hinttimaneerien karsiminen

Miten niitä parjattuja homomaneereita voisi karsia pois? Mitkä on pahimmat? Mulla on homomainen ääni ja tapa puhua. Miten äänen saisi matalammaksi?

Lauluharjoituksia vois tehdä, sellaista äänen avausta. Ylhäältä alas. La-la-la-la-la-la-laaa. Ja kiinnittää asiaan enemmän huomiota.

Jos sä et muka toisille kelpaa sellaisena kuin olet, niin niistä ei kannata välittää. Ole siis oma itsesi ja anna palaa.

Jaa jaa, mutta kyllä tukkaakin laitetaan, kun se on huonosti. Ja ryhtiä korjataa, kun se on päässyt lysähtämään. Miksei sitten muuta?

Jos kysyjä itse haluaa harjoittaa ääntään niin se kait on ok? Tärkeintä on mikä itsestä tuntuu hyvälle. Jos on onnellinen kimittävänä pinkkitukkaisena ranneliikkeiden viljelijänä niin fine by me.

Ryhti on muuten tosi tärkeä tekijä terveellisessä äänenkäytössä samoin kuin oikea hengitystekniikka. Ääntä ei kannata ruveta väkisin painamaan alaspäin vaan mennä jonkun ammattilaisen luo ensin. Jos äänenkäytössä on vakavia toiminnallisia häiriöitä, niitä voidaan korjata ääniterapiassa.

miten ryhti on tärkeä? Yleensä kanamaiset homot kävelevät juuri niin selkä suorana ja nokka pystyssä kuin vain voivat.

1) Kikatan kuin ämmät
((Luokkatoveri-tytöt suosittelevat opettelemaan miehekkäämmän naurutavan ennenkuin saan turpiini :P))

2) Ranteeni ketkuvat miten sattuu välillä. Varsinkin jos olen ajatuksissani ja kävelen vielä siinä samalla ympäriinsä etsimässä jotain.
Lisäksi "no joo" kämmenenletkautukkseeni on tullut erittäin hintahtava vivahde.

Siis aivan gayheetä!! xD

;)

Oispa mullakin noi maneerit, Kokuma! Oo ylpee niistä =))

Vastakysymys: Voiko hinttimaneereja oppia jotenkin???

Seura tekee kaltaisekseen... =:)

Pidin itseäni ennen aika miehekkäänä, sillä tavalla perinteisessä mielessä, mutta kuten Patsy sanoikin, seura tekee kaltaisekseen eli siitä lähtien kun tutustuin muutamiin "neiteihin", niin olen huomaamattani alkanut ristimään jalkojani, kikattamaan, kiljumaan jne.

Ranneliikekin on tulossa, mutta vaatii aikaa ennen kuin sen saa luontevasti mukaan maneereihin. Sitten olen jotain, mitä entisessä elämässäni en pystynyt kuvittelemaankaan eli naisellinen... huh, huh

Naismaiset eleet, ilmeet ja äänenkäyttö liittynevät osaltaan siihen, että on samaistunut liikaa naiseen, omaan äitiin. Suhde isään, mieheen on jäänyt etäiseksi. On kyse oidipaalikompleksista. Äidin ja isän välinen suhde saattoi olla epätasapainoinen siten, että kun poika oli liiaksi sidottu äitiinsä. Kun paremmassa aikuisten suhteessa poika huomaa, että isä viekin äidin huomion ja rakkauden. Lapsi ei olekaan kaikkivoipa. Poika haluaa kaikin keinoin tulla isän kaltaiseksi, tulla mieheksi. Jos taas poka saa ehtymättömän äidin huomion, hän samaistuu vain äitiinsä, naiseen saaden ominaisuuksikseen naisellisen äänen, ilmeet ja eleet. Syvempään muutokseen tarvitaan syväterapiaa, jossa lapsuuden kokemukset työstetään läpi ja naismainen homo saa terapeutista uuden, korjaavan kokemuksen ja uudenlainen suhde naiseen ja omaan mieheyteen on mahdolline. Tämä tie on vaativa ja pitkä ja moni haluaa kieltää koko asian syy-yhteydet.

Kuka on nimim. "Terapiaan" terapeutti ja onko hyväkin?

Onko biseksuaalit sitten samaistuneet molempiin sukupuoliin, sekä aitiin että isään?

... Se selittäisi sen, miksi biseksuaaleilla on niin yleinen halu pukeutua naisten alusvaatteisiin ja korkokenkiin.

...varsinkin naispuolisilla biseksuaaleilla.

tuo terapointi oli aika suoraa siteerausta herra freudilta, jonka jokaista oppia eivät edes nykypäivän psykoanalyytikotkaan tue. odipaalivaiheen kehitystehtävän epäonnistumisen seuraukset eivät todellakaan ole noin suorat ja yksiselitteiset. joillain sukupuolensa yleistä käyttäytymismallia vastaamaton käyttäytyminen voi liittyä oidipaalikompleksiin, mutta ei sitä voi noinvain yleistää. tietääkseni oidipaalikompleksi vaikuttaa lähinnä omiin tuleviin rakkaussuhteisiinja turvallisuushakuisuuteen kuin naismaisiin (miehillä) tai miehekkäisiin (naisilla) ominaisuuksiin.

noin ahdistavan suoralla päättelyllä voisimme kai selittää senkin miksi toinen tykkää vaaleasta ja toinen tummasta suklaasta...

paljon puhumme fiksun-Freudin suurista pohdinnoista. on kai myönnettävä, että teoria sinäänsä on erittäin kattava ja hyvin perusteltu. kuitenkin kun pohdimme näitä asioita arvomaailmamme ikään kuin jää sinne muinaisuuteen. Ehkä meidän, ei kannattaisi enää ajatella, että oidipaalikonflikti olisi epäonnistunut, vaan muotoutunut erilaiseksi. miksi panemme asioita hyvä-paha asteikolle, jos niitä sinne on tuskin aihetta työntää? Exotic-becomes-erotic teoria, joka pohjautuukin aika pitkälle psykoanalyyttiseen perinteeseen on päässyt yli viktoriaanisesta seksuaalisesti arvottavasta diskurssista.

jos joku tahtoo liikuttaa rannettaan tai meikkailla tai kälättää, niin omapahan on asiansa. jos joku haluaa päästä naistä eroon, niin omapahan on asiansa. jos joku haluaa oppia nämä, niin omapahan on asiansa. kunkan kaikki vaan saavuttaisivat tasapainon ja tyytyväisyyden...

Humen Giliotiini rulez

Niin, yksiselitteisiähän asiat eivät ole. Mutta tämänkaltaisia lapsuudesta juontuvia asetelmia saatta joillakuilla olla taustalla. Tärkeää on kai tiedostua mahdollisista syy-yhteyksistä. Se miten sitten itse kokee asian onkia aivan eri juttu. Keskustelu vain alkoi siitä, että osalle homoista tyypillisistä naismaisista piirteistä ja maneereista tulisi päästä eroon. On aika yleistä myös homomaailman sisällä arvottaa naiselliset piirteet ja käytös miehellä epätoivottavaksi. Ylipäätään olen havainnut monelle homolle kovin araksi paikaksi oman miehekkyyden ja taustalla olevat vaikuttimet. On helpompi kieltää omaan kasvuun vaikuttaneet tekijät ja ajatella että tämä kaikki on ikäänkuin pudonnut taivaasta, ilman omaa ja perheen osuutta asiaan.

Suhtautuisin kyllä aika varauksella kaikenlaisten "lapsuudesta juontuvien asetelmien" vatvomiseen.

Ihmisellä on luontainen taipumus tehdä naurettavan yksinkertaistettuja johtopäätöksiä havainnoistaan tyyliin
"join eilen lusikallisen vuohennokkauutetta ja tänään päätäsärkee vähemmän joten liemi on selvästikin tehokasta" (samalla logiikalla sitä edellisenä päivänä syöty uusi suklaapatukkamerkki olisi pitänyt olla syy koko päänsärkyyn) tai "koska homot eivät seurustele naisten kanssa, liittyy ilmiö varmastikin joten menneisiin kokemuksiin naisten kanssa" (oliko 90% miehistä mutta vain 10% naisista dominoiva isä kun heistä tuli heteroita?).

En todellakaan väitä ettei menneisyydellä olisi vaikutusta ihmisen nykyiseen tilaan, mutta väitän, että syyt ovat niin mutkikkaita, että psykiatrilla käynnit kannatta säästää isoja, selviä psyykenhäiriöitä käsittelevään ja tutkitusti toimivaan terapiaan. Ranneliikkeen tai kikattavan naurun syiden *arvuuttelulla* edes *henkilötasolla* ilman vakavaa, laajaa tutkimusta ei taatusti ole kuin korkeintaan viihdearvoa. Keittiöpsykologialla ja huonolla terapialla saa aikaan vain hyödytöntä psykoläträämistä: "ehkä minun olisi syytä hankkiutua terpiaan hoidattamaan tarvettani tunteiden erittelyyn".

Häiritsevästä ranneliikkeestä voi opetella eroon samanlaisilla keinoilla kuin vaikka kynsien pureskelusta tai kiroilusta ilman näennäisjärkeviä selitelmiäkin.

Mun mielestä ne psykoanalyyttiset kirjat, joita mä oon lukenu, pitää homoutta "fokalisoituneena psykoosina", jos mä nyt oon oikein ymmärtäny. Siis aika rankkaa tekstiä.
Kai se naismaisuus voi olla omaa epävarmuutta ja teennäisyyttä. Mielenkiintoista sen sijaan on esim. Tom of Finlandin piirtämät kuvat, joissa mä ainakin nään miehellä selvästi naisen rinnat(!). Tämä Muscle Mary tyyppi siis ? Jotkunhan venyttää nännejään suuremmiksi ja suuremmiksi "nisiksi". Samoin , kun puhutaan fistauksesta - siis nää harrastajat- käytetään ilmausta "anaalinen orgasmi". Ihan kuin anaali-alue käsitettäisiin jollain tapaa vaginaaliseksi. Voi olla , että joku kuvittelee kehonsa osat naisen ruumiinosina . Mitä esim. homo mielikuvissaan ajattelee itsestään , kun häntä joku nai takapuoleen ? Miks se miehekkyys sit on niin äärimmäisen tavoiteltavaa ja naismaisuus sit halveksittua ? Sama se ootko homo miten vaan sun asema ympäristössä on sama, paitsi et ne ns. miehekkäämmät voi salata mieltymyksensä kohteen pidempään.

Tummasta suklaasta, vieläpä korkealaatuisesta sellaisesta, pitävät yleensä makuaistiaan edemmäs kehittäneet, kokit ja konossöörit. Sen sijaan maitosuklaa on laajempien piirien suosiossa, koska se on makeampaa ja miedompaa. Siitä pitävät jopa vauvat.

> Ihan kuin anaali-alue käsitettäisiin jollain tapaa vaginaaliseksi.

Voihan se olla, mutta eturauhasen herkkyys tuo hommaan ihan anatomisenkin ulottuvuuden. Varmaan jotkut haluavatkin seksiltä esisijaisesti jotain sukupuoliroolien mukaista "naisellisuutta", mutta en usko että erityisen merkittävä osa...

Niin aina voi tutkia omia taustojaan ja hakea ammattitaitoisen terapeutin apua. On pään pensaaseen työntämistä kieltää mahdolliset syy-yhteydet ja tyytyä itsetarkkailuun ja -kontrollliin. Se vasta kuluttavaa on.

Tukea: Oletko itse hakenut apua? Miten toimi, lähtikö maneerit pois terapiassa?

Saahan niitä syy-seurauksia miettiä mutta kuten aiemmin kirjoitin: kannattaa varoa tekemästä liian yksinkertaisia päätelmiä ja muistaa etteivät kaikki ammattilaisiksi itseään nimittävät konitohtorit suinkaan ole päteviä. Mikä on suosittelemasi ranneliikkeitä hoitavan terapeutin titteli ja missä sellaisia koulutetaan?

Homoseksuaalisuus on miesten välistä rakkautta.
Miksi homot sitten usein kiinnostuvat naismaisista miehistä?
Eikö tilanteen tulisi olla juuri päinvastoin?

Suomessa ny vaan ei oo semmosta pakkoa olla lihaksikas ja machoileva, niinku esim. Jenkeissä.

Jaa että maassa missä erittäin suuri enemmistö väestöstä on reilusti ylipainoisia, on "pakko olla lihaksikas"....
Niin kait =)

Iiris: Koska naismainen mies on "helppo nakki" homolle?

Useimmat homot valitsisivat sänkykaveriksi miehekkäämmän miehen, jos kandidaatit olisivat muuten yhtä hyvän näköisiä. Mutta reaalielämässä pitää ottaa se minkä saa.

Toisaalta, sängyn ulkopuolella kahdella naismaisella miehellä on todennäköisesti enemmän yhteisiä puheenaiheita kuin naismaisella ja miehekkäällä miehellä.

En todellakaan jaksa uskoa, että ns. naismainen käytös miehillä johtuisi mistään freudilaisesta oidipaalikompleksista. Ei sellaisesta mitään maneeritason juttuja kuten ranteenketkutusta ja kikatusta seuraa.

Sen sijaan minusta oli uskottavampi seuraava "selitys" jonka kerran jostain luin: mitä kielteisemmin yhteiskunnassa suhtaudutaan homouteen, sitä enemmän naismaisia piirteitä on ko. yhteiskunnan homoissa. Eli alitajuisesti homomiehet pyrkivät olemaan kuin naiset, jolloin suhde miehiin olisi hyväksyttävää!

Toisaalta niissä kulttuureissa/maissa, joissa suhtautuminen homoihin on sallivaa, homomiehet ovat miehekkäitä siinä missä muutkin, eikä tarvetta "muuntautua" naiseksi ole.

Muistaakseni tämä oli olevinaan ihan tutkimus, valitettavasti en muista sen alkuperästä ja laajuudesta tämän enempää. Ja nykyään gay-yhteisökin taitaa olla niin maailmanlaajuisesti fokusoitunut että erot maiden välillä kapenevat.

Minäkin ole lukenut saman jutun, mutta mistä on eri asia... voisi olla muutaman vuoden takaa Scientific American -lehden mieserikoisnumero.

Muistaakseni eräs hypoteesi oli, että nimenomaan "hetero" miesten aina niin herkkä maine ja itsetunto ei kärsi, jos käy vähän naimassa jotain neitihomoa. Onhan selvää, että ko tapauksessa tosimies nai ja homo vikisee. Yhteiskunnan rakenteet sortuvat, jos ei enää voi olla varma kuka nai ja ketä naidaan ;-P

Ja toisaalta kyse on myös malleista. Jos ainoa homon malli on joku mösjöö mosse niin... paska homma.

Eikä pidä unohtaa sitäkään, että kun on joka tapauksessa joutunut kyseenalaistamaan oman seksuaalisuutensa ja prosessoimaan sitä, on vapaampi valitsemaan miten mm. sukupuolirooleja toteuttaa. Minun mieheyteni ei kärsi, vaikka laittaisinkin meikkiä naamaan, kikattaisin tai heiluttelisin rannetta.

Sen lisäksi täytyy muistaa, että varsinkin kaapista tulon alkuvaiheessa 'kanailu' voi olla siirtymää, tapa ilmaista 'minä kuulun nyt teihin', eräänlainen vastareaktio sille että on joutunut kenties kaapissa elämään yliheterona.

Vastaukseksi seuraavaan:

"Homoseksuaalisuus on miesten välistä rakkautta.
Miksi homot sitten usein kiinnostuvat naismaisista miehistä?
Eikö tilanteen tulisi olla juuri päinvastoin?"

Tuon lauseen käsittämättömyys on siinä, että se tavallaan väittää ettei naismainen mies olisi mies. Eihän homoa kiihota miesmäinen nainenkaan, koska kyseessä on nainen. Se, millaisista miehistä pitää on täysin irrallaan siitä, pitääkö miehistä vai naisista.

-node

Naismaisista maneereista pääsee eroon kuin huomamaatta harrastamalla liikuntaa. Olen mm. juossut maratonin monta kertaa. Minulla oli naismaisia piirteitä ennen kun rupesin lenkkeilemään. Siinä oppii sellaista "taloudellisuutta" ruumiin liikkeissään.

Ei naura turhaa, ei liikuttele käsiään turhaan, ei puhu varovasti jolloin ässät suhahtelevat hinttimäisesti. Oppii sellaista jämäkkyyttä. Kävelytyylistäkin on tullut "nopeasti tuonne" miesmäinen askellus.

Ihmisen pitäisi kyllä - ainakin omasta mielestäni - olemana mahdollisimman luonnollinen, eli ihan oma itsensä. Jos joku katsoo kieroon niin lisää vaan vettä myllyyn tai sitten ei edes kannata välittää. Ei tosin ole kovin viisasta aina ihan pienissä kaupungeissa.

Itse en ole missään suhteessa homomainen, mutta eipä sitten kovin usein kyllä käy flaksikaan. Kaikki odottaa multa yleensä lähinnä että taustalta löytyy vaimo, omakotitalo, kaksi autoa, kaksi kakaraa ja koira. Tosin, minua ei pätkääkään haittaa, että en ole ns. neiti. Ei kyllä haittaa sekään jos joku muu on.

Ole vain ihan oma itsesi ja jos se alkaa häiritä sinua itseään, niin asiaan voi - kuten edellä on mainittu - kiinnittää hieman enemmän huomiota. Jonka ilmeisesti olet jo tehnytkin.

Joka tapauksessa +-0. Peittämällä oman itsensä tekee vain itselleen hallaa.

Vaan miksi ihmisten käytös leimataan aina joko miesmäiseksi tai naismaiseksi? Itse esim. kävelen tuolla "nopeasti sinne" -tyylillä, harppoen. Onko se miesmäistä, vai ihan vain kävelytyyli muiden joukossa? Myös nauru on aina yksilöllistä, vaihtelee kikatuksesta rätkätykseen ja hohotukseen, sukupuolesta riippumatta.
Tiesittekös muuten, että ennevanhaan (n. keskiajalla) miestä, joka ei osannut itkeä, pidettiin jotenkin vajavaisena. Tunteiden näyttäminen oli merkki inhimillisyydestä. Nykyään moista käytöstä pidetään naismaisena jostain kumman syystä. Yhteiskunta on antanut meille rajat, mutta miksi me niistä välittäisimme, emmekö voisi olla millaisia olemme, miettimättä sitä, luokitellaanko se miesmäiseksi tai naismaiseksi. Ihmisiähän me kaikki vain ollaan.