Finding Nemo - Pixar teki sen taas!

  • 1 / 3
  • Kokuma
  • 17.12.2003 21:58
Olen sanaton.

Aivan kuten Toy Storyt ja Monsters Inc., tämäkin fisusoppa näyttää päällepäin karamellivärillä maalatulta lastentuotteelta, mutta alta paljastuu todellakin katsomisen arvoinen animaatiokultakimpale jolle 'myy' sydämensä heti ensi kerralla ^^;

Aivan ihana. Olin sanaton puoli tuntia teatterista uloskävelemisen jälkeen, ja kun sain suuni auki, aloin ylistämään kavereilleni Nemon upeutta.

Suurimman osan näytöksestä nauraa kihersin vapautuneesti tai ainakin hymyilin, kuten pitääkin, ja dramaattisissa ja 'viipyilevissä' kohtauksissa koko katsomo oli aivan hiljaa, melkein hengittämättä.
Kolme kertaa silmiini nousi kyyneleet, kahdesti surun-, ja yhden kerran nostalgiikan takia. Nimittäin lopussa kohdassa, jossa Nemo ja Marlin halaavat ja Nemo kuiskaa "Dad, I love you" olin aivan *sob*

Ja kuten tunnettua, Pixarin elokuvissa on ihan oikeasti JUONI, tapahtumat eivät ole lainkaan ennalta-arvattavia (toisin kuin esim. Disneyn nyky-elokuvissa) ja katsojan huomiokykyä ei hetkeäkään aliarvioida elokuvan aikana, toisinsanone materiaali ei ole valmiiksi pureksittua.

Kauan eläköön Pixar Animation Studio ja sen tietekonevelhot!
  • 2 / 3
  • Kristobal
  • 18.12.2003 0:43
Tota noin... eikös _kaikki_ amerikkalaiset tuotannot sisällä äks potenssiin sata sentimentaalista halausta ja nimenomaan tuon toteamuksen "Daddy I love you!"! Family values...

Hyvänä esimerkkinä tästä on takavuosien Pieni talo preerialla (niin, vuonna yx ja kax). Joka jakso päättyi siihen kun Melissa Gilbert halasi Michael Landonia kyyneleet silmissä ja repiikkihän oli: "Daddy I love you..."

Jaa no toisaalta enhän mä tiedä onko mainitsemasi leffa amerikkalainen, oletan vaan.

Mukavaa joka tapauksessa että nautit siitä.
  • 3 / 3
  • phale
  • 18.12.2003 19:09
Leffa on kyllä amerikkalainen, mutta vaikka se sisältääkin paikoin amerikkalaista sentimentaalisuutta ja juonikin on varsin suoraviivainen, eivät nämä haittaa, koska suurimman osan aikaa sille vain nauraa vatsa kippurassa (tai ainakin minä nauroin :). Oli se sen verran uskomaton vitsitykitys. Suosittelen. (Kannattaa myös katsoa lopputekstit kokonaan...)

Paljon vaikuttavamman kokemuksen tunnetasolla minulle kyllä tarjosi Kuninkaan paluu. Suosittelen sitäkin. :)