Elämämme miehet - Osa V: "Kuppi kahvia ja pullapalanen."

     Pari viikkoa ennen Turnajaisia tapahtui jotain, mikä mielestäni olisi saanut jäädä tapahtumatta. Olimme melko poikkeuksellisesti päättäneet mennä käymään 'yhdellä' Dtm:ssä torstai-iltana. Molemmilla oli ollut rankka päivä ja baarissa käyminen kääntäisi kummasti ajatukset paremmille raiteille ennen perjantaita ja seuraavaa työpäivää. Olimme juuri astumassa sisään Dtm:ään, kun olin kuulevinani jonkun huutavan nimeäni. Katsahdin ympärilleni vain huomatakseni Joonaksen tulevan meitä kohti jonkun tytön kanssa. Vilkutin hänelle ja jäimme odottelemaan oven ulkopuolelle.
     "No moi", Joonas sanoi heidän saavuttuaan luoksemme, "mitäs jätkä?"
     Kohautin hieman olkapäitäni.
     "Mitäs tässä kummempia. Ollaan just menossa Teron kanssa yhdelle. Mitäs itse? Niin siis, tässä on muuten Tero", esittelin heidät toisilleen, "Ja tässä on Joonas."
     Joonas kätteli Teroa hymyillen. "Siis tää on se kämppis, josta sä oletki jo jonkin verran ehtiny kertoo. Kiva tavata."
     "Joo, kuten myös", Tero sanoi.
     "Käytiin just hakeen Mintun kanssa leffa ja ajateltiin mennä mun kämpille kattoon se ja syömään mässyy. Te päätitte sit mennä tutustuun Dtm:ään sisäpuolelta", Joonas kysyi.
     "Joo", sain sanottua, enkä keksinyt mitään lisättävää.
     "No, mut me mennään ny kattoon tää leffa, ettei mee koko yötä. Nähään huomenna koulussa aamusta sit."
     Toivotimme heille hauskaa leffailtaa ja jatkoimme sisään Dtm:ään.
     "Nyt Joonas sitten tietää minusta ja menee varmaan kertomaan muillekin!", vaikersin Terolle.
     Tero ei ollut samaa mieltä asiasta kanssani.
     "Yleensä se on nii, että jos nähään joku julkkis, ni siitä kerrotaan kavereille tai sit, jos on joku, josta ei pidetä, ni siitäki sit kerrotaan", hän sanoi.

     Seuraavana päivänä koulussa emme Joonaksen kanssa puhuneet tapaamisestamme paljoakaan. Ohimennen vaihdoimme muutaman sanan ja hän kyseli, olinko viihtynyt Dtm:ssä ja millaiset olivat tuntemukseni paikasta olleet. Kerroin, että paikkana se oli ihan kiva ja musiikkikin oli minua miellyttänyt. Joonas kertoi käyneensä siellä itsekin muutaman kerran ja olevansa samaa mieltä musiikin tasosta. Kysyin häneltä, kuka tämä Minttu oikein oli. Joonas kertoi hänen olevan vain hyvä ystävä, jonka kanssa hän mielellään vietti aikaa, katseli leffoja ja paransi maailmaa. Joonas lisäsi, ettei seurustellut kenenkään kanssa juuri nyt, mutta myönsi olevansa hieman ihastunut. Ihastuksen kohteesta hän ei vielä sen enempää uskaltanut ja halunnut sanoa, koska hän ei tiennyt, miten tämä asiaan suhtautuisi, jos saisi tietää. Koetin kaikilla mahtavilla ihmissuhdetaidoillani kertoa hänelle hienoja neuvoja, kuinka hänen tulisi koettaa onkia selville, mitä tämä nainen Joonaksesta ajatteli. Ennen sitä ei kannattaisi ihastumistaan toitottaa. Joonas sanoi miettivänsä asiaa, muttei ollut vielä varma, kertoisiko mitään kyseiselle ihmiselle vai ei.
     Hän kysyi minulta, olinko jo käynyt treffeillä Sarin kanssa. Vastasin, etten ollut ehtinyt asiasta mitään sopimaan. En edelleenkään pitänyt sitä minään muuna kuin kahville menona kavereiden kesken. Joonas ei ollut samaa mieltä kanssani.

     Koulunkäynnin osalta aika kului hyvinkin nopeaan tahtiin. Minusta tuntui, ettei varsinaista vapaa-aikaa enää ollut olemassakaan; jatkuvasti sai istua nenä kiinni kirjoissa lukemassa milloin mihinkin tenttiin. Ihastelin, kuinka koulumme opettajat olivat tiedostaneet, kuinka tärkeää opiskelijoille oli päästä omiin rientoihinsa. Päivää ennen Turnajaisia oli yksi isompi tentti ja varsinainen Turnajaispäivä oli jätetty normaalia päivää lyhyemmäksi. Parasta tässä kaikessa oli, että Turnajaiskeskiviikkoa seuraavat kaksi päivää oli merkattu itsenäisen opiskelun päiviksi. Yleinen vitsi olikin, että saisimme opetella itsenäisesti selviämään krapulasta.

     Varsinaiset Turnajaiset olivat hauska kokemus. Hauskuuteen ja viihtyvyyteeni vaikutti merkitsevästi se, että Terokin päätti liittyä joukkoon Ctrl:ssa, vaikka hänellä olikin seuraavana aamuna työvuoro. Ohjelma alkoi koululla jo neljän aikaan iltapäivällä, kun tutorimme jakoivat meidät ryhmiin. Ryhmät lähetettiin yksi kerrallaan Koffin puistoon, jonne oli rakennettu rastirata. Vaikka olin jännittänyt rasteja etukäteen, ne olivat pääosin harmittomia. Eniten ryhmällemme tuotti päänvaivaa rasti, jossa meidän piti tehdä vapaavalintaisesta aiheesta rakkausruno ja esittää se satunnaiselle ohikulkijalle. Onneksi esittäjäksi arvottiin Bea, enkä minä! Rastiradan jälkeen paras ryhmä palkittiin kuohuviinipullolla. Me emme voittaneet. Rakkausrunomme oli kuulemma ollut turhan apaattinen. Emme antaneet sen masentaa, vaan jatkoimme hilpeinä matkaa kohti Ctrl:ia.
     Illan aikana Sari koetti kysellä minulta vaivihkaa, koska näkisimme ja menisimme kahville. Otin itseäni niskasta kiinni ja sovimme menevämme seuraavana päivänä.

     Olin hyvin jännittynyt ennen tapaamistamme. Välillä tuntui, kuin olisin menossa ensitreffeille: en oikein tiennyt miten päin olisin ja vatsassanikin tuntui olevan iso parvi perhosia. Olin ehtinyt miettiä monta erilaista tapaa sanoa: "Ei, en nyt voi alkaa seurustelemaan kanssasi." Suuri osa keksimistäni syistä oli mielestäni ihan järkevän kuuloista tekstiä. Niillä varustautuneena lähdin puolen päivän maissa keskustaan tapaamaan Saria.

     Keskustelusta tuli hyvinkin mielenkiintoinen. Ensin tietenkin juttelimme Turnajaistapahtumat pois alta ja sitä seurasi pakollinen kouluasioista valittaminen.
     Lopulta Sari kysyi, kenen kanssa olin eilen ollut liikkeellä. Kerroin hänen olevan kämppikseni ja hyvä ystäväni Tero. Sari kyseli hänestä jonkin verran ja koetin vastailla parhaani mukaan. Ihmettelin, miksei hän ollut tullut jo eilen kyselemään näitä asioita. Sari selitti, ettei ollut halunnut kysellä Ctrl:ssä mitään erityistä, osittain kovan musiikinkin takia. Sari hörppäsi kahvikupistaan ja katseli minua sen reunan ylitse hieman vaivautuneena.
     "Kuule Lari. Onko se Tero vain sun kämppis?"
     Aivoni panikoivat ja lehahdin punaiseksi.
     "Tota, ei", vastasin ajattelemattomasti ja saman tien aivoni potkivat minua persuuksille hienosta vastauksesta. Se siitä heterousnaamiosta. Sari laski kahvikuppinsa hymyillen.
     "Niin vähän arvelinkin."
     Näytin varmaan hieman hämmentyneelle.
     "Niin, kun sä et oo tehny mitään alotetta sen perjantai-illan jälkeen tän tapaamisen suhteen. Ekana mä kyl vaan luulin, että siinä on takana se, että sä oot vaan niin ujo."
     "No mutta, olenhan mä ujo. Ja mistä sä sitten jotain muuta päättelit?"
     Sari hymyili. "Kyllähän sen ny eilen näki ihan selvästi, jos ties, mitä pitää kattoa. Jossain vaiheessa illalla mulle vaan iski sellanen 'mitä jos sittenkin' -tunne susta ja Terosta - ja kun katso teitä kahta, niin se oli aika selvää sen jälkeen. Se oli jotenki söpöö, ku luulitte, etten nää ni sit se rapsutti sua tai sä puristit sitä peffasta."
     Sari oli oikeassa. En voinut pitää näppejäni erossa siitä miehestä.
     "Ja kun mä tollasta huomasin, niin ajattelin, että ehkä meidän pitäs puhua. Sit kun en halua tästä mitään suurta numeroo tehdä, niin sen takia kysyin vaan ihan vaivihkaa sua kahville", Sari selitti.

     Keskustelimme pitkään. Sari kyseli paljon homoista ja ennen kaikkea minun ja Teron suhteesta. Hän myös vakuutti, ettei kertoisi mitään muille, kunhan vaan ottaisimme hänet mukaamme joskus Dtm:ään. Olin juuri aikeissa sanoa Sarille, kuinka hyvä kiristäjä tämä oli, kun puhelimeni soi. Tero soitti kysyäkseen, miten tapaaminen oli mennyt. Kerroin sen jatkuvan edelleen ja tiedustelin, haluaisiko hän liittyä seuraamme.
     Hänen saavuttuaan paikalle, kerroin kaiken myös Terolle. Hän ei näyttänyt asiasta suuremmin yllättyvän. Totesipahan vain ilkikurisesti hymyillen tämän olevan hyvä asia, koska muuten Sari olisi joutunut tekemisiin Larin mustasukkaisen poikaystävän kanssa. Se ei välttämättä olisi ollut kaunista katseltavaa.

     Myöhemmin samana iltana Teron sisko Minna soitti ja kyseli, oliko Terolla jotain menoa vai saisiko hän vielä tulla käymään. Tero vastasi sen sopivan, sulki puhelimen ja totesi, että olisi viisasta hieman järjestellä paikkoja muistuttamaan enemmän kämppisasumusta kuin yhteistä kotia. Minna kun ei tiennyt minun ja Teron seurustelevan. Tarkemmin sanoen, hän ei tiennyt edes veljensä olevan homo. Tero oli kertonut minulle, ettei ollut aikeissakaan tulla kaapista ulos Minnalle - ei ainakaan ennen kuin hän tajuaisi, etteivät homot olleet mitään tarttuvan taudin omaavia toisen luokan kansalaisia, joiden käsittelemiseen tarvittaisiin kumihansikkaat. Olin jo silloin miettinyt, millainen lääkäri hänestä oikein tulisi. Mielestäni ei ollut erityisen mairittelevaa, jos lääkäri suhtautuisi johonkin ihmisryhmään rasistisesti. Tiesin, että jokaisella oli mielipideoikeus kaikkiin asioihin, mutta työhön se ei saisi vaikuttaa. Siitä ei seuraisi kuin ongelmia ja mitään sellaista en Minnalle toivonut. Ei siksi, että Minna oli poikaystäväni sisko vaan sen takia, että Minna oli muuten kovin mukava persoona. Ja hän oli myös kaunis. Niin kaunis, että oli varmasti monen teinipojan märkien päiväunien kohde. Harmillista heille, Minna oli taannoin onnistunut hankkimaan itselleen miehen.

     Minnalla ei ollut mitään sen erikoisempaa syytä tulla kylään. Hän oli vain ajatellut pistäytyä kahville. Minnan vierailun ajan olin sulkeutuneena huoneeseeni ja tein koulutehtäviä, etteivät ne jäisi sunnuntai-iltaan. Ajattelin, että sisarukset haluaisivat jutella omia asioitaan ilman, että olin jatkuvasti läsnä. Ehdin vasta avata kirjani, kun ovelleni koputettiin ja Minna tuli tuomaan minullekin kupillisen kahvia ja pullapalasen. Hän istui hetkiseksi sängylleni juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Kerroin edellisen illan Turnajaisista ja miten koulussa meni. Terokin liittyi seuraamme. Minna kertoi aloittavansa kohta harjoittelujakson ja jännittävänsä sitä tavattomasti. Hän oli aivan varma, ettei muistaisi kaikkea koulussa oppimaansa. Olin aivan toista mieltä hänen kanssaan; hän oli opiskellut jo monta vuotta ja täytyisi vain soveltaa oppimaansa tietoa käytäntöön. Alku voisi tuntua hankalalle, mutta vakuutin Minnalle, että hän läpäisisi harjoittelujaksonsa loistavin arvosanoin. Minnan mielestä oli mukavaa kuulla jonkun sanovan niin. Haluamatta häiritä opiskeluani enempää, he poistuivat, jättäen minut lukemaan läksyjäni.

     Minnan lähdettyä Tero palasi huoneeseeni ja keskeytti opiskeluni uudelleen suutelemalla niskaani. Hän istui sängylleni ja kertoi minulle Minnan kyselleen oliko minulla jo tyttöystävää Helsingissä. Tero oli vastannut, ettei ollut kuullut minun puhuvan mitään sellaisesta, joten tyttöystävää tuskin oli. Minna oli maininnut voivansa tutustuttaa minut muutamalle sinkulle tyttökaverilleen, jotka pitivät enemmän tällaisista teinipojista kuin ikäisistään reiluista parikymppisistä miehistä. Nähtyään epätoivoisen ilmeeni, Tero selitti toppuutelleensa Minnaa kertomalla, että minulla olisi ehkä jotain vipinää luokkakaverini kanssa. Olinhan viettänyt tänäänkin reilusti aikaa hänen kanssaan. Lopulta Tero oli saanut Minnan luopumaan ajatuksesta, vaikka se oli ollut vaikeaa. Olin syvästi kiitollinen.
     Tero kertoi, että sauna oli lämmin ja kylpyvalmis. Suljin koulukirjani ja kaadoin Teron sängylleni. Kieltäydyin kuuntelemasta vetoomuksia saunaan menosta. Totesin vain, että vaatteet pitää riisua pois ennen saunaa ja riisuin hänen kylpytakkinsa.