Ulos kaapista -kirja

No nyt se on sitten ilmestynyt. Vaikuttaa ihan asialliselta (lopun nettiosoiteluettelossa oli mainittu myös Ranneliike), eli ei kun lukemaan! Hinta Akateemisessa 23 €, oli esillä ihan näyttävästi Helsingin keskustan myymälän 2. kerroksessa.

Ton kirjan saa Suomalaisen verkkokaupasta 22 euroon.

Calle Norlénin "Bög - så funkar det" ilmestyi jo vuonna 1999 ja on kaikille vähänkään ruotsia taitaville vinokkaille ja vinokkaiden läheisille suositeltavaa luettavaa. Asiaa ja viihteellisempää puolta hauskasti kerrottuna. Ehdottoman hyödyllinen myös niille jotka eivät tiedä miten homoksi osoittautuneeseen lähimmäiseen pitäisi suhtautua.

http://www.norlen.nu/handboken.html

No kyllä Ulos kaapistakin on ollut antoisaa luettavaa, ensimmäiset 150 sivua on mennyt yhdessä humauksessa. Olen maannut sohvalla, mussuttanut suklaata ja käynyt läpi koko tunneskaalan ihmisten ihmeellisiä kertomuksia lukiessani.

Hieno, ajatuksia herättävä ja tuikitarpeellinen kirja jokahomon ja heteron kirjahyllyyn. Pitänee lainata äidille :)

mun äiti jopa luki ton kirjan, jätin pöydälle ja on ollu ainaskin vähän aikaa hiljaa ... : )

Olipa kirja... äideistä en tiedä, mutta mutta muhun ainakin kolahti. Lukekaa ihmeessä. vähänpä tiesin esimerkiksi 60-luvun "hoitomenetelmistä"... Tosi koskettava paketti!!

"ulos kaapista" oli aika söde juttu... se oli ihq kokoelma tositarinoita tosielämästä. ihmisyyttä aidoimmillaan. täytyy tunnustaa, et kyynel pariin otteeseen vierähti poskea pitkin. ja punaisena lankana "rakkaus ei koskaan häviä" väristää mun sydäntä aina.

22-vuotias tunnehömppä

Jep, luettua tuli, ja aika mielenkiintoinen opus. Poikaystävä osoittautui aidosti mustasukkaiseksi lukuelämyksestä, kun tuli kommentoitua, eikä hän ymmärrä kirjasta hönkäsenpöläystäkään... Juu kyllä hän lukea osaa, muttei Suomea. Kirjassa oli toki tietoa, mutta omakohtaisia kokemuksia : mitä kirjaa suosittelen englanninkielen taitoiselle poikaystävälle ( On alkujaan Unkarista ) ?

Aiheeseen liittyen on YleQ-kanavalla tänään mielenkiintoinen ohjelma, jota en itse tod. näk. ehdi kuuntelemaan :(

"Qmotusta on suora keskusteluohjelma ihmissuhteista ja parisuhteista, niiden ihanuudesta ja kurjuudesta. Torstaina 20.3. klo 18 - 20.30 Qmotuksessa keskustellaan homoseksuaalisuudesta. Miten oman seksuaalisen suuntautumisensa voisi hyväksyä ja auttaa vielä muitakin hyväksymään se? Voiko homoksi ryhtyä? Ohjelman asiantuntijavieraana on kirjailija Marja-Leena "Malla" Parkkinen."

kirjailija malla parkkisen esiintyminen radio q:ssa oli tosi lämmin ja asiallinen kokonaisuus. siitä kuulsi lämpö ja empatia. toisaalta jäin ihmettelemään miksi toimittajat kovasti yrittivät vääntää homoutta ja lesboudesta "trendiksi". enhän minä ole osaani valinnut minkään muodin tai trendin vuoksi. yritin kovasti taistella vastaan ja taistella tunteitani vastaan. sensaatioseksologit haavio-mannila ja kontula ovat valitettavasti tehneet toistakymmentä vuotta "seksistä" "trendin" iltapäivälehtien etusivuille.

Olen itsekkin lukemassa kyseistä kirjaa. Ja täytyy sanoa että se on ERINOMAINEN teos. Kannattaa lukea.

Tuli Vihreä lanka - siinä terävä haastattelu Ulos kaapista -kirjan tekijästä ja muutenkin suoraa puhetta. R-kiskalla silmiin osui Me Naiset - Marja-Leena Parkkinen ja tytär! Vapauden viesti näyttää leviävän!

Kirkollisella puolella oli Vantaan Laurissa jo pari viikkoa sitten haastattelu - myös asiallinen. Sen löytää netistähttp://www.vantaanlauri.net arkisto. Lehden numero oli muistakseni 9 - kissa kannessa!

Toimitin ko. kirjan ja haluaisin kovasti kuulla, millä tavalla sen erilaiset kokemukset ovat lukijoita auttaneet - ja ovatko auttaneet. Mitä prosesseja kirjan lukeminen on saanut aikaan? Oletteko voineet antaa kirjan vanhemmillenne - tai ovatko vanhemmat sen hankkineet? Kyselin kotikaupunkini kirjakaupasta, ja minulle kerrottiin, että ostajat ovat olleet usein nelikymppisiä vanhempia. Ensin ihmettelin, mutta sitten oivalsin, että nuoret ilm. tilaavat kirjoja netin kautta.
Jos olette maalta, käykää ihmeessä kuntanne kirjastossa kyselemässä kirjaa. Olen saanut kyselyitä nimenomaan maalla asuvilta vanhemmilta - ja nuorilta... mistä kirjaa saa? Vastaus: myös kirjastoista. Jonkun on vain käytävä sitä sieltä ensin rohkeasti kysymässä ja pyydettävä tilaamaan.
Kiitos hyvästä palautteesta. Olen ollut tosi onnellinen jokaisesta yhteydenotosta.

Ostin tuon kirjan vähän niin kuin heräteostoksena... Ja se oli kyllä upein ostos, mitä olen vähään aikaan tehnyt! Vaikka olisi pitänyt lukea seuraavan päivän kokeisiin mä vain luin ja luin ja melkein pillitin välillä...

Kolmisen tuntia mä makasin sängyllä ja sain koko kirjan luettua kannesta kanteen yhdellä istumalla - tuli sellainen olo, että kohta tämä poika soittaa kaikki sukulaiset läpi ja kertoo koko totuuden...

En ole kirjaa lukenut, mutta positiivisten arvostelujen vuoksi rohkenin sitä äidilleni suositella. Odotan mielenkiinnolla kommentteja - toivottavasti kirjasta on hänelle jotain apua homoseksuaalisuuteni hyväksymisessä. Ei ole ihan yksinkertaista kertoa (tai oikeastaan vain vahvistaa)odotettu ja pelätty tosiasia ihmiselle, jonka uskonnollinen maailmankuva joissain asioissa estää terveen järjen käytön.

Kirja oli kovin positiivinen luettava ja olen tyytyväinen ostokseeni. Kuitenkin suurin osa tarinoista oli lesbojen ja heidän vanhempiensa kertomia. Ei mitään pahaa tässä, mutta vähensi kykyä samastua kirjan henkilöihin samanlaisesta tilanteesta huolimatta. Lisäksi on lievästi kyseenalaista kuinka yleisesti hyväksyttyjä lopun tieteelliset tekstit ovat, vai ovatko omien kokemusten vahvasti sävyttämiä. Ratkaisut ovat silti hyvin ymmärrettävissä, lämmin kiitos kirjasta, harkitsen sen antamista vanhemmille luettavaksi, vaikkakin uskon juuri sen "puolueellisuuden" vievän vähän uskottavuutta siltä asiasta jo muista tieteellisistä lähteistä lukeneiden vanhempien silmissä.

Kiitos palautteista. Odottelen niitä mielenkiinnolla joka päivä. Tommille haluan kertoa kirjan toimittamisprosessista; etsintäkuulutukseni oli hyvin esillä sekä ranneliikkeen että quntelen sivuilla - josta yhä kiitos sivujen ylläpitäjille! Silti ongelmani varsinkin keväällä 2002 oli löytää mukaan miehiä. Ihmettelin, koska tieto kirjan tekeillä olosta ei voinut lipua noin vain ohi - etsintäkuulutus oli myös pinkkilistalla... Kesällä sain vihdoin yhteydenottoja kiitettävästi - ja nimenomaan nuorilta miehiltä. Sukupuolisyrjintää en harrastanut - itse asiassa yritin tavoitella pitkin syksyä kavereita, jotka olivat luvanneet kirjoittaa, mutta jotka jostain syystä eivät kuitenkaan sitä tehneet.
Kirjan yksi antoisimmista tarinoista on Jaakko ja vanhemmat. Siinä koko perhe kertoo ulostulokokemuksensa.
En tiedä, miksi naisia on mukana enemmän. Ehkä kynnys kirjoittaa on "tytöille" matalampi? Mutta miksi? Miehet ovat kuitenkin esimerkiksi tällä keskustelupalstalla kertoneet erittäin värikkäästi perhetarinoitaan. Onko kirjaan mukaantulo vaikeampaa?
Itse koen ja minulle on kerrottu, että vanhempien hyväksyminen tai sen puute koskettaa yhtä rajusti sekä naista että miestä, ikää katsomatta. Me olemme aina jonkun lapsia - koko ikämme.
Vivica Bandler, kansainvälinen teatteriohjaajamme, on kirjoittanut koskettavan kirjeen jo kuolleelle äidilleen muistelmateoksessaan Vastaanottaja tuntematon. Se on muistaakseni kirjan viimeinen luku - ja aina minuun sattuu se, ettei äiti voinut niitä sanoja siinä historian vaiheessa oikeasti kuulla...

Halusin vain kiittää sinua Malla! Teet erittäin arvokasta työtä! Kunpa kaikki äidit ymmärtäisivät oman äitiydensä kuin sinä...

Jatka samaan malliin!

Vastaisin Tommille, joka muuten kehuvassa kirjoituksessaan epäilee kirjan tieteellisten artikkelien olevan puolueellisia ja kysyy ovatko ne yleisesti hyväksyttyjä. Tämä koskettaa minua siltä osin, että olen kirjoittanut Mallan kirjaan psykoanalyyttisiä syyteorioita koskevan kritiikin.

Olisi valaisevaa kuulla, miksi Tommi epäilee kirjan tieteellisiä tekstejä puolueellisuudesta. Tekeekö pelkästään se seikka, että niiden kirjoittajat ovat itse lesboja ja homoja niistä puoluellisia. Mistä sitten on saatavissa "puolueetonta" tietoa? Voisitko täsmentää moitettasi?

Minun artikkelini osalta tiedot perustuvat väitöskirjaan, jonka tarkastusprosessi on monipolvinen. Sen tarkasti monta asiantuntijaa, joista noin puolet oli heteroseksuaaleja. Tarkastusperusteena oli perehtyminen alkuteksteihin ja tieteellisten menetelmien noudattaminen. Siltä osin prosessi oli riippumaton ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta.

Toiseksi, suurin osa tutkimuksista, joiden perusteella häiriöleima aikoinaan poistettiin ja joihin väitöskirjani perustuu, ovat tekijän ominaisuuksista riippumattomia empiirisiä vertailututkimuksia. Monet niistä tehtiin niin, ettei tutkija tiennyt vastaajan seksuaalista suuntautumista. Tilastolliset päätelmät teki ulkopuolinen testaaja.

Väitöskirjani ohjaajat ja konsultit ovat nyt nousseet johtaviin asemiin Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksessä ja psykoanalyytikkoyhdistyksessä. Jack Drescher, joka juuri julkaisi väitöskirjani englanninkielisen lyhennelmän, on nimitetty kirjoittajaksi lesboista ja homoista vuoden 2004 Kaplan & Sadockin psykiatriseen käsikirjaan, jota esim. Kalle Achte nimitti psykiatrian Raamatuksi.

Siinä Tommi on kyllä oikeassa, että minun johtopäätökseni ovat muutamassa kohdassa erilaisia kuin perinteisen suomalaisen psykoanalyysin tai eheytysliikkeen dogmit. Väitökseni ydinsanoma, joka sittemmin todennettiin myös Tampereen käräjäoikeudessa, olikin että viimeksi mainitut perustuvat virheelliseen tietoon eivätkä ole ajan tasalla.

Kiitos kirjasta, Malla! Sitä voi tosiaan suositella asianosaisille ja muillekin luettavaksi. Olen jo antanut sen äidilleni, ja odottelen jännityksellä millaista palautetta saan ja missä missä muodossa. Tulin vanhemmilleni ulos kirjeitse kolmisen vuotta sitten noin 30-vuotiaana, eikä aiheesta ole paria kertaa lukuunottamatta suuremmin puhuttu.

Ainoa kritiikkini kohdistuu siihen, että kirjassa on muutama tarina, joissa homo/lesbo alkaakin lopulta seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa ja saa jopa lapsia (osa heistä myöhemmin palaa oman sukupuolensa pariin). Tarinat ovat epäilemättä tosia, mutta pahoin pelkään että moni epätoivoinen isä tai äiti tarttuu näihin kertomuksiin kuin viimeiseen oljenkorteen ja ajattelee että "kyllä se meidän poika/tyttö vielä palaa ruotuun". Biseksuaalit tarvitsisivat ehkä oman kirjan - tässä yhteydessä tämä heterorooliin palaaminen ehkä johtaa harhaan.

Hei Jack. Kiitos palautteestasi.
Jäin kovasti miettimään... Kirjassa on Adan kertomus, jossa kirjoittajalla on nykyisin suhde mieheen. Tarinan "opetus" on mielestäni siinä, ettei rakkaus katso sukupuoleen eikä seksuaaliseen suuntautumiseen. Ada valitsi ensin ftm-kumppanin (female to male), transseksuaalin ja rakastui sitten vastakkaiseen sukupuoleen. Mikä minä olen tuomitsemaan tätä monipolvista tarinaa - näinkin voi käydä. Ns. eheytysterapiaa vastaan olen ottanut kaikkialla tiukasti kielteisen kannan, sillä siinä ei ole kysymys yksilön vapaasta valinnasta. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole ehdoton joko/tai -ilmiö enkä ole yrittänyt sitä sellaiseksi kirjassani vääntää: kaikenlainen seksuaalinen painostaminen on huono juttu!

En minä ainakaan löytänyt kirjasta yhtään sellaista tarinaa, jossa olisi palattu perinteiseen suhteeseen lapsia tekemään!

Hei, en minäkään tuossa halunnut ketään lähteä tuomitsemaan! En muista niin tarkkaan olivatko perinteisemmät suhteet ja lasten hankkiminen edes samoissa tarinoissa esiintyviä asioita. Uskonpa vain, että oma äitini ei ole ainoa, joka takertuu vaikka kuinka pieniin asioihin voidakseen uskotella itselleen, että sen oman lapsen suuntautuminen voi muuttua - ja muuttuukin koska tahansa, kun niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia vain ilmestyy kuvioihin. (Tämä tietysti heijastaa omaa perhekokemustani ja identiteettiäni.) Toivon että kokonaisuus kuitenkin vie asian perille.

Kiitos vielä kirjasta, sitä on todella kaivattu!

Hei mulla on idea! Toimin pitkään kirjastoapulaisena opiskeluaikana ja sain Helsingin Valtsikan kirjastoon tilattua noin 150 lesbo- ja homokirjaa lähinnä tiedepuolelta. Tiedän myös, että kunnalliset kirjastot ovat palvelulaitoksia, jotka tilaavat niiltä pyydetyt kirjat.

Mielestäni Mallan kirja ansaitsee mahdollisimman laajan levikin kirjastoihin eri puolilla maatamme. Tein pikaisen selvityksen sen saatavuudesta. Sitä ei vielä ole riittävästi Pohjois-Suomen, Itä-Suomen eikä Pohjanmaan kunnallisissa kirjastoissa.

Tee isänmaallinen teko ja tilaa sitä kappale oman, kumppanisi ja muiden sukulaistesi kotikunnan kirjastoon!

Suomen kirjastojen sivut löydät keskitetysti Orimattilan kirjaston sivulta: http://www.orimattila.fi/kirjasto/

Sivulta löydät linkin "Suomen kirjastot". Etsi sitten kunta tai kaupunki, joka mielestäsi on valistuksen tarpeessa. Ne ovat aakkosjärjestyksessä, yhteensä 446 kpl.

Klikkamalla saat esiin kirjaston ja sen kirjastonhoitajan tiedot ja sähköpostin sekä kirjaston kokoelmatietokannan.

Jos kokoelmatietokannassa ei vielä ole Ulos kaapista -kirjaa, voit lähettää ystävällisen hankintapyynnön kirjastonhoitajalle. Se tehoaa.

Saat hyvän mielen ystävällisestä teosta lähimmäisiäsi kohtaan :)

Olen edelleen kiinnostunut, onko kaappikirja toiminut vertaiskirjana - ja ennen kaikkea, onko se tavoittanut vanhempianne. Huomasin, etten ollut jättänyt sähköpostisoitettani edellisiin kyselyihini. Nyt se on painalluksen päässä. Otan vastaan myös risuja :)
Kysyin pääkaupunkiseudun kirjakaupoista, ketkä kirjaa ostavat. Eniten kuulemma nuoret, mutta myös nelikymppiset (eli nuorten) vanhemmat. Hyvä. Sain myös tietää, että kirja on arvioitu positiivisesti Opettajalehdessä!!

Kirjassa mukana olleet, en ole unohtanut teistä ketään. Miten elämänne sujuu nyt? Teitte todella upean teon tulemalla mukaan. Kirja on saanut paljon positiivista palautetta. Myös kirkolliset lehdet ovat reagoineet myönteisesti, mikä tuntuu todella hyvältä.

Aimmin viestijonossa kerroin antaneeni kirja äidilleni. En ole vieläkään kirjaan syvällisemmin tutustunut, mutta äidin kommentit ovat olleet todella rohkaisevia. Kun "lisäsi ymmärrystä" oli yksi kommenteista, niin eikö kirjan tehtävä ole silloin saavutettu? Uskon, että kirja ratkaisevasti nopeutti hyväksymisprosessia ja siitä olen kiitollinen.

Jahas, aika vähän täällä on Ulos kaapista- kirjasta keskuteltu. Minusta tämä on todella hyvä perusteos homoudesta tänään Suomessa.

Teoshan koostuu tarinoista joissa eri-ikäiset ja eri vaiheissa olevat ihmiset, homot ja homojen vanhemmat, kertovat homouden kohtaamisesta. Kirjan lopussa on laaja kirjallisuusluettelo ja osoite- ja nettiosoiteluettelot. 1980-luvulla ilmestyi Rakkauden monet kasvot -teos, jota tämä Ulos kaapista nyt hyvinkin jatkaa. Ja onhan kirjoittajien joukossa Stålströmin Ollikin, joka oli Rakkauden monet kasvot -teoksen yksi toimittajista.

Olen hankkinut Ulos kaapista -kirjaa jo kaksikin kappaletta, joista toinen meni ex-poikaystäväni äidille ja toinen kuluu lainassa ystävieni käsissä. Tällä hetkellä näyttää että sitä tarvitsisi kipeimmin poikaystäväni äiti, joka kamppailee poikansa ulostulon jälkimainingeissa. Tai ehkä ostan hänelle oman kappaleen kirjaa...

Suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti kaikille joita homous jotenkin koskettaa; homoille, äideille, isille, veljille, siskoille, kavereille, opettajille, toimittajille, ammattiauttajille, kaikille!
Ja *suuri hali* kirjan toimittajalle Marja-Leena Parkkiselle! Olet tehnyt taivaallisen hyvän teon. Sinulle kuuluu tiedonjulkistamispalkinto.

Saako tätä kirjaa kaikista kirjakaupoista vai vaan netistä?? Mua kiinnostaisi todella paljon lukea se!!

Kyllä kirjaa saa useimmista kirjakaupoista. Sen voi myös ostaa suoraan Liken nettisivuilta:
http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/

kiitoskiitos