Hyvä on!
Minä annan periksi! Olitte oikeassa!
Homous on kerta kaikkiaan saastainen perverssio, ja luonnonoikku! Mies, joka on toisen miehen kanssa, on sairas, ja pitäisi joko pyrkiä parantamaan, tai poistaa yhteiskunnastamme levittämästä sairasta perverssioitaan yhtään enempää, koska se ei ole normaalia! Seksi ja seksuaalisuushan on nimen omaan tarkoitettu lisääntymistä varten, eikä homous MISSÄÄN TAPAUKSESSA palvele tätä tarkoitusta!
Lupaan siis täten tehdä parannuksen synneistäni, ja toimia niin kuin tämä mies, joka rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tyydytti vain omia, luonnollisia ja täysin normaaleja seksuaaliviettejään! Kyllä oli taas TÖRKEÄÄ tiukkapipoisuutta ja valvontaa, että piti oikein poliisin vielä mennä tapaukseen puuttumaan, TODELLA TÖRKEÄÄ! Millaista kiihkokiristillistä mielivaltaa valtio tässäkin pohjolan peräkylässä oikein harjoittaa? Tyttöhän oli täysin terve, ja vielä ehtinyt täysin kypsään naimaikään, joten koko touhu oli täysin luonnollista ja normaalia! Miestähän olisi pitänyt rangaistuksen sijaan onnitella, että oli vielä tuolla iällä löytänyt itselleen noin nuoren ja viriilin partnetin, ja nyt hänet aiotaan siitä hyvästä heittää hinttarien keskelle vankilaan!? TODELLA TÖRKEÄÄ!
Kaikkien normaalien, ja luonnollisten arvojen puolesta taistelijoitten olisikin todella mitä pikinmiten noustava moista viranomaisten mielivaltaa ja sairasta sortoa vastaan! Itse aion kumminkin kaikista luonnonvastaisista kiihkokristillisistä ja muista moraalisaarnaajista huolimatta pyrkiä toimimaan juuri niinkuin tämä mies! Hän on todellinen esikuva MIEHESTÄ, joka uskaltaa muiden tuomiosta välittämättä tyydyttää niitä luonnollisia tarpeita, jotka luoja/luonto hänelle antoi! Voi kumpa suomessa vain olisi lisää hänen kaltaisiaan rohkeita ja ennakkoluuttomia, terveitä ja suoraselkäisiä miehiä, niin varmaan suomen lapsipulakin olisi muisto vain! Lisää vain hänen kaltaisiaan rohkeita ja ennakkoluuttomia miehiä suomeen, niin VARMASTI päästäisiin samalla eroon niin hinttareista, lapsettomuudesta, kuin muistakin ikuisista yhteiskuntamme jarrumiehistä, LOPULLISESTI! Seksiä pitäisi nimen omaan harrastaa entistä nuorempana ja entistä nuorempien kanssa, niin mitään aiemmin mainitsemiani ongelmia ei olisi, vaan päinvastoin, yhteiskuntamme nimen omaan pelastuisi siltä moraaliselta rappiolta, johon se mitä ilmeisemmin nyt on ajatutumassa! Lisää teinipillua vaan kaikille puutteessa oleville miehille, niin suomi pelastuu:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa.aspTyökiireestä johtuen lyhyesti:
Ilta-Sanomat tänään:
"Kolmekymppisen miehen nettituttu oli 12-vuotias tyttö"
On se heteroseksuaalisuus sitten mukava asia.
Siihen kai edellinen vuodatus liittyi.
BANNIKAA TUO NYT JO!
Herranjestas... >_<
Tiedän paljon tapauksia, joissa homo on ryhtynyt lapsipornoon. Nykyisessä koodi.netin chatissa liikkui aikanaan hollantilainen mies joka ruotsalaisen "liikekumppaninsa" avulla etsi suomalaisia miehiä esiintymään Liettuassa kuvattaviin leffoihin. Oli kuulemma tarjolla tehtäväksi "normaalia" lapsipornoa ja sitten vielä jotain joka oli enemmän "special" mutta mielikuvitukseni ei veny kartoittamaan mitä SE olisi voinut olla.
Eli kaikki homot ovat tuollaisia? Niinkuin kaikki heterotkin etsivät niitä nettituttavuukisa? Hinari on aika lailla suossa argumettiensa kanssa ja olisi hyvä jos hän sulkisi suunsa.
Luulen että special tarkoitti snuff-pornoa. Snuff tarkoittaa elokuvatuotosta, jossa ihminen murhataan oikeasti. Enimmäkseen kyseessä on seksuaalimurha, eli siihen liittyy raiskaamista.
Homosnuff eroaa heterosnuffista väkivaltaisuudessa vaikka lopputulos on tietysti sama. Jotkus vanhemmat homomiehet nauttivat siitä että esim. nuori poika kuristetaan hitaasti. Se on heidän mielestään kaunista, koska siinä on läsnä nuoruus, kauneus ja kuolema.
Toisaalta joissakin homoseksuaalisissa sadomasokisti-piireissä jotkut nuoret jäsenet tahtovat että heidät surmataan, se on äärimmäinen alistumisen muoto ja sovitaan ennalta surmaajan ja surmattavan kesken.
Kuka sitten snuffia tekee ja missä? Sitä tehdään ns. kolmannen maailman maissa missä on paljon katulapsia ja prostituoituja joiden perään kukaan ei kysele ja tekijät ovat ammattirikollisia. He eivät itse välitä snuffista mutta raha ratkaisee.
Snuffin ostajan pitää yleensä olla varakas koska snuff-elokuva on kallis (á la 8mm) mutta internet ja erilaiset pornoringit ovat tuoneet sen lähemmäksi köyhempääkin kuluttajaa.
Siis voi jessus.. KIPEEETÄ!! Sori mutta jossain se raja kulkee. Siis ei oikeesti voi ymmärtää. Snuff-leffoja? Millainen pipipää oikeasti saa kicksejä sellaisesta?? Tai siis älkää vastatko. Mua ei oikeasti kiinnosta asia, ihmettelen vain ääneen ja puran kuvotuksen tunnettani. *Yöks!*
Kyllä on olemassa laillistakin snuffia, netistä voi tilata koosteleffoja joissa on kaikenlaisia härkätaisteluita ja kissantappokotivideoita. Niitä tilaavat ja katsovat enimmäkseen nuorehkot heteromiehet. Eläimiähän saa lain mukaan rääkätä. Eläinrakkaana ihmisenä se kauhistuttaa minua, mutta nuo ihmiset nauttivat juuri kauhistelijoiden reaktioista joten parempi pitää omana tietonaan.
Heterosnuff on muuten yleensä paljon sotkuisempaa kuin homosnuff. Siinä etnisiä naisia kehitysmaissa pahoinpidellään ja raiskataan, lopuksi leikataan rinnat machetella yms. kunnes nainen kuolee. Koska se kuvataan kehitysmaissa, mukana voi katsojan osalta olla myös rasistista vihaa kun musta tai keltainen huora saa mitä "ansaitsee". Katsokaa leffa 8mm, se valaisee näitä asioita hyvin, miksi joku tekee snuffia (muuten kuin rahan takia) ja miksi joku ostaa sitä.
Jotkut pitää snuffia taiteena ja on olemassa myös gootti-snuffia joka on jonkinlainen satanistinen uhritoimitus - käsittääkseni.
Silti sadomasokismilla ei ole mitään tekemistä snuffin kanssa. Monet sadomasokistit ovat älykkäitä ja moraalisia ihmsiä jotka eivät koskaan tekis "pahaa" kenellekään muteen kuin seksin puitteissa.
Sadomasokismissa kyse ei ole fyysisestä kivusta, vaan siitä että orja alistuu ja isäntä/emäntä hallitsee. Usein alistujaa vain nimitellään ja annetaan pientä kuritusta esim. kevyttä piiskausta ja nänninipistintä.
Jos aletaan viillellä pintahaavoja ja annetaan sähköiskuja, niin silloin ollaan hakoteillä.
Homo s/m:ssä suositaan myös päälle pissaamista. Monet ei kuitenkaan ymmärrä s/m:n merkitystä ulkopuolelta tai aina harrastajanakaan.
Tietääkseni eläimiä(kään) ei saa lain mukaan rääkätä, ainakaan Suomen lain.
Siis eläinten rääkkäys ei TODELLAKAAN ole sallittua ainakaan Suomessa tai muissa ns. sivistyneissä länsimaissa(tosin espanjalaisten mielestä härkätaistelu on enemmänkin kulttuuria kuin rääkkäystä). Laittomia olisivat siis kissantappovideot Suomessa ja hyvä niin.
Kuinka sitkeästi nämä urbaanit snuff-legendat oikein elävät? Helmi on kirjoituksessaan yhdistänyt kaikki parin vuosikymmenen aikana liikkuneet fiktiot yhdeksi megataruksi. Kovin oli tietävää tekstiä, mutta ainoat faktiset viittaukset olivat täysin fiktiiviseen Hollywood-elokuvaan 8 mm.
Snuff-käsite sai alkunsa 70-luvulla, kun typerryttävän huono kauhuelokuva keksittiin nimetä uudelleen ja markkinoitiin nerokkaasti vihjaamalla elokuvassa esiintyneeseen murhaan "aitona murhana". Elokuva oli Michael Findlayn "The Snuff". Myöhemmin elokuvan nimi onkin alkanut elää omaa mielikuvituksellista elämäänsä.
Tätä nykyä snuff tarkoittaa tallennetta, jossa tehdään murha nimen omaa ja vain kyseistä elokuvaa varten. Siksi esimerkiksi sattumalta kotivideolle tallentunut naapurisedän murha ei ole snuffia. Eikä sähkötuoliteloituksen, kidutuksen tms. tallentuminen kuvanauhalle. Kaikki luonnollisesti varsin kammottavia tapahtumia, mutta hain nyt lähinnä snuff-käsitteelle oikeaa asiasisältöä.
Nyt voimme lähteä etsimään snuffia. Siis elokuvaa, jota varten on a) ensin hankittu b) sitten tapettu ihminen. Arvatkaapa löytyykö näitä elokuvia? Ei löydy. Ei ökyrikkaiden kassakaapeista (á la 8 mm) eikä liettualaisista lähiöistä. Niitä on etsitty kissojen ja koirien ja jopa FBI:n voimin.
Yleensä "snuff-tietävät" viittaavat tietämättään normaaleihin s/m-elokuviin, väkivaltaista uutismateriaalia sisältäviin nauhoituksiin, (salaa otettuihin) teloitusnauhoituksiin tai tavallisiin mondo-elokuviin.
Mondo-elokuvat ovat sekoitus aitoa uutiskuvaa (esim. ihmiset putoavat pilvenpiirtäjästä) ja fiktiivistä dokumenttia ("seuraavaksi näemme, kuinka afrikkalaisen heimon riitissä katkaistaan miehen penis"). Internetistä voi löytää hyvinkin epämiellyttäviä filmipätkiä mondo-elokuvista. Lisäksi Yle Teema kunnostautui tänä vuonna esittämällä muutaman mondo-klassikon. Helmi ilmeisesti puhui mondo-elokuvista viitatessaan ”laillisiin snuff-elokuviin”.
Vielä useammin snuff sekoitetaan aivan tavallisiin kauhuelokuviin. Helmi heitti yhden esimerkin: ”etnisiä naisia kehitysmaissa pahoinpidellään ja raiskataan, lopuksi leikataan rinnat machetella yms. kunnes nainen kuolee”. Kuulosti erehdyttävästi elokuvalta ”Cannibal Ferox”. Täysin tavanomainen, erikoistehosteilla mässäilevä kannibaalielokuva. Eikä siinä yksikään ihminen kuole aidosti, vain muutama eläin – jonka takia suhtaudun varauksin kyseistä elokuvaa kohtaan.
Helmi lanseerasi myös pari uudissanaa ”heterosnuff” ja ”homosnuff”. Heterosnuff oli em. kannibaalielokuva, mutta mistä hän oli keksinyt sisällön sanalle ”homosnuff”: ”jotkut vanhemmat homomiehet nauttivat siitä että esim. nuori poika kuristetaan hitaasti. Se on heidän mielestään kaunista, koska siinä on läsnä nuoruus, kauneus ja kuolema”. Oliko tämäkin jostain Hollywood-elokuvasta vai Se-lehdestä?
Kirjoitin tämän verran (yli)pitkästi, sillä näillä tuulesta temmatuilla snuff-huhuilla on ennenkin yritetty kaventaa suomalaisten sananvapautta, viimeksi videolakia ja aikuissensuuria puolustettiin viittaamalla epämääräisiin snuff-urbaanilegendoihin. Ja kyllä vähän kylmää, jos joku satunnainen heterosurffailija uskoo Helmen ”homosnuff”-sepustukseen. Sen jälkeen saatammekin kuulla vanhempien homomiesten ”homosnuff-mieltymyksistä” Kirkolliskokouksessa, Päivi Räsäsen eduskuntapuheissa sun muissa järjen jättiläisten kohtaamispaikoissa.
Homosnuffia on valitettavasti ihan oikeasti olemassa. Jotkut homomiehet tahtoo nähdä miten nuori poika tapetaan. Se on heidän mielestään kaunista koska poika ei koskaan tule vanhaksi ja rumaksi. Tappaminen voi sinänsä tapahtua hyvin väkivallattomasti. Poika nukutetaan unilääkkeillä, sitten tähän ruiskutetaan tappava annos jotain huumetta jolloin poika kuolee nukkuessaan ja se kuvataan kärsivällisesti.
Tunnen erään s/m-miehen joka oli käynyt Ruotsissa tapaamassa sikäläisiä s/m-ihmisiä ja heillä oli kuulemma hallussaan amerikkalainen video, jossa nuori poika kuulemma omasta toivomuksestaan leikeltiin niin että vuosi kuiviin.
Monia itsensäviiltelijöitä liikkuu s/m-piireissä, vaikka itsensäviiltely ei sinällään ole seksuaalista perua. Sama s/m-mies - hän on master - kertoo että jotkut nuoret homoseksuaalit haluavat niin kovasti alistua, että toivovat joitakin täysin extreme-juttuja. Silloin ei kuitenkaan ole kyse terveestä eroottisesta viehtymyksestä s/m:ään vaan sairaalloinen halu rankaista itseään oman itseinhon takia.
Tuntemani master ei tietenkään toteuta noita toiveita.
Myönnän että 8MM on sensaatiohakuista hollywood- viihdettä, jossa on tarkasti huomioitu homo-ohjaaja Joel Schumacherin viehtymys nuoriin huorapoikiin, mutta mainitsin sen siksi että se on ainut tätä aihetta sivuava elokuva ehkä Paul Schraderin Hardcore - Alastoman yön lisäksi.
Minä tiedän kyllä aviopari Michael ja Roberta Findlayn SNUFF-elokuvan, mutta snuffilla en suinkaan tarkoita 1970-luvun exploitaatio-kauhuviihdettä. Exploitaatiohan sai alkunsa Wes Crawenin esikoisfilmistä Last house on left, missä Charles Mansonin-tyyppinen prätkäjengi raiskaa ja kiduttaa kahta teinityttöä.
Valtaisaa suosiota nauttinut, entisen Las Vegasin tanssitytön Dianne Thornen tähdittämä Ilsa-sarja oli ehkä kaikkein menestyneintä exploitaatiota: Ilsa - She wolf of SS (1973) on monien rakastama klassinen oksetuspätkä missä
Ilsa-niminen gestabon vartija riehuu rinnat paljaana keskitysleirissä ja keittää alastomia naisia elävältä, antaa koirien raiskata heitä ja raiskaa itsekin muun muassa. Ilsa-filmien efektimestarina toimi muuten itse Joe Blasco.
Sittemmin tälle filmille on thety lukemattomia jäljittelijöitä, kuten esim. italialainen La bestia in galore (1977)
Italialainen roskaohjaaja Umberto Lenzi starttasi italialaisten kannibaali-filmien trendin vuonna 1973 ohjaamalla Thaimaassa Mies hevosena- wsternmukaelman Passo del selvaggio, tunnettaan myös nimellä Man from deep river. Siinä mies joutuu aasialaisen ihmissyöjäheimon orjaksi.
Vuonna 1976 entinen mainosmies Deodato Ruggero ohjasi elokuvan Gli ultimi cannibali eli Jungle Holocaust joka oli oikestaan uusintaversio Passo del selvaggiosta, mutta rajummin tehostein. Sitten tuli se kaikkien maailman gore-fanien lempileffa Cannibal Holocaust (1979) mikä kuvasi dokumenttikuvaajien edesottamuksia Amazonin sademetsissä. Tässä filmissä tapettiin eläimiä oikeasti, raiskattiin ja syötiin elävältä nainen - lavastetusti - jne.
Annettiin ymmärtää että leffa oli oikeasti se kuvattu dokumentti, mitä hyödynnettiin myöhemmin Blair Witch Projectinkin markkinointikikkana.
Umberto Lenzi ei sietänyt että joku löi hänen ideoillaan rahoiksi ja teki vuosina 1980 ja 1981 leffat Eaten Alive ja Cannibal Ferox jotka toistivat Cannibal Holocaustin ideoita ja niissä surmattiin eläimiä oikeasti. Lenzi on tosin sittemmin vakuttanut että teki leffansa vain rahan takia mutta Deodato on väittänyt että teki suuriakin pointteja länsimaisten ihmisten rappiosta jne.
Ilsan ja kannibaalien ohella alan piireissä kuuluisia leffoja on amerikkalainen I spit on your grave (1977) missä naista raiskataan ensin 45min ja toiset 45min tämä tappaa raiskaajiaan. Sekä Craving for lust (1975) missä mies raiskaa lampaan ja viiltää sen kurkun päällepäätteeksi. Ohjaaja Nico Mastorakis vakuuttaa että se oli lavastettu kohtaus mutta kukapa tietää.
Monet exploitaatio-fanit surevat ettei sitä tehdä enää nykyään mutta kiinalainen Tun Fei Mou on tehnyt 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa Man Behind the sun-sarjaa, joka "dokumentoi" japanilaisten julmuuksia kiinassa toisen maailmansodan aikana. Näissä elokuvissa annetaan kissoja rottien revittäviksi ja nyljetään ihmisiä. Kissa revitään oikeasti, mutta ihmiset saavat pitää nahkansa.
Fanit ylistävät Man behind the sunia "nastiest film ever made!"
Kahden italialaisen toimittajan Paolo Cavaran ja Gualtiero Jacopettin mondo "dokumentit" taas omaavat joidenkin mielestä kulttuurihistoriallista arvoa. Vuonna 1962 ilmestynyt duon suurin menestys Mondo Cane sai aikoinaan jopa oscarin parhaasta laulusta!
Mitäpä tähän enää sanoa? It´s a sick sad world ja "luomakunnan kruunun" kruunu on aika pinttynyt.
Teidän on muuten turha haukkua minua ellette sitten tahdo purkaa näiden asioiden tuomaa ahdistusta ampumalla viestintuoja. En minä suinkaan nauti näiden asioiden kertomisesta tai niiden lemassaolosta, mutta mielestäni ei ole hyvää piilottaa päätä ruusupensaaseen ja uskotella että maailma on ihana ja kaikki on hyvin. On se toki houkuttelevaa ja ylellistä. Homot ovat yhtä sairaita, hulluja ja turmeltuneita kuin kaikki muutkin ihmiset, eikö teidänkin olisi parasta luopua näistä yli-idealistisista käsityksistänne homoista? Jos Päivi Räsänen pystyisi pelastamaan maailman niin minä luopuisin ilomielin homoudesta hänen ilokseen. Ei homo-kysymys ole minulle mikään vedenjakaja joka ylentää tai luhistaa ihmisen. Brigitte Bardot vihaa homoja ja ulkomaalaisia kirjassaan Un Cri... jotakin, mutta ei se tee tyhjäksi hänen eläinsuojelun hyväksi tekemiään asioita.
Eläinrääkkäys on laitonta, mutta kuka näitä lakeja käytännössä viitsii valvoa? Asia on hieman heikoilla jopa lainkuuliaisessa Suomessa ja esim. Venäjällä tai Välimeren maissa saa ihan rauhassa rääkätä eläimiä niin paljon kuin sielu sietää. Jos se onkin laissa kielletty ei kukaan viitsi vaivata itseään "pelkkien" eläinten takia.
Tämä surettaa minua, koska pettymys ihmisiin - sekä homoihin että heteroihin - on saanut minut etsimään lohtua ja rauhaa luonnon ja eläinten olemassaolosta.
Lainaus valtion elokuvatarkastamon johtajan Matti Paloheimon tuoreesta kirjasta "Seksiä ja väkivaltaa - kysymyksiä elokuvatarkastajalle" (s. 82-83): "Raiskauspornografian vakavin muoto ovat ns. snuff-moviet eli pornovideot, joissa kliimaksi saavutetaan todella tappamalla uhri kameran edessä. ... On epävarmaa, onko snuff-elokuvia koskaan tehty. Myönteinen vastaus lienee valitettavasti kielteistä todennäköisempi."
Otin tämän lainauksen esille tuodakseni keskusteluun elokuvatarkastuksen ammattilaisen näkemyksen. Ongelmanahan on usein se, että varmuudella ei voida mistään elokuvasta tietää, tapetaanko tai raiskataanko siinä _oikeasti_. Uskon Paloheimon toteamukseen, mutta oman arveluni mukaan myynnissä on myös useita snuff-elokuviksi markkinoituja videoita, jotka ovat todellisuudessa huijausta. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että uskoisin, että maailmassa ei ole pahuutta.
Muistin juuri erään takavuosina sattuneen tapauksen, josta tuli muistaakseni (oikea) dokumenttikin Neloselta. Siinä kerrottiin Alankomaalaisten homojen lapsiporno- ja snuff-renkaasta. Ilmiantajana toimi jokin brittihomo joka oli muuttanut Birminghamista Amsterdamiin vapaamielisemmän elämän toivossa ja törmännyt näihin juttuihin. Renkaan päätekijä perusteli muistaakseni: "olen pelkkä vanha homo mutta selvisimpä murhasta". Tuo birminghamilainen mies joutui kotiinpalattuaan hakeutumaan mielenterveyshoitoon ja on luopunut seksistä traumojensa takia kokonaan. Traagista sinänsä.
Se mainitsemani Ruotsin videonauha taas ei ollutkaan snuffia asian varsinaisessa merkityksessä. Tuo kovaonninen poika oli sairastunut itsensäviiltelijä joka itse halusi että häneltä leikataan sormet putkipihdeillä ja viillellään vatsa, rinta jne. ja tämän merkkitapauksen hän sitten kai halusi ikuistaa. Kyllähän ihan tervejärkinen(?) Wilma Schlizewsikykin väläytteli kerran julkisuudessa sormien amputoimista itsetehostuksen muotona. Tuo poikaparka vaan oli käsittänyt itsensäviiltelynkin ihan väärin eivätkä hänen kaverinsakaan paremmin ymmärtäneet.
Sitten minua vaivaa tuo ex-mika ja hänen kärttyinen protestinsa sille että sensuurilait häiritsevät hänen harrastuksiaan. Laskeeko jonkun elämänlaatu oleellisesti siitä ettei saa nähdä suurta mestariteosta Cannibal Feroxia? Tuo filmi oli ainakin joskus kielletty Suomessa ja 34. muussakin maassa joten luulisin ettei sitä ihan vähällä vaivannäöllä saa käsiinsä hankittua. Luulen ettei ainakaan ex-mikan tyhmäksi haukkuma Päivi Räsänen tuota vaivaa näkisi saadakseen tapittaa jotain törkyä jossa ei ole mitään taiteellista arvoa, shokkiarvoa kyllä.
Ex-mika ei selvästikään ole elokuvaharrastaja kun taas minä itse olen ainakis ollut. Jos ex-mika tahtoo katsoa italialaista kauhua niin mikä vika on Mario Bavassa? Jos Bava on liian kesyä, niin ainahan voi katsoa Dario Argenton klassikon Suspiria (1977) jonka ainakin pitäisi olla tarpeeksi verinen. Jos taas on nähtävä nimenomaan oksettavaa roskakauhua niin silloin tulevat kyseeseen Lucio Fulcin zombie-leffat Zombi2 (1979), City of Living Dead (1980) ja Beyond (1981). Niissä ainakin rapa roiskuu mutta ne ovat silti elokuvia eivätkä mitään reality-mondo-shokkitörkyä. Jos taas tekjän on osoitettava selvästi huonoa makua ja tiettyä kipeyttä, voin suosittaa Lamberto "marion poika" Bavan La focci di Gioia (1986) jossa boys-laulaja Sabrina tutustuu ampiaisiin.
Jos s i l t i k i n on nähtävä exploitaatiota niin katsoisi Nico Mastorakisin Craving for lust (1975) joka oikeasti on jonkinlainen kulttileffa homojen keskuudessa. Tunnetaan myös nimillä Cruel destination ja Pervert Killers. Tässä elokuvassa kaksi opiskelijanuorta kiertää pitkin vanhaa kunnon Mykonosta 1970-luvulla ja surmailee erilaisia mielikuvituksellisin tavoin siellä lomailevia homoja. Siitä nimi Pervert Killers.
Minä itse e n ole nähnyt yhtään exploitaatio-filmiä, en pystyisi moista katsomaan enkä pitäisi mielekkäänä jäljittää niitä. Olen vain lukenut fanien haltioituneen pikkutarkkoja selostuksia noiden filmien sisällöstä.
Kyllä minäkin katson kauhua, mutta t y y l i k ä s t ä sellaista. Jack Starretin ja Peter Fondan Race with the Devil (1975) sekä Robin Hardyn ja Anthony Shaferin Wicker Man (1973) ovat sitä. Minua kylmää aina Wicker manin tagline
Flesh to touch...Flesh to burn! Don't keep the Wicker Man waiting!
mutta tässä mestarillisessa filmissä ei ole yhtään kuollutta eläintä, kidutusta, raiskausta etc.
Minä jopa nautin viime viikonloppuna tulleesta Jacques Tourneurin Yö voodoo-saarella (1943) vaikka se oli ex-mikalle ihan haukotuttavaa lällärikamaa. Minusta sen alkuperiänen nimi I walked with a zombie on kiehtova ja runollinen. I h a n toista kuin I was raped and eaten a live by a living corpse!. Ja kansipahvissa vihjaileva Banned in 45 countries!
Aikoinaan olin hyvinkin aktiivinen elokuvien harrastaja, pääpaino kauhussa, roskassa ja scifissä. Minulla oli useamman tuhannen elokuvan kokoelma, josta löytyi mainitsemistasi elokuvista kaikki Lamberto Bavan, Nico Mastorakisin ja Umberto Lenzin ”Eaten alive” -elokuvia lukuun ottamatta.
Olin myös aktiivisesti ajamassa videolain ja elokuvien aikuissensuurin poistoa. Lähinnä sen takia, että sen aikainen laki elokuvien ennakkotarkastuksesta oli räikeässä ristiriidassa perustuslakimme kanssa. Tilanne kävi niin kestämättömäksi, että lopulta oikeusoppineetkin suosittelivat aikuissensuurin pikaista lopettamista. Elokuvien harrastamista laki ei pahemmin häirinnyt. Riitti, että oli luottokortti ja yhteydet ulkomaisiin postimyyntifirmoihin.
Puutun aina perusteettomiin snuff-väitteisiin, sillä – kuten nytkin nähtiin – ne tahtovat aina johtaa vaatimuksiin fiktiivisten elokuvien aikuissensuurista; ” Laskeeko jonkun elämänlaatu oleellisesti siitä ettei saa nähdä suurta mestariteosta Cannibal Feroxia?” Kyse on paljon isommasta asiasta. Yksi kieltäisi Cannibal Feroxin, aika moni tekisi saman Pasolinin Salolle, vielä useampi taas elokuville, joissa homoseksualismi näytetään myönteisessä valossa. Ei kovin mielekäs tulevaisuudenkuva. Siksi vastustan viimeiseen asti elokuvien – tai minkä tahansa muun median - aikuissensuuria. Jokaisella aikuisella on oltava oikeus katsoa mitä hän haluaa, niin kauan kuin kyse ei ole rikoslain alaisesta materiaalista (lapsi- ja eläinporno).
"On saatava katsoa mitä haluaa", entä jos joku h a l u a a katsoa eläinpornoa siinä missä sinä Cannibal Feroxia? Miten eläimen tappaminen kameran edessä eroaa seksin harjoittamisesta? Tuskinpa eläinpornon eläimiäkään toimitetaan eläinlääkärille saamaan hoitoa sessioiden päätteeksi?
Salo on eri päivältä kuin Cannibal Ferox. Järkevä ihminen tajuaa tämän. Minä lähden aina siitä perusolettamuksesta että jokaisen ihmisen on oltava järkevä, enkä hauku ketään tyhmäksi kun tätä ei kiehdo katsoa miten kilpikonnalta leikataan jalat.
S e ei (kai) ole Suomen lakien mukaista ja minun mielestäni elokuvissa ei tule esittää materiaalia joka on maan lakien vastaista - homoilu ei sitä ole vaikka minulle henk.koht. on samantekevää vaikka olisikin. Nykyään k u n n o n elokuvissa on creditien lopussa valvovan tahon tarkastusleima että elokuvassa nähty eläinten kärsimykset ovat stimuloituja.
Jos lähtee siitä että kaikkea pitää saada nähdä ja tehdä kunhan se vain on kivaaaaaaaaaa! niin yhtä hyvin voisi laillistaa snuffinkin. Sitäkin o n olemassa koska olen kuullut asioita s i n u a paremmin tietäviltä tahoilta. Varmaankin kadehdit minua koska minulla on näin paljon cutting edge-poweria. Kaikkian ny kannibal holokaustii on nähny mutta kukapa tuntee jonku joka on niinku nähny nuffii...
Kaiken kaikkiaan minä vien Päivi Räsäsen vaikka vihille ennemmin kuin kalistan s i n u n kanssasi sapelia homoasian ja sensuurinvastustamisen puolesta.
Pitihän tämäkin keskustelu (joka muuten on aivan väärän otsikon alla ja kuuluisi lisäksi paremmin esim. media-osioon) sitten viedä henkilökohtaisuuksiin. Miksei asioista voi keskustella asioina ja olla reilusti eri mieltä jos siltä tuntuu ilman, että alkaa vihata itselleen tuntematonta ihmistä henkilönä?
Oma mielipiteeni on se, että elokuvien ja muun mediamateriaalin sallittavuuden raja menköön Suomessa Suomen rikoslain pykälien mukaan: rikollisin keinoin tuotettu tai oikeasti tapahtuvaa rikosta suoraan hyödyntävä taikka rikokseen suoranaisesti yllyttävä materiaali on pidettävä poissa levityksestä. Laillista toimintaa sen sijaan on voitava näyttää aikuisille rajoituksetta - ikärajasysteemi taas on ilman muuta ok, sikäli kuin sitä on käytännössä mahdollista valvoa.
Viittaukset rikolliseen materiaaliin, jota tuttavan tuttavat kuulemma ovat joskus nähneet, voidaan jättää omaan arvoonsa. Jos tällaista sen sijaan on kiistatta jossain käytössä (lapsipornoa, eläinrääkkäystä, oikeasti tehtyä "snuffia" jne.), mielestäni ainoa hyväksyttävä tapa toimia on saattaa materiaali poliisin käsiin niin, että rikolliset olisi edes teoriassa mahdollisuus saattaa vastuuseen.
Epämääräiset todistamattomat viittaukset äärimmäisen vastenmieliseen rikolliseen materiaaliin, jota muka liikkuisi jossain markkinoilla, ovat todellakin kuin bensaa päiviräsästen tunteenpalon sammutusaineena, siitä he sitten saavat taas aiheen kiihottaa asioista oikeasti täysin tietämättömät kannattajajoukkonsa entistä tiukempaan vastarintaan kaikkea itselleen tuntematonta ja vanhan testamentin (siinä muuten vasta väkivaltainen opus) valittujen opetuksien kanssa ristiriidassa olevaa toimintaa vastaan.
Vihaathan sinäkin selvästi Päivi Räsästä vaikka et varmastikaan häntä tunne. Ja minua tölvit tuollaisella pirullisella ja pisteliäällä tekstillä. Suuri oivalluksesi Vanhan Testamentin raakuudesta on muuten täysin lapsellinen ja asiaton. Miten voit olla noin tyhmä vai esitätkö pelkästään? Tarvinnee perua se perusolettamus jokaisen älykkyydestä.
Minulla ei juuri ole läheisiä ystäviä, mutta tarvitseeko minun tuttaviani sitten väheksyä? Minä sosialisoin enimmäkseen sadomasokistien kanssa koska jotenkin olen heidän kanssaan samalla aaltopituudella vaikka sadomasokistinen seksi olisi minulle itselleni kauhistus. Olen siis heidän kanssaan tekemisissä arkisesti ja vaatteet päällä.
Monet heistä ovat kolunneet maailmaa ja nähneet eri yhteyksissä snuff-tuotantoa. Miten sellaisen muka toimittaa poliisille? Poliisi enintään pidättäisi tuojan. Tunnen erään miehen - ei sadomasokistin - joka osallistui californialaisten elokuvataiteen opiskelijoiden symposiumiin ja siellä esitettiin nauhaa missä meksikolaisen näköinen tyttö sai kokea kaikennäköistä. Sitten koko joukko yhdessä tuumi tyynesti "taiteen" rajoja etc. Tuttavani lähti pois.
Tuo ruotsalainen pilkkomisvideo taas oli sikäläisen sadomaskistiyhdistyksen hallussa, samalla tavalla kuin esim. Animalialla on Suomessa ties minkälaisia hengentuotoksia arkistoissa.
Minä en vihaa ex-mikaa mutta tuollaiset ihmiset kammottavat minua ja herättävät inhoa. Hänen himoamansa rajaton vapaus johtaa moraalin rapautumiseen. Totalitarismikin on rajatonta vapautta parempi. Minun kaneettini Päivi Räsäsen vihille viemisestä tarkoittaa toisinsanoen etten todellakaan halua tutustua ex-mikaan.
Päivi Räsäsen toistuva mainitseminen kai aiheuttaa sen että tämä keskustelu pitäisi viedä uskonnon otsikon alle, vai ehkä politiikan? Siitä saat omalla tyylilläsi.
Hihhiiiii! tehdään kompromissi ja tapetaan public eye! >D ei sen kuollutta ruhoo tosin ois kiva kattoo mut ei varmaan oo elävänäkään! son joku kiero vanha gubbe joka voguessakin kuolaa nuorten kundien perään >D
”Minä en vihaa ex-mikaa mutta tuollaiset ihmiset kammottavat minua ja herättävät inhoa. Hänen himoamansa rajaton vapaus johtaa moraalin rapautumiseen.”
Mielestäni rajasin aika selvästi ”rajattoman vapauden”. Rikoslaissa on määritelty materiaali, jota ei saa levittää. Public eye sanoi tämän hyvin: ”elokuvien ja muun mediamateriaalin sallittavuuden raja menköön Suomessa Suomen rikoslain pykälien mukaan: rikollisin keinoin tuotettu tai oikeasti tapahtuvaa rikosta suoraan hyödyntävä taikka rikokseen suoranaisesti yllyttävä materiaali on pidettävä poissa levityksestä.” Juuri näin.