Homot ja armeija

Eli nyt ei tarvi hyppiä seinille.

Kertokaa vain miksi monet homoista eivät mene armeijaan? Pelkäättekö jotain? Onko syynä sosiaaliset paineet muiden homojen osalta vai kenties joku typ*KRÖHÖM* ajatusmaailma? Miksei aamut nappaa, kenelle ei seikkailu kelpaa? Valaiskaa minua. Kertokaa rehellisesti vaikka väärän nimimerkin takana ellette muuten kehtaa.

PS: Toivottavasti tätä ei poisteta eikä tähän aloiteta mitään syvällistä keskustelua. Pelkkä syy ja ehkä mistä se syy johtuu.

Olen itsekin tota miettinyt, enka kylla yhtaan osaa sanoa mika syy takana piilee. Itse vietin vuoden em. laitoksessa eika se nyt niin ikava vuosi ollut. Millaan tasolla en kadu lahteneeni. Myonnettakoon, etten kylla suuntautumisestani metelia pitanyt, mutta silti en usko, etta se olisi ollut ongelma yhtaan kenellekaan (mita jotkut kai aprikoivat).

itse kahdeksan kuukautta laitoksessa viettäneenä voinen kertoa muutamia kylmiä tosiseikkoja.....

kahden viikon välein ei välttämättä pääse hiuksiaan muotoiluttamaan...

meikit on kauheen hankala tehdä aamukuudelta keinovalossa kun ei päivä vielä paista.....

vihreet vaattet passaa lähinnä kesän ruskettamalle iholle mistä tulee väistämättä talvisen kalpeuden aikana ongelmia.....

harmaat kuteet on tehty erittäin huonosti laskeutuvista materiaaleista eikä niiden istuvuuskaan aina se kaikkein paras ole...

joka ilta ei pääsekään mamaan...

eiköhän noi alkuunsa selvennä tilannetta....

Oikeesti ihmiset... aaarghh!!! Ettekö te yhtään ota selvää siitä miksi ihmiset tekevät niin kuin tekevät? Edes joitain alkeita?

Armeija tekee ihmisistä vastuuttomia koneita. Armeijassa ei ole yksilöitä, vain massa ja massan osia. Armeijassa oppii tekemään niin kuin käsketään.

Armeijassa opitaan kuinka tapetaan toisia ihmisiä. En vain hyväksy sotaa politiikan välineenä, enkä usko että maailmanrauha saavutetaan sillä että lisätään sotilasmenoja, vaan päinvastoin. Sitten, kun kukaan ihminen ei missään maassa käy armeijaa, asiat ovat hyvin. Mitä minä voin tehdä tuon saavuttamiseksi, on se, etten käy armeijaa.

Sitten joku valopää kommentoi että "entäs sitten kun ryssä hyökkää?" "Entäs sitten kun kukaan suomalainen ei käy armeijaa mutta kaikki venäläiset käyvät? " En usko että kehitys on kansallinen vaan kansainvälinen, eli joka maassa vastarinta sotimista vastaan voimistuu historian edetessä. Ei ehkä huomenna, eikä ylihuomenna...

Jos suurempi sota alkaisi, on olemassa tiettyjä joukkotuhoaseita joilla tuhota koko maailma joten sillä on tuskin väliä onko meillä 500000 vai 600000 miehen armeija.

Ja uskomukseen, että armeija tekisi pojista miehiä. Ehkä sitten ne ihmiset jotka sitä toivottavat todella tarvitsevat armeijaa kasvaakseen ihmisenä? Itse en sitä koe tarvitsevani, olen oppinut tulemaan toimeen yksin ihan ilman minkään armeijan käymistä.

Kyynikkyys ja "yksi ihminen ei voi vaikuttaa" - ajattelu on muotia ja niin hienoa, mutta väärä. Yksi ihminen voi omilla valinnoillaan ja vaikuttamalla muiden valintoihin todella vaikuttaa. Kuitenkin täytyy muistaa että jokainen tekee oman valintansa, ja muiden valintoja ei voi kun kunnioittaa.

Niin ja kirjoitin tän ihan omalla nickilläni ja jopa oikealla nimellänikin, muutenkaan en tainnut toimia niin kuin viestiketjun aloittaja toivoi, mut eiköhän se herne kohta sieltä nenästä pois tipahda.

Kertokaa nyt ensiksi yksikin hyvä syy, miksi armeijaan pitäisi mennä? Ei ole tullut yhtään ainutta vastaan vielä.

pakko kommentoida... armeija nimittäin mielestäni tekee hyvää sellaisille hienohelmoille, jotka eivät oo ennen mettää nähneetkään. tai joiden päätä äiti on aina silittäny ja laittanu hopeisen lusikan suuhun, ettei pikkukultamussukan tarttis vaa rasittaa itteensä. sen tarpeellisuudesta olkoon kuka tahansa mitä mieltä tahansa.

minä pidin armeija-ajastani todella. en tiedä kattaako tässä yhteydessä tuo homo-ilmaisu lepakotkin, mutta itse todella halusin armeijaan. eikä seksuaalisuuteni ollut mikään ongelma.

noh, eiköhän jokainen sit kun muuttaa yksin asumaan opi itse tulemaan toimeen, ei siihen armeijaa tarvita?

Hetkinen, onko mitään tilastoa, jonka mukaan homot eivät käy armeijaa? Ennenkuin esittää väitteitä, pitää olla faktaa tukena.

Todellakaan, armeijasta ei ole juuri mitään käytännön hyötyä, ja vaikka olisikin jotain hyötyä, 6-12kk on pitkä aika pois opiskelusta, työstä jne. Valittettavasti kyseinen laitos on varsin homo vastainen(tuli itse huomattua), vielä tänäkin päivänä.

Armeijaan menossa kesällä! En ole hienohelma kuten en myöskään macho. Tekee vain mieli liikuntaa ja luontoleikkejä. Jokaisen ei tarvitse ryhtyä totaaliksi, jotta asevelvollisuusaikaa pidettäisiin turhana. Mielestäni armeijaa ei tarvitse selittää sen enempää (tai vähempää) kuin siviilipalvelusta.

Miten armeija-ympäristöön voi luoda homomyönteisemmän ilmapiirin, jos kaikki vinokkaat boikotoivat instituutiota?

6kk vietin Vekaranjärvellä ja silti (vai sen takia?) minusta tuli tällainen! Outoa, eikö?

Suoritan itse tällä hetkellä siviilipalvelustani. n. 9kk on jo takana ja 4 edessä. :-D

Päätin suorittaa siviilipalveluksen, koska en halua olla osa isoa sotakoneistoa, jonka pyörityksestä jokainen siihen kuuluva on vastuussa. Otan ehkä nämä asiat vähän liiankin vakavasti, mutta samasta syystä kuin välttelen armeijaa harkitsen myös tarkasti mitä ylikansallisia yrityksiä tuen, mistä päin tuotuja elintarvikkeita ostan ja mihin suostun menemään töihin. :)

Hieman tosin harmittaa vieläkin, etten mennyt totaalikieltäytyjänä vankilaan. Uskottelen kuitenkin itselleni, että todellinen vakaumus testataan vasta oikean kriisin kohdatessa. :-D

Kai

Mulla oli vahva homoseksuaalinen identiteetti jo inttiaikana, ja niiden homovastaisten vitsien ja kommenttien kuuntelu oli todella masentavaa. Tuntui että kaikki muut olivat mua vastaan.

Mä pystyin tekemään homman siedettäväksi vain itsepsykomanipulaatiolla, eli toitotin itselleni, että ryssä hyökkää äidin ja isin kimppuun ja tappaa ne jos en suorita armeijaa. Kuulostaa kahjolta (taitaa sitä ollakin), mutta homma toimi ja jaksoin läpi koko "vankila" ajan.

Muuten olen sitä mieltä että niiden jotka eivät kyseiseen laitokseen mene, pitäisi maksaa veroja 1%-yksikkö enemmän suojelusrahoina kuin varusmies- ja kertausharjoitusvelvollisuutensa suorittaneiden. Fair Play.

Olin ite intissä 12kk. Ei mitään pahaa aikaa. Pakko myöntää, että joskus herkkinä hetkinä tuli tuijotettua jotain tyyppiä turhankin pitkään mut yleensä menoa oli sen verran paljon, ettei siihen tuijotteluun jäänyt aikaa. Tuo vuosi oli ihan mukavaa aikaa ja sielä sai koetella jopa omia rajojaankin välissä mikä oli todella positiivista.

Eiköhän jokaisen suomalaisen MIEHEN oikeus ja velvollisuus ole käydä armeija. Naisena armeijan käynyt saa sitten vielä extrapisteitä (minulta). Aika neitimäistä on keksiä kaikenlaisia vakaumuksellisia- tai muita typeriä syitä siihen että ei hoida omalta osaltaan PUOLUSTUSvalmiutta. Heikompia se systeemi puolustaa, ei siellä sotaa lietsota! Sitäpaitsi mahdollisena sota-aikana kaikki sivarit joka tapauksessa pistetään tykinruoaksi etulinjaan, että lycka till vaan :-D

Ah, rouhevia kokoomuskannanottoja, koti, uskonto ja isänmaa.. Kyllä huomaa, minkälaisilla arvoilla sitä Yhdysvaltojakin tänä päivänä rakennetaan.

Armeijaa en tue, koska sen edustama arvomaailma on liian vastakkainen minun arvostamiini asioihin, kuten tasa-arvo, kriittisyys ja empatia.

Minun puolestani jokainen saa mennä armeijaan, jos haluaa, toivon vain että se olisi oikeasti _valinta_ eikä vaan 'kaikki muutkin menee' -tyylinen päätös.

Armeija saattaisi tehdä hyvää ns. pullamössöille, jos se opettaisi kunnolla itsenäisyyttä. Ei se nykyään riitä, että osaa totella käskyjä :P Jotkut meistä tosiaan kasvavat aikuisiksi ilman tätä suurta 'seikkailua'.

Siihen on yhdenkään kansalaisen turha nillittää, jos joku ei ole käynyt armeijaa. Suomessa ei ole pakko käydä armeijaa, joten turha siinä on vinkua verojen korotuksia tai esittää ikivanhoja armeijafraaseja siitä, kuinka kouluttamattomana joutuu etulinjaan.

Jos vakaumukset ja muut typerät tekosyyt ovat neitimäisiä, niin kerrankin on ilo olla neitimäinen. Kaiken maailman Hindenburgit voi noudattaa esikuvansa mallia, minun puolestani.

-node

No olis kyllä hauska tietää miten mahdollisessa puolustustilanteessa joku selittää että "voi-voi kun tämä aseellinen hyökkäys nyt ei oikein ole minun arvomaailmani mukaista", "eikä tässä oikein toteudu empatiakaan".

Tuskinpa armeijan käyneillä, rehellisillä ja heikompiaan puolustamaan valmiilla ihmisillä mitään nillittämistä on toiden luokan kansalaisista. Hehän ovat itse osansa valinneet. Ja fraaseista viis, totuuden hetkellä ne tuskin ketään edes kiinnostavat. Silloin sivarit(kin) pomppivat sen epätasa-arvoisen, kritiikittömän kurin mukaan :-D

Eikä armeijan todellakaan ole tarkoitus opettaa lapsia itsenäiseksi. Siellä on nimenomaan tarkoitus oppia kuria ja järjestystä ja käskyjen noudattamista. Eli toisinsanoen varautua mahdolliseen kriisiaikaan ja sen mukaiseen toimintaan.

Itse olen työnantajan edustaja, ja tiedän kyllä että koti, uskonto ja isänmaa ovat niitä tavoiteltuja arvoja myös työntekijöissä. Vastuunpakoilijat eivät oikein ole haluttua työvoimaa...

zeppelin:"koti, uskonto ja isänmaa ovat niitä tavoiteltuja arvoja myös työntekijöissä"

Totta, mutta tärkein kriteeri on tietenkin ammattitaito.

Pari vuotta sitten uutisissa kerrottiin ylistävästi suomalaisesta pikkufirmasta, joka alkoi maksaa enemmän palkkaa lapsiperheellisille, vedoten juuri tuohon mainitsemaasi pyhään kolmiyhtenäisyyteen. Kuukausi uutisen jälkeen samainen firma oli jo lomauttamassa työntekijöitään. Olivatko isänmaalliset arvot firmalle tärkeämpiä kuin osaaminen? Toimiko homma vain yhteen suuntaan niin että työntekijöitä odotettiin lojaalisuutta, mutta firmalla ei ollut samaa velvoitetta työntekijöitä kohtaan?

Jos haluaa alamainen olla, pitää tietysti käyttäytyä kuten alamaisilta odotetaan. Omalla kohdallaan johtajat tulkitsevat näitä ihanteita kuitenkin toisin.

Miksi Bush pakoili 911-iskun aikana jossain Amerikan takamailla turvassa? Miksi kuninkaat ovat kautta aikojen olleet ensimmäisenä muuttamassa maasta vaikeina aikoina? Saddamin sukukin lähti porukalla maan pakoon, mukanaan kolme rekallista USA:n dollareita.

Aiheeseen vielä liittyen:
Erään tutkimuksen mukaan suomalaisten puolustustahto on Euroopan korkein. Toisaalta kysymykseen siitä, olisiko vastaaja henkilökohtaisesti valmis kuolemaan maansa puolesta, suomalaisten "kyllä" prosentti oli mantereen alhaisin!

Olisitko itse valmis kuolemaan Suomen puolesta?

Voi hellanlettas!!!

Taas tämä ikuisuuskeskustelu aiheesta intti vai ei. Oikeestaan tässä on kyseessä vähän sama asia kun lukuisissa keskusteluissa, missä haukutaan "neitimäisiä" homoja. Valitettavasti sanat "tosimies" ja "armeija" ei istu kaikkien suuhun ja miksi pitäisi?
Sivariakaan ei välttämättä voi kehua, mutta armeija on sen verran vanhoillinen äärihetero instituutio, että miksi sitä ihailemaan?

Mä löysin sivarista ihanan poikaystävän ja se on muuttanut mun elämää erittäin positiivisesti. Repikää siitä inttirunkkarit, tai olkaa repimättä, mulle ihan sama. Itse oon tyytyväinen.

Noh, eipä muuta kommentoitavaa keskusteluun, paitsi että onneksi vain harvoilla on niin ilmeisesti militantti maailmankatsomus kuin Zeppelinillä, joka jakaa ihmiset 1. ja 2. luokkaan sen mukaan kuka on käynyt armeijan ja kuka ei.

Mielestäni sivari on about n kertaa fiksumpi vaihtoehto kuin mennä puoleksi vuodeksi metsään leikkimään sotaa. Vaikka onhan se sitten ihan maskuliinisuuden ja miehisyyden huipentuma, kun yksissä miehin voidaan joka vuosi jaella hienolta kuulostavia titteleitä (ensimmäisen luokan sitä-ja-tätä, amiraaleja ja kapteeneja höpöhöpö-vitjoilla jne.), näyttää sitten hyvältä esim. käyntikortissa, ja voihan sitä aina jätkille ja naisille kehuskella olevansa isokin kiho.. Hah hah, miehet on kyllä joskus niin huvittavia.

Saksassa tilanne on sellainen, että jos kaikki 300 000 siviilipalvelusmiestä pakotettaisiin armeijaan, maan terveydenhoitolaitos romahtaisi täysin; niin riippuvainen se näistä sivareista on. Ja näin se voisi olla Suomessakin. Kyllä minä haluaisin, että oma poikani/tyttäreni menisi mieluummin pitämään jotain mummoa kädestä kuin että hänet opetettaisi tappamaan.

sssanna... 1. armeijassa ei ole pelkästään miehiä. 2. joku (=ainakin minä) voi ihan oikeasti olla sitä mieltä, että naama sammaleessa mönkiminen on hauskaa.

ja minä oon sitä mieltä, että jos sota tulisi niin mielummin puolustaisin maatani ase kädessä kuin rätti kädessä. tai juoksisin ruotsiin karkuun.

mutta jos joku haluaa olla sivari niin antaa palaa vain.

kaikki armeijaan haluavat eivät ole mitään hulluja militaristeja. itselläni oli ainakin se ajatus, että ei sotilaan tarvitse rakastaa sotaa, kun ei lääkäritkään tauteja rakasta...

Armeijaan pitää mennä heti kun on iän puolesta aika tai ei ollenkaan. Vanhempana sitä ei selväjärkinen homo kestä. Järkevää se touhu ei o tietenkään, mutta hyvähermoinen voi sen tarkkailijamentaliteetilla vetää läpi.

Arvoisa työnantaja Zeppelin. Tottakai aivottomia suorittajia arvostetaan nykyajan rottaduuneissa. Eihän kukaan tulosvastuullinen pomo voi sietää kyseenalaistavaa, itse ajattelevaa ja vielä älykästä työläistä, koska eihän sellainen suostu raatamaan loputtomia ylitöitä, tyytymään keskinkertaisuuksiin ja nauramaan huonoille vitseille.

Mä kävin armeijan koska se oli pienempi paha muihin vaihtoehtoihin verrattuna.

En ajatellut sekuntiakaan sitä, olenko homo vai en. Miten se armeijaan liittyy? Onko seksuaalisuus jonkinlainen argumentti tässä? I don't think so.

Mikä tämä homo/armeija -hössötys on... sama kun miettis että miksi menet töihin tai markettiin tai kesälomalle kun olet homo. En näe mitään yhteyttä.

Erikoista, ettei kukaan ole ottanut vielä puheeksi tuota kysymystä "pelkäättekö jotain?"

Ainakin itse pelkään armeijaanmenossa seuraavia asioita:
- miten muut suhtautuvat homouteen? joutuuko koko ajan kuuntelemaan haukkumista homoista?
- mitä jos oma homous paljastuu siellä... siinä sitten vasta kestämistä on?
- miten homous voisi paljastua... hmm, yksi pelkoni on: paljon poikia... paljon vähäpukeisia poikia... paljon alastomia poikia suihkussa... tekisi mieli katsoa, mutta ei voi. Toivottavasti alapää ei reagoi siellä tähän =)

Menen armeijaan, mutta pelkään sitä kovasti. Olisin mennyt sivariin, jos palvelusaika ei olisi ollut niin paljon pidempi.

Armeijassa on niin paljon tärkeää tekemistä, kuten esim. pitää miettiä miten jalkoja tulee liikutella tai miten avata ovi, että ei siellä useinkaan ehdi tai jaksa miettiä edes suihkussa jonkun pojan pakaroita.

Huolissaan voisi pikemminkin olla asioista kuten kestääkö kunto metsässä ravaamista tai miten sopeutuu olemaan kaiken aikaa yhdessä muiden kanssa käytännössä ilman yksityisyyttä. Se on ihan arpapeliä minkälaiseen ryhään joutuu. Mulla oli alkokasaikana tosi mukava ryhmä ja porukalla oli hyvä yhteishenki, mutta viereiseen tupaan oli kasaantunu kaikki mahdolliset idiootit.

Ja yllättävistä seisokeista sen verran, että tuvassa niitä on aamuisin varmasti useampia kappaleita ;-)

Vaihtoehtoisesti voisi miettiä (tai ainakin minun olisi pitänyt) miten pitää toimia kun

1. Viereisen punkan ekshibitionisti nappisilmä kertoo, että hänestäkin Wiliam S. Burroughsin kirja "Hurjat pojat" on tosi hyvä kirja. William S. ei siis ollut tämä Tarzan-kirjailija

2. Saunassa kahdestaan ollessa atleetti blondi aivan yllättäen alkaa kertoa pitkäaikaisesta seksihaaveestaan, jossa olisi hänen lisäkseen kaksi MIESTÄ ja hän itse haluaisi olla keskellä, koska olis kiva naida miestä perseeseen samalla kun itse saa munaa...

Niin no jos olisin miettimässä menoa armeijaan niin pelkäisin korkeintaan sitä kuinka tulen selviämään skinien ja muiden rasistien ja fasistien kanssa siellä, noh, eiväthän kaikki armeijassa ole idiootteja mutta sitäkin porukkaa on siellä paljon. Kaiken lisäksi juuri armeijasta tulleet ja siellä olevat ovat niin yltiöisänmaallisia näin kategorisesti.

Ei ole varmaan sattumaa että kutsunnoissa meille hehkutettiin, kuinka silloin jos on joitain rikoksia takana kannattaa tulla armeijaa, sehän sitä armeijan valiojoukkoa sitten varmaan on.

"Ei tässä toteudu empatiakaan." Hyvin hoksattu, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Koska koko pointti meni ohitsesi kuin jenkkien "täsmä"ohjukset, niin taidan jättää selittämisen väliin.

On armeijan kannalta hyvin merkittävää opettaa ihmiset siellä uskomaan, että 'totuuden hetken' koittaessa myös sivarit joutuvat etulinjaan ja toimivat siellä tykinruokana. Usko vaan siihen, jos se sinua helpottaa.

Armeija vaan ei valitettavasti tee ihmisestä rehellistä eikä ainakaan opeta puolustamaan heikompiaan. Kannattaa kerrata vaikka mitäs se sotilasvala sanookaan.

Mainitse toki nimeltä työnantajasi, tiedän mitä paikkaa välttää. Minulla kun on vaan valitettavasti koulutusta, osaamista ja työkokemusta, minä suhtaudun nuivasti jo paikkoihin joissa ylipäätänsä kysellään armeijasta työhaastattelussa. Omapahan on tappionsa, kyllä minulle työnantajia riittää.

Niin sodan kuin rauhankin aikana olen kuitenkin liian arvokas tuhlattavaksi mihinkään triviaaliseen, korkea koulutus ja tietyt ammatit kun ovat paljon hyödyllisempiä elossa ja auttamassa muualla kuin etulinjassa kuolemassa. Onneksi sinä olet siellä minunkin puolestani ;)

Armeijahan on itsekin uudistamassa johtamistaan, kun viimein ovat havainneet ettei se oikein toimi nykyaikaisessa yhteiskunnassa. "Vastuunpakoilu" on mielenkiintoinen käsite, kun sivari kuitenkin on täysin laillinen tapa suorittaa maanpuolustusvelvollisuutensa. Jotkut fiksummat työnantajat jopa tajuavat, että ihminen on oikeasti saattanut oppia enemmän tekemällä 13 kk töitä, kuin 6 kk tykkimieskoulutuksen aikana.

Fraasi "koti, uskonto ja isänmaa" on kovin mielenkiintoinen homon käytettäväksi, milloin olet ajatellut mennä naimisiin ja tehdä lapsia täyttäen näin myös lisääntymisvelvollisuutesi? Ei kai moista lisääntymisvastuun pakoilua katsota hyvällä työelämässä. Kyllähän "ne" tiedetään, jotka ei ole 28-vuotiaina naimisissa, joko ovat vastuuttomia playboyta tai sitten "niitä" (tiedäthän).

-node

Kantahenkilökunnasta löytyy yleensä joku patologinen homofobinen piilohomo, joka haluaa kostaa menetetyn elämänsä vähänkin hintahtaville pojille.

nodelle kiitos viestisi viimeisestä kappaleesta ;D *väsynyt*

Tässäpä yksi sivari. Mikäli sota joskus tänne Suomeen tulee, niin mielelläni olen etulinjassa ottamassa luoteja vastaan tai teen vaikkapa itsemurhaiskun jonnekin vihollisleiriin - se olkoon minun tapani puolustaa kotimaata.

Minä kävin armeijan koska se oli helpoin vaihtoehto, silloin ei siviilipalvelukseen ollut mitenkään helppo päästä. Ja valtiolle ei olisi ollut asiaa töihin sanottiin...

Kyllä mä siellä sain paljon kiksejä poikain tiiraamisesta. En ollut koskaa liian väsynyt ;-)

Mitään maanpuolustustahtoa minulla ei ole. Mikä on se aate jonka vuoksi pitäisi tappaa ihmisiä tai kuolla itse? Vain elämä on tärkeää. Ihmiset sopeutuvat. Armeija siis lähinnä onkin vallitsevien valtarakenteiden ylläpitämistä varten mahdollisten kriisien varalle. Siksipä se työelämässä merkkaa edelleen jotain. Vaikea kuvitella kenenkään sivarin pääsevän ison organisaation vaativiin ja näkyviin johtotehtäviin.

Mielestäni jokainen Suomen kansalainen on valtiolle velkaa hyvästä koulutuksesta ja turvallisen yhteiskunnan tarjoamasta elämälaadusta sen verran, että vuoden mittainen talkootyö valtion palveluksessa ei ole kova hinta, tapahtuipa sen suorittaminen sitten armeijassa tai muualla. Sukupuolten välinen tasa-arvo tässä tosin vielä ontuu.

Omien kokemuksieni valossa sanoisin empiville, ettei armeijaa kannata pelätä. Homoudesta ei ollut siellä ainakaan minulle mitään haittaa. En tosin omaa juurikaan klassisia maneereita, enkä tuonut itseäni siellä pahemmin julki, mutta uskoisin, että isolle osalle palveluskavereista tuli identiteettini melko selväksi (neiti ---, joka hoisi hommat ja pojat tykkäs! Joku saattaa tunnistaa...). Enemmän haittaa on varmasti ikävästä luonteesta tai rikosrekisteristä.

Positiivisista puolista voisin sanoa sen, että opin valtavasti itsekuria sekä paineensietokykyä, joista on kyllä ollut hyötyä myöhemmin. Se oli myös tervetullutta vaihtelua siihen elämänvaiheeseen. Totuuden nimissä täytyy kyllä todeta, että oli siellä ne ikävät hetkensäkin, mutta ne eivät millään tavoin liittyneet homouteen. Ja ne pojat, NAM!

Armeija-ajastani on jo pitkä aika, mutta kuinkas sattuikaan, tulin eilen 12 vrk:n kertausharjoituksesta. Sitä ei tietenkään voi verrata armeijaan, mutta havainnoin silti niitä armeija mielenkiintoisia hyviä puolia(koska suhtaudun armeijaan positiivisesti)
Eniten hämmästyin sitä miten nopeasti yhteishenki syntyy toisilleen oudossa porukassa. Tai oikeastaan niin että iso osa porukasta oli kyllä palvellut samaan aikaan, mutta itse menin siihen täysin tuntemattomana ja aivan eri ikäluokkaa edustavana. Kuitenkin hyvin nopeasti tunsin olevani osa porukkaa ilman minkäänlaista kyräilyä, ilman että tunnettiin toistemme taustoja tai muuta. Eli sillä "samalla viivalla" kuten sanotaan.
Voin jopa sanoa nauttineeni olostani, ainoastaan sotaharjoituksessa kertyvän univelan voi laskea selkeäksi miinuspuoleksi. Kauniissa lapin luonnossa liikkuminen, mukavassa seurassa, kuitenkin korvasi sitä.
Olihan se tietysti taas kokemus olla metsässä viikko peseytymättä, käydä riukupaskalla ja muuta kivaa.

No niin tai näin, mun mielestä armeija on "asennelaji", eli suhtautuminen ratkaisee miten siellä "viihtyy."
Tottakai se ajoittain vituttaa, mutta mun mielestä ihmisillä jotka eivät ole intissä olleet on siitä hyvin monasti väärin muodostettu kuva: ne siellä olleiden jutut kun tahtoo vähän painottua ja värittyä.

Mutta: hyväksyn kyllä täysin sivarin vaihtoehtona, vaikka mielestäni 6kk intissä olisi helpompi ratkaisu.
Sen sijaan en ymmärrä totaalikieltäytyjiä, koska he ovat mielestäni "vapaamatkustajia" laissa määrättyä, ja tasa-arvoista asiaa vastaan.

Mutta mielipiteeni kuitenkin on että jos intti on vielä edessä, eikä se aivan mahdottomalta tunnu, menkää sinne avoimella mielellä ja vaikka kuntoilun kannalta:)

Harmi kun jäi käymättä ja kokematta se kaikki homoerotiikka.

v-mies: "...Mielestäni jokainen Suomen kansalainen on valtiolle velkaa hyvästä koulutuksesta ja turvallisen yhteiskunnan tarjoamasta elämälaadusta sen verran, että vuoden mittainen talkootyö valtion palveluksessa ei ole..."

Valtiolle velkaa? Eiköhän me jokainen olla oma koulutuksemme verojen muodossa maksettu tai tulla maksamaan. Ja ollaan myöskin valittu pätevät(tai sitten ei) kansanedustajat hoitamaan asiat siihen jamaan missä ne tällähetkellä tässä maassa ovat. Kenelle meidän tässä nyt kiitollisuudenvelassa pitäisi olla.

Piti kommentoida noihin Zeppeliinin juttuihinkin jotain mutta enpä taida, on ne sen verran...sanotaanko nyt vaikka omalaatuisia. No tuli ainakin se selväksi että sun mielestä Suomen laissa on suuri virhe kun se antaa tällaisen (sivari) mahdollisuuden suorittaa maanpuolustusvelvollisuutensa.

Entä Nato? Kuka on valmis lähtemään vapaaehtoisesti puolustamaan "maailmanrauhaa" milloin mihinkin kriisipesäkkeisiin? Turha kai olettaa niinkuin jotkut että vaaran uhatessa Suomea kyllä tullaan puolustamaan, mutta Suomen ei tarvitse lähettää miehiä minnekään jos ei halua. Reilu peli?

Tässä vielä lainaus kokoomuksen sivuilta: ..."Viidennessä artiklassa ei kuitenkaan ole määritelty sitä, mitä apu kulloisessakin tilanteessa saattaisi käytännössä merkitä eikä edes sitä onko mahdollinen apu luonteeltaan sotilaallista vai poliittista. Vahvana oletuksena Naton sisällä pidetään sitä, että jäsenmaat antaisivat toisilleen kaiken mahdollisen tuen artikla viiden toteutuessa. Suomi saisi liittolaisiltaan tarvittaessa apua. Vastaavasti Suomen myös oletettaisiin antavan apua siinä tilanteessa että liittoutuman jäsenmaa joutuisi hyökkäyksen tai sen uhan kohteeksi.

No aika hyvin tämäkin keskustelu erottelee jyviä akanoista :) Hyvä niin...ja näinhän se tapahtuu myös oikeassa elämässä..

node ainakin tuntuu olevan pihalla kuin lumiukko (liki parinkympin lämpötilassa)

- ilmeisesti et usko joutuvasi mahdollisessa kriisitilanteessa tositoimiin, mutta eipä se näytä sinua mitenkään helpottavan, päinvastoin. Mutta omiapahan ovat ongelmasi :-D

- Suomen sotilasvala:

"Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.
Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista yhteiskuntajärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Joukkoa, johon kuulun, sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja miehekkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjain tahi muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.

Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.

Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää."


Miten siinä nyt kannustetaan epärehellisyyteen?

Huomaa kohta " Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja miehekkäästi"
Ymmärrän kyllä tämän joillekin mahdottomaksi täyttää :-D

- ihan hyvä jos tunnet löytäväsi työpaikan käymättä armeijaa. Etpähän eksy samoihin piireihin. Joillain aloilla armeijan käyminen on vieläkin ehdoton edellytys.

- koti, uskonto ja isänmaa - lauseessa ei puhuta perheen mallista, mutta älä huoli.... olen kyllä hoitanut velvollisuuteni siinäkin suhteessa. Naimisissa olo ja lisääntyminen (kolminkertaisesti) on kyllä hoidettu.

Yleisenä asiana todettakoon, että armeijassa ei ole tarkoitus oppia ajattelemaan omilla aivoilla. Siellä on tarkoitus oppia malli kriisinajan toimintaan. Kriisinaikana ei ajatella omilla aivoilla kuitenkaan.

Toivottavasti tietyissä kirjoituksissa esiintulevia vastuunpakoilijoita ei Suomeen, tai ylipäätään mihinkään maailmankolkkaan tulisi lisää. Niin selvästi monesta paistaa läpi oman helpon elämän tavoittelu. Millään muulla ei ole väliä, kuin sillä että miten pääsee vähimmällä elämässä.

Suomalaisella yhteiskunnalla on taipumus vedota juuri tuohon "olet velkaa maallesi"-mantraan. Sillä perustellaan niin maanpuolustusvelvollisuus kuin korkeiden verojen mielekkyyskin.

Harvalta (ei ainakaan minulta) on kuitenkaan kysytty, halusinko ottaa tämän lainan vai en. Se pakotettiin ottamaan.

Kun Zeppelin kommentoit että ihmisistä paistaa päälle helpon elämän tavoittelu, niin luin vielä kerran kaikki tän keskustelun jutut ja vain muutama perusteli valintaansa pääsemisellään helpolla, ja ne olivat valinneet armeijan.

Ehkä pitäisi huomioida että jotkut eivät osaa lukea, tai sitten ymmärtää lukemaansa?

Eihän tuossa sotilasvalassa kummoisempia ollut, ja jos puhutaan miehekkyydestä niin sillä sanalla on kyllä aika paha kaiku, monelle se tarkoittaa juuri sitä sohvalla makavaa, kaljaa juovaa, vaimolle äksyilevää, haisevaa jne. heteromiestä. Joo ja tiedän kyllä ettei sotilasvalassa varmaan ihan tuota tarkoiteta:)

Ja jälleen kerran, varmaan turhaan, peräänkuulutan suvaitsevaisuutta: Tehkää ja valitkaa niin kuin haluatte ja antakaa muiden tehdä samoin!

Sekin on helpolla pääsemistä, että tiukan paikan tullen antaa muiden hoitaa "likaisen homman"... tai vaikkapa asettaa itsensä muiden yläpuolelle, niin tärkeäksi ja korvaamattomaksi henkilöksi, ettei voi osallistua rahvaan tehtäviin (maanpuolustukseen).

Ilmoittaudun mielihyvin noihin Zeppelinin luokittelun mukaisiin akanoihin, jotka jyvistä pitää erotteleman. Kävin toki armeijan - olen reservin upseeri -, ja juuri siksi, että nimenomaan tuohon maailmanaikaan se oli siiviilipalvelukseen verrattuna ehdottomasti helpompi vaihtoehto (uskaltaisin väittää, että se on sitä edelleenkin, tosin vähän lievemmässä muodossa).

En ole koskaan ymmärtänyt sitä änkyväoikeiston yksisilmäistä ajattelua, että isänmaallisuus ja maanpuolustus olisivat sotilaiden yksinoikeus ja muut ovat muka vastuunpakoilijoita. Siviilien mahdollisuudet ovat mielestäni paljon suuremmat tällä saralla, nimenomaan myös siksi, että siviilissä järjen käyttö on sentään sallittua.

Kiinnitin erityistä huomiota tuohon sotilasvalan viimeiseen kappaleeseen, jossa lueteltiin esimiehen velvollisuuksia. Ne eivät tuntuneet toteutuvan omana armeija-aikanani ainakaan omien esimiesteni toimesta, eivätkä ne taida toteutua tänäkään päivänä - harvoin edes siviilielämässä. Kun keskustelijoissa on nähdäkseni esimiesasemassa olevia henkilöitä, kuulisin mielelläni, miten pitkälle tuo ylevä periaate toteutuu omassa päivittäisessä toiminnassa isänmaan raakentamiseksi.

Mielenkiintoinen tutkimuksenaihe muuten olisi, kuinka suuri osa suomalaisen miehen yleisestä pahoinvoinnista on peräisin juuri armeijassa opituista toiminta- ja ajattelutavoista. Joukossahan tyhmyys tiivistyy, vaikka armeijassa jos missä kouluttajilla olisi tuhannen euron paikka opettaa suomalainen mies tavoille - siis muunlaisille kuin niille "miehekkään" miehen tavoille, joista esimerkkejä näkee päivittäin kaupungilla örveltävistä ikuisista varusmiehistä tai vaikka taatusti armeijan käyneiden kansliapäälliköiden miehekkäistä otteista kertovista lehtien lööpeistä.

Ikävää, että suurin osa myös niistä naisista, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan käydä armeija, tuntuvat pikemminkin sisäistäneen laitoksen tsaarinajalta periytyvät miehiset arvot sen sijaan, että pyrkisivät muuttamaan niitä ihmismäisempään ja aivotoimintaa edistävämpään suuntaan.

Kyllä kriisiaikana täytyy ajatella omilla aivoilla siinä missä ei-kriisiaikanakin. Ainakin joidenkin. Muuten se sota on hävitty ennen kuin ehti alkaakaan.

krais: Ei zeppelinin kommentit ole 'omalaatuisia'. Niihin yhtyy suurin osa Suomen kansasta.

Tällä saitilla ne voivat siltä kuulostaa, koska täällä ei käy 'keskimääräinen suomalainen'.

Zeppelin nyt ei ensimmäiseksi tajua, että minä en puhu hypoteettisista tilanteista vaan tosiasioista. On ihan lakiinkin kirjattu, ketkä eivät joudu rintamalle. Armeijan propagandakoneiston ei vaan kannata puhua moisista asioista.

Krisiiaikanakin ja puolustustilassa tarvitaan vielä paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka ajattelevat. Ei se ole vastuun pakoilua tai helpolla pääsemistä, vaan ihan vaan tosiasia. Siitä sinä et pääse yli etkä ympäri. Voihan sitä ajatella siltäkin kannalta, että valtio ei halua heittää koulutukseen sijoitettuja rahoja hukkaan :P Yhteiskunnan täytyy pyöriä puolustustilankin aikana.

Kyse ei myöskään ole siitä, että 'tunnen löytäväni' työpaikan. Niitä on ollut jo useita, eikä armeija ole ollut koskaan edes puheena. Viittaat usein 'joihinkin aloihin' ja muuhun, mutta kerro nyt toki mitä niitä on rajavartiolaitoksen ja poliisin lisäksi. (Poliisin menetys ;)

Kannattaa myös muistaa, että suuri osa ihmisistä käy armeijan vain siksi, että se on helppo vaihtoehto. 6 kk typeryyttä ja se on ohi. Se ei kerro yhtään mitään niitten ihmisten maanpuolustusinnosta tai edes siitä, mitä mieltä he ovat armeijasta. Kuten faery sanoi, kaikki jotka tässä keskustelussa ovat ilmoittaneet valintansa syyksi helpolla pääsemisen ovat menneet armeijaan.

Mutta onneksi he ovat vastuullisia, rehellisiä, suoraselkäisiä ja aina heikompansa puolella, toisin kuin ne sivarinretkut jotka vaan polttelee pilveä ja kuuntelee Beatlesia. Rikoksetkin vähenisi puolella, kun saataisiin ne sivarit upotettua Suomenlahteen ja totaalit jäisivät sinne vankilaan. Eikö niin?

-node

Hyviä ehdotuksia nodelta, vihdoinkin :)

Mutta kyllä mä pääsen sun kertomista seikoista yli ja ympäri, ihan helpostikin. Sun mielipiteet, tuulesta temmatut, voin jättää ihan omaan arvoonsa...

Moni intin kävijä on ihan yhtälailla helpon elämän hakija, en mä sitä edes yritä kieltää. En arvosta heitä juuri sen enempää kuin sivareitakaan. No...hiukan enemmän kuitenkin ;-)

Mutta nyt node ja muut tytöt, saatte jäädä vähäksi aikaa kieriskelemään konseksuunne. Kyllä te varmaan saatte toisillenne todisteltua olevanne yhteiskuntakelpoisia kansalaisia :-D
Minä hivuttaudun suvilomalle, kuullaan taas...

Et taida Zeppelin muistaa mitä olet puhunut.

Ensin sanot sivareita toisen luokan kansalaisiksi ja seuraavassa viestissä väität että sivarit asettuvat toisten yläpuolelle kun eivät mene armeijaan.

tais tulla luovutusvoitto...

Zeppelin, ihan mielenkiinnosta vaan.. kertoisitko meillekin, miten pääset noista mainituista seikoista yli ja ympäri, "ihan helpostikin". Perustelut puuttuvat. Ja voit varmaan samalla selventää, minkä takia toisten mielipiteet ovat "tuulesta temmattuja", jotka voi "jättää ihan omaan arvoonsa", kun tas sinun mielipiteesi ovat suoraan jumalan sanasta seuraavia.

Taisi tulla pienelle itku kurkkuun, kun keskustelu siirtyi tälle "joo tytöt, ootte kyllä niin väärässä, mut en nyt jaksa omia väitteitäni tässä perustella, koska mulla on isompi lapio ku teillä ja mä meen nyt takas mun hiekkalaatikolle, että heippa hei ja smailit perään" -asteelle.

Luin muutaman viestin, kaikkea en jaksanut lukea. Ja minkä takia - feikkejä, politiikkaa, asennetta,fantasioita?
Itse armeijan käynnyt 9 1/2 kuukautta. Meillä ei tapettu ketään, ei ollut pakko osallistua uskonnon opetukseen. Ajatukset oli vapaita, sait olla melkein oma itsesi.
Poliittisesti ei kuitenkaan mikään yhdistys aina maanosaan asti ole luopunut omastaan, ja onhan niitä yli merienkin ;)
"vieras apinalauma ei hyväksy uutta jäsentä"
- aatteita on monia ja jokainen rakastaa omaansa-





En syö pelkkiä vihanneksia, Itselle armeija jokaisen oma asia, en käytä huumeita, en urheile(osaan pitää kunnostani muutenkin huolta), käyn töissä, Kuuntelen kuitenkin politiikkaa(valheita) - rahan perässähän se huorakin juoksee......

Kun tuossa aiemmin mainittiin siinä valassa että "Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen."... Niin mitenkäs on sitten ateistien ym. muiden uskontokuntien edustajien laita? Jäi vain hieman vaivaamaan. :)

Adapter: kirkkoon kuulumattomat, ateistit tai ylipäänsä muuta vakaumusta tunnustavat antavat valan tilalla ns. juhlallisen vakuutuksen, jossa ei jumalista puhuta.

On se kumma. Armeijan puolustajat ottavat heti käyttöön tuon komentokieleen kuuluuvan tavan lopettaa ja vaientaa kaikki vastaväitteet. On täysin kiistaton tosi, että useimmilla työpaikkoillakaan ei vastaväitteitä sallita, aitoa keskustelua ei ole. Mutta kenen etu se on?

Ainoa, joka tässä asettaa itsensä muiden yläpuolelle tuntuu olevan armeijan puolustaja zeppelin. Hänhän esittää, miten maata kuuluu puolustaa ja pitää uhrautua. Näkyykö täälläkään armeijan puolustajien rakentavaa keskustelua siitä, miksi pitää uhrautua? Vaikka nykyään puhutaan kriisinhallinnastta ennemmin kuin sodasta, niin tappamiseen ja tuhoamiseen se kuitenkin lopulta aina johtaa. Eipä näy. Miksei? Ehkä siksi, että armeijaan ei kuuluu kyseenalaistaminen. Ylhäällä päätetään ja alhaalla totellaan.

Maailma on kovin helppo kun asiat ovat mustavalkoisia. Oikeasti ja aidosti, mistä löytyy puolustustahtoa tuollaista kapeaa ja kritiikitöntä ajattelua vastaan? Se on se yksi ja ainoa asia, joka vie tätä ihmiskuntaa ongelmasta toiseen.

Mitään pahaa ei aiheuta se, että esitetään uusia näkökulmia. Se on ikävää vain niiden mielestä, jotka kokevat omien etujensa olevan uhattuna. Kuten vaikka esimies työpaikalla, tai siirtolaisia vastustava oikeistosiiven kansanedustaja.

Koskaan ei mikään muuttua saa.

Niin. Keskustelu jatkuu edelleen ja niin jatkuu mun sivarikin vielä pienen tovin.
Yhdyn näkemykseen, että 13 kk:ta työkokemusta on arvokkaampaa ja yhteiskunnalle hyödyllisempää kuin valtion 6 kk:den poikaleiri.
Ja kun puhutaan yhteiskunnan hyödystä, on pakko mainita, että (jos joku muistaa Sailaksen työryhmän... vai mikä olikaan) nuorten miesten pitäisi päästä työelämään mukaan aikaisemmin!
Aika moni kundi pääsee itsenäistymään äidin helmoista vasta intin jälkeen.

Tässä keskustelussa näkyy intohimoa, jossa molemmat osapuolet ovat vetäytyneet poteroihinsa asemasotaan.. mikä oikeastaan on kaikki mitä odottaa.

Mutta edellinen viesti viritti mieleeni turvallisuuspoliittisen kysymyksen, eli jos armeijaan uhrattu aika on maallemme turha, miten sitten hoitaisitte puolustuksen?
Vaikka taitaa olla edes turhaa esittää kysymystä "mikä on sellaisen maan kohtalo jolla ei ole puolustusvoimia?"

Ja koska tähän on otettu myös oikeistolaisuus/vasemmistolaisuus keskustelu niin vahvasta maanpuolustushengestäni huolimatta olen kyllä ajatuksiltani enimmäkseen vasemmalla..siksi sanottuna ettei tätäkään asiaa yksinkertaisteta.

Itse uskon, että jokainen jolla on jotain puolustettavaa on valmis puolustamaan sitä.

Musta armeija on hyvä, jo ns. yleissivistävänä koulutuksena (esim. ensiaputaidot, mahd. harrastaa monipuolista liikuntaa, ryhmässä eläminen, aseen käsittely) heti lukion päälle. Itse pidin erityisesti liikunnasta.

Sivarit tekevät myös paljon ansiokasta työtä tehtävissä, jotka eivät ole suoranaisesti sidottu aseenkantoon. On hyvä, että jokainen voi suuntautua tehtäviin joihin parhaiten soveltuu - motivaatio kannustaa hyviin tuloksiin ja tehtävien kirjoa tuntuu armeijassa riittävän. Ennen jopa huorat oli omasta takaa.

Palkka-armeija sopisi Suomeenkin hyvin. Sinne vaan kaikki maanpuolustusmieliset ihmiset, myös naiset. Siellä voitte yhdessä hehkuttaa kuinka paljon parempia ja vastuuntuntoisia ihmisiä olette, kun osallistutte isänmaan turvaamiseen. Puolustusvoimat ei ole missään nimessä tarpeeton laitos, luulisi siihen jostain rahaa löytyvän, että vanhoillinen yleinen asevelvollisuus lakkautettaisiin. Saisivat jättää stadionin kattamatta ja perähikiän urheiluhallin rakentamatta, käyttää julkisen sektorin sponssausta jne.. Idealistista, mutta siitä rahat palkka-armeijaan. ;)
Tasa-arvosta kun puhutaan, niin onko kukaan koskaan ajatellut että ei ole kovin tasa-arvoista, kun asevelvollisuus on ainoastaan miespuolisten "riesa"...
Eikös se olisi tasapuolista, että naisillakin olisi jokin velvollisuus palvella isänmaata?
Ja mitäpäs jos sitä satsattaisiin esim. pohjoismaiseen yhteistyöhön?
Lyhentäisivät nyt edes järjettömän pitkän sivarin kestoa. Te tietysti olette sitä mieltä että se on ihan oikein, että kestää 13 kk:tta? Se on ihan oikeasti pitkä aika olla duunissa, josta ei saa rahaa.

En ole parantumaton idealisti, ehkäpä vaan en suhtaudu tähän asiaan kovin vakavasti..
Sorge, hanit.

Nojoo, nyt joku mainitsi sen intin homoeroottisuuden... eipä tullu mulle vastaan puolen vuoden aikana. Eli ei kannata mennä inttiin, jos lähtee hakemaan sieltä erotiikkaa, mun käsittääkseni siellä on kaikki niin pahasti kaapissa, että mitään mahdollisuutta vapaa-ajan aktiviteetteihin ei ole. Jos positiivisia puolia haluaa löytää, niin machoilua sieltä kyllä löytää ja jos tykkää olla komenneltavana (vaikka ei saisikaan palkinnoksi piiskaa) niin siellä siihen kyllä tarjoutuu mahdollisuus. Jos nyt saisin päättää uudestaan, että menisinkö inttiin vaiko sivariin, menisin sivariin, koska nyt mulla on pää täynnä muistoja, joita en haluaisi (mm. flashback talvisesta metsästä - nälkä ja kylmä) ja niistä ei ihan heti pääse eroon.

Siis kyllä. Näki siellä jotain kivaa, mutta siinä kaikki. Samat kiksit saa kuntosalilla, uimahallissa tai rannalla huomattavasti lyhyemmässä ajassa.

Minä kadun usein, monta kertaa viikossa, että vannoin sotilasvalan. Ja siitä on jo yli kahdeksan vuotta. En ajatellut silloin. En ole varma, miksi pelkään niin paljon nykyään.

ehtoota


olisiko joku puppeli minulle niinkin ystävällinen että kertoisi mitä tämä vala sisältää, luulen että en sitä ala vannomaan vaikka harmeijaan ehkä/jos menen

Namelessille tiedoksi: vilkaise Zeppeliinin viesti nro 39 tästä samaisesta ketjusta.

Olen sivari, mutta myönnän, että väkivaltaiseen itsepuolustukseenkin on jossain hyvin harvinaisissa tapauksissa tarvetta.

Nykyisenkaltainen armeija vain on niin huono järjestelmä, että en suostu osallistumaan siihen. Puoli vuotta tai enemmän eristystä ja joukossa-tyhmyyden-tiivistystä ei ole tarpeen sotilastaitojen opetteluun. Sen, kuten univormujen käytön ja etunimien korvaamisen arvonimilläkin, tarkoitus on yrittää hävittää osallistujien identiteetti ja sen mukana
- henkilökohtainen vastuuntunto ("minua käskettiin"),
- vastuun vaatiminen muilta ("kenraali" voi määrätä alaisiaan, mutta kuka tottelisi Erkki Esimerkkistä Hervannalta?),
- aloitteellisuus ("teette *kyselemättä* kuten käsketään tai [tähän jokin rangaistus]") ja
- erilaisuus (sotilaiden ja kansan halutaan ainakin näyttävän yhtenäiseltä).

Näitä ominaisuuksia yritetään peitellä vaatimalla sotilailta "hyvää käytöstä" muuhun yhteiskuntaan nähden, pitämällä yllä soittokuntia jne. Armeijassakin on tietysti niitä, jotka yrittävät toimia humaanisti ja tulkita sääntöjä lievemmiksi, mutta järjestelmän perusluonnetta ja -rakennetta se ei muuta miksikään. Olen hyvä sopeutuja ja kiipijä. Olisin varmasti saanut melko korkeat määräilyvaltuudet (sotilas"arvon"), mutta kiitos ei.

Jos puolustustaidot opetettaisiin parin kuukauden kurssilla ja ihmisarvoa kunnioittaen, osallistuisin vaikka se olisi vapaaehtoista, mutta nykyiseen peliin en ota osaa. Uskon, että ihmiset kykenevät yhteistyöhön ilman pakotettua, täydellistä tottelevaisuutta ja homogeenisuuttakin.

Joopa joo...

Olen upseeri, 13 vuotta intissä töitä tehnyt ja homo (avoin esimiehilleni). Olin 6 vuotta YK:lla ja yksityisillä turvallisuusfirmoilla duunissa ja nyt menen takaisin armeijan palvelukseen. Meikäläisiä tarvitaan joka paikassa!

Keskustelu jatkuu...ajattelematta oikeastaan miksi joku asia tehdään niinkuin tehdään.
On varmaankin monta asiaa joka armeijassakin voitaisiin tehdä paremmin, aina on parannettavaa.
Syytä olis kuitenkin muistaa että armeijan on tarkoitus kouluttaa joukkoa kriisiaikoihin, ja tähän perustuu se että annettua käskyä noudatetaan välittömästi ja kyseenalaistamattakin: Muuten ollaan jo myöhässä.
Ja pienellä ajatuksenjuoksulla saa selväksi miten toimitaan:
Kenraalit näkee isoimman kokonaisuuden ja määräävät alaisilleen tehtäviä joita pitää suorittaa, ja kaikilla väliportaiden johtajilla on oma joukkokokonaisuutensa tehtävän suorittamiseen. Lopulta viimeisenä omasta tontistaan huolehtii yksittäinen sotilas. Niin homma vaan toimii, ei sillä että kaikki yrittää säätää jotain.
Koulutuksessa pitää mennä maastton, pitää rasittua fyysisesti ja henkisesti, jotta saisi edes pienen kuvan siitä miten todellisuudessa pitäisi toimia. Ja jopa sitä luppoaikaakin saattaa sotaan sisältyä vuosi tolkulla, sekin kuuluu monasti asiaan, ja "harjoitellaan" kiitettävästi.
Ja ehkä tuota vanhanaikaista herroitteluakin(ennenhän herroja oli postimiehetkin) voi myös katsoa pilke silmäkulmassa: Niin tekevät kapiaisetkin. Se on vaan tapa puhutella armeijassa, ei sen merkitys ole niin suuri kuin sitä yhtäkkiä tulee ajateltua. Huumori kuuluu inttielämään.
Ja mitä sitten tulee ajoittain mainittavaan palkka-armeijaan, eihän suomella ole sellaiseen varaa. Eikä edes löytyisi väkeäkään näin ison maan puolustamiseen.
350000 miehen reservi on jo jonkinlainen joukko vaikka osittain olisikin jo parhaan taistelukunnon ulkopuolella.
Varsinkin kun onneksemme tarvetta ei oo näköpiirissä.
Myönnän kyllä että tässä ollaan oikeastaan ajauduttu kauas otsikosta, mutta eihän "homoista armeijassa" taida paljoa keskustelemista olla jos ei mennä itse homosteluun.
Mutta hyvähän se on jos edes joskus on eroottista latausta:)

Ei liity asiaan, mutta mikä on armeijassa eläkeikä?

Pete kirjoitti: "13 vuotta intissä ... + 6 vuotta YK... = 19 v + 18 v (kun astuu palvelukseen) = 37 v. + mahd. välivuodet = yli 40 v

> Kenraalit näkee isoimman kokonaisuuden ja määräävät > alaisilleen tehtäviä joita pitää suorittaa, ja kaikilla
> väliportaiden johtajilla on oma joukkokokonaisuutensa
> tehtävän suorittamiseen.

Samalla tavalla perustellaan kaikkia totalitaristisia rakenteita, joissa yksi ihminen voi määrätä kaikkia muita raskaiden rangaistusten uhalla. Jos pelottelu jätettäisiin pois laskusta, ainoa perusteltu syy totella sokeasti mitä tahansa olisi täydellinen luottamus komentajiin. Itse en ole tavannut vielä yhtään sellaista yli-ihmistä, jota olisin valmis palvomaan ehdoitta.

Sen, että kaikki on opetettu/pakotettu tottelemaan ja henkilökohtainen vastuu on poistettu hierarkian avulla siihen pisteeseen, ettei "Menkää sisään ja tappakaa kaikki, naiset ja lapset mukaanlukien"-tasoisten määräysten antajaa jälkeenpäin ikinä saada selville, tuloksia saa lukea ulkomaanuutisista joka viikko. Ainoa tehokas kasvualusta diktatuurille on hierarkia: kun kenraalit on lahjottu (ja lahjomattomat poistettu), on koko hierarkia ko. "valistuneen itsehallitsijan" käytössä.

Ai, että ei Suomessa? Miksi ei? Ettekö sitten tottelekaan aina, ja kyselämättä jos käsketään?

> tähän perustuu se että annettua käskyä noudatetaan
> välittömästi ja kyseenalaistamattakin: Muuten ollaan jo
> myöhässä.

Tiettyyn operaatioon osallistumisen kyseenalaistamiseen menee muutamia sekunteja. Kun se on päätetty, ei kukaan tietenkään mieti enää juostessaan, eikä ole tarpeenkaan.

Perustelulla "tämä on tarpeen, koska xxx" tavallisesti ja "en valitettavasti voi tällä hetkellä kertoa, teidän täytyy vain luottaa minuun" silloin tällöin on kuitenkin huomattavasti eroa "koska olen [tähän sotilasarvo]":n verrattuna.

> Niin homma vaan toimii, ei sillä että kaikki yrittää
> säätää jotain

Perustelujen vaatiminen ja simplistisen hierarkisen valtarakenteen vastustaminen eivät tarkoita samaa kuin "yksin säätäminen".

> Koulutuksessa pitää mennä maastton, pitää rasittua
> fyysisesti ja henkisesti, jotta saisi edes pienen
> kuvan siitä miten todellisuudessa pitäisi toimia.

Muuta en väittänytkään. Ehdottamastani parista kuukaudesta vaikka puolet voisi olla maastoharjoituksia. Tunnen nimittäin ihmisen, joka on käynyt nykyisen armeijan osallistumatta kunnolla yksiinkään maastoharjoituksiin.

> Ja ehkä tuota vanhanaikaista herroitteluakin(ennenhän > herroja oli postimiehetkin) voi myös katsoa pilke
> silmäkulmassa: Niin tekevät kapiaisetkin.

"Joo, heh heh, eihän me täällä oikeasti totella kyselemättä..." Tätä juuri tarkoitin kun sanoin, että järjestelmän perusrakennetta yritetään peitellä ja selittää muuksi kun sitä ei uskalleta kyseenalaistaa.

> Eikä edes löytyisi väkeäkään näin ison maan
> puolustamiseen.3 50000 miehen reservi on jo
> jonkinlainen joukko

Toisaalta suomen ilmaherruus on kuulemma menetty viimeistään parin vuorokauden sisällä hyökkäyksen alusta ja sitten kun lentokoneet saavat riehua rauhassa, ei auta vaikka reservi olisi kuinka suuri. Muihin kuin totaaliseen sotaan taas ei tarvita noin suurta määrää sotilaita.

ok, mä päätin jo taannoin että en kommentoi tätä keskustelua koska siinä on mahdoton päästä eteenpäin.
Suhtautuminen armeijaan ja sellaisiin on kuitenkin niin asenteellista, puolin ja toisin.
En mäkään tietenkään usko että suomella olisi mitään mahdollisuuksia puolustautua jos tämä maa todella haluttaisiin hinnalla millä hyvänsä.
Mutta isolla reservillä saavutetaan kuitenkin jonkinlainen uskottava puolustus jolla pystytään vastaamaan vanhaan totuuteen: "Sotilaallinen tyhjiö täyttyy aina, eli jollei maassa ole armeijaa, sinne tulee sellainen."

Jep, nyt jos en enää provosoidu pahasti niin pyrin pitämään suuni kiinni tääläkin.

> ok, mä päätin jo taannoin että en kommentoi tätä
> keskustelua koska siinä on mahdoton päästä eteenpäin.

Ei minusta. Toisin kuin esim. uskonnoista puhuttaessa, ihan toimiva, mutta nykyistä inhimillisempi ja poliittisille väärinkäytöksille immuunimpi Puolustusjärjestelmä 2.0 voitaisiin avoimella (joskin kiihkeällä) keskustelulla varmasti saada aikaan.

kävin 80-luvun alussa 9kk inttiä. enään en osaisi rynkkyä purkaa/kasata, tai sinkoa käyttää. sitähän ihan kuukauden ajan opettelin psvk:ssa, josta siirryih uhk:hon kokkaamaan, kokki kun olin. sen opetuksen toki voikin unohtaa, miten rehuperunoista ruokaa valmistetaan. metsäkeikatkin peruttiin rahojen puutteessa.
pari homoa siellä tapasin, luppoaika menikin sitten heidän seurassa, taikka stogella kaisaniemeen viikonloppuina, jotka oli vapaat, joita oli monta, koska jengi pääs hyvin lomalle taas sen rahanpuutteen vuoksi.

eli loppujenlopuksi inttiaika oli kyllä niidenkin vähien maanpuolustusvarojen tuhlaamista. eikä musta tullut sen kummempaa "koti-uskonto-isänmaa"-ihmistä, kuin olisi muutoinkin tullut, ja olen nyt. uskontoa ei ole, koti vaihtuu n. kerran kahdessa vuodessa ja isänmaa, hmm, -eurooppa.

joten kai zeppelin työntäisi mut "tykinruuaksi" itärintamalle(?), jotta itse selviäisi. olettaen, että niitä tykkejäkään koskaan enään käytössä olisi? kyllä tulevaisuuden sodat käydään enemmin tuhoamalla toisen maan infrastruktuuri. virus tietoverkkoon ja toisella on jo puolustus perseellään. vähän bio-tai ydinasetta perään ja maa on elinkelvoton, tosin myös viholliselle.

eli on sitten homo tai ei, ei siitä intistä nykyisellään paljoo hyötyä ole puolustuksessa. kunhan pönkittää vanhoja valta-arvoja ja asenteita. kyllähän mahd. sota-aikana olisi tärkeää
siviiliväestön elämän ylläpito, siksihän maata(kansalaisia, ei maa-aluetta) puolustetaan, joten löytyy runsaasti käyttöä myös sivareille sekä naisille, jotka myös voisi velvottaa käymään jonkintyyppisen kriisitilannekoulutuksen. ja onhan muitakin kriisitilanteita kuin mahd. sota..

hmm... eipä ole pahemmin harmittanut että kävin, sain tosi perusteellisen koulutuksen ensiapuun ja -hoitoon. Kertaus- harjoituksissa olen aina paikalla ensimmäisenä, koska tehtäviini kuuluu tehdä komppanialle terveystarkastus... mikäs sen mukavampaa, kun katsella alastomia kundeja... nam.

ei pidä mennään inttiin, jos siellä on tollasia pervoja vanhoja lääkärisetiä. YÖK

Ainahan sitä uusia tekosyitä kieltäytymiselle löytää jos haluaa.

Tekosyy tai ei, riippuu tilanteesta.

Sen sijaan varsinainen tekosyy intin käymiselle on muka mahdollisuus oppia ensiapu- ja -hoitotaitoja.
Niitä kyllä oppii varmasti tehokkaammin aivan muualla, jos vain kiinnostusta riittää. Sitäpaitsi suurimmalle osalle ikäluokasta taidettiin nekin opit antaa hyvin pintapuolisella pikakurssilla.

Ai, ei meillä ainakaan kertausharjoituksissa kukaan riisuuntunut koko viikkoon...

Pitkä keskustelu, mutta kirjoitanpa minäkin. En ole käynyt inttiä, sivaria tai totaalia, mutta tässä muutamia mietteitä joiden valossa olen asiaa pohtinut.

En pidä "koti, uskonto, isänmaa"-tyyppisestä ajattelutyylistä enkä siitäkään että armeijassa itsenäinen ajattelu tuntuu olevan täysin mahdotonta. Olen itse pikemminkin anarkistityyppiä. Maastossa rämpimisestä sen sijaan pidän ja olen varma että sopeutuisin helposti toisten komenneltavaksi.

En tarvitse armeijaa minkään työpaikan takia, sillä itsekin teen työhaastatteluja eikä tulisi mieleenikään kysyä hakijoiden sotilasarvoa. Arvostan enemmän sitä että hakemuksessa vastataan juuri niihin vaatimuksiin joita työssä vaaditaan.

Sen sijaan armeijasta voisin saada samanlaisen kokemusmaailman miehisestä kulttuurista kuin suurin osa tavallisista suomalaisista miehistä. Toisaalta, voisin tavata läpileikkauksen tavallisista suomalaisista miehistä. Se pelottaa, sillä näin siviilissä pystyy sentään valikoimaan ystävänsä eikä opiskelu-/työkavereita tarvitse nähdä kuin 8 tuntia päivässä.

Rahalla ei minulle ole merkitystä, eikä sinänsä palvelusajallakaan. Tulen todennäköisesti tekemään päätöksen aatteiden perusteella eli sivari kutsuu. Toivottavasti pääsee tekemään jotain aidosti hyödyllistä.

Tiedoksi vielä asianosattomille, että siviilipalveluksen perusopetusjaksolla järjestetään nykyään mm. ensiapukursseja, paloturvallisuuskoulutusta ja (toistaiseksi liian lyhyt) johdatus väestösuojeluun. Toivottavasti tätä puolta painotetaan jatkossa enemmän ja jätetään vapaaehtoisten esiintyjien kansalaisjärjestöesitelmät vähemmälle. Myös muita suomalaisia siellä tapaa, mutta tietysti otos on siivilöityneempi kuin armeijassa.

Meitsi kävi intin. Olin siel 11 kuukautta, ihan hyvät fiilikset siitä ajasta, vaikka ajoittain hajottikin. Mun mielestä se on jokaisen oma asia, et valitseeko intin vai sivarin. Miks siit pitää tehä kauhee haloo.
Mä ainakin sain sielt ihan hyvii kavereita. Ja ihan kiva oli asuu samassa tuvas muiden poiken kaa, nukkuu vierekkän makuupusseissa mettäleireillä, ja saunoo kassuilla, heh:)
Ylipäätään inttiaikana oli aikaa kelailla omaa eläämäänsä ja asioita. Aika huoletonta aikaa oli kyllä.......eipä täs muuta.

No niin...anteex! Mä en saanutkaan sitten pidettyä vielä päätäni kiinni täälä..mutta kun heräs ajatuksia..vaikkei niillä kai mitään merkitystä olekaan...Mutta:
oiskohan niin että pääsääntöisesti johtajakoulutuksen intissä saaneet ovat inttiaikaan tyytyväisempiä kuin ns. rivimiehet? Tietty on niinki että siitähän tuo jako on jo aikanaan voinut syntyä.(vaikka mut sinne(auk) kyllä pakotettiin, uskokaa tai älkää) Ja sitten niin että johtajilla on kuitenkin sitä ajattelemista ja suunnittelemista. Ja sitä kouluttamista, joka ainakin musta oli kivaa! No niin, nyt kaikki, varsinkin asiasta tietämättömät ajattelee että se "kouluttaminen" on tätä huutamista ja käskemistä ja kaikkee sellasta...Ei, en mä siitä tykännyt erityisesti. Mutta musta oli kiva opettaa kaikenlaisten vempainten ja kojeiden käyttöä...eikä ne mun pitämät oppirastit ehkä niitä sotilaallisimpia olleet..mutta mutta, nyt vuosien jälkeen kun törmäsin arvosteluuni, siellä oli koulutustaidosta ylin arvosana. Niin perverssi olen että hyvältä se tuntui lukea papereista.
Niin, alkuperäiseen asiaani palaten, tottakai on kypsiä johtajakoulutuksen saaneita, ja tyytyväisiä miehistössä.
Ja ennen kaikkea niitä vääriä, tietämättömyydestä johtuvia ennakkoluuloja esim. korostetun "älä ajattele" suhteen.
Ilmeisesti se vaan on vaikea tajuta että tarkoitus on kouluttaa ihmisiä sotaa varten, ja mikään "joukkue" ei toimi ellei sitä johdeta ylhäältä.
Ja turhaa on kai sanoa että yleensä mitä enemmän tulee yhteisiä ponnisteluja, sitä paremmaksi muodostuu yhteishenki. Tai että vaikka armeijassa vittuunnutaan paljon, siellä myös nauretaan paljon ja opitaan tuntemaan erilaisia ihmisiä, ja ehkä joskus myös hieman epäitsekkyyttä.
Mutta löytyyhän sitä negatiivistakin, joten mitäs näistä.

Höpö höpö ! Mikä sotilaallinen uhka Suomeen muka kohdistuu, jolla perusteella miespuoliset kansalaiset edelleen velvoitetaan armeijaan tai sivariin ? Luulisi homojen olevan hieman kriittisempiä yhteiskunnallisia "totuuksia" kohtaan, joutuvathan homot muutenkin taistelemaan yhteiskunnallisia ennakkoluuloja, tottumuksia ja perinteitä vastaan.

Armeija on patriarkaalisen yhteiskunnan edustaja, joka vahvistaa negatiivisia piirteitä miehissä, senkin vuoksi on parempi jättää se laitos väliin.

Häh? siis jos joku intin käynyt voi sanoo et siellä ei ollu mitää homoeroottista tai et saman kokee jossai salilla niin sit on kyllä pitäny olla silmät kiinni siellä!! mulla oli ainakin niin kuumia alikessuja ja koksuja et ei paremmista runkuista tietoa.. ja kun niiden kanssa oli jossa pikku teltassa yötä niin siellä näki väkisinkin kaikkea.. ainut ongelma oli et pikku soturi alko välillä ottamaa eteen värissä tilanteissa, mut eipähän siitäkään mitää ihmeempiä ongelmia tullut...

Maanpuolustuksesta tai mistään muusta en tiedä mut mun mielestä intti oli puolen vuoden kiima loma ja tulihan siellä trimmattua kroppakin ihan jees kuntoon...

Mun mielestä intti pitäis olla vapaaehtoinen, eikä mitää sivaria tarttis, jos joku ei halua mennä niin sit ei vaan mene. Ihan täysin ihmisestä kiinni et tuleeks siellä toimeen ja viihtyykö vai ei. Mulla oli vielä jotai viisasta tähän loppun mut ajatus katkes:)

Mietin pitkään kannattaako mun osallistua tähän threadiin, sillä kokemukseni mukaan keskustelu asepalveluksen puolustajien ja "pasifistien" välillä menee äkkiä juupas-eipäs väittelyksi, jossa kumpikaan osapuoli ei lähesty saati ymmärrä toistensa näkökantoja.

Laitoin pasifistit tahallaan lainausmerkkeihin. Mielestäni monilla asepalveluksen ja sotilaallisen maanpuolustuksen vastustajilla ei ole todellista vakaumusta asenteensa taustalla, vaan siihen ovat vaikuttaneet henkilökohtaiset ennakkoasenteet, pelot, ikävät kokemukset, mukavuuden halu tai pelkästään lapsellinen kapina.

Todellista pasifistista vakaumusta kunnioitan, väärän tiedon tai ennakkoluulojen perusteella tehtyä propagandaa en hyväksy.

Pidän itseäni humanistina, vaikka kannatan aseellista maanpuolustusta ja pakollista asepalvelusta tai siviilipalvelusta. Tällaisenä pragmaatikkona törmään pasifistin kanssa perustavaa laatua olevaan maailmankatsomuseroon: minä vastustan sotaa, mutta haluan estää sen huolehtimalla omalta osaltani oman maani riittävästä puolustuskyvystä - se on ikäänkuin pienen yhteiskunnan henkivakuutus. Pasifisti taas on sitä mieltä, että aseet ja armeijat synnyttävät väkivaltaa ja että yksipuoleisella puolustuksesta ja aseistakieltäytymisellä päästään tielle joka johtaa ihanaan ja auvoiseen väkivallattomaan utopiaan.

Hyvä, jokainen saa uskoa omalla tavallaan. Mutta oikeaa tietoa pitää levittää. Maanpuolustusasioissa propagandaan syyllistyy mielestäni lähinnä kuitenkin ns. rauhanpuolustajat.

Siviilipalvelus on laillinen ja hyväksytty tapa suorittaa kansalaisvelvollisuutensa. Sivarin valintaa on kunnioitettava ja tehtyä palvelusta myös arvostettava. Kunpa vaan sivarit omaa ratkaisua pönkittääkseen eivät levittäisi niin kärkkäästi ennakkoluulojaan siitä mitä asepalvelus on tai ei ole.

Sama koskee tietysti "maanpuolustajia" ja heidän pilkallista pskan jauhantaansa sivareista. Ketään ei laiteta miinanpolkijoiksi!

Kaikkein vähiten kaipaan turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta tai Suomen puolustusvoimista mitään tietämättömien saivartelijoiden mielipiteitä puolustuskyvystämme, tykkien ja lentokoneiden käyttökelpoisuudesta tai siitä kuinka kauan ammattiarmeijaa ylläpidettäisiin stadionin kattamisesta säästetyistä varoista! Hankkikaa ensin oikeaa tietoa. Sitä saa myös rauhanjärjestöistä, jos valtion "propagandaan" ei ole uskomista.

Epävarmalle, ratkaisuaan miettivälle homopojalle minä suosittelisin armeijan käymistä. Itsekin olin pelokas ja pärjäämisestäni epävarma. Asepalvelus, niinkuin mitkään muutkaan velvollisuudet, ei ole aina kivaa tai mukavaa. Pettymyksiä, ikäviä esimiehiä ja fyysistä rasitusta on tiedossa. Kaikki silti päättyy aikanaan. Kokemus oli kasvattava ja jälkeenpäin jäi hyvä mieli: pärjäsin siinä missä 85 % ikäisistäni nuorista miehistä. En väitä että olisin parempi kuin sivarit. Arvostan kuitenkin itseäni enemmän kuin jos olisin suorittanut siviilipalveluksen.

Tässä vielä teesini
- Armeija on kasvattava kokemus. Joudut aloittamaan samalta viivalta kuin kaikki ikätoverisi. Alokastuvassa on läpileikkaus yhteiskunnasta: työtön, maanviljelijä, peltiseppä, ylioppilas. Kukaan ei ole parempi. Kukaan ei tiedä olitko huono liikunnassa tai matematiikassa, olitko luokan kingi vai kiusattu. Sinulla on uusi mahdollisuus skarpata ja menestyä tai sitten ottaa rennommin ja päästä puolessa vuodessa takaisin siviilimaailmaan.

- Armeijassa ei opeteta tappamaan. Siellä opetetaan ampumaan, käyttämään erilaisia aseita ja asejärjestelmiä. Niitä ei Suomessa käytetä omia kansalaisia tai toisinajattelijoita vastaan. Sotakin on niiden olemassaololla tarkoitus estää.

- Armeijassa käsketään ja siellä on toteltava. Vain sillä tavalla suuri joukko saadaan hankalissakin olosuhteissa toimimaan päämääränsä hyväksi. Käskijä ei ole parempi kuin käskettävä, heillä on vain erilaiset tehtävät organisaatiossa. Sitä ei siis pidä ottaa henkilökohtaisesti.

- Asepalveluksessa sinulla on mahdollisuus saada työelämää varten hyödyllistä kokemusta joihinkin ammatteihin tai erittäin arvokasta johtamiskokemusta jos sinut koulutetaan esimiesasemaan.

- Puolustusvoimien organisaatiokulttuuri ja koulutustavat ovat kokoajan kehittymässä motivoivampaan suuntaan. Simputus ja epäasialliset toiminnat ovat lähes loppuneet. Turhilta tuntuvia tehtäviä ja odottelua pyritään vähentämään. Kouluttajien asenteeseen, kielenkäyttöön ja suhtautumiseen alaisiin on myöskin tullut paljon muutosta. Se on silti miesvaltainen ja vanhoillinen organisaatio ja asennemaailma on edelleen "karski". Siihen on suhtauduttava pilke silmäkulmassa: "huuda nyt, kaikki on ohi puolen vuoden kuluttua"

- Puolustusvoimissa ei oteta kantaa seksuaaliseen suuntautumiseen. Virallisesti sillä ei ole merkitystä. Se kuuluisa lääkärin luokituskin oli "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus" - eli ikäänkuin oma psykologinen ongelma - ei se, että homous olisi ollut armeijan ongelma. Tottakai avoimesti homoseksuaali henkilö saattaa kuulla kiusoittelua suoraan tai selän takana, mutta silti monet habitukseltaan hyvinkin feminiiniset miehet ovat pystyneet asepalveluksensa jopa menestyksellä suorittamaan.

Humanisti: Hyvin kirjoitettu. :-)

Armeija on laitos, jossa varmasti oppii paljon itsestään ja muista (miespuolisista) tallaajista. Armeijan hyödyllisyyttä on varmasti helpompi perustella myös itselleen kuin sivarin; Siinä missä armeija on "erikoinen" vuosi nuoren ihmisen elämässä, sivari on vain 13kk orjatyötä. Orjatyöstä on vaikeaa löytää mitä kasvattavia piirteitä joille kaikki voivat nyökkäillä.

Keräsit mukavan määrän hyödyllisiä taitoja/kokemuksia mitä armeijasta tarttuu matkaan. Mielestäni tuo on kuitenkin erittäin huono lähtökohta perustella armeijan hyödyllisyyttä.

- Entäs tytöt? Eivätkö he tarvitse noita taitoja?

- Entä harrastukset? Olen harrastanut elämäni aikana monia eri juttuja, joista jokainen on mielestäni ollut erittäin hyödyllinen. Pitäisikö minun sillä perusteella vaatia kaikkia harrastamaan samoja asioita?

- Vietin myös vaihdossa. Opin siitä paljon hyödyllistä. Pitäisikö kaikkien silti lähteä yksin vieraaseen kulttuuriin vuodeksi vain sen takia, että minun mielestäni se oli kiva kokemus?

On lapsellista perustella jonkin asian pakollisuutta vain sillä että koki sen itse hyödylliseksi.

Olen kanssasi eri mieltä myös yleisestä asevelvollisuudesta. Mielestäni se pitäisi poistaa tai sitten laajentaa koskemaan myös naisia. En pysty hyväksymään sitä, että minulta otetaan vuosi pois elämästäni vain sen takia, että olen syntynyt miehen ruumiiseen. Se on vain väärin.

Jep, vaikka -kuten sanoitkin- sivari on laillinen tapa suorittaa asevelvollisuus, saavat sivarit kovin usein niskaansa paljon turhaa lokaa. Armeijan käynneillä on yhteiskunnan hyväksyntä kun taas siviilipalveluksen valinneet joutuvat aina perustelemaan valintaansa. Ihan kuin heillä pitäisi olla jokin syy mennä sivariin. Armeijan käyneiltä ei syitä ikinä kysellä.

Voisinkin sanoa, että vastapainona luettelemillesi armeijassa opituille taidoille sivarissa ja henkisellä matkalla sinne oppii

- seisomaan ylpeästi oman vakaumuksensa takana

- perustelemaan kantansa hyväksyttävällä tavalla ja samalla pärjäämään sosiaalisissa kuulusteluissa. :)

- tekemään omia, vaikeitakin päätöksiä. Toisin sanoen monet ovat jo sivariin pyrkiessään ottaneet valtavan askeleen kohti aikuisuutta.

Näin ainakin meillä. :D No, tulipa taas sekavaa tekstiä.

Kai

Jes. Kiitos Humanisti hyvästä ja analyyttisestä kirjoituksesta. Vielä kun nuo "pasifistit tekevät näin ja näin... ja kyllä joskus armeijan käyneetkin" - kommentit muuttaisi tapapuoliseksi niin ... perfect!:)

> Kaikkein vähiten kaipaan turvallisuuspolitiikasta,
> maanpuolustuksesta tai Suomen puolustusvoimista mitään
> tietämättömien saivartelijoiden mielipiteitä
> puolustuskyvystämme, tykkien ja lentokoneiden
> käyttökelpoisuudesta

Jos kommenttisi oli kohdistettu minulle niin voin kertoa, että mainitsemani arvio ilmaherruuden pitävyydestä on peräisin suoraan pääesikunnasta.

Hapatus.

Tuskinpa vaan ovat sieltä peräisin, taitavat olla omasta päästäsi...
Ja tiedän mistä puhun. Mahdollisen hyökkääjän ilmaherruus voidaan kiistää tehokkaasti F-18A -Hornet -kalustolla yhhdistettynä vanhempaan Mig- ja jopa Draken -kalustoon.
Heittele juttujasi missä haluat, mutta älä puhu paskaa.

Pete (Upseeri)