olenko ainut vapaa yksinäinen lesbo?

Olen etsiskellyt seuraa mm. Z-lehden kautta, maikkarin textisivuilta sekä deitti.netistä, mutta en ole kohdannut tästä isosta kaupungista missä asun kaipaamaani seuraa. Ei siis ole kolahtanut vaikka olen treffeillä käynyt, onneksi tilanne on vastapuolen kannalta ollut samanlaista. Tuntuu, ettei vapaina ole fiksuja ja ei alkoholisoituneita, vaan epäsiistejä. Onko kaikki naisen näköiset, siistit ja asialliset lepakot, joilla on korvien välissä omia mielipiteitä varattuja?

Et ole yksin tämän asian kanssa. Olen kylläkin mies, mutta tämä asia ei varmasti katso sukupuolta. Olen itse jo tottunut ajatukseen, etten löydä ketään samanhenkistä. Yleensä roikun "kolmantena pyöränä" ns. kaveripiirini mukana Hgin gayghetossa. Ilta toisensa jälkeen saan kuulla olevani tiukkapipoinen pingottaja, koska en pidä alkoholin mausta (en ole absolutisti mutten halua juoda mitään mikä maistuu epämiellyttävältä) enkä polta. Viihdyn kyllä hyvin yksin kotona televisiota katsellen, musiikkia kuunnellen (en hanat kaakkoon väännettynä) ja lukien. Kovasti korostetaan, että ei pitäisi olla rajoittunut ja täytyisi tavata erilaisia ihmisiä mutta yksinkertainen totuus on se, että jos ei ole mitään yhteistä niin ei ole.

Toisaalta jos kaikki meidänkaltaiset istuvat kotisalla tai ovat muuten "naamioituneet" bilettäjiksi, niin toistensa löytäminen on hankalaa - ellei mahdotonta.

Itse nämä kaikki virtuaali tuttavuudet netistä kolunneena tiedän sormenpäitä myöten sen, että ihmissuhteisiin ei ole olemassa
kieretoteitä. Se on se valitettavasti se raan työn menetelmä.
Se on ihan turha kuvitellan, että se unelma prinsessa löytys jostain
supermarketin hyllyltä ja sen jälkeen kun se on löytynyt, niin sitten
vois muka käpertyä sen oman kodin siimekseen.

Jos todella tuntee olevansa todella erillainen, että tämä ns. standardi seura ei kelpaa, niin ainoa ulopääsy keino on asenne muutos.
On yksinkertaisesti hyväksyttävä enemmän tai vähemmän toisten
puutteen. Kaikkein tärkeintä, on oltava sosiaalinen. On mentävä sellaisten ihmisten luo joita kiinostaa samanlaiset ajatukset kuin itsellä on. Myöskin heterot voivat tarjota tällasta seuraa. Tämäkään ei mitään takaa, mutta se on ainakin mahdollisuus. Tämä nykyinen yhteiskunta on vain valitettavasti sellainen, että kaikki pitäs saada valmiina käteen. Valitettavasti totuus on helvetin raaka varsinkin ujolle ihmiselle.

Minä olen useati miettinyt sitä että haluasinko olla hetero. Mutta nyt
oikeastaan voin sanoa sen, että en halua. Mä ujona ihmisenä olen
hommpelina joutunut pakosta opettelemaan sosiaalisia taitoja.
Jos mä olisin jäänyt perus heteroksi, niin nä olisin varmaan aika säälittävä tapaus. Sen sanon, että oli se sosiaalinen suhde mikä
tahansa, niin minun mieltä kohottaa aina vaikka sekin, että toinen
moikkaa. Elämä on pajon rikkaampaa jos selviää monenlasten ihmisten kanssa. Tätä tämä elämä vain on... Ainakin minulle...