Elämämme miehet - Osa XI: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..."

    Kevätlukukauden viimeinen koulupäivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Marssin iloisin mielin koululle, viimeistä kertaa ennen syksyä. Mieleni oli kevyt ja rauhallinen edellisten myrskyisten aikojen jälkeen. Onneksi Tero ja minä olimme saaneet ilman puhdistettua ja elämän palaamaan takaisin raiteilleen ennen kuin mitään peruuttamatonta oli päässyt tapahtumaan. Mieltäni huojensi suuresti myös, etten ollut mennyt harrastamaan Oskun kanssa seksiä. Tiesin, ettei tutoreilla ollut sellaista kirjoitettua sääntöä, mikä kieltäisi omasta laumasta syömisen, mutta kuulemma sellainen käytäntö heillä oli. Tämä tuli esille viimeisissä bileissämme, kun Johan, meidän toinen tutorimme, oli joutunut erään luokkamme naisihmisen iskuyritysten kohteeksi useaan kertaan. Ja, jos olisin tämän moraalisen asian esilletulon jälkeen mennyt sänkyyn toisen paikalla olleen tutorini kanssa, se ohjenuora olisi menettänyt aika hyvin tehonsa.

    Koulupäivä oli hyvin rauhallinen ja tapahtumaköyhä. Opettajat koettivat pidätellä meitä viimeiseen asti, mutta koska kaikilla tuntui olevan kiire kesän viettoon, heillä ei ollut juurikaan onnea.
    Osa oli välttänyt viimeisen koulupäivän pakenemalla ulkomaille jo päivää tai paria aikaisemmin, kuten Joonas. Hän oli yllättäen pari viikkoa sitten ilmoittanut lähtevänsä interreilaamaan kesäksi. Seuraavassa lauseessaan hän oli jo alkanut kysellä osoitteitamme voidakseen lähettää kortteja matkansa varrelta rakkaille koulukavereilleen. Hän oli hyvin salaperäinen matkastaan eikä suostunut kertomaan edes, matkustaisiko yksin vai jonkun toisen kanssa. Sari oli hieman kummissaan Joonaksen käytöksestä: hänen mielestään Joonaksen käytös oli viimeisen kuukauden aikana muistuttanut ennemminkin humanistisen puolen hörhöilevää käyttäytymistä kuin insinöörimäisen säntillistä. Sari arveli, että Joonas oli ihastunut johonkuhun. Minä, paremmin tietävänä, päätin pitää suuni kiinni.
    Ajattelin, että olisin vielä voinut kysyä Joonakselta, ennen hänen lähtöään, oliko tämän ihastuksen kohde vastannut myöntävästi, mutta olin päättänyt antaa asian olla. Ja nyt hän oli mennyt. Mietin kysymyksen lähettämistä tekstiviestillä, mutta mielestäni se olisi ollut jo liian tungettelevaa. Antaa pojan matkustaa ja nauttia lomastaan ilman koulukavereiden holhoavaa silmää, ajattelin ja suunnistin omiin touhuihini.

    Olin juuri ratikassa menossa koulusta kotiin, kun Tero soitti.
    "Hei, söpö mies", vastasin.
    "Hei itelles, komistus", sieltä kuului takaisin, "Kuule, tuutko tänään kuudeksi siihen Bulella olevan Seratan eteen?"
    Olin hämmentynyt.
    "Öö, täh?"
    "No mitä?"
    "No, siis, Bulella?"
    "Niin niin, siinä Bulella on se Serata."
    "Äh, siis millä Bulella?"
    "Ai. Sori. Bu-le-var-dil-la."
    "Ai jaa! No nyt ymmärsin. En mä voi tietää, mitä sä hullu hesalainen aina höpiset. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä."
    "No joo joo. Mut siis, tuut siihen sit kuudeks?"
    Olin taas aivan hukassa.
    "Öh, niin siis miksi?"
    "Sullahan loppu tänään koulu, eikö?"
    "Joo, mutta täh?"
    "Hassu, mä ajattelin, että me voitais tänään vähän juhlia ja käydä syömässä, ku viime ajat on ollu vähän mitä on ja sit sullaki alkaa kesäloma."
    "No joo, mennään vaan."
    "Jee! Nähään sit silloin siinä? Mä tuun suoraan duunista."
    "Mutta sullahan on iltavuoro tänään?"
    "Oli iltavuoro. Sanoin pomolle, että pitää päästä aikaisemmin, kun on tärkeä tapaaminen. Se sanoi suostuvansa, jos saisin jonkun tuuraamaan mua ja onnistuin houkutteleen yhden työkaverin tekemään illan mun puolesta."

    Illasta tuli todella mukava. Kävimme syömässä Seratassa romanttisen illallisen kynttilän valossa. Tero maksoi koko laskun, sanoen sen kuuluvan herrasmiehen tehtäviin. Olin aivan otettu. En ollut tottunut sellaiseen kohteluun sen puolen vuoden aikana, jonka olimme asuneet yhdessä. Tähän mennessä olimme maksaneet kumpikin aina oman osamme ulkona syödessämme. Tosin minun ei kuulemma kannattanut tottua tällaiseen hemmotteluun, sillä tämä ei ollut tulossa tavaksi. Tero sanoi, että seuraavaksi olisi minun vuoroni.
    Panin merkille, että Tero katseli usein aterian aikana kelloaan ja kysyinkin häneltä tästä. Hän sanoi mystisesti, ettei ilta suinkaan ollut vielä ohi.

    Syötyämme Tero totesi, että meille tulee kiire, jos emme lähtisi liikkeelle. Lähdimmekin hetkistä myöhemmin ja hyppäsimme ratikkaan. Kaisaniemeä lähestyessämme - hän ei edelleenkään ollut kertonut mitään suunnitelmistaan - hän painoi pysäytysnapulaa ja raahasi minut ulos ratikasta Kodin Anttilan kohdalla. Olin aivan ihmeissäni hänen johdattaessaan minut Kinopalatsiin. Silloin tajusin, että hän aikoi vielä viedä minut elokuviin. Hän jätti minut odottamaan vähän kauemmas ja haki itse liput. Tero ei kuitenkaan antanut minun valita paikkaani, mikä meillä oli yleensä tapana, vaan sanoi ettei sillä olisi tällä kerralla väliä.
    Salissa minulle selvisi, että Tero oli varannut meille paikat takarivillä sijaitsevista kahden hengen penkeistä. Minua hieman nolotti mennä istumaan sellaiseen kahdestaan toisen pojan kanssa, varsinkin kun ympärillämme oli vain tyttö-poika-teinipareja. Nämä katselivat meitä hieman kummastuneena, mutta lakkasivat tuijottamisen siinä vaiheessa kun Tero suuteli minua. Punastuin kunnolla korviani myöten. Tero totesi, ettei jaksanut niitä kummastelevia katseita, joita olimme saaneet. Eräs tyttö, joka istui meitä edeltävällä rivillä, katsoi meitä, hymyili ja iski silmää. Hymyilin hänelle takaisin. Hänellä ei ilmiselvästi ollut mitään sitä vastaan, että olimme homoja.
    Elokuvan jälkeen menimme kotiin nauttimaan hyvästä olosta ja toisistamme vielä lisää. Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin onnistunut.

    Seuraavat viikot kuluivat rauhallisissa, vaikkakin hieman rasittavissa merkeissä. Olin puhelimessa melkein päivittäin äitini kanssa, joka tivasi minulta, koska olisin saapumassa kotiin viettämään kesälomaa. Koetin edelleen saada häntä tajuamaan, että minulla oli aivan tarpeeksi tekemistä Helsingissä. Äitini mielestä olisi aivan sopivaa, jos minä saapuisin vaikka vain viikonlopuksi sinne. Olin itse taas aivan toista mieltä asiasta. Ja kuten niin monena kertana aikaisemminkin, äitini ei tuntunut edes kuuntelevan vastaväitteitäni.

    Kesäkuun alkupuolella Tero sai tekstiviestin Minnalta. Minna - sisko, josta ei ollut kuulunut moneen viikkoon yhtään mitään - tekstaili syntymäpäiväkutsuja. Mikä hämmästyttävintä, hän kutsui Teron sekä avecin. Tero oli hieman loukkaantunut, ettei Minna ollut maininnut minua kutsussa nimeltä ja harkitsi jättävänsä juhlat väliin. Olin sitä mieltä, että meidän pitäisi mennä. Minna ilmiselvästi piti sitä tärkeänä. Hän tuskin olisi muuten laittanut viestiä ollenkaan.
    Ennen kuin Tero ehti vastata siskolleen, hän sai uuden viestin. Sekin oli Minnalta, jossa hän pahoitteli, että Tero oli saanut yleisen viestin. Minnan oli ollut tarkoitus laittaa Terolle viesti, jossa hän kutsui Teron ja minut. Turha kai mainita, että olimme aika otettuja tällaisesta viestistä. Mietimme, oliko Minna viimeinkin oppinut hyväksymään meidät parina ja samalla tajuamaan, että me olimme molemmat homoja. Toivoimme ainakin niin.

    Minnan syntymäpäiväjuhlia edeltävänä iltana, Teron ollessa taas iltavuorossa minä päätin mennä käymään Dtm:ssä "yhdellä". Siellä törmäsin muutamaan kaveriin, jotka olivat selkeästi ehtineet nauttia muutaman enemmän sen illan aikana. Haettuani siiderin istuin heidän seuraansa. Siinä istuskellessamme Matti, yksi kavereistani, puhkesi puhumaan minulle luottamuksellisesti.
    "Kuule Lari, sä olet todella hyvä tyyppi."
    "Niinhän sitä sanotaan", vastasin.
    Olin aika varma, että keskustelusta tulisi huvittava.
    "Eiku sä todella oot!"
    "Miten niin?"
    "No jos mulle olis tehty silleen ku Tero teki sulle, ni en varmasti olis jääny katteleen koko touhuu."
    Huokasin, "Matti kuule. Se asia on mun ja Teron välinen juttu ja sitä paitsi se on jo selvitetty. Ei siinä edes tapahtunut mitään."
    "No, Markku kyl anto asioista vähä toisen kuvan."
    "No, se mies nyt aina suurentelee asioita. Eihän asian juoruarvo ole mitään, jos sitä ei pääse ensin suurentelemaan."
    Sattumalta Markku saapui juuri silloin pöydän ääreen.
    "Kas moi", sanoin.
    "No moi, mistäs puhutte", Markku kysyi.
    "Sun pyllystä", vastasin.
    "Täh?"
    "Äh, meni jo. Matti vaan juuri kertoi, että olit mennyt juoruilemaan muille taannoisesta Teron jutusta ja vähän suurennellut sitä."
    Katsoin häntä huvittuneena.
    "Joo", Markku sanoi vaivautuneena, "Tota, mun pitää mennä etsiin mun kavereita, kun ne jäi tonne toiselle laidalle."
    Vilkutin hänelle hyvästiksi.
    "Mitähän varten se nyt noin tukalalle näytti", mietin ääneen katsellessani Markun menoa salin poikki. "Toisaalta, ymmärtäähän sen, kun saa omat juorunsa päin naamaa. Menee vaikeaksi koko mies."
    Matti katseli minua arvioiden ja joi kulauksen omasta lasistaan.
    "Mitä?"
    "Eiku mä vaan mietin. Sä oot oikeasti aika mahtava jätkä."
    Olimme keskustelussamme taas siinä, mistä olimme lähteneet liikkeelle.
    "Siis oikeesti! Miten sä kestät? Ensin se juttu Teron ja sen exän kanssa vappuna..." Keskeytin Matin puhetulvan. Minulla ei ollut pienintäkään halua palata siihen aiheeseen enää. Se oli minun ja Teron välinen asia, jonka olimme selvittäneet keskenämme. Sanoinkin sen Matille. Hän katsoi minua silmät suurina.
    "Eikä..."
    "No kyllä", intin.
    "En mä siitä puhunut."
    Sitten oli minun vuoroni näyttää kysyvälle.
    "Tota, ehkei mun sit pitäis sanoa mitään... Jos mä vaan menisin tästä jonnekin muualle."
    "Et mene nyt mihinkään, vaan kerrot, mitä sulla on mielessä."
    "Tero, älä sit suutu. Markku ei taida olla kertonut sulle kaikkia juoruja. Muista että tää on sit juoru, ja se on kuultu Markulta!"
    Nyökkäsin, että Matti jatkaisi.
    "No siis, joku aika sitten Markku kertoi mulle täällä, että se oli ollut käymässä Teron luona silloin kun sä olit jossain koulun bileissä, ja että teillä kahdella meni kuulemma jotenkin huonosti. Sä olit Markun mukaan heittäny kännykkäskin pois, ettei Tero saisi sua edes kiinni ja kaikkea sellaista. Markku kertoi, että se oli mennyt sinne ihan vaan lohduttamaan Teroa, kun tämä oli ollut aivan maassa sun takia, mutta sit asiat oli edenneet siitä muuhunkin kuin halaamiseen..."
    Tuijotin Mattia suu auki. Hän näytti vaivautuneelle. En voinut uskoa mitä juuri olin saanut kuulla. Enkä sitä, miten Markku saattoi päästää sellaisia suustaan. Ajattelin ensin, että olisin mennyt vaatimaan Markkua kertomaan asioiden oikean laidan, mutta tajusin, etten voinut luottaa siihen mitä hän sanoisi. Asia olisi selvitettävä Teron kanssa, joten päätin odottaa, kunnes Minnan syntymäpäiväjuhlat olisivat ohitse. Ei olisi mitään järkeä ilmestyä paikalle toisillemme sähisten ja erillään istuen. Varsinkin, kun Minnalle taisi merkitä aika paljon, että me tulisimme sinne yhdessä.
    "Lari, oletko sä ok", Matti kysyi huolestuneena.
    Hymyilin hänelle ja vakuutin olevani aivan kunnossa. Myönsin, että hänen kertomansa oli ollut minulle uutta ja ihmeellistä, mutta Markun tuntien luultavasti jotain, mikä oli karannut hänen päiväunistaan. Sanoin, että minun pitäisi jo kiirehtiä kotiin, koska Tero pääsisi pian iltavuorosta.
    "Sä oot kans aina vaan sen Teron perään", Matti valitti hymyillen.
    "No tietenkin olen, se on mun kundikaveri ja mä pidän siitä aika lailla."
    "Harmi, kun mä voisin kyllä ottaa sut, jos teillä menee poikki."
    Katsoin Mattia hetken aikaa, muka arvioiden.
    "Äh, en mä alkaisi olemaan sun kanssa. Sulla on väärän väriset silmät."
    Jatkoimme keskustelua vielä hetken aikaa. Kun lasini oli tyhjä, lähdin suunnistamaan kotia kohti.

    Kotona mainitsin Terolle nähneeni Markun Dtm:ssä aiemmin illalla, ja että olin saanut hänet kiusaantumaan juoruilustaan Matin suosiollisella avustuksella. En mennyt sen suurempiin yksityiskohtiin, mutta totesin juorujen koskeneen meitä.
    Tero ei ensin vaikuttanut kiinnostuneelle asiasta. Hän oli hetkisen aivan hiljaa, mutta sanoi sitten turhautuneen oloisena: "Mä en ymmärrä, miksei Markku voi pitää suutaan kiinni. Sen on aina pakko päästä kertoon kaikki toisten asiat ympäriinsä."
    "Olen aivan samaa mieltä. Mutta kai toiset vaan on sellaisia luonteeltaan."

    Minnan syntymäpäivä saapui. Riensimme päivällä keskustaan etsimään hänelle lahjaa. Päädyimme pitkän pähkäilyn jälkeen ostamaan hänelle viini-alkosta pullon puna- ja valkoviiniä. Vaikkakin lahjamme oli klassinen esimerkki siitä, mitä annetaan, kun ei tiedetä toisesta juuri mitään, emme keksineet parempaakaan. Koska kumpikaan meistä ei ollut tietäjä viiniasioissa, uskoimme myyjän sanaa ja valitsimme viinit hänen suositustensa perusteella. Minua jännitti mennä Minnan juhliin, mutta Tero sanoi, ettei sellaista kannattanut jännittää. Hetkistä myöhemmin hän myönsi itsekin jännittävänsä.

    Saavuimme Minnan luokse. Olimme epävarmoja, miten ilta menisi, mutta kaikesta huolimatta olimme päättäneet ottaa juhlat juhlina ja olla valistamatta Minnaa tai juhlavieraita homoudesta.
    Minna avasi oven ja toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Olimme miettineet, miten Minna suhtautuisi meihin ja mille meistä tuntuisi olla kaikkien hänen kavereittensa keskellä, varsinkin kun tiesimme mitä mieltä hän oli homoista. Hän vaikutti kuitenkin silminnähden iloiselle, että olimme molemmat saapuneet paikalle. Päättelimme, että hän oli haudannut sotakirveen, ainakin täksi illaksi.

    Juhlissa joimme reippaasti kesäistä mansikkaboolia. Boolista humaltuneena sanoin Terolle, että mietin laittavani Markulle sarkastisen tekstiviestin hänen taannoisesta juoruilustaan. Tero ei pitänyt asiasta. Hän sanoi, että halusi Markun antaa olla. Tero, jonka olin omasta mielestäni oppinut tuntemaan jo hyvin, vaikutti asian suhteen vaivautuneelle.
    "Vaikutat taas vaan hieman vaivautuneelle, kun mainitsin Markun."
    "Ei tässä mitään. Mä en vaan halua, että se taas saa päähänsä jotain. Se kerto mulle sillon, ku sä olit niissä luokkabileissä, että se on muhun vähä ihastunu ja haluais... äh, anna olla."
    "Niin, siis Markku tuli meille silloin illalla. Silloinko se kertoi noista tunteistaan sulle, vai kenties aikaisemmin", sanoin.
    "Mattiko sulle kertoi?"
    "Ei sillä ole väliä, kuka sen kertoi. Mä haluaisin nyt kuulla sun suusta sen, mitä silloin illalla tapahtui."
    "Tota... Markku tuli sillon illalla meille ja mä en viittiny kieltäytyy, kun sä olit veke ja mulla oli aivan mielettömän paha olla. Ja sit kun sä laitoit vielä kännys kiinni, ni oli vaan entistä pahempi olla. Me sit saunottiin ja sillon se kerto, että se olis muka muhun ihastunu. Ja sit se sai jotain ajatuksia päähänsä, ku mä en vastannu sille mitää ja ois halunnu puuhata kaikkee mun kanssa. Mä taas en halunnu ja sanoinki sen sille. Mua ei niin voi kiinnostaa se ihminen ja se, mitä sillä liikkuu päässä."
    Katsoin Teroa hämmästyneenä.
    "Ja sä et sitten ole viitsinyt kertoa mulle tästä mitään?"
    "No, mä aattelin, ettei sillä oo väliä."
    Minua alkoi suututtaa.
    "Joo. Ja sen jälkeen se tietty keksi jostain, että te olette harrastaneet seksiä ja päättänyt kertoa siitä kaikille. Ei ihme, että Mattikin oli pariinkin otteeseen ylistämässä mua, kun olen niin hyvä tyyppi, kun annoin sulle anteeksi tällaisen pikkuisen jutun. Vittu, että taisin taas olla tyhmä."
    Tunsin kiukkuisten kyyneleiden olevan tulossa. Katsoin suoraan Teroon, "Mä ymmärsin Matin puheista, että tuossa olisi tapahtunut jotain muutakin kuin vain se, mitä sä kerrot mulle. Ja jos kerran ette tehneet mitään, miksi sä ja Markku olette aina niin vaivautuneita, kun tästä puhutaan?!"
    Tero astui askelen taaksepäin ja melkein näin, kun hänen olkapäänsä lysähtivät kasaan.
    "No? Teittekö?"
    Minä näin, kun hänen silmänsä kostuivat ja leuka hieman vapisi. Olimme parvekkeella ja katsoessani Teroa minua yhtäkkiä hytisytti viileä tuulenpuuska. Tuijotin häntä vihaisesti.
    "Joo, mutta..."
    Minä käännyin ja avasin parvekkeen oven. En halunnut jäädä kuuntelemaan mitään selityksiä.
    "Lari, odota..."
    En odottanut. Menin nopein askelin Minnan luokse ja sanoin, että minun piti lähteä. Ennen kuin Tero ehti perääni, nappasin kenkäni eteisestä ja juoksin ulos. Laitoin kengät jalkaani vasta kadulla. Kävelin koko matkan kotiin, enkä vastannut Teron soittoihin. Kävellessäni soitin äidilleni ja kerroin tulevani seuraavana päivänä kotiin - ensimmäisellä mahdollisella linja-autolla.

    Kuulin yöllä, kun Tero tuli kotiin. Hän ei yrittänytkään tulla huoneeseeni vaan meni suoraan omaansa. Aamulla varoin visusti herättämästä häntä. Jätin hänelle keittiön pöydälle yöllä kirjoittamani lapun:

    "Hei Tero. Lähdin kotiin. Minun pitää nyt vakavasti miettiä, haluanko ja pystynkö jatkamaan elämääni kanssasi. Luulin, ettet alentuisi tuollaiseen, mutta ilmeisesti olin väärässä.
-Lari"

    Itkin melkein koko matkan.