Olen tässä tämän päivän aikana, miettinyt kovasti mitä voisin tänne kirjoitella.
Jossain vaiheessa tuli mieleeni nuo minun muistojeni kirjaan kirjoittamani tekstit, mutta ehkpä jätän ne vielä toistaiseksi sinne.
Pieni prinsessani kotiutui tänään, vietettyään viikonlopun isänsä kanssa. Hieman harmissaan kun piti tulla jonyt kotiin, mutta onneksi se harmitus meni ohi nopeasti ja taas oli tytön suu vääntynyt hymyyn.
On se kumma kun välillä tuntuu, et aika matelee ja tuntuu ettei aika kulu millään. Nyt taas kun katselee tuota 4v. tyttöä nukkumassa suloisesti omassa sängyssään, tuntuu et mihin ne 4v katosi juurihan hän syntyi..
3 kommenttia
mopsi22
13.1.2008 21:28
Vaikka nuori olenkin (eikä nuorten kuulu ilmeisesti ajasta huolehtia), niin olen huomannut ajan katoavan tuuliin kuin itsestään. Eilen ollut lapsosia opettamassa, tänään kävelevät tupakka suussa vastaan...
sarita
13.1.2008 21:34
Tiedän tunteen,,, oma poika nyt 15 vuotias, ja joskus tosiaan miettii kun häntä katsoo että mihin ihmeeseen nämä vuodet ovat häipyneet. Mutta onneksi me ei itse vanheta kuitenkaan, vai mitä ?? :-)
Aboa
13.1.2008 22:02
Tervetiloa bloggaamaan minunkin puolestani!
Etsiskelin juuri Facebookin kautta vanhoja tuttujani. Löysinkin muutaman, ja hämmästelin, kuinka vanhoilta he jo näyttävätkään. Sitten tajusin olevani saman ikäinen kuin he ja enää ei naurattanutkaan..!