Mikä on tulevaisuus???

Sanokaa mitä mä teen. Auttakaa minua.

Yli kolmekymmentä vuotta sinkun elämää. Ei yhtään parisuhdetta. Jos ei lasketa toisen jätkän vedättämistä moneen otteeseen (siis se vedätti mua). Ja aina tipahtanut korkealta maahan. Ja miksikö en opi koskaan. Koska olen sinisilmäinen ihminen joka haluaa uskoa toisesta vaan hyvää. Ystävät sanoo ettei pidä uskoa kaikkea. Muutunko siis kyyniseksi ja tyydynkö kohtaloon elämään yksin.

Tiedän etten ole komea mallikasvoinen kundi, en edes tavallinen, olen ruma. Siitähän minua kiusattiin melkein koko peruskoulun ajan. Ja ylipainoakin minulla on.

Nyt olen kärsinyt masennuksesta jo pitkän aikaa. Vaikka se ei ehkä näy päälle päin. Osaan nimittäin näytellä aika hyvin. Ja kun yksinäisyys käy ylivoimaiseksi niin turvaudun todella ala-arvoiseen toimintaa. Jalkani suuntaavat kohti Keltaista Ruusua, Con Hombresin pimeää huonetta, Herkun takahuoneita, Vogue saunaa tai Laakson kallioita. Ja se masentaa jälkeenpäin entisestään lisää.

Miten nousta tästä suosta. En halua upota syvemmälle. Ystävikään ei ole enää paljon ollenkaan, kun olen ollut heille ilkeä kun on ollut paha olla. Tai ainakaan he eivät ole pitäneet pitkään aikaan mitään yhteyttä. Yksin en kohta jaksa enää nousta tästä suosta. Itsemurha on on ollut monesti mielessä. Mut ei minusta siihen ole, olen liian pelkuri.

Siis jos näet joskus jonkun istuvan baarissa yksin. Se saatan olla minä. Joskaan en halua enää nykyä
än lähteä baariinkaan.

Hyvää alkavaa kesää kaikille.

Kemiallinen kastraatio (väliaikainen) voisi toimia. Se auttaisi sinua viemään ajatukset seksistä ja parisuhteista muuhun hyödyllisempään.

Mikä tässä elämässä on tärkeämpää??? Varsinkin jos kyseessä ihminen jolle ystävyys, rakkaus ja läheisyys ovat elämän perustarpeita.

Pidätkö yhtään liikkumisesta? Ehkä voisit liittyä vaikka HOT:iin kesäksi jos sieltä löytyy kiinnostavia lajeja? (Hyvä tässä tietysti on ehdottaa kun itseäni ei urheilu kiinnosta lainkaan.)

Paikkoja joissa voi olla varma tapaavansa homoja on kyllä valitettavan vähän. Uusien ystävien saaminen muiden homojen joukosta (ja varsinkin muiden parien, kuten toivoisin) on tosi vaikeaa, parisuhteista puhumattakaan... Netissähän meitä on, mutta ei se oikein ilman kunnon tapaamista onnistu ja sokkotreffit ovat vähän liian suuri riski. Höh, tulipa taas kirjoiteltua itsestäänselvyyksiä.

Taika onkin siinä, että kun pystyy jotenkin sulkemaan aktiivisen haun ja "metsästyksen" pois ajatuksistaan, niin kas, ainakin todennäköisyys jonkun hyvän asian löytymiseen kasvaa...

Kannattaa ehkä yrittää suunnata ajatukset muualle. Mulla ainakin toimii... kun joku osa-alue ei onnistu elämässä, niin suuntaan energiaa muualle, jolloin tämä epäonnistunut alue jää taka-alalle ja menettää merkitystään.

Esimerkiksi uusi harrastus - siinä saa sosiaalisia kontakteja, jutella uusien tyyppien kanssa ja elämään tulee uutta sisältöä.

Tosin jos sattuu olemaan sosiaalista tyyppiä, niin silloin on varmasti vaikeaa olla yksin. Mä olen sosiaalinen, mutten ole mitenkään riippuvainen sosiaalisista suhteista - tykkään olla yksinkin ja tarvin paljon yksinoloa.

Ehkä sun kannnattaisi aloittaa hoitamaan masennustasi - teeskentelemällä et auta itseäsi. Tilaa aika lääkärille ja selvitä oletko oikeasti masentunut.