YÖÖÖKKK!!!!
Miksi, oi miksi No Doubt, bändi jota olen aina ajatellut lämmöllä, meni ja teki tämän?!
Eli häpäisi Talk Talk:in ihanan ja upean It´s my lifen?
Se biisi EI TOD. ansaitse noin camp-henkistä coveria eikä AINAKAAN tuollaista mautonta kaasukammio-videota!
Aivan kuin No Doubt olis halunnut tietentahtoen häväistä alkuperäislaulun!
Hyttysen pieru Itämerellä tietysti, mutta tämän jälkeen en kyllä osta No Doubtin singlekokoelmaa vaikka sitä ehdin jo harkita. Taitaa olla koko suhteeni No Doubtiin pilalla. (Sensijaan suhteeni Evanescenceen on juuri tainnut alkaa.)
Annabouboula ,mikään tässä elämässä ei ole pyhää joten get over it and move on
Annabouboula, jos haluat lisää itsekidutusta, kuuntele ihmeessä Sandran versio biisistä "Such A Shame"... laulaja on siis tämä saksatar, joka tuli 80-luvulla tunnetuksi "Maria Magdalenan" esittäjänä.
Tiedän kyllä Sandra Lauerin jolla on turhan huono maine. Hän oli nimittäin se yksi ja ainut HYVÄ 1980-luvun eurodiskolintu. Maria Magdalena ja In the heat of the night erosivat Modern Talkingista tai kaikenkarvaisista italodisko-projekteista aikoinaan siksi että niissä oli oikeita pop-biisin aineita, ei pelkästään syntikkakikkailua ja huonoja lauluosuuksia.
Ylipäätään kumpainenkin biisi oli synkän ja vieraantuneen tunnelmansa ja santran kylmän ja maanisen laulatavan ansiosta aika erikoisia teoksia nuorisodiskojen taustamölyksi.
Sandran vähemmän menestyneillä myöhemmillä levyillä oli aineksia, mutta jos aloittaa kasari-eurodiskolla, on aika vaikea luoda pidempää uraa vaikka aineiksia olisikin, a lá Alphaville. Sittemminhän Sandra onkin lähinnä laulanut taustoja aviomiehensä Michael Cretun Enigma-projektin levyillä. Tuota coveria en kyllä ole kuullut.
Ei Talk Talk:aan ole mulle henki ja elämä mutta se on Tears for Fearsin ja Spandau Balletin ja parin muun ohella niitä parempia brittiläisestä uusromatiikka-buumista ammentaneita joukkioita. Sitäpaitsi Talk Talk lopetti uransa kunniakkaasti hukuttautumalla taidemusiikkiin. Toisin kuin Duran Duran joka vielä tänäkin päivänä tekee trendejä seurailevia poplevyjä, joita kukaan ei halua.
It´s my life on minulle henk.koht. tärkeä laulu siksi että sen tunnelma ja sanat kolahtavat jotenkin:
It´s my life, don´t try to deny it
It´s my life, don´t you forget
It´s my life, it never ends...
Lisäksi koin hyvin koskettavana sen ALKUPERÄISEN videon jossa liikkui kaikkia näitä uhanalaisia villieläimiä.
Talk Talk sai kokea kovia vielä kasassa ollessaankin. Ensin bändiltä julkaistiin virallinen kokoelma "Natural History", mutta levy-yhtiöpä päätti sitten julkaista jatkoksi bändiltä kysymättä remix-kokoelman "History Revisited". En enää muista, mihin lopputulokseen riitely johti, mutta tässä vähän taustaa elikkä Mark Hollisin haastattelu vuodelta 1998:
http://users.cybercity.dk/~bcc11425/IntNME140298.html
Talk Talkin ura oli lyhyt mutta sinä aikana bändi ehti tehdä tosi hienoja biisejä!
Pakko kyllä nyt sanoa että kuultuani ensin No doubtin version ja sen jälkeen talk talkin alkuperäisen, lopputulos oli tämä: No doubtista pidin kovin, talk talkia ei tarvinne toiste kuunnella.
Jotkut tuntee vain hinnan mutta ei arvoa.
Käheä ääni sopii biisiin IMO hyvin. Ei se mikään raiskaus ole, mutta loppuun kulunut jatkuvasta soitosta.
Ensin en tienny, et It´s my life ei oo No Doubtin biisi...
Se oli hyvä sillon ja on nytkin, koska en oo kuullu TalkTalkin versiota...Teen esitelmää No Doubtista, koska se on hyvä!!!