Akaasian varjossa

Pieni lintu hakkaa jäätä
yrittää kaikin voimin nostaa
pohjaan vajonnutta ystäväänsä
kylmästä sylistä
jäisiltä käsiltä
kuuraisesta pimeydestä.

Kädessäni on kimppu
valkoinen kalla,
tuonenkielo,
vierekkäin hiljaisuudessa
sidottuna silkkiseen nauhaan.
Kenelle minun pitäisi antaa tämä?

Häpeästä nousee tuhkalintu,
vasten yön mustaa samettia.
Huutaa!
Kaukaisuudessa lipuu aurinko,
luo valoa päälle hiljaisuuden. Vaiettujen kasvojen,
silmien,
suiden.

Jokainen odottaa iloa maailman keskellä.
Yksin,
yhdessä.
Voimakkaana vailla voimia.
Hiljaa...