Klassisen ystäviä?

tulin tässä ajatelleeksi alizeen moi lolitaa kuunnellessani että tykkäättekö te klassisesta musiikista. omaa mielimusiikkiani klassinen joskus ahdistavan stressaavilla koeviikoilla on, eli rentoudun sillä. erityisesti viulumusiikki kalahtaa kauniisti korvissani ja rakkain klassinen kappaleeni on vivaldin neljästä vuodenajasta talvi... on se sitte niin kaunista...

Kun oikein heikko hetki iskee, voin heittää Sibeliuksen Tuonelan joutsenen soittimeen. Muuten ei kyllä klassinen kolahda. Parhaiten rentoudun hiljaisuudessa olman mitään musiikkia.

ravelin bolero tekee jokaisesta hetkestä juhlan. ja tietty vanhan kunnon beethovenin für elise, oma kullan soittamana.

Jaaha, keskivertohomon klassismaku on siis suoraan best of -listan kymmenen kuluneimmasta.

siltä näyttää :)

No pannaan sitten raskas sarja kehiin. Meillä *ei* kuunnella klassisen ulkopuolelta oikeastaan yhtään mitään. Jos baanalle lähtee, niin sitä ei tietysti voi estää, mutta kotona, autossa ja konserteissa vaaka kallistuu yksiselitteisesti klassisen puolelle. Helsingissä on erinomainen ooppera, johon uusi oopperanjohtaja on tuonut uudet fiilikset: pontevaa oopperaa ja suuria fiiliksiä ensi-illasta toiseen. Helsingissä on useita kepeästi kansainvälisen vertailun kestäviä sinfoniabändejä: varsinkon RSO ja Tapiola Sinfonietta, mutta eipä tuo kaupunginorkesterikaan mikään huono ole.

Kovien jätkien duuneja: Bartokilta kaikki, Tshaikovskilta kaikki, Brahmsilta kaikki, mutta ei pidä unohtaa myöskään Britteniä, Bachia jne jne jne

Hittibiisejä: jos nyt pitää nimetä yksittäisiä kappaleita, niin Mozartin sielunmessu on musiikkia jumalilta. Oopperoista Aida ja Tosca. Ja tuo Sibben Finlandiakin jylisee, kun ajattelee isänmaata ja semmoisia.

Mutta kuinkas on Prokofjev, Sostakovits ja Debussy. Siinä kolme säveltäjää, joita itse jaksan kuunnella vaikka klassista musaa olen itse tuottanut pienestä pitäen. Muhun ei noi Mozartit, Bachit ja muut "perinteiset" klasarisäveltäjät enää uppoa. Tulee liikaa työ ja koulu mieleen... =)

ooppera on myös kaunista toki. voipi vähän lipsahtaa kategorian rajoille, mutta leharin operettimusa on kaunista. etenkin "iloinen leski" (kiitokset vain ttt:lle) kolahti vahvasti.

Kiva huomata, että täällä on kosolti klassisen ystäviäkin. Usein sitä jotenkin erehtyy luulemaan, että sitä on tässäkin suhteessa ainut maailmassa :D))

Gustav holst:Planets ja varsinkin Mars

Wagner:Ride of the Valkyries

Carl Orff:Carmina Burana alkusoitto

Beethoven: 9th symphony

Debussystä tulee mieleen oikein lapsuus kun pienolla paukutettiin pientä neekeri poikaa. Ja arabesquesta tehtiin 80-luvulla kiva syntetisaattoriversio.

Chopinilla on pari kivaa, mutta muistaakseni ne oli kaikki sika vaikeita soittaa, kun äijä rakasti mustia koskettimia yli kaiken.

Taitaa olla eka kirjoitus mulla tänne....onneksi on musasta, koska on mulle aika läheinen aihe.

Tottakai klassinen kolahtaa. Kyllä Bachit, Beethovenit ynnä muut on tietysti ansaitusti kuuntelussa.

Mutta kyllä modernimpikin iskee. E-P Salonen on osoittautunut myös erinomaiseksi säveltäjäksi. Rautavaara on pitkään ollut suosikki. Stravinski oli pitkään ykkönen. Yleensä raja tulee vastaan sitten kun menee aivan överiksi, eli ei enää osaa käsittää musiikkina.

Joo, Rautavaaralla on muutama tosi kinkkinen biisi. Epätavallisia sävelkuvioita, jossa sävelet mystisesti loksahtavat ennemmin tai myöhemmin paikalleen. Sellasta miehekästä musaa.

Miehekästä musaa, josta tädit tykkää.

Helsingius, tunnetko itsesi lisäksi muitakin lyylejä, jotka kuuntelevat Rautavaaraa? En meinaan ole törmännyt vielä yhteenkään.

Nyt kun mietin, en ainakaan minä tunne ainottakaan naispuolista Rautavaaran musiikin ystävää. En nyt tiedä kuinka miehekästä musaa toi noin ylipäänsä on. Hyvää ja harmonisesti rikasta kuitenkin. Niin siis puhutaan tästä uudemmasta Rautavaarasta, eikä siitä kokeellisesta.

Chopin, Schumann, Liszt, Satie, Debussy, Ravel, Rahmaninov, Skrjabin, Prokofjev... heiltä kelpaa melkein kaikki pianomusiikki
Fyr (miten toi u-umlaut tehdään?) Eliseä en voi nykyään enää sietää lainkaan. Se on liian usein kuultu ja lähes aina keskinkertaisen tai täysin lahjattoman pianonrääkkääjän soittamana.
Myös barokkimusiikki kolahtaa esim. Scarlattin sonaatit (essercizi) tai Bachin Das Wohltemperierte Klavier...

Tiesittekö että Frederick Chopin oli homo?
Ja joutui hankaluuksiin taipumuksensa takia, kun ei eletty ihan suvaitsevaisimpia aikoja. Taitava pianisti..

En varsinaisesti ole mikään klassisen musiikin 'ystävä', ja vielä vähemmän tiedän klassisesta musiikista (oikeasti) mitään, mutta jotkut sävellykset ovat aivan ihania kuunnella.

Ts aikovskyn "Pähkinänsärkijä", ja siitä ennenkaikkea "Lumihiutaleiden Valssi" ja "Leluhuilujen Tanssi" (tai jotain sinnepäin) saavat aikaan 'aww' tyylisen tunnetilan, varsinkin jos levyä kuuntelee synkkänä syys-iltana turvallisesti ikkunaruutujen lämpimämmällä puolella kaakaokuppi kädessä peittokasan sisälle kääriytyneenä ^^

Vivaldin vuodenajat ovat yksi suosikkini.

Samaten Beethovenin se yksi niitä tunnettuja sävellyksiä, 'sarjanumerosta' jne. ei mitään tietoa. (Taitaa olla perua siitä että Beethoven-isokoiraleffa oli penskana ehdoton suosikkini ;)
Olisiko 9. sinfonia?

Oopperaan en ole paljoa perehtynyt, mutta USA:laista alkuperää oleva Porgy & Bess, joka oli muuten aikanaan juuri rotusorron loppumisen jälkeen ensimmäinen afro-amerikkalaisten elämästä kertova ooppera, ja jossa kaikki näyttelijät olivat tummaihoisia, sisältää varsin kauniita kappaleita.
Tunnetuin ehkä on loppupuolella kuultava "Summertime".

Kiinnostuin klassisesta musiikista uudelleen taas vähän aikaa sitten, kun satuin tölläämään Japanilaista baletti-aiheista animaatiosarjaa "Princess Tutu" jossa taustamusiikkeina kuullaan suurimmaksi osaksi vain länsimaista klassista musiikkia alkaen "Joutsenlammesta" ensimmäisessä jaksossa, ja koko tunnetuimman klassisen skaala edetään läpi sarjan aikana, niin että musiikin aihe sivuaa jaksojen teemoja.

Suosittelen lämpimästi kaikille söpöistä animaatiosarjoista, Japanilaisesta huumorista ja klassisesta musiikista pitäville ;)

Princess Tutu on tarkoitettu pääsääntöisesti noin 10-vuotiaille ballerina-wannabe pikkutytöille, mutta sen katseleminen saa aikaan kohtalaisen "oii, lutuinen!" -fiiliksen söpöyskertoimen ansiosta.

:)