötoiminta. Jonkun täytyy tulla siihen tyhjiöön. Tietenkin on olemasa työ, jos henkilö on työkykyinen. Aina on olemassa jokin joka täyttää henkisen tyhjyyden. Jos se ei ole tekeminen, se voi olla depressio. Jokin missio esim. lähetystyö antaa luvan elää naimattomana. Eheytyminen voi myös olla missio. Hengellisyys voi antaa luvan oman elämänsä glorifioimiseen. Naimattomuus ulkomailla jossakin muussa kuin kristillisessä kulttuurissa on outo elämänmuoto. Sitä ei ole. Kykenemättömyys avioliittoon voi antaa sysäyksen lähtemiseen, jotta ei kohtaa omaa kipuaan. Olisi hauskaa tietää kuinka yleistä esim. sairastuminen fyysisesti on lähetyskentillä, kun ihminen törmää väistämättä omaan puutteeseensa, koska vallitseva kulttuuri paikan päällä on yleensä perhe-keskeinen. Se ei voi olla vaikuttamatta yksinäiseen lähettiin.

Naimattomien asema seurakunnissa on jollakin tavoin ratkaisematta. Sitä kautta( jos naimattomat saavat roolin) myös uskovan homoseksuaalin asema voi muuttua siten, että hän voi tulla yhteisönsä jäseneksi. Hänelle tulee oma tila, kun taas nyt hänelle sitä tilaa ei ole.

Eheytymisprosessi voi "valmistaa" homoseksuaalin yhteisönsä jäseneksi. Kun hän on "valmis" eli heteroseksuaalinen, hän voi "astua yhteisöön" täysivaltaisena jäsenenä. Vähän samalla tavalla kuin esim, joku Michael Jackson, joka oli "valmis" useiden vuosikausia kestäneiden kauneusleikkausten jälkeen( nyt hän hankkii itselleen lapsia sijaisäitien avulla). Muutoin hän voi jäädä kokemusmaailmassaan yhteisönsä ulkopuolelle. Vain heteroseksuaalina, hän on osa kokonaisuutta. Homoseksuaalina hän jää irralliseksi omien peittely-yritystensä takia, koska hänen täytyy oikeuttaa oma olemassa-olonsa naimattomana jollakin tavoin. Minä luulen, että uskonnollinen vakaumus "pakottaa" yrittämään avioliittoa. Tämä on sama myös muualla kuin kristinuskon piirissä. Olen kuullut joistakin buddhalaisista tai hindulaisista lahkoista, joissa guru valitsee aviopuolison. Sielläkään naimattomuus ei ole suotavaa.

Mitä tapahtuu silloin, kun yrityksistä huolimatta toivottua tulosta ei tule? Onhan tietenkin mahdollisuus jatkaa terapiaa loputtomiin, jos siihen riittää aikaa ja rahaa. Ei se ole tavatonta heteroillakaan. Yhdysvalloissahan monien elokuvatähtin elämään kuului psykoanalyysi yhtenä osana.

Minkälainen on se tausta, jossa syntyy niinkin ennakkoluuloisia asenteita kuten Pastori kertoi. Se on kummallista, kun ajattelee sitä uskontoa ja sen uskonnon sanomaa, jota he väittävät julistavansa tai jonka edustajia he sanovat olevansa. Miten he lukevat evankeliumeja, jotka on täynnä yhteisönsä ulkopuolelle joutuneita ihmisiä, joita jumaluus kohtasi. Oliko todellakin niin, että vain kaiken tämän elämänmuodon ulkopuolelta tuleva persoona( kuten kristinuskossa uskotaan) kykeni muodostamaan yhteyden niihin, joita sen aikainen yhteisö hyljeksi ja tunnustaa heidän ihmisarvonsa, koska käsittääkseni hän kohteli heitä ihmisarvoisesti-hän mm. söi heidän luonaan? Sen ajan juutalainen yhteisö ei siihen kyennyt eikä sitä halunnutkaan. Sitäpaitsi he mestauttivat tämän sääntöjen rikkojan!

Siksi kritiikki voikin kohdistua helluntailaisuuteen sinänsä, koska se ei synnytä ihanteidensa mukaista käyttäytymistä jäsenistössään. Vai synnyttääkö?

Nimimerkille mies voisin kertoa havaintoni, joka perustuu 30:n vuoden kokemukseen osallistuvana havainnoijana erilaisten homo- ja lesboyhteisöjen sisällä (+ulkopuolella tietysti).

Pääsääntöni on: älä yleistä.

Minun täytyy usein itseänikin muistuttaa siitä, kun näkee mitä vastenmielisempiä ääriuskonnollisia ilmiöitä. Vaikka itse olen uskonnoton, tieteellisen maailmankatsomuksen omaava tutkija, minulla on tietyn sattuman kautta näkymä helluntaiyhteisöihin keittiön oven kautta.

Olen nähnyt, että helluntailaisiakin on kaikenlaisia. Toiset ovat fundamentalistisia fanaatikkoja, toiset rauhallisesti harkitsevia. Tiedän monien seuranneet tuskasta kiemurrellen syksyn 2001 sekoilua eduskuntatalon ympärillä.

Kuulin monen toteavan, miten nuo muutamat hihhulit antavat huonon nimen kaikille helluntailaisille.

Toki helluntailaisille on yhteistä karismaattisuus ja into levittää oma sanomaa. Tuollainen evankelioimisinto ei välttämättä ole sisällöltään homoja ja lesboja syrjivää.

Olisi hyvä pitää mielessä, että SETA:n ensimmäinen sosiaalisihteeri ja yksi perustajahahmo, Seppo Kivistö, tuli myös karismaattisesta lähetysliikkestä. Hän kuuluin Stefanus-lähetykseen, joka salakuljetti Raamattuja Neuvostoliittoon.

Silti Seposta tuli ensimmäisiä tasavertaisuuden asian ajajia Suomessa.

Minäkin olin eräänlainen maallinen, tieteellinen karismaatikko. Siinä missä Seppo salakuljetti Raamattuja Leningradiin, minä salakuljetin Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen APA:n aineistoa, jonka perusteella sairausleima poistettiin. Lopuksi minun ei enää tarvinnut salakuljettaa APA:n materiaalia, vaan minut kutsuttiin luennoimaan kokouksissa Leningradissa ja Tallinnassa.

Vasemman laidan urani huippu oli Moskovassa 1990 pidetty maan ensimmäinen sosiologikokous (sosiologian oli kielletty oppiaine Stalinin aikana). Siellä käsiteltiin mm. suunnitteilla olevaa homouden rikosleiman poistamista. Moskovaan oli kutsuttu asiantuntijoita eri maista, mm. yhdysvaltalaisen poliisiyliopiston John Jay Collegen opettajia.

Viikon päivät luennoimme sadalle Moskovan poliisikoulun opettajalle ja KGB:n edustajalle miten homo- ja lesbokysymys on järjestetty länsimaissa. Minä korostin eirtyisesti Tanskan mallia, jossa oli juuri ennen konferenssia hyväksytty samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröityminen.

Ehdotin neuvostoisännillemme, että "Tanskan tie on oleva meidänkin tiemme".

Neuvostoisännät olivat periaatteessa samaa mieltä, vaikka totesivatkin, että Neuvostoliitossa tuo prosessi tulee kestämään hyvin kauan.

Moskovan konferenssi vauhdittikin rikosleiman poistumista, joka Venäjällä sitten tapahtuikin vuonna 1993.

Nimimerkille mies voisin kertoa havaintoni, joka perustuu 30:n vuoden kokemukseen osallistuvana havainnoijana erilaisten homo- ja lesboyhteisöjen sisällä (+ulkopuolella tietysti).

Pääsääntöni on: älä yleistä.

Minun täytyy usein itseänikin muistuttaa siitä, kun näkee mitä vastenmielisempiä ääriuskonnollisia ilmiöitä. Vaikka itse olen uskonnoton, tieteellisen maailmankatsomuksen omaava tutkija, minulla on tietyn sattuman kautta näkymä helluntaiyhteisöihin keittiön oven kautta.

Olen nähnyt, että helluntailaisiakin on kaikenlaisia. Toiset ovat fundamentalistisia fanaatikkoja, toiset rauhallisesti harkitsevia. Tiedän monien seuranneet tuskasta kiemurrellen syksyn 2001 sekoilua eduskuntatalon ympärillä.

Kuulin monen toteavan, miten nuo muutamat hihhulit antavat huonon nimen kaikille helluntailaisille.

Toki helluntailaisille on yhteistä karismaattisuus ja into levittää oma sanomaa. Tuollainen evankelioimisinto ei välttämättä ole sisällöltään homoja ja lesboja syrjivää.

Olisi hyvä pitää mielessä, että SETA:n ensimmäinen sosiaalisihteeri ja yksi perustajahahmo, Seppo Kivistö, tuli myös karismaattisesta lähetysliikkestä. Hän kuuluin Stefanus-lähetykseen, joka salakuljetti Raamattuja Neuvostoliittoon.

Silti Seposta tuli ensimmäisiä tasavertaisuuden asian ajajia Suomessa.

Minäkin olin eräänlainen maallinen, tieteellinen karismaatikko. Siinä missä Seppo salakuljetti Raamattuja Leningradiin, minä salakuljetin Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen APA:n aineistoa, jonka perusteella sairausleima poistettiin. Lopuksi minun ei enää tarvinnut salakuljettaa APA:n materiaalia, vaan minut kutsuttiin luennoimaan kokouksissa Leningradissa ja Tallinnassa.

Vasemman laidan urani huippu oli Moskovassa 1990 pidetty maan ensimmäinen sosiologikokous (sosiologian oli kielletty oppiaine Stalinin aikana). Siellä käsiteltiin mm. suunnitteilla olevaa homouden rikosleiman poistamista. Moskovaan oli kutsuttu asiantuntijoita eri maista, mm. yhdysvaltalaisen poliisiyliopiston John Jay Collegen opettajia.

Viikon päivät luennoimme sadalle Moskovan poliisikoulun opettajalle ja KGB:n edustajalle miten homo- ja lesbokysymys on järjestetty länsimaissa. Minä korostin eirtyisesti Tanskan mallia, jossa oli juuri ennen konferenssia hyväksytty samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröityminen.

Ehdotin neuvostoisännillemme, että "Tanskan tie on oleva meidänkin tiemme".

Neuvostoisännät olivat periaatteessa samaa mieltä, vaikka totesivatkin, että Neuvostoliitossa tuo prosessi tulee kestämään hyvin kauan.

Moskovan konferenssi vauhdittikin rikosleiman poistumista, joka Venäjällä sitten tapahtuikin vuonna 1993.

en tarkoittanutkaan esittää mitään faktaa, vaan mietin ja kuvittelin näkökulmia: Sitä voi kommentoida ihan vapaasti miten vain. Kumma kyllä pastorin anti sielunhoitajana ja "helluntailaisen" homon ystävänä on hyvin niukka, vaikka hän on koko näytelmän aitiopaikalla...? Hänen luulisi tietävän, miten hänen liikkeensä piirissä olevat homoseksuaalit ajattelevat ja kokevat.

Sitäpaitsi eihän seppo Kivistö enää setaan liityttyään ollut mikään karismaatikko. Kai hän oli jotakin aivan muuta.Miksi hän muuten "käänsi kelkkansa"?

Kärsimyksen ongelma tulee myös lähelle tätä teemaa. Jos Jumala on hyvä Jumala, miksei hän sitten kaikkivaltiaana Luojana lopeta yksittäisen homoseksuaalin kärsimystä? Vai onko yksinkertaisesti niin, että jokaisella on joku tuskaa tuottava asia? Kärsi helvettisi täällä, niin sinun ei tarvitse sitä kärsiä sitten siellä...joku teologi olisi hyvä esittämään mielipiteensä tässä yhteydessä.

Nimimerkille mies: Ihmettelen kysymystäsi. SETA:n alkuvuosina toimin hyvin tiiviisti Seppo Kivistö (ja tietysti hänen kumppaninsa Martin Schreckin kanssa).

Mielestäni Sepossa säilyi koko hänen (lyhyen) aktivistiaikansa karismaattisuus, pyrkimys julistaa parempaa maailmaa. Käsittääkseni Seppo oli uskova myös loppuun asti.

On sitten toinen asia, kuinka viisaita hänen kantansa olivat poliittisesti ja yhteiskunnallisesti ajatellen. Mutta palavasieluinen uudistajasielu hän oli.

Lisäkysymys Pastorille:
Mitä sinä ajattelet ryhmästä (polvirukoilijat), joka parisuhdelain äänestyksen aikoihin pyllisteli eduskuntatalon portailla?

Pastori: "Tässä motiiviepäilysten myrskyssä täytyy kohta perustaa HETA ajamaan heterohelluntailaispastorien oikeutta pyöriä homoseksuaalien keskustelupalstoilla;-) "

Pidän erittäin kiinnostavana ja uteliaisuuttani herättävänä asiana, että olet täällä. En minä ainakaan ole sinua täältä ulos heittämässä, päinvastoin.

Jonkinlaiseksi ufoksi sinut kuitenkin tässä seurassa vielä jotenkin miellän, mikä johtuu tietenkin pelkästään omasta hitaudestani ja rajoittuneisuudestani. Lupaan olla avoin ja oppivainen. Oppimateriaalia olen vain saanut tähän mennessä niukalti.

Olen odotellut Dr. No:n perustelevan tarkemmin heittonsa, jossa hän väitti minua tirkistelijäksi ja riidanlietsojaksi.

Eipä niitä ole näkynyt. Totean siksi, että helppo on herjoja heitellä. Kunnolliseen perustelemiseen tai keskusteluun ei sanoja sitten taida riitäkään.

Liitän tähän joskus aikaisemmin esittämäni luokittelun keskustelulistoilla kävijöistä.

- Sohaisija
- Sohvaperuna (ei koskaan osallistu mihinkään keskusteluun, lukee vain)
- Jankuttaja
- Varsinainen keskustelija

Polvirukoilijoista:

Henkilökohtaisesti en oikein syttynyt polvirukoilijoiden "projektista" ja olen sanonut tämän liikkeemme keskellä myös julkisesti (saaden yhdeltä innokkaalta polvirukoilijalta suorat nuhteet;-). Tunnen hyvin liikkeen johtomiehet ja näen toiminnan heidän persoonallisuutensa ja henkilöhistoriansa luomana käyttäytymisenä. En ole täällä yrittämässä kiillottaa helluntaiherätyksen kilpeä, mutta totean vain selvyyden vuoksi, että näiden polvirukoilijoiden edesottamukset herättävät jatkuvasti keskustelua myös herätysliikkeessämme.

Kukaan näistä polvirukoilijoista ei tietääkseni osallistu pitkäjänteiseen homojen sielunhoitoon seurakunnallisessa kontekstissa. Helluntailaisuudessa melko yleiset ihmeparanemisest ja esim. alkoholistien ja narkomaanien elämän muutokset ovat luoneet paradigman, jossa korostetaan äkillistä täydellistä muutosta. Polvirukoilijoiden edustamassa teologiassa tämä muutos on keskeisessä roolissa ja eräänlainen toiminnan mielekkyyden mittari. Päättely etenee samoin kuin vaikkapa tv-mainos-narratiiveissa: Ongelmatila - ratkaisu - uusi parempi olotila. Homoseksuaalisuus rinnastetaan siis tässä ajattelussa huumeiden käyttöön ja alkoholismiin. "Parannuksen tekeminen" on ratkaisu ja uusi tila on "vapaus homoudesta"

Ruotsalainen helluntaipastori, joka tuomittiin vankeuteen homovastaisista kommenteistaan kuvasi valaisevalla tavalla tätä ajattelua ilmaistessaan olevansa huolissaan siitä, että jotkut nuoret harkitsevat homoseksuaalisen elämäntavan valitsemista. Oman (puutteellisen ja vaatimattoman) homoseksuaalisuuteen liittyvän sielunhoitokokemuksen ja kirjallisuustutkimuksen pohjalta pidän aika absurdina ajatusta "homoseksuaalisen elämäntavan valitsemisesta" samalla tavoin kuin ihminen päättää harrastuksistaan.

Tässä siis hiukan analyyttistä ajatusta polvirukoilijoista. Tiedän läheltä seuranneena ja joissakin tapauksissa itse aktiivisesti mukana olleena lukuisia tapauksia, joissa ihmiset paranevat rukouskontekstissa sairauksista tai päihderiippuvuuksista. Ymmärrän tältä osin polvirukoilijoiden teologiaa. En kuitenkaan tunne tapauksia, joissa seksuaalinen identiteetti olisi muuttunut vastaavalla tavalla. Tietysti olen kirjallisuudesta lukenut tällaisista tapauksista, mutta rajoitan näkemykseni nyt sellaisiin kokemuksiin, jotka itse hyvin tunnen (mitäpä et löytäisi jostakin kirjasta?). Lisäksi yhtenä erottavana tekijänä on se, että alkoholistit, narkomaanit, saatananpalvojat ja fyysisesti sairaat lähes poikkeuksetta haluavat muutosta. Homoseksuaalit eivät käsittääkseni pääsääntöisesti koe omaa "tilaansa" samalla tavalla. Polvirukoilijoiden (jotka helluntaiherätyksen piirissä tunnetaan paremmin "joosua-aktiolaisina) kiistämätön menestys näiden muutosta haluavien ryhmien kohdalla on johtanut heidät soveltamaan samaa viitekehystä homojen kohdalla. Tässä olen heidän kanssan eri mieltä.

Eli yritän vielä kiteyttää... Helluntailaisuuden polvirukoilijatyylisuunnan teologia lähtee oletuksesta, että tietyt asiat ovat Raamatun mukaan syntiä. Näistä vapaudutaan tekemällä parannus ja saamalla Jumalalta voimaa muutokseen. Tämän jälkeen näihin synteihin houkuttavat tekijät ovat kiusauksia, joita vastaan taistellaan enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.

voi voi ja sitä vain jaksetaan jauhaa yhtä typerää asiaa. ketä kiinnostaa onko jokin toisen mielestä syntiä tai ei ja mikä sitä on ihminen sanomaan. ketä tuollainen paapatus kiinnostaa. eikö ole jo tarpeeksi lapsellista tuo polvitouhu? aikuiset ihmiset, että viitsivätkin. menkää kuulkaa johonkin kirkkosivuille, ei ketään teidän jumaljuttunne kiinnosta. Kyllä historia on aina näyttänyt mitä uskonnot tuovat muassaa; sotaa, pahuutta ja tappoja ja nälkää. Mutta kun ihmisen on niin helppo olla kun jopku muu asettaa rajat ja kertoo miten tulee olla ja elää ja mikä on oikein ja mikä väärin. Ei tarvi omaa päätään vaivata ja on myös helppo syyttää "Jumalaa" kun asiat ei menkään toivotulla tavalla. Kyllä, kuulkaa pstorit, teidän on nyt parempi mennä helluntainne kanssa vaikka rukoushuoneeseenne ettette täällä jaarittele turhia ja paranna niitä joita ei tarvitse parantaa. Katsos, tuolla on nälkää ja tauteja, auttakaa heitä, älkää niitä joissa ei ole mitään autettavaa. Haaskaatte kallista haluanne auttaa. Katsos kun tahtovat nuo uskonvouhottajat unohtaa se ainoan tärkeän asian tässä maailmassa,; RAKKAUS. Sitä kun se teidän Jeesuksennekin peräänkuulutti aikanaan.

Parahin Johnny, saavun paikalle eräänlaisen kutsusi johdosta. Kirjoitit:

"käsitteineen kaikkineen täysin metsään. Minä en voi pitää näppejäni kurissa esimerkiksi silloin, kun kaikki homot leimataan pedofiileiksi tai määritellään vaikkapa transsukupuolisuus = homoseksuaalisuus."

Yksi homojen alaryhmä tuntee voimakasta tarvetta uskovaisten seurailemiseen. Johnny vaikuttaa kuuluvan kyseiseen sadomasokistiseen tirkistelijöiden ja riidanlietsojien ryhmään.

Homojen tarve sanoutua irti pedofiileista on ymmärrettävää, mutta valitettavasti homojen joukossa on paljon pedofiliaan taipuvaisia yksilöitä, vaikkei asian myöntäminen ole poliittisesti korrektia.

Tottahan toki homojen tarve sanoutua irti penis- ja kivesamputaatioita läpikäyvistä transsukupuolisista on ymmärrettävää. Ei voi silti odottaa heteromiesten hyväksyvän noita heteromorsioiksi, sillä eiväthän homotkaan hyväksy homomiehiksi tapauksia, joille leikkaukset on tehty toiseen suuntaan.

Dear Dr. No,

käsitteet näyttävät tohtorilla todellakin olevan päin ties mitä.

Jos riidanlietsojista puhutaan, kumpikohan osapuoli, uskovaiset vai seksuaalivähemmistöt, on alkanut toista tiirailla ja ruotia tarkoituksenaan muuttaa ja "parantaa"?
Jos hlbt-ihmiset eivät tähän mitenkään reagoisi, silloin voitaisiin jo puhua masokismista.

Ja homot ovat sanoutuneet irti pedofiileista aivan samalla tavalla kuin heterotkin, koska molemmissa ryhmissä heitä esiintyy. En vain ole koskaan kuullut nimitettävän kaikkia heteroita pedofiileiksi sen jälkeen, kun esim. Belgiassa heteromies on tuomittu nuorten tyttöjen hyväksikäytöstä ja murhista. En tiedä, mihin tohtori perustaa diagnoosinsa siitä, että homojen joukossa on "paljon" pedofiliaan taipuvaisia. Hän tarkentanee mieluusti väitettään.

Sitäkään en ymmärrä, mitä tarkoittaa homojen "tarve sanoutua irti transsukupuolisista". Millä tavoin heistä pitäisi sanoutua irti? Jo lähtökohtaisesti kyse on kahdesta eri asiasta, mutta herra tohtorin kirjoissa ilmeisesti ei.

Kenet kukakin hyväksyy morsiokseen tai sulhokseen, ei taas edellytä minkäänlaista reseptiä tai diagnoosia. Siinä on kyseessä kahden kauppa ja tohtorille korvapuusti.

So dear Dr., what's your actual problem?

Marky, puhu vain omasta puolestasi.
Mitä ilmeisimmin et tajua lainkaan, missä nyt mennään.

Kurkistapa muuten tämän Yhteiskunta-osion aihevalikoimaa. Sieltä löytyy myöskin tämä teema.

Pastorille kiitokset kiinnostavasta ja perusteellisesta kannanotosta polvirukoilijoihin liittyen. Olen ollut myös jonkin verran perillä aktiivisimpien taustoista ja koettanut sanoa itselleni, että anna heille anteeksi, koska he eivät omassa ahdistuksessaan ymmärrä mitä he meille tekevät.

Koen kuitenkin edelleen tulleeni syvästi loukatuksi heidän taholtaan parisuhdelain aikaisiin tapahtumiin liittyen. Uskonnon varjolla he esittivät sellaisia mielipiteitä, joita mistään toisesta ihmisryhmästä ei nykyisin sallittaisi esittää.

He ovat osa helluntaiseurakuntaa, joka ei minun mielestäni ole kyllin ponnekkaasti ja julkisesti irtisanoutunut heidän mielipiteistään. Oloani ei paljoakaan helpota, jos polvirukoilijoista käydään seurakunnan sisäistä, ehkä kriittistäkin keskustelua. Siksi puheenvuorosi tällä foorumilla on minusta tärkeä.

Polvirukoilijoiden aiheuttama mielipaha minussa on hallinnassa, mutta ei hävinnyt. Olkoon se kuitenkin tiedoksi yhdestä epäluuloni ja varovaisuuteni syystä.

Hyvä Johnny, niinpä puhunkin ja muutaman muunkin tuttavani puolesta. Kuule, meitä täällä ei kiinnostaa yhtään mitä jotkin helluntaihin uskovat tai muut uskovaiset ajattelevat. Emme ole heille millään tavalla selitysvelvollisia. Ja kyllä mielestäni ymmärrän missä mennään, mutta jos sinusta kommenttini ovat huonoja ja asiattomia, voin olla hiljaakin. Aivan sama tuo on minulle loppujen lopuksi. Olen vain niin ärsyyntynyt joistakin uskovaisista, aivan kuin heillä nyt olisi valta täällä maan päällä ja jos onkin niin mitäpä se minua liikuttaa. Jos he uskonsa varjolla haluavat tehdä pahaa ja levittää sitä eripuraa ja holtittomuutta niinkuin tähänkin asti niin siitä vaan. Eivät he minua saa vaikka miten valtaansa käyttäisivät.

Marky, hyvä että vastasit. Se sai pinnan alla kyteneen epämääräisen tunteen ja ajatuksen pulpahtamaan pintaan. En tietenkään halua, että vaikenet.

***

Mihin me homot oikein tarvitsemme tätä vastakkainasettelua, vihaa ja kyräilyä kirkkoja ja uskontokuntia kohtaan, jota on jatkunut jo vuosikymmenet?

Mielestäni nyt on tullut aika lopettaa tämä vihoittelu ja alkaa koettaa ymmärtää sekä rakentaa siltoja siihen suuntaan, jonka olemme kokeneet pitkään vakavaksi uhkaksi ja viholliseksemme. Emmekö voisi vain todeta, että niin uskovaisissa, kuin homoissakin on sekä hyviksiä että pahiksia.

Viha vahingoittaa eniten sen kantajaa itseään!

Vahingoitamme myös vakavasti niitä sisariamme ja veljiämme, joilla on sama identiteetti, mutta sen lisäksi uskonnollinen vakaumus. ME synnytämme heille ristiriidan näillä jyrkillä asenteillamme. Mahdollisesti estämme heitä jopa liittymästä omaan vertaisryhmäänsä eli sateenkaari-ihmisiin. Juuri me työnnämme heitä "eheyttäjien" huomaan, koska he eivät löydä turvallista paikkaa ja hyväsytyksi tulemisen tunnetta meidän joukossamme oman uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

***

Teen Pastorille konkreettisen ehdotuksen. Jos kutsu käy, olen valmis tulemaan keskustelemaan sinun ja kolleegoittesi kanssa suhtautumisista ja näkemyksistä puolin ja toisin. Lupaan kuunnella ja kuulla. Toivon myös tulevani kuulluksi.

Jos luottamus syntyy, olen valmis kutsumaan sinut ja kenties muutaman muunkin vastavuoroisesti homoparin kotiin.

Hey Johnny, tiedän, että ajattelet asioita paljon laajemmin kuin minä teen. Hienoa, että jaksat ja ehdotuksesi on erinomainen, mutta sallinet minun sanoa muutaman sanan puolustuksekseni. Eli, olen jo siinä iässä, että ei ole voimia, ei aikaa eikä mielenkiintoakaan yritää korjailla asioita joita olisi pitänyt muuttaa jo vuosikymmeniä takaperin. Niin moni on kuollut, elänyt pelossa ja menettänyt elämänhalunsa k.o. syistä ja siksi, vaikka väärin onkin, ei minua kiinnosta yhtään muuttaa asioita muuta kuin sanoa suoraan se miten inhoan uskovaisia ja uskovaisuutta yleensä. Se on vain helpoin ja halvin pakokeino kohdata maailma oman itsenään. uusi sukupolvi ja nuoremmat muuttakoot nämä asiat nyt paremmaksi vuorollaan. Me emme siihen kyenneet. Luotan nuoriin, uusiin ihmisiin ja siinä tämä ainoa valon säde onkin. Minulta ei ymmärrystä eikä haluakaan riitä rakentamaan rauhaa niiden kanssa jotka ovat tuhonneet ja tappaneet monia kohtatotovereita uskonsa varjolla. Minulle on kenenkään turha tulla sanomaan että uskosta löytyisi jotain hyvää. Sitä kun on nähty aivan tarpeeksi jo tähän ikään mennessä. Pitäisi rauhaa rakentaa tulevaisuuden tähden, mutta katson itseni vapautetuksi siitä tehtävästä, ainakin toistaiseksi. Minua ei enää kiinnosta se hyväksyykö joku minut vai ei. Kiitos Johnny, olet kuitenkin aivan oikealla asialla ja kaikkea hyvää toivottelen.

Marky: "Se on vain helpoin ja halvin pakokeino kohdata maailma oman itsenään."

Silloinhan sallit "maailman" ohjaavan elämääsi, eikä päinvastoin.

Entäpä, jos antaisit itsellesi luvan olla hieman itsekäs.

Totesit uskonnon varjolla tehdyn paljon pahaa. Mitäpä jos ihan itsekkäistä syistä siirtäisit tuon kaiken tapahtuneen muistoistasi menneisyyden roskatunkiolle? Et nimittäin menneitä tapahtumia miksikään pysty muuttamaan. Tulevaisuuteen vaikuttamisen annoitkin jo nuorten tehtäväksi. Keksi itsellesi jotakin mukavaa tuon kaiken menneen sijaan.

Hyvä Dr. No,
Vastaan vain lyhyesti äitini usein käyttämällä sanonnalla: "En tullut vastauksestasi hullua hurskaammaksi!"

Public eye jo tekstiäsi tarkasteli. Olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä, joten enempään kommentointiin en tunne tarvetta.

Jos helluntailaisten keskuudessa esiintyy henkistä väkivaltaa ja homoseksuaalien kiusaamista, niin eikö siihen voisi vaikuttaa kieltämällä se. Miksi homoseksuaali ei voi olla avoimesti oma itsensä helluntailaisten joukossa? Voiko hän olla sitä? Tämä riippumatta siitä, mikä on hänen oma tavoitteensa hengellisyydessä. Eikö meiillä kaikilla ole kuitenkin oma intimiteettisuojamme ja koskemattomuutemme? Jos asenteet eivät muutu, niin helluntailaiset pitäisi luokitella epäterveeksi yhteisöksi laajemmaltikin tässä yhteiskunnassa ja yrittää vaikuttaa siihen poliittisesti rajoittamalla sen toimintaa( esimerkiksi). Lahkot vaikuttavat olevan aina hiukan kyseenalaisia yhteisöjä ja siellä voi tapahtua ihan mitä vain. Kuitenkin yksittäistä homoseksuaalia tulee suojata väkivaltaiselta käyttäytymiseltä. Jos yhteisön asenteiden ja sen yksittäisen jäsenen käyttäytymisen takia homoseksuaali ajautuu itsemurhaan( mikä on tietenkin aina vaikea jälkikäteen todeta), niin mielestäni yksi raja on jo ylitetty. Kyllä uskonnolliset yhteisötkin tarvitsevat rajoja. Ei siellä voi toimia miten huvittaa. Kysymy on tietenkin siitä, minkälaisia johtajia sinne valitaan. Siihen tulisi pyrkiä vaikuttamaan. En tiedä miten.

Yksi, mikä tuli mieleeni olisi se, että ns. epäterveiltä yhteisöltä kiellettäisiin rahankeruu lupa. Pistetään rahahanat kiinni, niin eiköhän asenteet ala pikkuhiljaa muuttumaan. Käytännössä en tiedä, miten asian ajaminen tapahtuisi, mutta onhan eduskunnassa jo nyt homoseksuaalipoliitikko(ja?).

Mikä yhteisö luokiteltaisiin "epäterveeksi yhteisöksi", on tietenkin aivan oma lukunsa (määrittely).

So dear Dr., what's your actual problem?

Ehkäpä juuri se, että tämän keskustelunsäikeen viestin 59 kaltaisia haavekuvia maalaillaan suurella taidolla, mutta käytännön raakaan työhön ei homoista ole. Tuskin Johnny arkielämän tasolla jaksaisi kestää uskovaisuuden ja homoseksuaalisuuden aiheuttaman henkisen ristiriidan rikkirepimän ihmisen emotionaalista moolokinkitamaisuutta. Eheyttäjät jaksavat lohduttaa ja tukea omalla tavallaan.

Olen aikoinaan telonut itseni pahasti uskoessani kokemattomuuttani homoseksuaaliaktivistien maalailemiin kauniisiin kangastuksiin.

Dr. No: "...uskoessani kokemattomuuttani homoseksuaaliaktivistien maalailemiin kauniisiin kangastuksiin."

Kuten esimerkiksi mihin sellaisiin?

Mitä muuten mielestäsi on se "käytännön raaka työ", johon homot eivät pysty?

Perustele!

Tavastani poiketen otan jonkun toisen kirjoituksesta oikein lainauksen. Niin herkullinen oli tuo pätkä "Dr. No" -nimimerkin viestissä...

"Olen aikoinaan telonut itseni pahasti uskoessani kokemattomuuttani homoseksuaaliaktivistien maalailemiin kauniisiin kangastuksiin."

- Kerro, miten olet aikoinasi telonut itsesi pahasti niihin "kauniisiin kangastuksiin"?

- Millaisia ne maalatut "kauniit kangastukset" olivat?

- Kuka ne "kauniit kangastukset" oli maalannut?

Dr. No: Puhuit kokemattomuudesta.

Nuorena ihmisellä on tapana olla kokematon. Niin heteroilla kuin homoillakin. Varmasti lähes kaikilla on ne omat kolhut saatuina ja koettuina. Kuka on saanut kolhunsa mistäkin. Lähes kaikilla on murheita ja ongelmia aikuisenakin. Siinä vaiheessa niitä ei varmaankaan enää parane laittaa kokemattomuuden piikkiin.

"Eheyttäjillä" tuntuu laajemminkin olevan tapana sysätä kaikki "eheytettävän" ongelmat homouden piikkiin. Siihen se lohduttaminen ja tukeminen pitkälti tuntuukin perustuvan. Ongelma tuntuu usein pienemmältä, kun se pystytään johtamaan johonkin yksittäiseen asiaan (tässä tapauksessa homouteen), ja annetaan ratkaisuksi, että kun homous saadaan pois, ovat kaikki muutkin ongelmat poissa.

Toiset pystyvät sysäämään seksuaaliset tarpeensa syrjään, toiset eivät. Osa ehkä pystyy elämään kulissielämääkin. Mutta onko se oikeasti täyttä elämää?

Entäs kun se korttitalo romahtaa, kun tulee taas huono aika? Kuka auttaa niitä, ketkä eivät olekaan "eheytyneet"? Tai kuka auttaa, jos ne "eheyttämiseen" ajaneet ongelmat eivät poistukaan? Tai... ehkä tiedämme vastauksen kysymykseen "kuka". Ehkäpä pitäisi kysyä "miten"? Ellei ole jo liian myöhäistä.

Dr.No, jos tuo on totta, että uskonto ja homoseksuaalisuus repivät ihmisen emotionaalisesti rikki, niin eikö se ole aika kauheata ja surullista. Tuleeko heistä ihmisraunioita? Jos eheyttäjät tukevat heitä "omalla tavallaan", saa sellaisen vaikutelman, että nämä henkilöt ovat surullisesti "menetettyjä"(?) ts. heidän psyykensä on ilmeisesti vaurioitunut ja he saavat jonkinlaista apua, mutta se ei auta enää.

Vihjasit myös, että sateenkaari-ihmiset pettävät(?) jollakin tavalla ja sinulla on ollut siitä kokemuksia.

Minua ihmetyttää se, että homoseksuaalit ovat niin tuomittuja uskonnollisissa liikkeissä ja he joutuvat elämään kaksoiselämää. Miksi heitä ei jätetä rauhaan? Miksi he eivät vain voi olla mukana kirkossa ja seurakunnissa "omalla tavallaan"? Miksi heiltä vaaditaan mahdottomia? Eikö se paljasta enemmän niistä ihmisistä, jotka tekevät "politiikkaa" heidän kustannuksellaan? Kuka heistä oikeasti välittää?

SETAa voi hyvällä syyllä pitää kirkkona muiden joukossa. Homous on sen uskonto ja rukousta baareissa ravaaminen ja jumalanpalvelusta "sen oikean" etsiminen (lue: lukuisten miesten kanssa nussiminen). Tämän uskonnon anesysteemi on pahempi kuin mikään aikaisempi: aneita saadaan välineillä joita ovat hyvännäköisyys, nuoruus, sixpack, iso kalu, sisustus, kosmetiikka, viina, trendivaatteet etc. etc. Pyhinä kirjoituksina luetaan tietty pornolehtiä + "elämäntapalehtiä" jotka julistaa homouden ihanuutta.

Olen Doctorin kanssa paljolti samoilla linjoilla. Eiväthän useimmat uskontoonsa kunnolla hurahtaneet homot suostu näkemään mädännäisyyttään.

mies....juuri näin...hyvä....
Ja ainakin näitä juttuja lueskellen ja ihan vain muutenkin, olenpa vain ihan tyytyväinen ollessani homo ja eipä elämä ole ollenkaan hullunpaa. Ei tarvitse hävetä kaltaisiaan, kyllä täällä on mukavaa ja kantaaottavaa ja erinomaisesti verbaalista porukkaa. Olenpa joskus ajoittain jopa ihan ylpeä ollessani homo. mikä ettei.

Markyn ajatusta jatkan vielä pidemmälle.

Olen todennut, että on ETUOIKEUS syntyä homoksi tai lesboksi.

Meillä ei ole valmiita malleja, muotteja, putkia, joihin meidän pitäisi sujahtaa, kuten heteroille tapahtuu (koulut, avioliitto, lapset, kesämökki).

Minulla on heterokavereita, jotka viidenkympin paremmalle puolelle tultuaan havaitsevat heteroputkessa eteenpäin syöksyessään unohtaneensa elää. Takana on kenties pari epäonnista avioliittoa. Perheelle ei ole ollut aikaa, kun on pitänyt luoda näyttävää uraa. Lapsetkin vihaavat. Lopulta mies on yksin oman menetetyn elämänsä ääressä. Viimeistään siinä vaiheessa ryhdytään sitten ryyppäämään suruun ja murheeseen.

Me homot voimme valita elämäämme aivan oman mallin, jos kanttia ja mielikuvitusta löytyy. Eipä ole kukaan tullut kertomaan, miten homon pitäisi elämänkaarensa rakentaa. Heteromallia on tarjoiltu, mutta siitä olenkin sitten noukkinut vain rusinat ja muun tehnyt ihan omalla tavallani.

Olen elämääni tyytyväinen homo.

Gboy: Miten Setan toimintaan liittyy rukous baareissa ravaamiseen? Miten sen toimintaan liittyy "sen oikean" etsimisen "jumalanopalvelus"? Seta on yhden asian liike - kyllä - jonka tavoite on seksuaalinen tasa-arvoisuus. Sen tavoite ei ole muuttaa ketään homoksi tai lesboksi tai miksikään muuksikaan. Sen yksi tarkoituksista on saada ihmiset ymmärtämään, ettei perinteinen heteromalli ole Se Ainoa Oikea.

Esimerkiksi minä tuen Setan pyrkimyksiä, olen 100% yksiavioinen, parisuhteessa, en edusta klassista miesihannetta ulkonäköni puolesta, en ole enää nuori, sixpäkin sijasta minulla on 1-päck, vehkeeni on noin keskimittainen, sisustus ei kiinnosta minua paljonkaan, kosmetiikkaa en juuri käytä (en hiustenhoitotuotteitakaan, vaan ajan pääni klaniksi), viinaa juon silloin tällöin, minulla on oma tyylini, joka tuskin on kovin "in". En lue pornolehtiä, elämäntapalehtiä kyllä, koska erilaiset lähestymistavat elämään kiehtovat minua. Eikä Seta mielestäni ole ristiriidassa tuon maailman kanssa.

Gboy: miten se "mädännäisyys" ilmenee? Missä se ilmenee?

Gboy. kummallisen katkeraa juttua tunnut vääntävän. Kukin kertoo kokemastaan....vahinko, että ajattelet tuolla tavalla. Mädännäisyys löytynee melko läheltä hyv'ä ystävä. Katsopas sieltä ja heitä pois jos löydät!
Johnny-tyyppejä lisää tähän maailmaan. Tällaisella asenteella ei meillä ole hätä päivää. Olen ajatellut samaa ja tullut myös siihen tulokseen että koska valmista mallia ei ole, olemme joutuneet hioutumaan tällaiseksi ja se varmaankin jalostaa jotkin meistä melko tyytyväisiksi ja empaattisiksikin ja vaikka vaikeampaa on kasvaa yksin ja etsimällä kaikki "palikat" elämäänsä itse niin kyllä se on kannattanut. Ainoa mikä harmittaa, on että kaikilla ei ole niitä voimia niin paljoa. Siinä kun huomaisi olla apuna kun ja jos kohdalle sattuu. No, se siitä. Kiitos Johnny sanoistasi....

Hassua, kuinka juuri samoihin aikoihin eilen illalla minun kirjoittamiseni kanssa Gboy tuotti lähes täysin vastakkaisen hengentuotteen. Se on todella mielenkiintoinen.

Koetan löytää itseäni Gboyn kirjoituksesta. Kovin harmillista, että mikään noista väitteistä ei tunnu istuvan minuun. En löydä omasta ajattelustanikaan tuollaista mallia.

Onkohan niin, että jotkut homoväestöstä ovat jostakin syystä virheellisesti sisäistäneet tuollaisen pilvimallin. Kun elämä sitten oikeasti onkin toisenlaista ja arkisempaa, niin vika pitää löytää itsen ulkopuolelta. Suomen hallitus on liian kaukainen, joten Seta kelpaa syntipukiksi omaan synkkään oloon.

Kuten joku aikaisemminkin kysyi, toistan: Gboy, what is YOUR problem?

Gboy sytti pinnallisuudesta ja seksin ylikorostumisesta, Dr No taas pitkäjännittyneisyyden puutteesta ja vastuusta laistamisesta ( tai sen sysäämisestä toisille ).

Onhan siinä jotakin perää. Ainakin minusta. Olenhan minäkin valittanut joskus homojen ja lesbojen itsekkyydestä. Ei minun mielestäni kritiikkiä tarvitse aina kumota tai puolustaa, vaan miettiä missä määrin se on totta, koska kristittyjen homojen antamaan kritiikkiin löytyy oma kokemuspohja kuten gboy`n ja drno`n teksteistä voi rivien välistä lukea.

Ovathan homoravintolat ja diskot ne alueet homo-elämästä, jotka selvimmin näkyvät ulospäin ja pistävät silmään. Kristitty homo ei voi sinne mennä eikä siihen bilettämiseen osallistua saamatta tunnonvaivoja, koska hänen maailmankuvansa on toinen. Päinvastoin se on erottautuminen siitä, mihin eheyttäminenkin perustuu(?). Kuinka paljon hän kokee, että homona eläminen on maailmallista? Luulen, että tässä on yksi polttopisteestä, kun mietitään sitä asiaa ja heidän olosuhteitaan. Toinen kysymys taas on se, missä määrin kristinusko niitä vaatimuksia asettaa, vai onko tämä lähtöisin tietyistä lahkoista kristinuskon sisällä.

Jos uskonto "painostaa" avioliittoon, niin on minunkin suvussani esimerkkejä siitä (2kpl), jossa hetero-aviopuoliso on kokenut tulleensa petetyksi ja se on tuonut suhteeseen kärsimystä nimenomaan heteropuolisolle, kun hän on mennyt kaappihomon tai kaappilesbon kanssa avioliittoon.

Avioliittoon painostaminen uskonnon nimissä on väärin( jos sitä tapahtuu) ja sitä vääryyttä kokee nimenomaan heteroseksuaalinen puoliso, kun asiat eivät menekään kuten kuuluisi tai tapojen mukaisesti tai kun suhde ei toimi ja puoliso käyttäytyy jotenkin oudosti( esim. on liian "kiltti" ts. ei olekaan normaalia seksi-elämää tai puoliso on paljon poissa kotoa). Törmäsin kerran Lost and Foundissa bi-mieheen, joka oli papin rakastaja/rakastettu, jonka aviopuoliso tiesi suhteesta, mutta tämä mies oli sittemmin hylätty miesrakastajansa toimesta, mikä teki hänet katkeraksi( hän kertoi olevansa itsekin naimisissa). Nämä todellisen elämän tragediat ovat mittasuhteiltaan aika järkyttäviä...tai sitten ei. Kaapissa oleminen on turvallista ja asioiden salaamiseen käytetään uskomattoman paljon voimavaroja.

Siinä mielessä eheyttäminen on jotenkin itsekästä, koska ajatellaanko siinä tulevaa puolisoa yhtään. Tehdäänkö siinä hänen tärkeimmästä suhteestaan "koelaboratorio"? Tuleeko suhtesta "hoivasuhde"? Kuinka tasapainoinen tällainen ihmissuhde on? Kysymys on ennenkaikkea vastuun kantamisesta ja velvollisuuksien hoitamisesta suhteessa sen kaikilla osa-alueilla. Kenestä tulee tässä suhteessa suhteen keskushenkilö- ettei se vain ole tämä eheytyjä ja hänen eheytymisensä? Kuka on siten uhri? He molemmatko?

Edellisessä esimerkissäni bi-miehestä ja hänen rakastajastaan molemmat olivat uskovaisia tai kristittyjä, miten vain.

Olen omasta puolestani mielipiteissäni kertonut omia kokemuksiani keskustelun teemasta ja toivoisinkin toistenkin tuovan esimerkkejä todellisesta elämästä. Miksi? Ehkä siksi, koska muutenhan , ei aina, keskustelu siirtyy yleisemmälle tasolle ja älyllistetyksi jutuksi, jolla ei ehkä ole suuremmin mitään merkitystä kenellekään. On vaikea suhtautua epämääräisiin "heittoihin" tai "vihjailuihin", koska niistä ei saa "otetta" ts. ne ymmärtää väärin. Kenenkään ei tarvitse silti paljastaa omaa henkilöllisyyttään, koska se karkottaa eri mielipiteitä ( vastakkaisia) omaavia pois.

Yksi minun motiiveistani esim. tähän keskusteluun olisi vaikkapa se, että löydettäisiin yksi alue, jossa voitaisiin puhaltaa yhteen hiileen homoseksuaaleina kritittyinä ja ateisteina on se, että kenenkään ei tarvitsisi alistua tai ottaa vastaan huonoa tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua omassa elämässään on kysymys sitten työstä tai harrastuksista. Jos kyettäisiin sellaiseen yhteistyöhön "homoseksuaali"- nimisen yhteisen tekijän alla, niin se olisi paljon. Mielestäni se vaatisi kristityiltä niitten tekojen tuomista päivänvaloon, jotka ovat väärin-luulisi, että se miten ihmisiä kohdellaan olisi uskovaisillekin tärkeätä. Homoseksuaalien tulisi puolustaa toisiaan huolimatta vakaumuksesta, koska me olemme aika yksin, kun vastassamme on enemmistön valtarakenteet. Ateistien taas tulisi välttää kristittyjen uskovien hyväksikäyttämistä omiin tarkoitusperiinsä esim. parsiuhdeasian ajaminen, koska sitähän eivät monet näistä kristityistä "eheytyshomoseksuaaleista" hyväksy. Tarvitsemme keskinäistä kunioitusta. Tavoitteet olisivat aika rajallisia, mutta yhteistyö voisi olla mahdollista paremman elämän saamiseksi homoseksuaaleille, niillekin, joilla on uskonnollinen vakaumus. Eikö totta? Vaikea on tietenkin puuttua niiden homoseksuaalien asemaan, jotka elävät pelokkaina ja piilossa häpeän tähden. Minusta homoseksuaalin tulisi voida elää vapaana ilman häpeää ja leimaamista "huonoksi" tai moraalittomaksi ihmiseksi.

Mies kirjoitti: "Ateistien taas tulisi välttää kristittyjen uskovien hyväksikäyttämistä omiin tarkoitusperiinsä esim. parsiuhdeasian ajaminen, koska sitähän eivät monet näistä kristityistä 'eheytyshomoseksuaaleista' hyväksy."

Tätä lausumaasi en ymmärrä.

Mikä olisi vaihtoehtoinen tapa ja millä tavoin se toteutuisi?

Sehän on ihan selvä. Tehdään yhteistyötä niillä alueilla, jotka mahdollistavat yhteistyön. Luulisin, että yhteistyö fundamentalistisesti ajattelevan homoseksuaalin kanssa sulkee pois parisuhde-asian. Sitähän he vastustavat. Olen ainakin ymmärtänyt niin, ja lisäksi seksin ylikorostamista.

Rekisteröity käyttäjä smo väittää viestissä 72, ettei ole enää nuori eikä hyvännäköinen. Infopaketti http://smolandia.net/?alue=kuka kertoo smon olevan vuosimallia 1973 ja valokuva paljastaa hänet hyvännäköiseksi nuoreksi mieheksi. Homojen kohtuuttomiin tasovaatimuksiin juuri aikoinaan petyin. Ne paljastuivat minulle vasta sen jälkeen, kun ensin oli pyhästi vakuutettu, että täällä kaikki ovat veljiä keskenään.

Seta todella toimii kuin mikäkin uskonnollinen lahko. Ensin ollaan todella kivoja, mutta sitten niitataan maahan. Minut silvottiin tarkoituksellisesti ja sadistista nautintoa tuntien sen jälkeen, kun minut ensin oli houkuteltu tyhjillä lupauksilla ansaan. Minut emotionaalisesti rampauttaneiden ihmishirviöiden nimet säilyvät ikuisesti muistissani, mutta julkiselle palstalle en niitä postita.

En enää luota homoihin. En varsinkaan aktivisteihin. Enkä todellakaan ole ainoa.

Olen sitä mieltä, että tuossa voi olla perääkin jossakin määrin. Itse pidin Setaa liian vasemmistolaisena, koska siellä on ollut edustajia vasemmistopuolueista, ilmeisesti useitakin, vaikka työväenliike suhtautuu homoseksuaaleihin nihkeästi. Tarkoitan tällä ns. tavallista vasemmistoduunaria. Muistaakseni K.Juva valitti siitä julkisesti olikohan se Hesarissa, että työväenliike syrji homoseksuaaleja. En muista käyttikö hän sanaa "syrjintä". K. Juva on kääntynyt sittemmin ortodoksiksi. On kai se selvää, että valtaa pitävät määrittelevät linjanvedot ja varmaankin eri mieltä olevat saavat sen tuntea nahoissaan. ..jos se oli sitä. Toisaalta Setassa otetaan aika avoimesti asioita esille ja valmiutta keskusteluun on usein enemmän kuin vastapuolella. Sitäpaitsi Seta tekee paljon tutkimustyötä, mitä ei sovi unohtaa. Siinä mielessä seta järjestönä voi tuntua ylivoimaiselta, koska se käyttää tieteen menetelmiä ja perustaa asiansa siihen. Minä en ole itse koskaan ollut ns. järjestö-ihminen, joten en tunne Setaa sisältäpäin, kuten Dr No(?). Voin olla mielipiteineni väärässä monissa kohdin.

En kumminkaan pidä esim. parisuhdeasiaa niin tärkeänä asiana, koska suurin osa homoseksuaaleista elää yksin. Minusta olisi tärkeätä, että homoseksuaalisuudesta tulisi jollakin tapaa yhdistävä tekijä yli erilaisten mielipiteiden ja vakaumusten, jotta asiat etenisivät monella taholla. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että homoseksuaalien avuliaisuus ja keskinäinen kanssakäyminen lisääntyisi. Vaikka olisi kysymyksessä kuinka ääri-uskovainen hlbt ihminen , hän voisi saada apua vaikeuksiinsa, vaikkapa ateistisen vakaumuksen omaavalta , jos se olisi tarpeen ja jos löytyisi keino yhteyden löytämiseen, vaikka asiantuntija-apuna tms. vastaavaa. En osaa sitä tarkemmin määritellä.

On kuitenkin hyvä, että voi kertoa vaikka anonyymisti, että on tullut väärin kohdelluksi, mutta tärkeintä olisi päästä vanhoista kaunoista vapaaksi. Jos epäonnistuu jossakin asiassa, kuten minä parisuhteessa, sitä mieluummin välttää asian toistamista, koska siksi kipeätä se teki. Valitettavasti näitä pitäikäisiä suhteita on vähän ja se tekee ainakin minut hiukan kyyniseksi koko parisuhdelällätykseen.

Kaiketikin "Dr. No" on joutunut elämänsä varrella kokemaan kovia. En tiedä mitä, kun tämä ei ole suostunut sen kummemmin valottamaan asiaa. Korkeintaan vihjailee epämääräisesti, että olisi joutunut jonkinlaisen ajojahdin ja joukkokiusaamisen kohteeksi. Kuulostaa aika erikoiselta. Aika vaikea ottaa mihinkään kantaa, kun mitään kuvaa tapahtuneesta ei ole. Vai onko oikeasti tapahtunutkaan mitään? Niin epämääräisiltä selitykset vaikuttavat.

Eikä ole tietoa myöskään nimimerkin "Dr. No" toimista ko. aktivistiporukkaa kohtaan. Onko kyseessä ollut häirintä tai muu sellainen? Ei voi tietää. Oli niin tai näin, en edelleenkään pysty ymmärtämään, miksi omien kolhujen ja joidenkin henkilöiden kanssa suksien ristiinmenon synnyttämä katkeruus pitää sälyttää yksinomaan muiden niskoille.

En ole törmännyt sen kohtuuttomampiin "tasovaatimuksiin" homojen joukossa kuin heteroidenkaan. Meillä jokaisella toki on käsitys tai unelma mahdollisen kumppanin ulkonäöstä tai luonteenlaadusta. Ne vaikuttavat parisuhteen syntymiseen. Ystävyyssuhteissa enemmän pääosassa on luonteenlaatu ja kyky suhtautua muihin. Niin homojen kuin heteroidenkin joukossa.

SETA:ssa on ollut sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia ihmisiä. Lisäksi on erittäin totuutenvastaista väittää, että työväenliike suhtautuisi seksuaalivähemmistöihin nurjasti, katsokaa vaikka äänestystä parisuhdelaista : Puolesta äänestivät vihreät, demarit, vasemmistoliitto ja RKP, vastaan RKP:ta lukuun ottamatta muut porvaripuolueet. Tarkoitan siis mitä ryhmän enemmistö äänesti.

Ovatkos nuo puolueet jotenkin sama kuin työväenliike? Voimakkaimmin parisuhdelakia vastusti mm. demareista muutama ay-aktiivi, ja ammattiyhdistysliike on tietääkseni muutenkin ollut aika nuiva asialle. Siitä en sano mitään, mikä tilanne on nyt, en suoraan sanottuna tiedä.

Sinä sen sanoit! Muutama ay-aktiivi. Porvareista asiaa vastusti aika paljon enemmän, kuin muutama.

Millä perusteella väität, että ay-liike suhtautuu nuivasti seksuaalivähemmistöihin?

Työväenliikehän on yhtä kuin työväenpuolueet ja ammattiyhdistysliike...

Tarkoitin, että demareista VAIN muutamat ay-aktiivit - ja itse asiassa jokunen uskovainen - vastusti. Muista puolueista en sano mitään. Työväenliike on minusta hankala termi: miten se rajataan? Voiko tosiaan sanoa, että jokin nykypuolue ajaa työväenliikkeen asiaa? Ketkä ovat työväkeä? Onko siinä jokin palkkaraja kenties? Olen ikäni ollut palkkatyössä, mutta en koe kuuluvani työväenluokkaan.

Minä olen melko varma siitä, että metalli-tai paperiliiton työpaikoilla homoseksuaali joutuu pitämään kaappinsa ovet tiukasti kiinni. Eri asia on se kuinka uteliaita miehet noin ylipäätään ovat toistensa yksityiselämästä, mutta siitä olen varma, että suomalaisen miehen suurin fobia on tulla leimatuksi "homoksi" tai "runkkariksi". Näkeehän sen niistäkin homoista, jotka ovat Nokialla duunissa- eivät ne ole kuin lauma kaappihomoja...avointa homoseksuaalisuutta on erittäin vähän käytännön työ-elämässä. Avoimesti ollaan lähinnä vapaa-ajalla ja harrastuksissa.

Miesparka, tuo nyt oli ihan höpölöpöä: Nokialla on töissä paljonkin kaapittomia homoja - tunnen monta, enkä itse ole Nokialla. Keskimäärin koulutetummat ovat keskimäärin suvaitsevampia, mutta siitä ei tietenkään pidä yleistää yhtään mitään.

Mies-parka. Vähänpä tunnet käytännön työelämää. Ennen kuin lähdin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä, olin töissä Nokia Elektroniikkassa (sittemmin Telenokia) aluevientipäälikkönä. Jos 1980-luvulla herätin myönteistä mielenkiintoa Nokialla, aina sen johtoa myöten, että mies jaksaa kaiken lisäksi toimia homoaktivistina :)

Vaihdoin vihdoin alaa kun kansainvälisen liike-elämän karut realiteetit alkoivat rasittaa omaatuntoani. Jostakin syystä tunnen rajua vastenmielisyyttä lahjontaa ja epärehellistä kilpailua kohtaan. Mutta se ei olekaan enää seksuaalipoliittinen kysymys.

Pettymykseni oli suuri, kun yhteiskuntatieteissä ja seksuaalipolitiikassa löin pääni myös epärehelliseen kilpailuun ja kyynärpäätaktikointiin.

Ihan totta! Minun ystäväpiirissäni suurin osa on kaapissa. Ei se niin yleistä ole. Ehkä Nokia on poikkeus yleisestä säännöstä, tehän sen tiedätte.

Pastori näyttää palanneen mahdollisesti suviseurojen jälkeen mallisempien tiedonsiirtoyhteyksien pariin.

Tein sinulle sanomassa 59 (29.7.) konkreettisen ehdotuksen. Epäilen sen jääneen pitkässä viestiketjussa huomiotasi vaille, joten toistan osan sanomastani nyt tässä.

*****

Teen Pastorille konkreettisen ehdotuksen. Jos kutsu käy, olen valmis tulemaan keskustelemaan sinun ja kolleegoittesi kanssa suhtautumisista ja näkemyksistä puolin ja toisin. Lupaan kuunnella ja kuulla. Toivon myös tulevani kuulluksi.

Jos luottamus syntyy, olen valmis kutsumaan sinut ja kenties muutaman muunkin vastavuoroisesti homoparin kotiin.

Teologiseen ei ole soveltuvuustestejä. Teologi voi valmistua papiksi, uskonnonopettajaksi tai yleisen teologian linjalta. Teologi voi erikoistua psykiatriaan eli saada täysin samaa koulutusta kuin psykiatrit. Papilla, joka antaa sielunhoitoa, tulee olla siis pätevyys psykiatriassa. Eli ihan oikeita ammattilaisia ovat. Sitä paitsi miksei psykologi/psykiatri voi olla ahdasmielinen? Oma kokemukseni muista teologeista on että aika kaiken kirjavaa porukkaa on ja liberaalit vahvasti edustettuna. Jopa ateisteja löytyy.

Hyvä juhoeerikki. Nyt tuli ihan höpöhöpöä sinulta. Psykiatrin pätevyys voi olla vain henkilöllä, joka on suorittanut erikoislääkärin tutkinnon. Vastaavasti psykologin pätevyys on henkilöllä joka on suotittanut psykologian maisterin tutkinnon, johon sisältyy ammatilliset opinnot ja psykologiharjoittelu. Jos teologian maisteri on suorittanut osa-opintoja psykiatriassa tai osaopintoja psykologiassa niin se ei tee hänestä pätevää näissä kahdessa terveydenhuollon ammattitutkinnoissa.Tämä asia on tärkeä pitää mielessä.

Teologian opintojen suorittaminen ei vielä johda pappisvihkimykseen. Papeilta vaaditaan soveltuvuuskokeita, jotta voi toimia pappina. Kannattaa myös olla sekoittamatta psykiatriaa ja sielunhoitoa.