Elämäni homona

Alkaa jo pikkuhiljaa tympiä toi homojen vastustaminen.
Kertokaapas edes yksi hyvä syy, miksi ihmiset vihaa homoja. Aivan. Kukaan ei keksi syytä, mutta he kuitenkin vihaavat meitä. Alkaa vaikuttaa lapselliselta ja vittumaiselta, kun mitä ikinä me homot tehdäänkin, niin aina keksitän joku tekosyy haukkua meitä.
Me homot ollaan tavallisia ihmisiä, kuten te "tavalliset".
Tahdon, että homoja kunnioitetaan ihmisinä, eikä vähemmistöryhmänä.
Ryhdistäytykää ja päivittäkää itsenne 2000- luvulle. Ja vanhuksille tiedoksi, että homous on poistunut rikos- ja tautiluokituksesta jo aika päiviä sitten.

Kiitos, että jaksoitte lukea :)

Tajusin, että turha murehtia homoutta. Oon ite homo ja hyväksyny sen. En jaksa kiinnostua ulkomaailman mielipiteistä. Olen oma itseni. Kokeile sinäkin. Elämä edessä, älä anna homouden lannistaa :)

Oon huomannu olevani erilaisempi ku muut. Murrosiän alkaessa tajusin rakastavan poikia/miehiä. Tunsin vetoa yhteen luokkakamuun (poika). Ajattelin ekaks et oon sekasin ja jtn sellasta. Häpesin homouttani ja pidin itteeni outona.
Mutta nyt parisen vuotta myöhemmin tajusin, että ei tää homous ookaan nii paha asia ja nyt musta tuntuu et on mukava olla homo. Mua ei enää haittaa, mitä muut ajattelee. Oon vaan oma itteni. Enää haluisin poikaystävän, jolloin tää olis täydellistä! <3
OLEN HOMO JA YLPEÄ SIITÄ!