Tajusin tänään jotain josta pakko kirjoittaa ja saada se pois sisältä!
Minulla on ystävä...ihana kaunis nainen...
Olen tässä miettiny suhdettani häneen.
Kelpaan hänen seuraan silloin kun minulla ja mies ystävälläni menee huonosti tai hän haluaa leikkiä laupiasta samarialaista!!!
Hän moittii vanhempiaan ja puhuu ihmisistä pahaa näitten selän takana ja ei ymmärrä olla kiitollinen siitä mitä hänellä on!
Hänellä on vanhemmat jotka tukevat ja auttavat häntä hädän tullen, hänellä on työpaikka ja ystäviä joita hän kohtelee huonosti.
Kerron jotain itsestäni:
olen hemmetin tiukilla ollu viime lokakuusta saakka jolloin jäin sairaslomalle...epäilevät että minulla olisi pehmyt kudosreuma joka vaikeuttaa jokapäiväistä toimiani.
Eli jos nostan kahvikuppia painavampaa tai em.vaihdan astiat koneesta tai imuroin saan käsiini ja jalkoihini mielettömät tuskat ja vapisen ja tärisen...eikä tavarat pysy käsissäni.
luonollisesti saan siis sairaspäivärahaa pienissä pätkissä koska odotan jatkotutkimuksiin pääsyä ja saikkua ei saa ku kuukaudeksi kerrallaan ja aina täytyy olla b-todistus joka maksaa 30kymppiä.
Asunnon vuokran ja sähkölaskun jälkeen minulle saattaa jäädä ruokaan kk n.50euroa!
Tämä ns.ystäväni auttaa minua välillä rahallisesti ja henkisesti.
Mutta,
Seurustelen tällä hetkellä vaikeassa suhteessa mieheen ja tämä nainen haluaisi olla minun kanssani.
Mutta hän ei ymmärrä vaikka sanon jatkuvasti etten halua hänestä muuta kuin ystävyyttä...
Sit hän tavallaan kiristää minua kun hän on auttanutkin, yrittää määrätä ketä minun luonani saa käydä ja olla.
Ostaa ja tilaa tytölleni kalliita lahjoja joita hän ei muuten saisi.
Eikä hän aina ymmärrä sitä jos haluan vain olla kotona ja levätä.
Miksi jotkut käyttäytyvät näin?
Siis hemmetti olen kiitollinen avusta mutta miksi minusta tuntuu että tämä rikas ystäväni yrittää ostaa minua ja tytärtäni?!
On hemmetin paha olo ja tuskainen!
Muutin tänne asumaan jokunen vuosi sitten ja en tunne täältä vielä paljon ihmisiä...kaikki sukulaiset ja kaverit jäi liki 700kilometrin päähän!
Minulla on muutama ihminen joita olen pitäny oikeina ystävinäni ja kuulen selkäni takana puhuttuja asioita!!
Eikö kehenkään voi luottaa?
Eikö ole olemassa ihmisiä jotka osaavat olla pyyteettömästi rehellisiä ja aitoja?!
Mun usko ihmisiin alkaa jo horjua!!!
Imeisesti parempi ku pysyy vaan kotonaan eikä luota kehenkään?!
No mutta...tää nyt oli tämmönen ahaa jutun purkaus.
