Elämämme miehet - Osa XIV: "Kolmas välinäytös: IC2-juna Jyväskylään lähtee raiteelta seitsemän"

     On varmaan turha sanoa, ettei se blondi mihinkään Espooseen aamusta kerinny. Ei se päässy edes nukkuun ennen ku joskus kasin jälkeen. Sit se vielä joutu herään joskus kymmeneltä, ku sen täti soitti huolestuneena. Blondi kerto tavanneensa kaupungilla vanhoja koulukavereita ja menneensä sit niiden luokse nukkuun.
     "Joo, ei ole mitään tyttöä", se sano ja punastu samalla.
     Mä olin sen verran kiltillä tuulella, tai sit vaan niin väsyny, etten viittiny kimittää edes mitää siihen.

     Sit myöhemmin, kun me kunnolla herättiin ja alettiin toipua edellisestä yöstä, mä vasta tajusin, etten mä tiennyt edes blondin nimee! Tosin, eipä sekään vissiin tienny mun. Vähänkö oli omituinen tilanne.
     "Tota, pitäs varmaan kertoa sulle yks asia", mä aloin.
     Se katto mua hieman hämmentyneen olosena.
     "Mun nimi. Ei mitään sen kummempaa. Ei oo mitään mustasukkasta kundikaveria tulossa ovesta hetkenä minä hyvänsä ja tartte sua piilottaa vaatekaappiin."
     Se hymyili. Sillä oli hirmu söpö hymy.
     "Mä oon Tero."
     "Minä Lari, sinä Tero", se sano ja tökki kuvaavasti kumpaakin rintaan.
     Hihitettiin siinä hetken aikaa ku heikkopäiset, ennenku noustiin ylös sängystä. Pakko sanoo, että se oli aika komee kundi.

     Eikä Lari sit päässytkään koko viikonloppuna mun luota mihinkään. Paitsi lauantaina illalla, kun mentiin yhdessä käymään baarissa. Ja vähänkö sunnuntaina tuntu ikävältä, kun saatoin Larin bussille kohti Espoota. Myöhemmin illalla Larin täti heitti sen rautatieasemalle ja saatto junalle kohti Jyväskylää. Ensin mä meinasin mennä saattaan sitä kans, mut en sit kehdannu.

     Onneks oltiin vaihdettu puhelinnumerot. Jo heti sillon sunnuntai-iltana mun oli ihan pakko tekstata ja kysyy, koska se olis tulossa uudelleen kylään. Se vastas, että menee ainaki kuukausi, ennenku se voi mitää sellaista tehdä ja mä olin vähä apeena sen takii. Oli ihan pakko kertoo se sille.
     Sit onneks se parin päivän päästä soitti ja kerto, että se oliski tulossa jo seuraavana viikonloppuna, jos se siis vaan sopis mulle. Meinasin pompata kattoon ilosta ja vastasin heti, että tietty se kävis.
     Töissä tytöt oli ihan ihmeissään, että mikä muhun oli menny, ku olin aivan sekaisin koko loppuviikon. Enkä mä edes viittiny kertoo niille syytä.

     No, siitä asti me ollaan oltu sit yhdessä. Ajattelin vaa kertoo, ku moni varmaan ihmettelee.