Elämämme miehet - Osa VI: "Ensimmäinen välinäytös: baaria ja viinaa"
Mä olin just päässyt pidemmille vapaille, kun olin suostunu tekeen pidemmän työputken yhden Katin sairastuttua. Ekat pari päivää meni ihan vaan lööbatessa, mutta samalla kun perjantai lähesty, alko tuntuun sille, että pää hajoo, jos ei pääse baariin.
Perjantaina aloin soitteleen frendeille ja kyselin, jos ne olis menossa ulos. Ei oo tosiaan vaikeeta saada biletysseuraa Hesan homopiireissä; ne sienet on aina valmiita lähteen baariin. Suuremman ongelman aiheutti taas se tunnettu päättämättömyys etkojen suhteen. Meille ei voinu tulla, kun kämppiksellä oli varmaan kuukautiset tai jotain. Ihme paineita heteromiehet ottaa jostain hiivatin päättötöistä ja muista koulujutuista. Kuvittelis, että vähemmälläkin stressaamisella selviäis, mutta ilmeisesti ei. Heterot ei taida osata heittää kunnolla vapaalle. Sillä jätkällä ei sitä paitsi ollu muijaakaan ollu varmaan yli kuukauteen. Ei ihme, jos pinna alko olla kireellä. Mä en varmaan ees pystyis sellaiseen selibaattiin! Onneks ei ollu suuremmin edes tarvinnu olla siinä tilanteessa.
No siis joo. Perjantaina tuli sit vedettyä pohjia aika reippaasti. Vänkäämisen jälkeen päädyttiin Jannen luo, vaikka se väittiki, ettei sinne voinu tulla, kun oli sotkusta eikä se ehtiny siivota. Mun mielestä sotkuisuus on jotai muutaki ku päiväpeitto lattialla ja muutama sukka siellä täällä. Alettiin Jannen ja Peten kanssa oleen aika tuiskeessa siinä vaiheessa, kun viimeinki puoliltaöin suunnattiin kohti Annankadun kulmakuppilaa eli Mummolaa, eli lihatiskiä, eli DeeTeeäMmää - rakkaalla lapsella on niin monta nimeä, ettei paremmasta väliä.
Jouduttiin tietty jonottaan, muttei se enää siinä kunnossa tuntunu missään. Loppujen lopuksi maksettiin sisäänpääsymaksukin, kun oltiin paikalla myöhemmin kuin yhdeltätoista. Toisaalta ei se haitannu. Se mesta on ollu aina aika vitun kuollu ennen puoltayötä, joten parempi näin.
"KAAAA!" oli suunnilleen eka kommentti, joka kuulu, kun pääsi narikasta ohi. Ennen kun ehdin edes mennä hakeen itelleni siiderii, piti moikkailla kaikki frendit. Siinä meni aikaa. Kun viimein selvisin vastaanottokomiteasta, pääsin setviin baaritiskin edessä olevaa tungosta. Ja siinä vaiheessa oli Janne ja Pete kadonneet jonnekin.
Vähän ajan päästä bongasin ne tanssilattialta. Päätin mennä sinne kans. Kiersin yläkerran kautta, kun alhaalla oli hirmu tukkosta ja en halunnu läikytellä siideriäni kenenkään päälle. Se olis ollu hyvän viinan tuhlausta. Ja toinen syy oli, että pitihän sitä katsella, jos siellä olis jotain nähtävyyksiä.
Dj-kopin vieressä penkillä oli yks aika kivannäkönen blondi teinikundi, jonka mä huomasin. Se vaikutti hieman ulkopuoliselle ja mä en ainakaan muistanu sitä aiemmin nähneeni. Se vaikutti juuri sellaiselle, joka oli ekaa kertaa liikkeellä. Sen vaa näki. Kattelin sitä vähän aikaa ja se katto mua takas. Sillä oli siniset silmät. Ja aika nopeesti jätkä kääns katseensa. Aivan varmasti ekaa kertaa täällä. Ja ujo. No, ei auta, frendit venas lavalla, joten sinne vaa!
Pari biisii ehittiin bilettää ennen kuin Pete lähti hakeen itelleen lisää juotavaa ja jätti meidät kahestaan Jannen kanssa. Musa oli perjantai-illaksi hyvää, mut niin hyvää kun aiemmin oli ollu. Sillon kun dj Pete hoiti perjantait.
Vähitellen mua alko kusettaa se kaikki neste, mitä oli tullu kiskottuu, joten dumppasin Jannen tanssilattialla ja lähin heittään kepillistä. Tietty veskit oli taas täynnä porukkaa ja vissiin sen takia jotku oli päättäny mennä koppiin kimppakuselle. Tai ainaki jotain ne siellä oli kimpassa heittämässä.
Kun selvisin takas baarin puolelle, musa soi vaan entistä parempana. Janne oli just ite vasta tullu lattialta pois ja Pete oli ikkunapenkillä istumassa jonku kundin kanssa. Kilttinä ihmisenä mä en kehdannu mennä häiritseen niiden soidinmenoja vaan menin yksin monien muiden ihmisten seuraan lavalle bilettään.
Vähä myöhemmin mä näin sen teiniblondin tanssimassa vähän matkan päässä musta. Ei se kyl kauheen hyvin tanssia osannu, mutta muuten sitä kyllä oli ihan kiva katella.
En ehtiny reagoimaan, kun jouduin jonku pariskunnan välienselvittelyyn mukaan: joku tönästiin mua päin niin että mun just vaivalla hankittu siideri lens muutamanki ihmisen päälle, tosin eniten siitä kastu just se blondi. Käännyin katteleen niitä tappelijoita, mut niitä oltiin jo muiden toimesta rauhoittelemassa. Sit käännyin takas blondiin päin.
"Tota, sori iha vitusti", mä sanoin, "Joku kenopää tönäs ja sä sait sit mun siiderit niskaas."
Se koitti hymyillä.
"Mitäs tuosta. Paidat saa aina pestyä ja mulla on vielä se hyvä puoli, että mutsi pesee pyykit. Harmittaa vaan, että nyt paita on märkä ja kylmä."
Mä hymyilin takas.
"No, ota se sit veke kokonaan? Sullei näytä olevan mitää hävettävää." Se punastu!!! "Öö, sori", mä jatkoin, "ei mun ollu tarkotus... Voinks mä korvaa ton sulle jotenki?"
"Tuota... ei tarvitse. Mä muutenkin olen jo lähdössä tästä, kun pitää ehtiä Espoon yöbussiin."
Katoin kelloo.
"Eikä! Tähä aikaa jo? Eiks niit mee sinne myöhemmin sit?"
Blondi pudisti päätään. Oli se kyl omalla tavallaan aika söpö. Ei voinu mitää.
"No... hö", mä sain vaa sanottua. Oli hassulla tavalla harmi, että sen oli pakko lähtee. "Mikäs kiire sulla sit sinne on? Poikaystävä oottaa kotiin?" Ja se punastu taas.
"Ei minulla sellaista ole. Asun Espoossa tädin luona nyt kun olen Helsingissä käymässä."
"Jaa! Sen takii sulla on sit toi jännä puhetyyli."
Se nyökkäs. Me oltiin täs vaihees siirrytty pois kajareitten pahimmasta paahteesta. Päätin vielä koettaa saada sen jäämään, kun ei sillä ollu kundikaveria.
"Ooks nyt aivan varma, ettei drinksu kelpais tosta paitajutusta korvaukseks", mä koitin, "ku oikeesti tuntuu ihan vitun pahalle toi juttu."
"Ei tästä tarvitse mitään korvata. Vahinkoja sattuu kaikille. Ja sitä paitsi se ei ollut edes sun syy."
Mä viittasin baaritiskille päin.
"Mut mun pitää kuitenki hakee ny uus, ku edellinen on sun paidalla ja siitä sitä on vähä vaikee juoda. Samal voisin tuoda sulle kans."
Se mietti vähä aikaa.
"Okei. Tuo perry. Mä voin pitää meille tätä paikkaa."