Elämämme miehet - Osa II: "Menolippu, menolippu, mulla kauas menolippu on"
Makoilin hetken aikaa peiton alla, miettien sen tuhatta ja yhtä asiaa, koettaen keksiä keinoa, jolla saisin asian järjestymään. Oli ilmiselvää, etten saisi HOASin kautta asuntoa tähän hätään ja vuokramarkkinoiden hinnat olivat Helsingissä karanneet käsistä. Tietenkin muuttaminen jonkun toisen ihmisen kanssa kimppa-asuntoon olisi yksi vaihtoehto. Siinä oli vain yksi pieni ongelma: mistä minä löytäisin itselleni kämppiksen näin nopealla varoitusajalla? Sekin tuntui mahdottomalle.
Nousin ylös ja kävelin masentuneena alakertaan keittiöön. Kerroin saamastani puhelusta äidilleni, eikä hänkään järin onnelliselle näyttänyt. Hän sanoi puhuvansa asiasta isän kanssa, jos he keksisivät yhdessä jonkin ratkaisun ongelmaani. Tekstasin myös Terolle. Hän oli työvuorossa, joten viesti jäi odottamaan. Olin jo aikeissa luovuttaa kokonaan ja alkaa purkamaan pakkaamiani tavaroita laatikoista takaisin paikoilleen.
"Nyt et vielä tee mitään sellaista", äitini totesi, "Asioilla on taipumusta järjestyä ja jos ne nyt järjestyvät niin, että saatkin sen asunnon sieltä Helsingistä niin joudut pakkaamaan kaiken uudelleen!"
Se sai minut ajattelemaan asiaa toiselta kantilta.
Illalla kuulin äidin ja isän keskustelevan tilanteesta. En halunnut kuunnella sitä, joten linnottauduin huoneeseeni ja laitoin OMD:n CD:n soimaan ja kaaduin sängylleni pettyneenä kuin orava, jonka käpy jäätyi talvella. Taisin torkahtaa, koska heräsin puhelimeni ääneen. Ruudulla vilkkui "kulta gsm soittaa". Vastasin kiireesti.
"Hei!"
"Moi, kiva mies. Mitä nyt oikein on tapahtunut?"
Selitin Terolle aamuisen puhelun pääpiirteet.
"No voi elin." Se oli suunnilleen ainoa asia, jonka Tero siihen hätään sai sanottua.
"Äläs nyt, kultaseni, murehdi vielä kaikkea maailman murhetta siellä. Mä voin kysellä hieman täältä, jos joku haluaisi sut kämppikseksi. Toisaalta kaikkiahan ei voi kelpuuttaa, kun kuitenki oot mun mies.."
Hihittelin Teron kommenttia. Se sai minut heti paremmalle tuulelle, mutta ei silti helpottanut suuremmin tilannettani. Koulun alkuun ei enää ollut kuin pari viikkoa aikaa ja asunnon etsinnän kannalta se oli aivan liian vähän.
"Kuules! Oletkos tulossa tänne viikonloppuna? Mullakin olis nimittäin vapaata perjantaista seuraavaan vuoteen asti..."
"Voisinhan sitä kysellä vanhemmilta, jos saisin tulla sinne, vaikka asuntoja katselemaan."
"Hyvä idea!"
Sanoin soittavani hetken kuluttua takaisin ja marssin alakertaan asiaa kysymään. Sillä välin äitini ja isäni eivät olleet saaneet mietittyä mitään sellaisia keinoja, joita en itse olisi jo keksinyt. He suostuivat matkaani sen suurempia kyselemättä.
Perjantaina olin jo puolen päivän jälkeen matkalla kohti Jyväskylää ja sieltä Helsinkiin. Vanhempani olivat edellisenä iltana kyselleet, missä olisin yötä tämän Helsingin reissuni aikana. Olin vastannut oleilevani Teron vieraana. Varsinkin äitini oli tuntunut olevan tyytyväinen - Tero oli tehnyt häneen hyvän vaikutuksen.
Tero soitti minulle junamatkan aikana ja kertoi, että oli löytänyt Helsingin Sanomista kaksi sellaista kämppää, joita meidän kannattaisi käydä katsomassa; molemmista oli näyttö illalla. Olin innoissani. Hän oli kuitenkin varoitellut minua siitä, ettei kumpikaan asunto luultavasti olisi mikään unelmakoti. Olin kuitenkin varma siitä, että kumpi tahansa asunnoista olisi parempi kuin ei mitään ja se "ei mitään" minulla juuri nyt oli.
Tero oli minua vastassa asemalla, halasi minua ja kouraisi samalla takamuksesta. Punastuin. Hän kertoi näyttöön olevan sen verran aikaa, että ehtisimme viedä laukkuni hänen kämpilleen ennen sitä. Perille päästyämme menimme Teron huoneeseen, hänen kämppiksensä oli kotona, suljimme oven perässämme ja minä tiputin laukkuni huoneen nurkkaan. Ei kulunut montaakaan hetkeä, kun Tero halasi minua takaapäin ja suuteli niskaani.
"Minullakin oli ikävä sinua", sanoin ja käännyin ympäri. Kun hän alkoi avaamaan vyötäni ja hetkeä myöhemmin farkkujeni nappeja, kysyin: "Heeii! Eikös meillä pitänyt olla hieman kiire sinne asuntoa katsomaan?"
"Näh, ei meillä niin kiire ole, ettenkö ehtisi tarkistamaan oletko laittanut lahjani jalkaasi tänään."
Hymyilin ylpeästi; olin muistanut.
"Katso vaikka." Esittelin ylpeänä boksereitani.
"Nehän ovat hienot", Tero sanoi katsoen minua hymyillen, "Kukahan ne on osannut oikein ostaa? Ostajalla täytyy olla hyvä maku alusvaatteiden suhteen!"
Hän kaatoi minut sängylleen ja tuli itse perässä.
Kun viimein pääsimme lähtemään ensimmäistä asuntoa katsomaan olin aivan varma, että olimme myöhässä. Tero rauhoitteli minua kertomalla, ettei näyttöihin tarvinnut mennä aina ensimmäisenä. Toisekseen voisimme, jos aika tuntuisi menevän tiukalle, jättää toisen näytön kokonaan käymättä. Päätimme kuitenkin pitää kiirettä ehtiäksemme katsomaan kummatkin tarjokkaat.
Ensimmäisellä asunnolla oli kohtalaisen paljon ihmisiä sitä katsomassa. Sijainniltaan se oli oikein hyvä, mutta minua hieman häiritsi se, ettei vessaa oltu ilmeisesti alkujaan suunniteltu suihkukäyttöön. WC:lle varattu tila rajoittui muutamaan neliömetriin ja se vaikutti ahtaalle pelkäksi vessaksikin. Puhumattakaan, jos olisi halunnut käydä suihkussa.
"Tuolla ei sitten ainakaan mahdu harrastamaan mitään kaksin", Tero kuiskasi minulle ja minä onnistuin punastumaan, taas.
Varsinainen asuinalue itsessään oli aika siistissä kunnossa vaikka keittiöstä puuttui lieden lisäksi myös jääkaappi. Kysyin asiaa välittäjänaiselta, joka vaikutti perin mukavalle.
"No, yleensä on ollut niin, että vuokralainen on tullessaan tuonut oman jääkaapin. Sen takia täällä ei sellaista ole ollut, mutta vuokraisäntä on kuulemma aikeissa hankkia sellaisen tänne. Kuten myös hellalevyn. Uuniahan tänne ei mahdu, mutta mikrolle on tila tuossa."
Jätin hänelle yhteystietoni ja kuultuaan asunnontarpeestani hän lupasi ilmoittaa minulle mahdollisimman pian, saisinko tämän asunnon.
"Valitettavasti taitaa kuitenkin mennä maanantaihin tai jopa tiistaihin asti, ennen kuin pääsen vuokraisännän kanssa juttelemaan ja näyttämään hänelle hakijoiden papereita", hän sanoi.
Kiitin ja lähdimme seuraavalle asunnolle, joka onneksi ei ollut kuin muutaman korttelin päässä. Asunto oli pienehkö, kuten mainoksessa Teron mukaan oli sanottukin. Ilmoituksessa ei tosin oltu mainittu sitä, että asunto tulisi kalustettuna. Se tuotti omanlaisensa ongelman: mihin minä saisin omat kalusteeni mahtumaan? Päätimme kuitenkin kysellä asuntoon liittyviä asioita välittäjältä.
"Anteeksi?"
"Niin, voinko jotenkin auttaa? Olette kiinnostuneita asunnosta?" Mies katseli meitä, "Onhan tämä asunto toki hieman pieni kahdelle aikuiselle, mutta kyllähän sopu sijaa antaa..."
"Eeehh.. tänne olisin kyllä muuttamassa vain minä", sanoin.
"Ai, no siinä tapauksessa. Omistaja vuokraisi tämän kalustettuna, joten omia tavaroita ei tarvitse suuremmin tuoda mukanaan."
"Tuota, minulla kuitenkin on aika paljon omaakin tavaraa. Onkohan se mahdollista saada näitä kalusteita siirrettyä jonnekin, vaikka kellarikomeroon tai vastaavaan?"
"Tuosta minun pitää kyllä kysyä omistajalta vielä. Hän ei kovin mielellään siirrättäisi tavaroitaan muualle, tai sellaisen käsityksen ainakin sain."
Mietimme hetkisen aikaa Teron kanssa tätä. Tulimme siihen tulokseen, ettei täällä tarvitsisi kauaa asua, jos sille tuntuisi. Sen aikaa voisivat omat tavarani olla vanhempieni luona. Sanoin Terolle minulla olevan ihan hyvä olo tämän paikan suhteen ja välittäjäkin vaikutti varsin reilulle miehelle. Palasin takaisin välittäjän luokse.
"Minä todellakin tarvitsen tämän asunnon. Olen aloittamassa koulun Helsingissä nyt vuodenvaihteen jälkeen ja minulla ei ole asuntoa, vaikka luulin sellaisen olleen minulle varattuna."
"No, kyllähän Helsinki sen verran suuri kaupunki on, että luulisi täältä asunnon löytyvän. Tässä asunnossa on kyllä yksi huono puoli, tämä olisi vuokrattavana vasta helmikuun alusta alkaen. Eli miten on?"
Totesin, ettei se käynyt päinsä, koska tarvitsisin asunnon mielellään heti. Kiitimme välittäjää ja lähdimme takaisin kohti Teron asuntoa. Olin jo junasta soittanut äidilleni ja kertonut hänelle asuntonäytöistä. Nyt soitin ja kerroin, että olin jättänyt toiseen hakemuksen ja ettei toinen paikoista ollut sopiva.
Pääsimme viimein Teron asunnolle ja olimme juuri saaneet teeveden kiehumaan, kun hänen kämppiksensä, Matti, tuli keittiöön. Tervehdittyään minua hän sanoi, että hänellä olisi hieman kahdenkeskeistä asiaa Terolle.
Matti oli Teroa viitisen vuotta vanhempi ja hän seurusteli ihan mukavan tytön kanssa. Tytöllä ei minun tietääkseni ollut mitään käsitystä, millaisen miehen kanssa Matti majansa jakoi. Matti tosin tiesi. Viimeksi kun olimme lähdössä, hän oli tullut huoneestaan ja valitellut hymyillen, ettei ollut saanut nukuttua naapurihuoneesta kuuluneen kovaäänisen ääntelyn vuoksi. Minä, tyypilliseen tapaani, olin punastunut ja sekä Tero että Matti olivat hetken aikaa naureskelleet minulle.
Tero oli kertonut minulle Matin saaneen opintonsa valmiiksi joulun alla. Nyt Matti haki töitä. Olin aina ajatellut valmistuvien opiskelijoiden laittavan kymmenittäin työhakemuksia eri paikkoihin jo ennen valmistumistaan. Matti ei ollut tehnyt niin. Hänestä sai sen käsityksen, että hän istuisi mieluummin kotona katselemassa telkkaria ja odottamassa jonkin työtarjouksen koputtavan häntä olkapäähän.
Tervehdin häntä takaisin ja kerroin, ettei asunnonetsintämme ollut ollut kovin onnistunut. Matti oli sitä mieltä, että syy oli sitä ennen harrastetussa seksissä. Hänen logiikkansa mukaan puutteessa asuntojen katseleminen oli hyväksi aisteille ja kun pääsisi kierroksen jälkeen kotiin, se tuntuisi noin sata kertaa paremmalle.
"Niinkö luulet", Tero sanoi, "No, laita sitten korvatulpat korviisi, jos haluat saada unta ensi yönä. Kun me ajattelimme palkita toisemme hyvin suoritetun asunnonetsinnän jälkeen."
Suunnistin Teron huoneeseen, suljin oven takanani ja menin löhöilemään Teron sängylle katsomaan televisiota jättäen heidät keittiöön juttelemaan asioitaan.
Olin juuri saanut kiinni ohjelman juonesta, kun Tero tuli huoneeseen ja sulki oven. Hän näytti hieman hämmentyneelle.
"Jokin hätänä?", kysyin.
"Ei silleen pahemmin.. kai. Matti vaan sanoi saaneensa töitä."
"No, eikös se ole vain hyvä asia?"
"Ooonhan se.. paitsi, että hän muuttaa pois täältä sen työn perässä. Tukholmaan."
"Mitä?! Jestas!"
Olin aivan ällikällä lyöty ja ensimmäinen mieleeni tullut kysymys ei ehkä ollut se järkevin: "Mitäs se hänen tyttöystävänsä siihen sanoi?"
"Ehkä sun pitäis kysyä sitä Matilta, en tullut kysyneeksi." Virnistin.
"Koskas Matti sitten on muuttamassa pois?"
"No, hänen työnantajansa haluaisi Matin sinne niin nopeasti kuin tämä vain suinkin pääsee täältä lähtemään. Ja se riippuu ihan siitä, kuinka nopeasti hän löytää asunnon sieltä."
En ollut osannut ajatellakaan, että muillakin olisi samanlaisia ongelmia kuin minulla. Taputin sänkyä vieressäni ja Tero tuli viereeni makoilemaan. Annoin hänelle pusun kaulalle ja totesin kaiken kyllä järjestyvän, tavalla tai toisella. Toivoin, ettei tämä välikohtaus pilaisi viikonloppuamme yhdessä.
Meidän oli ollut tarkoitus mennä illalla Dtm:ään, mutta tulimme toisiin ajatuksiin kun kummankin mieliala oli hieman masentuneen oloinen. Päädyimme makoilemaan sängyllä, juomaan teetä ja hakemaan läheisestä videovuokraamosta kaksi elokuvaa. Mattikin uskaltautui seuraamme, vaikka suuren osan aikaa löhöilimmekin sylikkäin. Hänen mielestään se kuulemma näytti söötille, kun kaksi nuorta miestä makoili samalla tavalla kuin hän tyttöystävänsä kanssa yleensä. Olimme ajautua virinneen keskustelun tiimoilta alueelle "kumpi teistä sitten on naisen roolissa tuossa suhteessa", mutta elokuvassa alkanut toimintakohtaus - onneksi - siirsi huomion toisaalle. Olihan se toisaalta ihan hauskaa, että heterokundi halusi tietää homojen seksielämästä, mutta toisaalta en juuri nyt ollut sellaisella tuulella, että olisin jaksanut selostaa.
Viikonloppu sujui mukavasti ja sunnuntaina menimme taas katselemaan muutamaa asuntoa. Ne olivat kaikki kohtalaisen hyviä ja sellaisia, joita olisin voinut harkita, jos niiden hintataso olisi ollut hieman parempi. En voinut kuin ihmetellä ääneen, miten seitsemäntoistaneliöisestä kämpästä voitiin pyytää vuokraa 2800 markkaa. Minusta se oli pöyristyttävää. Välittäjäkin, joka oli kuullut sanani, oli samaa mieltä, että halvempiakin asuntoja löytyisi. Päätin jättää hänelle yhteystietoni, että hän saisi soitettua minulle, jos löytäisi jotain halvempaa ja minulle sopivampaa. Tuntui jo sille, kuin olisin saanut otettua ensimmäisen varsinaisen askelen kohti asuntoasian järjestymistä.
Alunperin olin ajatellut kotiutua vasta maanantaina, mutta sitten mieleeni tuli, että se olisi jo uudenvuodenaatto ja kummallakin oli sovittuna kavereiden kanssa omat menot. Ehkä sitten seuraavana uutena vuotena voisimme remuta yhdessä pitkin Helsingin yötä. Haikeana suunnistin Teron saattamana rautatieasemalle Jyväskylään menevään junaan sunnuntai-iltapäivänä.
Olin jo lähestymässä Jyväskylää, kun Tero soitti minulle. Hän kuulosti kiihtyneelle.
"Kuule", hän aloitti. "Istuin tuossa keittiössä ja mietin syntyjä syviä näiden kämppäasioiden kanssa, kun Matti tuli ja heitti ilmaan sellaisen idean, että muuttaisit kanssani tänne! Se ratkaisisi kaksi ongelmaa yhdellä iskulla!"
Olin jälleen ällikällä lyöty. Emme olleet tulleet ajatelleeksi - tai ainakaan emme olleet puhuneet - tuollaista vaihtoehtoa viikonlopun aikana. Olin aivan sanaton.
"Tuota... niin... Kyllähän se voisi onnistua ihan hyvin", sain viimein sanottua. Olin niin innoissani, etten ollut pysyä penkilläni.
"Koska pääset muuttamaan? Matti tarvitsisi seuraavan kuun vuokransa siihen muuttourakkaansa. Olisi ihan kiva, jos pääsisit mahdollisimman nopeasti tänne."
Sitten se iski päähäni: "Ai niin tietenkin. Mun pitää varmaan tää idea kaupitella vanhemmillekin, mutta eiköhän se onnistu! Ja kyllä minä heti vuoden alussa sinne pääsen!"
Isä oli onneksi tullut hakemaan minua Jyväskylästä ja kerroinkin jo automatkalla mahdollisuudesta muuttaa Teron kämppikseksi. Tyypilliseen tapaansa hän heti mietti, kuinka luotettava ihminen Tero oli, varsinkaan kun en ollut kovin kauaa häntä vielä tuntenut.
Hetken asiaa ajateltuaan isäni totesi: "Parempi se kai on muuttaa sellaisen kanssa saman katon alle, jonka edes hieman tuntee, kuin sellaisen, jota ei tunne ollenkaan?"
Kotona äitini vaikutti myös tyytyväiselle asiaan, kun isäni oli ensin sanonut miettineensä asiaa ja tullut siihen tulokseen, ettei siitä haittaakaan ollut. Puutuin keskusteluun myös lisäämällä sen, että koulu alkaisi pian olin siellä tai en ja mitä kauemmin olisin poissa koulun alusta, sitä huonompi asia se voisi olla opiskelun kannalta. Tämä viimeistään käänsi äitini pään ja jo samana iltana soitin Terolle ja kerroin muuttavani heti kun Matti vain saisi omat tavaransa pois alta.
Loppuvuosi, jota ei kovin paljoa jäljellä ollut, meni nopeasti pakatessa ja kavereiden kanssa aikaa viettäessä. Heille nopea muuttoni tuli hienoisena yllätyksenä, mutta toisaalta se ei heidän elämäänsä suuremmin hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Tero ilmoitti uudenvuodenaattona minulle, että Matti veisi tavaransa pois vanhempiensa luokse heti vuodenvaihteen jälkeen. Voisin tuoda tavarani heti seuraavana päivänä. Hän kuulemma halusi siivota huoneen ennen muuttoani. Minulle se sopi oikein hyvin, sillä en itse olisi sellaiseen urakkaan halunnutkaan ryhtyä.
Saatuani viimein kaikki tavarani pakattua ja lastattua autoon kävin katselemassa huonettani viimeisen kerran. Minulla olikin ollut yllättävän paljon tavaraa ja jouduin jättämään huoneeseeni vielä muutaman laatikollisen rojua. Olin sopinut, että vanhempani laittaisivat ne vintille säilöön. Muuten huone oli tyhjä. Katselin hetkisen aikaa ikkunasta ulos rauhalliseen ja lumiseen pihamaisemaan ja mielessäni heitin hyvästit tälle paikalle ja elämänvaiheelle. Oli aika lähteä autolla kohti Helsinkiä ja kaikkea sitä uutta, mitä se paikka tullessaan toisi. Tokihan tulisin tänne takaisinkin käymään aina lomillani, mutta se olisi vain käymistä kotona, ei enää siellä asumista.
Istuin auton etupenkille ja isäni lähti ajamaan kohti Helsinkiä. Katsoin ikkunasta ja vilkutin portailla seisovalle äidilleni. Minua jännitti. Olin todella muuttamassa pois kotoa ja aloittamassa omaa elämääni. Tuntuikohan kaikista tällaiselta tämä hetki?