"Uskonto on koko ajan tärkeämpää amerikkalaisille äänestäjille. Washingtonilaisen Pew Forum on Religion and Public Life -instituutin tutkimusten mukaan uskonnollinen vakaumus sanelee amerikkalaisten äänestyskäyttäytymistä jo enemmän kuin koulutus, tulotaso tai sukupuoli." Lainaus on tämän aamun Kalevan nettisivulta. Ei taida luvata kovin hyvää maailmanrauhalle, homojen oikeuksille, tasa-arvolle yleensäkään.
Uskonto ja äänestyspäätös
Oletettavasti tässä tarkoitetaan nimenomaan kristinuskoa, mutta missä mielessä kristinusko uhkaa tasa-arvoa(homojen nyt ehkä tietyssä mielessä, mutta ei eri rotujen tasa-arvolle)? Missä mielessä se on uhka maailmanrauhalle(Teijo Virolainenkin sentään oli kristitty, nykyään kuuluu kristillisdemokraatteihin)?
Mielestäni joidenkin homojen kammo uskovaisia ja kristinuskoa kohtaan on täysin suhteetonta. Kristittyjen kohdalla sentään voi aina vedota siihen iki-ihanaan Jumalan lahjaan "vapaaseen tahtoon" ja myös suvaitsevaisuuteen.
Tietenkin on myös kaikenlaisia totalitarismiä ja rasismia kannattavia kristittyjä, mutta ne sentään ovat vähemmistö heidän joukossaan ja useimmiten vieläpä kovin kylmiä oman uskonsa suhteen(ts. muotokristittyjä, joita ei edes kelpuuteta monissa kritillisissä piireissä).
Mielestäni joidenkin homojen kammo uskovaisia ja kristinuskoa kohtaan on täysin suhteetonta. Kristittyjen kohdalla sentään voi aina vedota siihen iki-ihanaan Jumalan lahjaan "vapaaseen tahtoon" ja myös suvaitsevaisuuteen.
Tietenkin on myös kaikenlaisia totalitarismiä ja rasismia kannattavia kristittyjä, mutta ne sentään ovat vähemmistö heidän joukossaan ja useimmiten vieläpä kovin kylmiä oman uskonsa suhteen(ts. muotokristittyjä, joita ei edes kelpuuteta monissa kritillisissä piireissä).
Tässä tarkoitettaneen lähinnä sitä, että "kovan linjan" kristityt, jotka kuvailevat Amerikassa itseään lähinnä määreillä "born again-" tai "evangelical Protestants", äänestävät paljon aiempaa selvemmin nimenomaan konservatiivisia ehdokkaita. Sen sijaan "mainline Protestants" ja katoliset ovat heitä ajatusmaailmaltaan huomattavasti liberaalimpia. Tosin katolisten asenteet ovat olleet muuttumassa aiempaa konservatiivisemmiksi (demokraattien presidenttiehdokas Kerry on myös katolinen).
Ote tutkimuksesta:
"In 1987 and 1988, white evangelical Protestants were split fairly evenly along partisan lines (34% Republicans, 31% Democrats). Today, there is a nearly two-to-one Republican advantage among white evangelicals (43%-22%). The partisanship of non-evangelical white Protestants and black Protestants, by comparison, has been relatively stable.
In addition, white Catholics, once strongly Democratic, are now much more politically divided. In the late 1980s, a significantly greater percentage of white Catholics identified themselves as Democrats than Republicans (41% vs. 24%). Today, partisan identification among white Catholics is divided almost evenly (31% Democrat, 29% Republican)."
Amerikkalaisista peräti 71 prosenttia on sitä mieltä, että rukous kuuluu heidän tärkeisiin päivittäisiin rutiineihinsa, että kaikki ihmiset joutuvat vastaamaan teoistaan viimeisellä tuomiolla ja että Jumalan olemassaolo on aina ollut heille itsestäänselvyys. Vain 7 prosenttia vastaa kaikkiin kolmeen kohtaan kieltävästi.
Tutkimusta selostetaan tarkemmin sivulla
http://people-press.org/reports/display.php3?PageID=757
Sama tutkimus on kuitenkin osoittanut, että yleinen kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on viimeisten viidentoista vuoden aikana tasaiseen tahtiin lieventynyt kaikissa uskonnon, iän ja rodun mukaan jaotelluissa ryhmissä. Tätä selvitettiin kysymällä, onko vastaaja samaa mieltä siitä, että "julkihomo olisi voitava erottaa opettajan virasta".
Ote tutkimuksesta:
"In 1987 and 1988, white evangelical Protestants were split fairly evenly along partisan lines (34% Republicans, 31% Democrats). Today, there is a nearly two-to-one Republican advantage among white evangelicals (43%-22%). The partisanship of non-evangelical white Protestants and black Protestants, by comparison, has been relatively stable.
In addition, white Catholics, once strongly Democratic, are now much more politically divided. In the late 1980s, a significantly greater percentage of white Catholics identified themselves as Democrats than Republicans (41% vs. 24%). Today, partisan identification among white Catholics is divided almost evenly (31% Democrat, 29% Republican)."
Amerikkalaisista peräti 71 prosenttia on sitä mieltä, että rukous kuuluu heidän tärkeisiin päivittäisiin rutiineihinsa, että kaikki ihmiset joutuvat vastaamaan teoistaan viimeisellä tuomiolla ja että Jumalan olemassaolo on aina ollut heille itsestäänselvyys. Vain 7 prosenttia vastaa kaikkiin kolmeen kohtaan kieltävästi.
Tutkimusta selostetaan tarkemmin sivulla
http://people-press.org/reports/display.php3?PageID=757
Sama tutkimus on kuitenkin osoittanut, että yleinen kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on viimeisten viidentoista vuoden aikana tasaiseen tahtiin lieventynyt kaikissa uskonnon, iän ja rodun mukaan jaotelluissa ryhmissä. Tätä selvitettiin kysymällä, onko vastaaja samaa mieltä siitä, että "julkihomo olisi voitava erottaa opettajan virasta".
Syy katolisten muuttuminen demokraateista republikaaneiksi on latinomuuttovirran syytä. Takapajuisista Meksikosta ja Kuubasta muuttaa paljon ihmisiä, joilla on vanhoilliset asenteet. Lisäksi Bushin perheessä on kai eräs suvun jäsen nainut latino naisen ja tämä on kuubalaisten keskuudessa huomattu.
Katolisessa kirkossa on kulissien takana menossa ankara valtataistelu siitä, kuka perii paavin istuimen Johannes Paavalin II:n voimien lopullisesti ehdyttyä.
Taistoon on omalla tahollaan käynyt saksalainen kardinaali Joseph Ratzinger, jonka laatimassa ja paavin hyväksymässä piispoille osoitetussa paimenkirjeessä "Miesten ja naisten yhteistyöstä kirkossa ja maailmassa" varoitetaan feminismin vaaroista ja kauhistellaan perinteisen perhemallin rapautumista. Kirjeellä vahvistetaan Vatikaanin näkemystä naisen paikasta yhteiskunnassa ennen kaikkea perheen piirissä toimivana henkilönä. Siinä tuetaan myös perinteisen perhemallin säilyttämistä tilanteessa, joka "vaarantaa perheen luonnonmukaisena kahden vanhemman, äidin ja isän, muodostamana rakenteena ja nostaa homoseksuaalisuuden käytännössä heteroseksuaalisuudesta kanssa samanarvoiseksi".
Naisille raotetaan vähän ovea kirkollisiin tehtäviin - italialainen nunna on ensimmäistä kertaa hyväksytty Vatikaanin ulkoministeriössä korkeaan virkaan - mutta naispappeus pysyy edelleen jyrkästi tabuna.
Tulevan Vatikaanin herran ajatukset ja asenteet eivät ole yhdentekeviä maailmassa, jossa katolisia on toista miljardia, noin 17 prosenttia maailman väestöstä. Sinänsä paradoksaalista on, että perheen arvoa ja naisen asemaa ovat innokkaimmin sääntelemässä ja opettamassa miehet, joilta perheen perustaminen on kielletty ja joiden suhde naiseen on, lievästi sanottuna, etäinen.
Taistoon on omalla tahollaan käynyt saksalainen kardinaali Joseph Ratzinger, jonka laatimassa ja paavin hyväksymässä piispoille osoitetussa paimenkirjeessä "Miesten ja naisten yhteistyöstä kirkossa ja maailmassa" varoitetaan feminismin vaaroista ja kauhistellaan perinteisen perhemallin rapautumista. Kirjeellä vahvistetaan Vatikaanin näkemystä naisen paikasta yhteiskunnassa ennen kaikkea perheen piirissä toimivana henkilönä. Siinä tuetaan myös perinteisen perhemallin säilyttämistä tilanteessa, joka "vaarantaa perheen luonnonmukaisena kahden vanhemman, äidin ja isän, muodostamana rakenteena ja nostaa homoseksuaalisuuden käytännössä heteroseksuaalisuudesta kanssa samanarvoiseksi".
Naisille raotetaan vähän ovea kirkollisiin tehtäviin - italialainen nunna on ensimmäistä kertaa hyväksytty Vatikaanin ulkoministeriössä korkeaan virkaan - mutta naispappeus pysyy edelleen jyrkästi tabuna.
Tulevan Vatikaanin herran ajatukset ja asenteet eivät ole yhdentekeviä maailmassa, jossa katolisia on toista miljardia, noin 17 prosenttia maailman väestöstä. Sinänsä paradoksaalista on, että perheen arvoa ja naisen asemaa ovat innokkaimmin sääntelemässä ja opettamassa miehet, joilta perheen perustaminen on kielletty ja joiden suhde naiseen on, lievästi sanottuna, etäinen.
Nimimerkki "minä homo" kysyy missä mielessä kristinusko uhkaa tasa-arvoa.
Otetaanpa esimerkkeinä muutama ote Raamatusta:
3 Moos 18: Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus. --- Sillä jokainen, joka tekee minkä tahansa näistä kauhistuksista, HÄVITETTÄKÖN KANSASTANSA.
3 Moos 20:13: Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät RANGAISTAKOON KUOLEMALLA, he ovat verivelan alaiset.
Onko tuossa sanomassa jotakin epäselvää? Miten niin kristinuskon on vain "tietyssä mielessä" uhka seksuaalivähemmistöjen tasa-arvolle valtaväestön kanssa?
Otetaanpa esimerkkeinä muutama ote Raamatusta:
3 Moos 18: Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus. --- Sillä jokainen, joka tekee minkä tahansa näistä kauhistuksista, HÄVITETTÄKÖN KANSASTANSA.
3 Moos 20:13: Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät RANGAISTAKOON KUOLEMALLA, he ovat verivelan alaiset.
Onko tuossa sanomassa jotakin epäselvää? Miten niin kristinuskon on vain "tietyssä mielessä" uhka seksuaalivähemmistöjen tasa-arvolle valtaväestön kanssa?
Älä nyt, kristinusko ja fundamentalistinen raamatuntulkinta eivät sentään ole synonyymejä.
Eivätkä ole katolilaisuus ja fundamentalismikaan, todellakaan.
Eivätkä ole katolilaisuus ja fundamentalismikaan, todellakaan.
Mielestäni nuo mainitsemani kohdat eivät kaipaa mitään tulkintaa. Eivät ne ole tulkinnanvaraisia. Ne ovat selviä yksiselitteisiä käskyjä.
Kristinusko ammentaa arvonsa ja norminsa Raamatusta. Enkä ole koskaan kuullut minkäänlaista (esim. valtionkirkon) virallista anteeksipyyntöä liittyen noihin mainitsemiini kohtiin. Niitä siis pidetään yhä edelleen täysin toteuttamiskelpoisina käskyinä. Muutenhan niistä olisi sanouduttu irti, eikö?
Kristinusko ammentaa arvonsa ja norminsa Raamatusta. Enkä ole koskaan kuullut minkäänlaista (esim. valtionkirkon) virallista anteeksipyyntöä liittyen noihin mainitsemiini kohtiin. Niitä siis pidetään yhä edelleen täysin toteuttamiskelpoisina käskyinä. Muutenhan niistä olisi sanouduttu irti, eikö?
...Tarkennan vähän omaa suhdettani asiaan, jos sopii. En ole kristitty, siis en paperilla enkä mielessäni. En ole myöskään ateisti, koska en tiedä, ettei Jumalaa ole. Kristinusko ja myös Raamattu joka tapauksessa kiinnostavat, koska ne ovat MONIPUOLISIA ISOJA asioita.
Vaikka siellä joukossa on mustavalkoisesti ajattelevia joko - tai -ihmisiä ja mielipiteitä, eihän meidän silti tarvitse olla sellaisia, eihän?
Eikö kristinusko allekirjoita ensisijaisesti uutta testamenttia, ei niinkään vanhaa? Luulenpa, että saat aika kauan etsiä sitä kristittyä, joka tosiaan olisi valmis langettamaan meille kuolemantuomioita. Eli kyllä väitän, että nuo lauseet nimenomaan ovat tulkinnanvaraisia, ja sitä myös kristinuskon ammattilaisten, pappien mielestä.
Tiedän pappeja ja seurakuntaihmisiä, joille homous ei ole ongelma. Tässä lähiomaisen homous on yleensä kummasti "auttanut" suvaitsevaisuuteen. On kai totta, että homovastaisia ja homovihamielisiäkin ihmisiä ja mielipiteitä uskossa olevien piiristä löytyy, ehkä paljonkin, mutta ei kai se koko kristinuskoa leimaa -?
Vaikka siellä joukossa on mustavalkoisesti ajattelevia joko - tai -ihmisiä ja mielipiteitä, eihän meidän silti tarvitse olla sellaisia, eihän?
Eikö kristinusko allekirjoita ensisijaisesti uutta testamenttia, ei niinkään vanhaa? Luulenpa, että saat aika kauan etsiä sitä kristittyä, joka tosiaan olisi valmis langettamaan meille kuolemantuomioita. Eli kyllä väitän, että nuo lauseet nimenomaan ovat tulkinnanvaraisia, ja sitä myös kristinuskon ammattilaisten, pappien mielestä.
Tiedän pappeja ja seurakuntaihmisiä, joille homous ei ole ongelma. Tässä lähiomaisen homous on yleensä kummasti "auttanut" suvaitsevaisuuteen. On kai totta, että homovastaisia ja homovihamielisiäkin ihmisiä ja mielipiteitä uskossa olevien piiristä löytyy, ehkä paljonkin, mutta ei kai se koko kristinuskoa leimaa -?