puuronaamapersoonia ym ym....

jospa taas lyhyestä virsi kaunis.. kaikenmaailman poikajumaliin ja hiustenvärjääjien parjaajiin sekä yleiseen keskusteluilmapiiriin vedoten haluaisin mielipiteitä ja kommentteja ihan omaa uteliaisuuttani tyydyttämään... tarkoitan siis sitä, mistä tulee automaatio-oletus että kauniiseen päähän mahtuu pelkkää purua ja hiusten värjääjät peittävät persoonattomuuttaan purkin voimaan ja kaunis ihmiinen värjättyine hiuksineen on aivotoiminnaltaan lähinnä ameeban kaltainen, joskin peilin voimalla viettejään toteuttava alkuolio, ehkäpä jotenkin vahingollinen mistä johtuen sellaine on ainakin henkisesti nujerrettava....

miksi siis kaunis ihminen nähdään automaattiseti tyhmänä.

ihan pikku lisänä edellisestä polveillen haluaisin tietää kuinka moni edes kykenee näkemään kauniita ihmisiä ympärillään? tuntuu tuo silmän ilojen bongaaminen käyvän uhanalaiseksi lajiksi, ainakaan kauniin ihmisen bongatessaan sitä ei saisi ääneen mainita..... mistä johtuu, että tyhmyydestä ja mielen köyhyydestä on helpompi puhua "vilpittömästi", sen sijaan tyhmmydestä ja rumuudesta tunteet ilmaistaan "rehellisemmin".....

got the point?

Niin... kai se tyhmäksi leimaaminen perustuu ns. arkitietoon, eli suomeksi sanottuna subjektiiviseen kokemukseen vailla sen kummepia perusteita. On tullut sellainen vaikutelma, että mitä koreampi, sitä tyhmempi. Joskus näillä vaikutelmilla on jotain todellisuuspohjaa jos asiaa oikeasti tutkitaan, joskus paljastuu että ei. Mene ja tiedä tässä tapauksessa! Kun se kauneuskin on niin subjektiivinen kokemus...

Minusta pitäisi erottaa kaunis ihminen ja itseään ylettömästi laittava ihminen. Oma arkikokemukseni on, että jälkimmäiset ei tosiaankaan ole mitään välkkyjä - tai ainakin keskittyvät itsensä laittamiseen sellaisella energialla, että henkinen toiminta jää nollatasolle.

Kaunis ihminen huomataan helposti massan seasta, ja häntä arvioidaan kaikilla tasoilla enemmän. Tavallinen juustonaama saa olla rauhassa katseilta ja analyyseiltä, hänen kohdallaan keskitytään henkisiin ominaisuuksiin kun ulkokuoressa ei ole ruotimista. Ehkä tavallista useampi "kaunis" havaitaan "tyhmäksi", koska tutkitaan niin tarkkaan. Ja kateudella on tietysti oma osansa asiassa.

Suomessa ei onneksi (vielä) kovin herkästi sanota ihmistä rumaksi. Oman kokemukseni mukaan Keski-Euroopassa sitä ei arastella läheskään niin paljon.

itse yritän olla kovasti arvoimatta ihmisten sisäistä kauneutta ja älyn lahjoja ulkokuoren mukaan...

mutta voisin heittää kehiin yhden ehdotuksen miksi ajatellaan kauniiden ihmisten olevan typeriä. usein sellainen klassisen kaunis ihminen saa kyllä kuulla ulkonäöstään (positiivisia asioita) ja näin hänelle voi kasvaa huikeasti parempi itseluottamus kuin sille pienelle silmälasipäiselle lapselle, jota koulussakin kiusattiin... ja näinollen tämä kaunis ihminen uskaltaa mahdollisesti helpommin sanoa ajatuksensa julki. ja usein ihminen tahtoo muistaa mieluusti ne mokailut, joten...

tuo nyt oli vain hetken mielijohde. mutta lienee tämäkin mahdollista?

Ensimmäinen:
"mistä tulee automaatio-oletus..."
- varmaan siitä, että vaatimattomuus on kaunista - turhamaisuus ei (tähän on varmaan olemassa sananlaskukin - en vain muista)

Toinen:
"ihan pikku lisänä edellisestä..."
- mun silmä ainakin lepää kaikessa kauniissa, niin naisissa kuin miehissä, autoissa, taloissa...

Pikku esimerkkinä elävästä elämästä pakko mainita...kerran kuvasin vilpittömällä mielellä erästä naispuolista hlöä kauniiksi. Hän otti sen v-tuiluna.

Niinpä.. se kauneus on tietysti hyvin subjektiivinen käsitys. Sensijaan keinotekoisesti itseään laittava "tälläytyjä" yleensä mielletään ulkoisiin asioihin keskittyjäksi. Luonnollisesti kaunis ihminen ei keskity pintakuoreen ja on siksi vapaampi ulkoisten asioiden paineista ja on paremmassa asemassa henkisten ominaisuuksien käsittelyyn. Oman kokemuksen perusteella "tälläytyjät" jäävät jo keskustelujenkin tasolla koukkuun omaan pintaansa (oikeita ajatuksia voi sitten vain arvailla) ja siitä kait nuo mielikuvat syntyvät.

Mielestäni tämä artikkeli sivuaa aihetta kivasti. :D Sen keskeisenä ideana on, että ihmiset jotka panostavat paljon aikaa ns. "pinnallisiin" asioihin kanssa panostavat paljon aikaa niihin. Ja se aikahan on jostain muualta pois. Mitä enemmän aikaa ulkonäköönsä ja sosiaalisiin suhteisiin käyttää, sitä vähemmän aikaa jää ns. "syvällisten" asioiden pohtimiselle. Ei sillä että minulla olisi mitään kumpaakaan tyylisuuntaa vastaan. :-D


http://www.paulgraham.com/nerds.html

Kai

Ammattimallit harvoin on korkeasti koulutettuja.

Jos kaikki kauniit ihmiset on tyhmiä, niin ovatko kaikki rumat ihmiset fiksuja. Tai kaikki fiksut ihmiset rumia. Mihin kastiin tippuu keskinkertaisen ulkonäön ja älykkyysosamäärän omaavat? Ja eiks voi olla munella eri tavalla fiksu? Yks matikassa ja toinen vaik ihmissuhteissa? Onko liikunnallisesti lahjakkaat sit paremman näkösii ku musikaalisesti kykenevät?

millanen fiksuus/kauneusyhdistelmä on paras?

-ahdistunut ja epätietoinen

Ihan rauhallisesti vaan, sillä ei hätä ole noin suuri. Eiköhän vanha ja hyväksitodettu Gaussin kellokäyrä auta meidät tästäkin ongelmasta.

Vain pieni osa ihmisistä on erittäin kauniita tai äärettömän rumia ja ehdottomasti suurin osa on jotain siltä väliltä. Hyvin kauniita musikkaalisesti lahjakkaita neroja paskiaisa on hyvin, hyvin vähän kuten myös hyvin rumia täysin epämusikaalisia idiootteja, jotka aivan ihania ja rakastettavia ihmisiä.

Fiksuus/kauneusyhdistelmä...? Erittäin älykkäillä ihmisillä voi olla suuriakin vaikeuksia tulla toimeen toisten ihmisten kanssa mikä johtunee mm siitä, että he kokevat olevansa erilaisia kuin suurin osa kanssaihmisistä. Suuresta kauneudesta voi tulla myös ongelma, kuten moni missikin voisi kertoa. Idiootti voisi tietysti olla onnellinen, jos hän ei ymmärrä olevansa idiootti tai onneton.

Ihminen on sosiaalinen eläin, joka ollakseen onnelinen tarvitseen tietysti toisten kaltaistensa seuraa. Paras yhdistelmä älykkyydelle ja kaunedelle on sellainen, että samaan katekoriaan kuuluvia ihmisiä on runsaasti jolloin hän voi tuntea olevansa kaltaistensa joukossa.

Ei se siihen tyhmyyteen mielestäni vaikuta onko kaunis vai ruma. Tuo tyhmän määritelmäkään ei muuten varmaan tarkoita kaikille ihan täysin samoja asioita?

Kyllä siitä hyvästä ulkonäöstä on vähintään yhtä paljon haittaa kun hyötyäkin. Söpöä "naapurinpojan" oloista ujoa poikaa monet palvovat, mutta jos on pukeutunut seksikkäästi ja on hieman puheliaampi niin se saa jo monet raivon valtaan. Läheltä on tullut seurattua miten hyvännäköinen on jos ei nyt tyhmä niin ainakin "huora". Baarissa tapaa uuden tyypin, juttelee illan aikana ja lähtee samalla ovenavauksella ulos niin nussimaanhan ne meni se nyt on selvä!

Se on kyllä totta että joillain saattaa nousta se kuuluisa pissa päähän ja sen jälkeen ei elämässä muuta olekaan kuin minä itse. Sen pissan voi nostaa sinne päähän melkein mikä tahansa; ulkonäkö, raha, tai se että on kuuluisa tai on menestynyt jossain keskivertoa paremmin...urheilu, työelämä esim. Joskus ihmetyttää miten pihalla ihan arkipäiväisistä asioista tai maailman tapahtumista nämä korkeasti koulutetut ja viisaina omalla alallaan pidetyt tyypit saattavat olla. Eikä tietoakaan siitä sympaattisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja hienoista oivaltavista ajatuksista ja näkökannoista mitä joillain ei niin hyvin elämässään menestyneillä saattaa olla.

Minua vaivaa aivan päivastainen ongelma. Tapaamani homot ovat olleet lähes poikkeuksetta mielestäni naiiveja ja hidasälyisiä. He eivät ajattele. En tosin väitä, etteivätkö heterot olisi aivan yhtä "tyhmiä".

Vastapoolina aivottomille söpöliineille ja irstaille papoille ovat emotionaalisesti etäiset, skeptiset konepersoonat, jotka ovat jääneet oman rationalistisuutensa umpisolmuun. Eikö kukaan ole kuullut kultaisesta keskitiestä?

Jään ihmettelemään, onko sitä oikeaa. En voi hyväksyä kumppania kummastakaan edellä mainitusta homolajista. Ovatko sekä järkevät että tunnekypsät todella niin harvinaisia?

Anteeksi, tuo viesti tuli nyt ihan väärälle palstalle...

>miksi siis kaunis ihminen nähdään automaattiseti tyhmänä.

Niin miksikähän Tanja Karpelan pätevyydestä ministeriksi nousi kamala haloo. Samaan aikaan valtionvarainministeriksi nousee keihäänheittäjä, mutta hänen pätevyydestään ei kukaan sano mitään. Kummallista. Kumpikahan se merkitsee enemmän, kauneus vai naiseus?

Krhm... valtiovarainministeri on kyllä entinen seiväshyppääjä, vaikka ei kai se älyllisiltä vaatimuksiltaan juuri poikkea keihäänheitosta - ei kyllä sulje myöskään pois mahdollista älykkyyttä.

Tosin Kalliomäki on huomattavasti kauemmin toiminut politiikassa kuin urheilun saralla, joten viimeksi mainitulla taustalla on enää lähinnä kuriositeettiarvoa.

Muuten ihan samaa mieltä edellisen kanssa Karpelan nimityksen nostattamasta kohusta - vaikka siihenkin syynä lienee enemmän tiedotusvälineiden kaipuu saada mielestään meheviä juttuja ja kauniita kuvia kuin kansan todellinen epäluottamus Karpelan kykyyn toimia ministerinä. Kun muistelee takavuosien kulttuuriministereitä, niin tuskin nykyisen edellytykset sen heikompia ovat.

Laskelmointia Kepu tietysti käytti hänet nimittäessään ja laski median reaktiot aivan oikein. Viis siitä, mitä puhutaan, pääasia että puhutaan ja näytetään kuvia.

Mun mielestä (perustuu myös subjektiivisiin kokemuksiin), kauniille ihmisille elämä on tietyllä tavalla helpompaa, ja heidän on helpompi saada hyväksyntää tai esiintyöä vakuuttavasti. Tämän huomaa myös työelämässä oikein hyvin.

Tämä kaikki luo kauniille ihmiselle helposti liian positiivisen minäkuvan ja yliampuvan itsetunnon, minkä johdosta hän usein sortuu aliarvioimaan ympärillää olevia ihmisiä. Lisäksi kauniita ihmisiä autetaan paljon enemmän kuin muita jostain syystä. Muitten "rumien" näkokulmasta tällainen henkilö vaikuttaa helposti hieman tyhmemmältä, kun hänen ei tarvitse ponnistella niin paljon kaiken eteen kuin muitten.

Lisäksi kaikenmaailman hännystelijöitä ja roikkujia riittää kauniilla ja siitä syystä hän on hiukan ärsyyntynyt ympäristössä olevista ihmisistä. Tämä taas puolestaan voimistaa kauniin ihmisen itsetuntoa ja hänelle syntyy väärä mielikuva ympäristön ihmisistä, sillä fiksummat kiertävät tällaisen kauniin keskushenkilön kaukaa!

Uskon että kateudella on paljon asian kanssa tekemistä kun arvioidaan kauniiden ihmisten älykkyyttä noin fiilispohjalta. Kaunis ja älykäs on liian täydellinen yhdistelmä samassa paketissa. Sitä ei voi suoda kellekään. Sehän uhkaa jo itseäkin. Ja jos onkin kaunis ja älykäs, on sitten ainakin oltava ns. luonnevammainen. Joku vika täytyy löytää!

Varsinkin seuraa etsivät sinkut voivat myös käyttää em. "kaunis on tyhmä" -selitysmallia suojanaan. Kun oikea syy siihen ettei uskalla lähestyä viehättävää ihmistä on se, että pelkää saavansa pakit, on helpompi selittää itselleen, että ko. henkilö on tod.näk. kuitenkin ihan tyhmä jne. Silloin on ns. hyväksyttävä syy olla tekemättä tuttavuutta. Säilyy sitten se oma pikku ego kolhiintumattomana.