Elämämme miehet - Osa VII: "Alastomia aamutunnelmia"
Ulko-ovelta kuului rapinaa. Aloin havahtua hiljalleen unestani tähän maailmaan osittain siitä johtuen, että pimeys ei ollut aivan yhtä pimeää kuin yöllä ja osittain sen takia, että aivoni sanoivat minulle, että pitäisi nousta ylös - tai ainakin kannattaisi mennä paremmin peiton alle. Ja osittain sen takia, että jossain tajuntani hämärillä rajoilla olin kuulevinani ulko-oven käyvän ja eteisestä kuuluvan huhuilua.
Ehkä edellisen illan ryyppäämisellä oli osuutta asiaan, ettei kumpikaan meistä reagoinut oven avaamiseen ja eteisestä kuuluviin ääniin. Kun asunnossa oli lisäksi hyvin lämmin, meillä oli tuskin nimeksi peittoa päällämme sinä aamuna - ja vielä vähemmän mitään vaatetta. Ja mitä pahaa siitä muka voisi seurata?
Olimme kumpikin unohtaneet, että Minna oli tulossa aamusta pyykkäämään oman pesukoneensa ollessa rikki. Jos olisimme muistaneet tämän, olisimme tuskin nukkuneet sitä yötä alasti vierekkäin ja päästäneet peittoa tippumaan puolittain lattialle.
Aivoni herättivät minut viimein, kun Teron huoneen oveen koputettiin. Aivoissani kaikui vielä kehotus nousta ylös nyt, kun silmäni rävähtivät auki ja näin ovenkahvan kääntyvän. Tajusin paniikinomaisesti, että olimme unohtaneet Minnan vierailun ja aloin epätoivon vimmalla kahmia peittoa päällemme. Ongelmana oli, että kehoni tuntui tottelevan aivojeni käskyjä tuskallisen hitaasti ja tämän lisäksi peitto oli myttääntynyt sen seitsemään sykkyrään eikä oiennut millään. Sain sen pääni peitoksi ja olin pylly paljaana. Siirsin peiton peittämään pakarani ja samalla paljastui melkein kaikki se Terosta, mitä Minna tuskin oli vuosiin nähnyt. Sain hänet peiteltyä ja samassa veetaamattomat sääreni pilkottivat esillä.
Luovutin, ja jähmetyin paikoilleni toivoen, ettei Minna - tai kuka sieltä ikinä tulisikaan - huomaisi tällaista pikkuseikkaa vaan kainosti punastuen kääntyisi pois ovelta nähtyään, ettei Tero ollut sängyssä yksin ja sulkisi oven jäljessään.
Aivoni ehtivät jo kiittää kehoni ripeää toimintaa, kun venkoiluni peiton kanssa ja huoneen ovelta kuuluva hiljaisehko "Tero..." saivat alastoman ja liki peittelemättömän poikaystäväni heräämään. Säikähtyneenä kuin päiväuniltaan herätetty kissa hän tarttui peittoon ja kiskaisi sen suojakseen sellaisella vauhdilla, etten ehtinyt varomaan vaan peitto liukui päältäni sulavasti hänen ympärilleen.
Ja niin minä makasin alasti peittoon tiukasti kääriytyneen poikaystäväni vieressä tämän siskon katsellessa oviaukosta kasvoillaan juuri niin typertynyt ilme, kuin vain odottaa saattaa. Myöhemmin ajattelin, että ilme olisi ollut täydellinen saada ikuistetuksi valokuvaan, mutta sattuneesta syystä se ei ollut tuolloin mielessäni.
Sillä hetkellä taisin ajatella, että tällaista ei voi tapahtua, paitsi televisiossa ja sielläkin huonommissa sarjaohjelmissa, kuten Kauniissa ja Rohkeissa. Olisin halunnut vajota sängyn alle sillä hetkellä tai ainakin kiskoa peiton päälleni. Tehdäkseni asian vielä hieman täydellisemmäksi, kiskaisin peittoa Terolta, liimaannuin hänen kylkeensä ja vedin pääni peiton alle piiloon.
Tämän surkuhupaisan farssin aikana Minnan kasvoille alkoi levitä typertyneisyyden tilalle epäuskoinen ilme minun repiessäni peittoa ja Teron yrittäessä pidellä siitä kiinni. Hänen aivonsa koettivat ilmiselvästi saada sanotuksi hänelle jotain, mitä hän ei halunnut uskoa todeksi.
Tuijotimme toisiamme hetken aikaa osaamatta sanoa tai tehdä mitään sen järkevämpää.
"Tuota", Minna sai sanottua, "jos minä tästä... keittiö... kahvi."
Hän kääntyi ja veti oven kiinni perässään.
"Voi vittu", sanoi Tero. Katsoin häntä ja virnistin hermostuneesti. Olin aivan samaa mieltä. Tästä tulisi sanomista - paljon ja pahaa sellaista. Puimme vaatteet päällemme, avasimme noloina oven ja menimme keittiöön.
Minna istui keittiön pöydän ääressä hieman hämmentyneen oloisena.
"Tota noin niin", hän aloitti, "Niinku minkä ihmeen takia te... tota niinku... samassa sängyssä?"
Näytimme varmasti molemmat yhtä vaivaantuneille, jolle Minnan puhe kuullosti. Katsoin varovasti Teroon.
"No siis... tota", oli Teron vuoro hakea sanoja. "Ei vittu... Lari on niinku... mun kundikaveri."
Minna näytti juuri sellaiselle, joka epäilee, että häntä on höynäytetty juuri pahemman kerran.
"Mutta... mutta eihän se nyt voi pitää paikkaansa... ethän sä voi olla sellanen... hintti."
Ilmeisesti tämä asia järkytti Minnaa suuresti. Päätin pitää suuni kiinni ja livahdin keittämään kahvia. Samalla kuuntelin keskustelua.
"Homothan on niinku sairaita... ja saastasia."
Kuulin Teron huokaisevan hieman.
"Minna kuule... ei Lari tai minä olla mitenkään sairaita, mutta Lari nyt kuitenkin on mun poikaystävä ja ainakin mun tietääkseni homo. Ihan samalla tavalla kuin mä."
Kuului läiskähdys. Käännyin nopeasti ympäri maailman seuratessa pari askelta perässä. Näin Teron ottavan askelen taaksepäin ja Minnan nousseen ylös.
"Älä saatana viitti", hän huusi, "toi tollanen paskamainen pelleily ei oo ollenkaan kivaa!"
Kahvipannu kädessäni kiirehdin sisarusten väliin estämään heitä käymästä toistensa kurkkuihin kiinni.
"Istutaan...", ehdin sanomaan ennen kuin Minna keskeytti.
"En vittu istu tollasten rööriroopejen kanssa samaan pöytään!"
"Painu sitten jonnekin muualle täältä", Tero sähähti, "ja takas ei muuten tartte tulla ennenku tajuut jotain todellisesta maailmasta ja siitä, miten ihmisiin pitää suhtautua. Onneks edes toinen meistä osaa käyttäytyä aikuisesti."
Minna keräsi pyykkikassinsa ja poistui paikalta. Päivän tunnelma oli juuri aika reippaanlaisesti latistunut.
Illalla Minna soitti Terolle, rauhoittuneena. Hän sanoi pitävänsä asian omana tietonaan, eikä kertoisi mitään heidän vanhemmilleen. Samalla hän sanoi, ettei kuitenkaan hyväksynyt sitä, mitä minä ja Tero teimme.
"Olen sitä mieltä, että tuo on sairasta ja mielenvikainen elämäntapa", hän sanoi, "teidän pitäisi ajatella vanhempianne ja sitä, mitä muut ihmiset sanoisivat, jos tietäisivät."
Siinä vaiheessa Tero ei viitsinyt sanoa mitään, vaan piteli kännykkää jonkin matkan päässä korvaltaan eikä näyttänyt suuremmin tyytyväiselle keskustelun kulkuun.
Puhelun loputtua Tero sanoi pelänneensä eniten, että Minna olisi mennyt kertomaan vanhemmilleen asiasta.
Olin juuri avaamassa suuni kertoakseni Terolle, kuinka paljon sellaista tilannetta itsekin pelkäsin, kun hän jatkoi: "Minnalle olisi voinut olla vielä kovempi pala purtavaksi, jos hän olisi saanut selville äidin tietävän jo asiasta. Faijalle en ole kertonu, mutta mutsille se asia on ihan ok. Tosin susta se ei vielä tiedä, mutta enköhän tässä jossain vaiheessa kerro."
Katselin hetken aikaa Teroa hämmästyneenä ja hän virnisti minulle.
"Kerroin mutsille jo kauan aikaa sitten, kun olin vielä lukiossa ja se otti sen ihan hyvin. Minna oli sillon ulkomailla ja se oli itse asiassa mutsin idea, ettei sille kerrottaisi." Mielestäni tämä oli aika omituinen tilanne. Käsitykseni mukaan asiat etenivät yleensä toisessa järjestyksessä: ensin kerrottiin sisaruksille ja vasta sitten varovasti vanhemmille.
"Mun mielestä Minnalla on tänkin asian kanssa aivan tarpeeksi sulattelemista, ilman että se joutuis vielä järkyttymään mutsin vapaamielisestä suhtautumisesta 'rööriroopeihin'", Tero totesi.
Minusta oli ihana huomata, kuinka paljon Tero jaksoi kantaa huolta Minnasta, huolimatta siitä, että tämä oli nimitellyt veljeään vaikka minkämoisilla nimityksillä. Suurin osa näistä oli saanut ainakin minut näkemään punaista. Kerroin Terolle, etten varmasti olisi osannut suhtautua samanlaiseen tilanteeseen läheskään yhtä hyvin.
Hetkisen aikaa Tero katseli minua mietteliäästi. "Olisin varmaan käyttäytyny toisella tavalla, mutta kun sä olit siinä. Meinas hermo mennä pahemman kerran siinä vaiheessa, ku Minna alko sättiä sua."
Oli minun vuoroni hymyillä. Olin aivan otettu.
"Mun mielestä oli todella mahtavaa, että sä jaksoit käyttäytyä reilusti paremmin kuin Minna."
Jäin miettimään, kuinka Minna suhtautuisi meihin kaiken tämän jälkeen. Sinä aikana mitä olin Minnan tuntenut, olin ehtinyt huomata, että hänen mielipiteittensä muuttamiseen tarvittaisiin enemmän energiaa kuin seinän pystyttämiseen. Ja, kun homous oli hänelle melkein sama kuin punainen vaate härälle, en kuvitellutkaan asian olevan hänelle helppo ymmärtää ja hyväksyä. Pahinta varmasti oli, ettei häntä voinut auttaa kukaan muu kuin hän itse. Minun tai Teron sekaantuminen asiaan aiheuttaisi sen, että hänen niskavillansa nousisivat entistä pahemmin pystyyn. Kerroin muutamaa iltaa myöhemmin ajatuksistani Terolle ja hän sanoi miettineensä asioita paljonkin saman suuntaisesti. Päätimme jättää seuraavan siirron Minnalle. Tero aikoi kuitenkin kertoa äidilleen tapahtuneesta, jotta tämä tietäisi missä mennään.
Illalla en saanut unta. Tero tuhisi vieressäni, käsi ympärilläni ja minä tuijottelin seinää, ajatusten pyöriessä päässäni. En ollut tullut ajatelleeksi, että Teron vanhemmat tietäisivät hänen homoudestaan. Asia vain ei ollut tullut aikaisemmin puheeksi. Tero oli sanonut, ettei pitänyt asiaa niin erikoisena, että olisi siitä maininnut.
Tero ei myöskään ollut kertonut äidilleen minusta, koska ei halunnut kertoa hänelle kaikkea omasta yksityiselämästään vaikka olikin tullut kaapista ulos. Teron mielestä vanhemmille ei kuulunutkaan kertoa kaikkea ja seurustelu oli asia, josta Tero ei mielellään puhunut heidän kanssaan. Ei ainakaan ennen kuin seurustelu oli todella vakaalla pohjalla. Tämän hän teki siksi, että hän halusi omalta osaltaan hälventää ennakkoluuloja, joiden mukaan homot olivat vain suhteesta toiseen juoksevia ihmisiä.
Teron äiti vaikutti muutenkin minusta ihmiselle, joka antoi Terolle paljon liikkumavaraa omien suunnitelmiensa suhteen. Toivoin kovasti omankin äitini alkavan nähdä asiat samalla tavalla. Varsinkin, kun Teron äidin mielestä oli aivan yhdentekevää seurusteliko Tero tytön vai pojan kanssa kunhan hän vain oli onnellinen, mielestäni oli kasassa unelmaäiti.
Oma äitini kun jatkoi edelleen kyselemistä yksityiselämästäni ja lähestyvän juhannuksen suunnitelmista. Hän tuntui päättäneen, että minä ilman muuta saapuisin kotiin viettämään perhejuhannusta. Siinä missä Teron äiti oli sanonut, että olisi mukava nähdä poikaansa joskus muulloinkin kuin sattumalta, mutta ymmärsi, jos tällä oli jotain omia menoja, oma äitini käänsi puhelinkeskusteluissamme puheestani sanan "ei" muotoon "totta kai tulen". Pohdin mahdollisuutta, että kyseessä olisi vika puhelinlangoissa, joka sai ääneni vääristymään matkalla Helsingistä Karstulaan. Tosin todellisuudessa syynä taisi olla vain, että äidilläni oli valikoiva kuulo tiettyjen asioiden suhteen. En halunnut loukata häntä sanomalla rumasti olevani tulematta, mutta minusta alkoi tuntua, että keinoni alkoivat olla jo vähissä ja pian olisi pakko sanoa pahasti.
En ajattele sitä tänään, ajattelen sitä huomenna, ajattelin hymähtäen hiljaa. Nukahdin käpertyen Teron kainaloon.
Reilua viikkoa myöhemmin Minna soitti Terolle. He puhuivat pitkään ja Minna kertoi rauhoituttuaan ajatelleensa asioita tarkemmin ja tulleensa siihen tulokseen, ettei voisi ja haluaisi jatkaa vihanpitoa veljensä kanssa, vaikka tämä olikin sellainen kuin oli. Tämä ei, Minnan mukaan, kuitenkaan tarkoittanut sitä, että hän olisi millään tavalla hyväksynyt, mitä Tero ja minä olimme. Sen enempää hän ei halunnut kuulla tai puhua asiasta. Hänelle olisi kauhistus sellainen tilanne, jos hänen kaveripiirinsä saisi tietää jotain kautta, että hänen veljensä oli homoseksuaali.
Olimme ehtineet aiemmin samana päivänä miettiä, josko hankkisimme Setalta jonkin asiaa käsittelevän kirjan Minnalle lahjaksi, mutta nyt päätimme lykätä sen ostamista ainakin toistaiseksi. Teron mukaan Minna oli jo nyt joutunut nielemään aika tavalla asioita, joista hän ei pitänyt ja joita hän ei voinut hyväksyä. Vielä enemmän tuputtaminen voisi olla vapaaehtoisesti veren kaivamista nenästä.
Seuraavalla kerralla Minnan saapuessa meille, minä linnottauduin huoneeseeni jo reilusti ennen ovisummerin sointia. Sanoin Terolle, että halusin antaa heille kahdenkeskistä aikaa, jos se vaikka helpottaisi tätä ensimmäistä tapaamista. Ehdinkin uppoutua melko tehokkaasti tenttikirjallisuuteen ja musiikin kuunteluun Minnan ja Teron keskustellessa keittiön puolella keskenään. Myöhemmin Minna tuli juttelemaan myös minun kanssani.
"Anteeksi se viimekertainen", Minna sanoi istuessaan sängylleni. Suljin kirjani tietämättä, miten minun pitäisi suhtautua.
"Se oli vaan sellasta ylireagointia, tajusin sen myöhemmin. Mua vaan nolotti se koko tilanne: törmätä ny omaan veljeen ja tämän... ystävään, kun ne on nakuina samassa sängyssä. Ja sitten kun mun mielestä toi ei oo ihan sellanen luonnollinen tapa miten mun mielestä pitäisi elää, niin se vaan hieman tökkäs."
Kuuntelin, enkä sanonut mitään.
"Musta olis todella kivaa, jos tää juttu ei jäis kuitenkaan mitenkään meidän väliin. Ethän sä oo mitenkään nolostunu tästä jutusta, kun oot vaan täällä huoneessas? Mun mielestä säkin oot ihan kiva tyyppi ja olis kauheen ikävää, jos sulla olis sellanen tunne, että sun pitäs olla täältä pois, kun mä tulen kylään. Ja sit kun sä... seurustelet mun broidin kanssa, niin olishan se hieman tyhmääkin, jos me ei oltais edes puheväleissä?"
Olin omalta osaltani huojentunut. "Tota, en mä ole mitenkään nolona tai mitään. Mä vaan ajattelin antaa teille kahdelle aikaa jutella asiat halki keskenänne ennen kuin itse tuun mukaan."
Samalla aivoni olivat kuitenkin takertuneet siihen, mitä Minna oli sanonut homoudesta ja sen hyväksymättömyydestä ja minua suututti, ettei tämä nainen osannut hyväksyä erilaisuutta. En viitsinyt kysyä, suhtautuiko hän yhtä avoimesti myös muihin vähemmistöryhmiin.
Ehkä Minna vaistosi minussa jotain kireyttä, kun hän koetti sovittelevaan äänensävyyn jatkaa: "Tuota, ei minulla silleen homoja vastaan mitään ole... mutta en voi sille mitään, etten haluaisi nähdä heitä lähelläni."
Ymmärsin niellä kiukkuni ja antaa asian olla. "Minun pitäisi nyt jatkaa lukemista. Minulla on ylihuomenna yksi tärkeä tentti." Koetin katsoa Minnaan mahdollisimman neutraalisti, mutta luulisin äänensävyni paljastaneen jotain todellisesta mielialastani. Hän ymmärsi yskän ja poistui takaisin juttelemaan Teron kanssa.