Elämämme miehet - Osa VIII: "Tuuli yltyy"

     Kevättalvi jäi taakse ja lumi suli. Pajunkissat ilmestyivät koristamaan teiden pientareita ja luonto alkoi heräillä talvihorroksestaan lintujen karjuessa puissa. Ollessaan nenä kiinni kirjoissa niitä ei tosin juuri huomannut. Koulukiireet alkoivat toden teolla painaa päälle. Olin luvannut itselleni pysytellä mahdollisimman hyvin aikataulussa opintojen kanssa, mikä tarkoitti, että välttäisin tenttien jättämistä uusintaan. Lisäksi halusin saada niistä myös hyviä arvosanoja, vaikka tiesinkin, etteivät arvosanat olleet kuin numeroita paperilla. Sitä hienommalle kuitenkin näyttäisi, mitä useampi vitonen todistuksessa esittelisi itseään ja siinä sivussa minua. Välillä olin jo aivan valmis nostamaan käteni ilmaan ja toteamaan, ettei mistään tullut mitään. Onneksi Tero oli läsnä valmiina halaamaan minua, suutelemaan minua ja vakuuttamaan, että selviäisin koulusta, vaikka maaliviiva ei vielä ollutkaan näkyvissä.
     Välitentit seurasivat toistaan ja varsinaiset tentit aina vähän matkaa niiden jäljessä. Tuntui, kuin opettajat olisivat sadistista mielihyvää tuntien latoneet meille aina vain uusia ja uusia tenttejä. Palkkiona koko tästä touhusta oli opintoviikkojen karttuminen opintojen seurantajärjestelmään kuin aneet kirkon kirstuihin. Minusta oli todella mukava seurata kun opiskeluni eteni. Tunsi, että teki sentään jotain konkreettista.
     Opiskelupainotteinen elämäni asetti tietysti rajoitteita vapaa-ajan vietolle. Yhä useammin minä olin se, joka joutui sanomaan ei perjantai- tai lauantai-illan juhlinnalle, vaikka mieleni olisi tehnyt sanoa jotain aivan muuta. Tunsin oloni rankkojen kouluviikkojen jälkeen usein hyvin väsyneeksi ja silloin minun käsitykseni mukavasta perjantai-illasta oli sohvalla löhöily hyvän vuokraelokuvan parissa oman kullan kanssa tapellen sipsipussista.
     En tietenkään velvoittanut Teroa jäämään kanssani, vaan annoin hänen suunnata kulkunsa illalla baariin, jos mielensä niin teki. Heille, jotka ihmettelivät tätä toimintaa, sanoin pitäväni "sinun on nyt pakko jäädä tänne, tai viikkoon en anna" -asennetta hyvin halpamaisena toimintana. Lisäksi olin varma, että tällainen ratkaisu oli meille molemmille mieleen. En uskonut, että Tero olisi nauttinut kotona olemisesta viikonloppu toisensa jälkeen. Enkä minä olisi nauttinut pystyssä nukkumisesta Dtm:n pylväisiin nojaten muiden pitäessä hauskaa. Sen pystyi kaiken lisäksi kääntämään myös toisin päin: en olisi nauttinut happaman "miksen saanut mennä ulos tänään" -ilmeen katselemisesta ja olisin varmasti ollut useilla kerroilla melkoinen ilonpilaaja sanoessani puoli yhdeltä haluavani mennä kotiin nukkumaan.
     Tuntuihan se toki yksinäiselle niillä kerroilla, kun olin sanonut jääväni kotiin ja poikaporukka oli paennut ovesta kohti Annankadun kulmakuppilaa jättäen minut siivoamaan etkojensa jälkiä ja odottamaan saunan lämpenemistä. Toisaalta minulla oli ihan mukavaa; sai hetken aikaa nauttia omasta rauhasta ja kukaan ei ollut sanomassa, jos söi jäätelöä suoraan purkista. Ei ainakaan ennen seuraavaa aamua.

     Välillä huomasin, kuinka erilaiset tavat ja ajattelumaailmat minulla ja helsinkiläisillä homoilla tuntui olevan. Lähtiessäni ulos juhlimaan minun olisi heidän mukaansa pitänyt valita ennemmin Dtm, eikä rynnistää iloisena koulukaverieni kanssa kaljalle. Ja jos kerran viihdyin niin hyvin koulukavereitteni kanssa vapaa-ajallakin, minun olisi pitänyt siinä tapauksessa tuoda heidät Dtm:ään näytille. Yritin selittää nauttivani heterobaareista koulukavereiden seurassa aivan samalla tavalla kuin Dtm:stä Teron ja muiden tuttujen homojen seurassa. Kerroin, että oli toisaalta huomattavasti helpompaa mennä koulukavereiden kanssa alkuillasta yksille, kuin käyttää ensin ilta siihen valmistautumiseen, että puoliltaöin pääsisi diskoon. Varsinkin kiireisen kouluviikon jälkeen.
     Tämä puheenaihe nousi esiin silloin, kun luokkamme päätti järjestää kevään viimeiset luokkabileet. Näihin bileisiin päätettiin kutsua myös meidän luokkaamme kevätlukukauden ajan vertaistutoroineet Janne ja Osku. He olivat juuri edellisellä viikolla käyneet kertomassa siirtyvänsä seuraavan aloittavan kurssin tutoreiksi ja jättävänsä meidät omien siipiemme kannettavaksi, joten jäähyväisjuhlinta oli paikallaan - ja samalla saimme hyvän syyn bilettää.
     Olimme katselleet lukujärjestyksestämme sopivan pikkulauantain toukokuulta, pari viikkoa vapun jälkeen. Valitsimme päivän siksi, että sitä seuraava torstai olisi itsenäisen opiskelun päivä ja perjantaina kevätlukukausi päättyisi. Päivä kieltämättä oli vielä kaukana, mutta löytyipähän ainakin kaikilta vapaa aika kalenterista.
     Kerroin bilesuunnitelmistamme myös Terolle, jolla ei ollut mitään niitä vastaan. Päin vastoin, hän oli hieman hyvillään. Hän aikoi löhötä sen illan tekemättä mitään, kääntää aivonsa nollille ja hakea katsottavakseen jonkin täysin aivottoman toimintamäiske-elokuvan.

     Piinaviikko alkoi osaltani lupaavasti - äitini soitti. Hän halusi minut Karstulaan pääsiäisen pyhiksi, mutta minulla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa käyttää vähäisiä vapaapäiviäni matkustaakseni puoleen väliin Suomea ja takaisin. Pienemmälläkin vaivalla - ja lähempää - saisi päänsärkyä. Niinpä päädyimme juhlistamaan pitkäperjantaita Dtm:ään, jossa joimme juhlan kunniaksi pitkän saaren jääteetä. Innostuimme siinä määrin sen juomisesta ja pääsiäisen juhlinnasta, että en ole aivan varma, kuinka pääsimme kotiin sinä iltana - tai aamuna.
     Totesin lankalauantaina Terolle, että lankalauantain pitäisi olla nimeltään pitkälauantai, sen verran paha krapula minulla taas oli ja minusta tuntui, että päivän punaisen langan kadottaminen oli monta kertaa lähellä. Joka tapauksessa totesin Terolle useampaan kertaan päivän mittaan, etten enää ikinä koskisi viinaan vaan alkaisin täysin absolutistiksi. Tero ei uskonut minua.

     Seuraava viikko oli lepoa suurilta osin tenteistä ja niihin lukemisesta. Minulla alkoi jo olla tunne, että kevätlukukaudesta selvittäisiin kunnialla.
     Olimme Teron kanssa suunnitelleet viettävämme vappua yhdistäen siihen opiskelijarientoa ja Dtm:n vappukekkereitä. Aloitimme riennot iltapäivästä koulukavereitteni kanssa katsoen Mantan lakituksen kauppatorilla ja tämän jälkeen menimme Teron kanssa ystävämme Markun kotibileisiin. Markku oli saanut yksiöstään perin vappuisan koristelemalla kaikki taulujen reunat, ikkunalaudat ja lamput serpentiinein ja ilmapalloin. Muutaman vappuhuiskankin, vaaleanpunaisia toki, hän oli hankkinut ja niillä vieraat huiskuvat toisiaan niin, että paperinauhat vaan sinkoilivat. Ja hauskaa oli.
     Paikalle oli siunaantunut myös Jari, Teron exä - henkilö, josta minä en sen suuremmin välittänyt. Tero oli kertonut minulle Jarin jättäneen hänet muutamaa kuukautta ennen kuin me tapasimme. Syy tähän Jarin ja Teron suhteen loppumiseen oli kuulemma ollut, ettei Jari ollut osannut päättää haluaisiko hän naisen vai miehen. Tero oli antanut Jarille vaihtoehdoiksi valita joko naiset tai hänet, sillä hän ei halunnut olla pelkkä Jarin panopuu niitä kertoja varten, kun tämä ei syystä tai toisesta saanut pesää. Loppujen lopuksi Jari oli valinnut mieluummin naiset kuin Teron. Minun onnekseni.
     Ehdin jo hetken aikaa ihmetellä, oliko Jari yksin homobileissä, kun hänen tyttöystävänsä saapui paikalle tupakalta. Illan aikana ehdin jutella heidän kanssaan hetkisen aikaa ja Jari ehätti minulle kertomaan, kuinka ihanaa hänellä ja Julialla oli. Kysyin, tiesikö Julia hänen biseksuaalisuudestaan ja Jari kertoi puhuneensa asiasta hänelle melko pian heidän alettua seurustella. Olin tietenkin iloinen Jarin ja Julian puolesta ja Jari vastasi olevansa puolestaan iloinen siitä, että Tero oli löytänyt itselleen minunkaltaiseni mukavan miehen.

     Lähtiessämme viimein Dtm:ään aloin olla jo aika tukevassa humalassa, koska tietäähän sen, mitä tapahtuu, kun aloittaa alkoholin nautiskelun jo aikaisin iltapäivällä. Aluksi tulee mukava hiprakka, suunnilleen siihen aikaan kun on katselemassa Mantan lakittamista. Tämän jälkeen seuraa nousuhumala, joka pääsee erittäin hyvään vauhtiin kotibileiden aikana ja kun suunnataan baariin, on jo erittäin tehokas känni päällä.
     Onneksi matkalla ehdin selviämään sen verran, että en kaatuillut baarin edessä. Jouduimme odottamaan jonossa ainakin reilut puoli tuntia päästäksemme sisälle. Paikka oli tupaten täynnä, vaikka olimme lähteneet aikaisemmin kuin yleensä. Olin syventynyt juttelemaan Julian kanssa, joka opiskeli Stadiassa terveysalan puolella, ja Tero Jarin kanssa. He pääsivätkin ennen meitä sisälle ja me jäimme Julian kanssa harmittelemaan huonoa tuuriamme, kun molempien puoliskot käyttäytyivät aivan epäritarillisesti ja jättivät naisensa ulos kalseaan toukokuiseen iltayöhön värjöttelemään pahamaineisen homobaarin edustalle.

     Päästessämme viimein sisälle kuulimme Markulta miestemme kadonneen jo vessaan kuselle. Hymähdimme teatraalisesti ja marssimme yksissä tuumin tutustumaan baaritiskin antimiin. Ehdimme saada juomamme juuri parahiksi poikien saapuessa vessasta. Jossain vaiheessa iltaa Julia ja Jari katosivat Dtm:n vilskeeseen. Me unohduimme Teron kanssa käpälöimään toisiamme tanssilattian viereen portaiden alle. Hetkeä myöhemmin päätimme lähteä kotiin jatkamaan siitä, mihin jouduimme yleisen siveyden vuoksi lopettamaan baarissa.
     Kotona kaaduimme vauhdikkaasti yhdessä sänkyyn, mutta vain sammuaksemme ja herätäksemme aamulla krapulaisina - taas kerran. Olin ollut niin kännissä, etten ollut edes saanut haalareita pois päältäni ennen kuin ryntäsin aamulla oksentamaan.
     Kummallakaan ei tuntunut olevan mitään suurempia muistikuvia koko Dtm:ssä viettämästämme ajasta. Muistin kyllä keskustelleeni jotain Julian kanssa jonottaessamme baariin, mutta en muistanut, olimmeko edes käyneet sanomassa mitään kavereillemme lähtiessämme baarista.

     Seuraavalla viikolla koulussa puhuin koulukavereitteni kanssa vapusta ja siitä, kuinka kukin oli sen viettänyt. Muut olivat viettäneet vapun melko lailla rauhallisesti paitsi Joonas, joka oli Mantan lakituksen jälkeen törmännyt johonkin vanhaan heilaansa ja heilastellut tämän kanssa koko loppuvapun. Siitä oli merkkinä hänen kaulaansa koristavat mustelmat. Piikittelimme häntä runsaasti, mutta hän tuntui jotenkin vaitonaiselle koko asiasta. Ihmettelin sitä hetkisen, kunnes ajatukseni kääntyivät taas jo viikon päästä olevien luokkabileiden suunnitteluun.

     Koulubilepäivänä sain häkellyttävän tekstiviestin Markulta. Tuijotin sitä hetkisen epäuskoisena. Päiväni oli muutenkin ollut sopivasti onnistuneita vastoinkäymisiä täynnä ja nyt tämä. En oikein tiennyt mitä tehdä.
     Viestissä luki: "Kuule.. en tiiä pitäskö mun ees kertoo tätä, mutta mun mielestä sun kuuluu tietää, että Jari ja Tero tais kähmiä toisiaan aika reippaasti vappuna Dtm:ssä :("
     Olin aivan sekaisin.

     Ensin päätin odottaa oppitunnin loppuun ennen kuin menisin soittamaan Terolle, mutta viesti alkoi vaivata minua niin paljon, että minun oli pakko poistua tunnilta. Menin katselemaan ikkunasta keväiselle pihamaalle ja sydämeni takoessa hurjasti soitin Terolle. Onnekseni hän oli juuri tauolla ja vastasi melkein heti.
     "Tero, sain juuri Markulta hämmentävän tekstiviestin", aloitin.
     "Noh?"
     "Hän väittää, että sinä ja Jari olisitte puuhanneet jotain vappuna Dtm:ssä."
     Toisessa päässä oli hetken aikaa aivan hiljaista. "Tota, voitaisko me puhua tästä kotona?"
     "Tietenkin voidaan, mutta sano nyt edes jotain. Minusta olisi ihan kiva kyetä keskittymään kouluunkin tänään."
     Tiesin olevani hieman kärkkäällä tuulella, mutta en voinut sille mitään. Sen lisäksi, että tekstiviesti huoletti, minua ärsytti, ettei Tero vastannut suorilta viestin olevan huuhaata. Äkkiä minusta ei tuntunutkaan yhtään mukavalle, että illalla oli luokkabileet.
     "No, en mä tiiä, mitä mun pitäis tuohon sanoa. Jutellaan kotona kun nähään?"
     "Okei, mun pitää nyt mennä takaisin tunnille. Nähdään neljältä."
     Palasin takaisin luokkaan. Kuten arvelinkin, koko loppupäivä meni aivan päreiksi tämän keskustelun takia.

     Päästyäni viimein kotiin Tero oli jo saapunut töistä ja lämmitti parhaillaan meille molemmille ruokaa. Heitin laukkuni huoneeseeni ja menin istumaan keittiön pöydän ääreen.
     "Miten päivä meni", hän kysyi kääntämättä katsettaan pois paistinpannusta.
     "Siinähän se. Kieltämättä oli keskittymisvaikeuksia."
     "Arvatenkin. Mietin kovasti sitä saamaasi tekstiviestiä."
     Viimeinkin Tero kääntyi katsomaan minua suoraan silmiin.
     "Sähän tiiät, etten mä muista paljon mitään Dtm:stä sinä iltana. Et itekään voi väittää muistavas."
     Nyökkäsin, "Totta. Sen takia juuri tämä viesti häiritseekin aivan hirvittävän paljon."
     "Senpä takia en osaakaan sanoa mitään siihen."
     Tuijotin Teroa hämmästyneenä.
     "Et osaa sanoa mitään? Miten tuo sitten pitäisi tulkita? Saatat olla vaikka nussinut Jaria siellä, niinkö? Vai siten, ettet tekisi mitään sellaista, kun seurustelet kerran minun kanssani?!"
     Tunsin aamuisen harmistukseni palaavan takaisin ja aloin ärsyyntyä.
     "Sä tiedät, millanen vaikutus Jarilla on vielä muhun, vaikka mä tein sille selväksi jo sillon, etten aio olla mikään sen panopuu, kun se haluaa pinpan sijaan jotain muuta. Eikä se päätös ole muuttunu. Mutta kun en voi olla varma siitä illasta, kun mä en muista!"
     Katselin Teroa hetkisen, siihen asti kunnes hän kääntyi takaisin hämmentämään paistinpannulla olevaa ruokaa.
     "Okei, mitään ei sitten tainnut tapahtua, vai?"
     "Mä en usko, että mitään tapahtu. Ja jos jotain onkin tapahtunut, niin ei ainakaan mitään sellasta, missä olis vaatteita lähtenyt pois. Niin kännissä en tosiaan ollu."
     "Okei."

     Huolimatta harmituksestani ja ärsyyntyneestä olostani päätin kuitenkin lähteä luokkabileisiin, vaikka olin jo aikaisemmin sanonut Sarille, etten ehkä pääsisikään. Toivotin Terolle ruokailun jälkeen kivaa iltaa ja halasin tätä rutistuksenomaisesti ja sanoin, että rakastin häntä. Hän suuteli minua ja sanoi, että olin ikuisesti hänen oma rakas blondinsa. Se tuntui ihanalle.

     Koko bussimatkan luokkakaverin asunnolle mietin kuitenkin tekstiviestiä ja Teron kanssa käymäämme keskustelua. Siinä oli edelleen jotain sellaista, josta minulle tuli olo, ettei Tero ollut kertonut minulle aivan kaikkea. En vielä tiennyt mitä se oli, mutta päätin ottaa siitä selvää. Päätin myös pysytellä juhlissa melko selvin päin.

     Tekemäni päätös piti - kunnes saavuin juhlapaikalle ja myöhässä saapuneelle alettiin kiikuttaa mukikaupalla boolia. Booli ei maistunut juuri ollenkaan viinalle, joten join sitä aika ahkerasti siihen saakka, kunnes huomasin olevani taas kerran täysin päissäni.
     Koska hyvät ideat tulevat tunnetusti kännissä, päätin käydä soittamassa Terolle kysyäkseni, oliko hän tehnyt Jarin kanssa sitten jotain muuta, kuin riisunut vaatteita. Puhelinkeskustelun aikana minulle selvisi, että hän ja Jari olivatkin olleet yhdessä vessakopissa, mutta vain suudelleet. Jari olisi halunnut muutakin ja oli ehtinyt työntää kätensä Teron housuihin ennen kuin Tero oli ehtinyt häntä estellä. Olin pöyristynyt. Olin ollut aivan varma, ettei Terolla olisi ollut osaa ja arpaa tähän, mutta ilmiselvästi olin ollut väärässä.
     Suljettuani puhelimeni, istuin yksin parvekkeella ja itkin harmistustani pois, kun Osku, tutorini, tuli tupakalle. Kuivasin silmiäni, kun Osku kysyi, oliko jokin hätänä. Hetken aikaa ehdin vakuutella hänelle, että kaikki oli ihan hyvin, kunnes ratkesin uudelleen itkemään. Juttelimme jonkin aikaa ja joimme lisää. Kerroin hänelle, että minulla oli juuri ollut hieman riitaa rakkaani kanssa, koska tämä oli meinannut vehdata exänsä kanssa minun ollessa melkein vieressä. Suurentelin asiaa hieman, mikä tuntui mielestäni vain oikeutetulle. Osku oli oikein ymmärtäväinen.
     Kun tuli kotiinlähdön aika, Osku kysyi tarvitsisinko yöpaikan, vai haluaisinko mennä kotiin. Epäröin hetkisen ja päätin, lapsellisesti, olla menemättä yöksi kotiin. Saisipa Tero ajattelemisen aihetta. Päädyimme Oskun yksiöön yöksi.

     Seuraavana aamuna herätessäni olin hetken aivan sekaisin. Minulla ei ollut mitään tietoa, missä oikein olin ja miksi. Katselin hetken aikaa ympärilleni ennen kuin tajusin olevani Oskun asunnossa ja kaiken lisäksi Oskun vieressä. Minua hävetti aivan jumalattomasti. Olin vierekkäin komeakroppaisen, alushoususillaan olevan miehen vieressä, itsekin pelkissä alushousuissa.
     Haluamatta herättää Oskua, nousin ylös ja yritin hiirenhiljaa pukeutua. Saadessani pääni esiin paidasta, huomasin Oskun heränneen ja katselevan minua hymyillen. Hän toivotti minulle mukavaa päivää ja toivotti minut tervetulleeksi uudelleen luokseen koska tahansa. Poistuin nopeasti paikalta ja lähdin kohti kotia. Halusin vain suihkuun ja omaan sänkyyn.