Viime aikoina olen törmännyt usemman kerran kysymykseen lapsista pitämisestä ja lasten haluamisesta. 24-vuotiaana homona en oikein tiedä miten suhtautua koko asiaan. En todellakaan pidä lapsista, minulle ne (he?) olisivat elämää rajoittava tekijä ja riippakivi. Kuulostaa julmalta, mutta luulen etten tekisi lapsia vaikka olisin heterokin. Tunnen oloni todella vaivautuneeksi jos joudun olemaan tekemisissä sukulaislasteni kanssa ja lähinnä säälin heidän vanhempiaan, joiden elämä on muuttunut kuvottavaksi lähiöelämäksi sen jälkeen, kun he ovat hankkineet lapsia. Tuntuu siltä että lapset rappeuttavat sosiaalisia suhteita ja vievät kaiken älyllisen ambition... Tietenkin lisääntyminen on tärkeää, mutta se taitaa olla erityinen kutsumus. Useimmat samanikäiset miespuoliset heterokaverini ovat ihan yhtä lapsivihamielisiä kuin minäkin. Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Lapsista
Harvinaisen täydellisen samaa mieltä olen. Jos homoudella on jokin "tarkoitus", niin omalla kohdallani se on ehdottomasti estää minua lisääntymästä ja saamasta lapsia piinakseni.
Olen 20-v bi-nainen ja täysin samaa mieltä. lapsia en hanki ikinä, se ei ole minua varten. Riippakiviä ja ärsyttäviä riiviöitä kuten sanoit.
Olen 36-v mies enkä hyvistä yrityksistäni huolimatta voi sietää niitä rääkyviä pikkuläskejä, joista myöhemmin tulee täysin mahdottomia murkkuja ja vasta sitten kenties järkevästi ajattelevia ihmisiä. Mutta siinä välissä on vanhempien elämä mennyt.
Lapset ovat mielestäni ihania ja suloisia. En kuitenkaan kestä kirkuvia kersoja minuuttia kauempaa. Totta vie - kutsumusammatti. En lähtisi muuttamaan Taavi-vauvelin "potentiaalinen mikävain" -energiaa Einsteiniumin suuntaan mistään hinnasta. Polku on limainen.
Kai vanhemmat tuntevat sitten vetoa likaa ja korkeita, pitkiä säveltaajuuksia kohtaan. Kaikki kunnia heille!
Kai vanhemmat tuntevat sitten vetoa likaa ja korkeita, pitkiä säveltaajuuksia kohtaan. Kaikki kunnia heille!
Lapset ovat ihania. :)
Voisin jopa harkita parisuhdetta naisen kanssa saadakseni lapsia ja "normaalin" perhe-elämän. Unelmieni kodissa on kaksi-kolme lasta, komea mies ja minä. ;) Valitettavasti vain tuntuu, että lapsia haluavat homppelit ovat surullisen harvassa. :.(
Kai
Voisin jopa harkita parisuhdetta naisen kanssa saadakseni lapsia ja "normaalin" perhe-elämän. Unelmieni kodissa on kaksi-kolme lasta, komea mies ja minä. ;) Valitettavasti vain tuntuu, että lapsia haluavat homppelit ovat surullisen harvassa. :.(
Kai
Lapsi on viaton siihen, jos vanhemmat eivät osaa kasvattaa :P
Ei lapsi itke muita kiusatakseen, vaan siksi että jotain on hullusti. Ja kyllä pienen lapsen rehellinen hersyvä nauru korvaa kaiken tuollaisen moninkertaisesti :) Niin, ja se vauvan tuoksu...
Minusta useimmat lapset ovat oikein mukavia ja nautin keskusteluista lasten kanssa, niin kolme- kuin kolmetoistavuotiaiden kanssa. Lapset kun ovat vielä melko 'puhtaita tauluja' ja osaavat katsoa asioita ilman ennakkokäsityksiä. Mutta aivan kuin on typeriä aikuisia, joitten kanssa ei jaksa olla, on myös typeriä lapsia.
Mielestäni yksi aikuisuuden merkki on se, että kykenee vaihtamaan vaipat ja pesemään kakkapyllyn. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä suhtautumaan neutraalisti moiseen asiaan, eikä nyrpistellä nenäänsä ja huudella 'voi kauheaa' tai 'hyyyyi'.
-node
Ei lapsi itke muita kiusatakseen, vaan siksi että jotain on hullusti. Ja kyllä pienen lapsen rehellinen hersyvä nauru korvaa kaiken tuollaisen moninkertaisesti :) Niin, ja se vauvan tuoksu...
Minusta useimmat lapset ovat oikein mukavia ja nautin keskusteluista lasten kanssa, niin kolme- kuin kolmetoistavuotiaiden kanssa. Lapset kun ovat vielä melko 'puhtaita tauluja' ja osaavat katsoa asioita ilman ennakkokäsityksiä. Mutta aivan kuin on typeriä aikuisia, joitten kanssa ei jaksa olla, on myös typeriä lapsia.
Mielestäni yksi aikuisuuden merkki on se, että kykenee vaihtamaan vaipat ja pesemään kakkapyllyn. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä suhtautumaan neutraalisti moiseen asiaan, eikä nyrpistellä nenäänsä ja huudella 'voi kauheaa' tai 'hyyyyi'.
-node
Kuulemma oman lapsen kakka ei ällötä. Vieraan lapsen sitävastoin paljonkin.
Se että oman ja vieraan lapsen kakoissa olisi jotain eroa, kertoo siitä kuinka puhtaan psykologinen ilmiö kyseessä on. Inhoreaktiot ovat mielenkiintoisia, ja niitten kontrollointi on mielestäni vahva aikuisuuden merkki :)
-node, joka on pessyt pikkusisarustensa pyllyjä ja elää yhä
-node, joka on pessyt pikkusisarustensa pyllyjä ja elää yhä
Olen ihan samaa mieltä noden kanssa. :) Inhoreaktioiden kontrollointi ihan asiassa kuin asiassa on kyllä eräänlainen kypsyyden merkki...
Ah, kaunista! "Minä pidän lapsista, olen siis hyvin älykäs ja sivistynyt ihminen. Sinä et pidä lapsista, olet siis vähä-älyinen ääliö." :)
Tämäkö oli pointtina? :)
Tämäkö oli pointtina? :)
Jos viittasit tuohon minun tekstiin jollain tavoin, niin voin kyllä sanoa, että en pidä lapsista. Siedän vain niitä... Tarpeen vaatiessa...
Enemmänkin mun mielestä se,että joku sanoo inhoavansa lapsia katsotaan "viileemmäksi",kuin se,että sanoisi pitävänsä niistä.Lapsista avoimesti pitävää tunnutaan usein pidettävän jotenkin naiivina ja epäkiinnostavana "perhe-rivitalo-kissa-koira"_ihmisenä.Monent niistä tutistani,jotka jaksavat voihkia lasten karmeutta kurkkivat salaa ohikulkeviin lastenrataisiin ja ilmehtivät vauvoille busseissa.Itse pidän lapsista,vaikka totta kai ne saavat useinkin hermot kiristymään(niinhän toisaalta kaikki muutkin saavat).Kuitenkin lapset ovat mielestäni hauskoja tappeja joilla on riemastuttavia juttuja.Itse en heitä kuitenkaan hankkisi,en kestäisi niin suurta vastuuta.
Öh..anteeksi kirjoitusmokat.Kiirettä pitää...:)
>Viime aikoina olen törmännyt usemman kerran
>kysymykseen lapsista pitämisestä ja lasten haluamisesta.
>24-vuotiaana homona en oikein tiedä miten suhtautua
>koko asiaan.
Itse myös ajattelin pitkään, että en koskaan halua lapsia. Mutta ei koskaan saisi sanoa ei koskaan. Mulle on viimeisen vuoden aikana tullut oikea vauvakuume. Haluaisin kovasti saada lapsia ja tulla isäksi, mutta kun ei se oikein miestenvälisessä suhteessa onnistu, vaikka kuinka yrittäisi. ;) Jotenkin kaikki adoptio, keinohedelmöitys, kohdunvuokraus jne. -jutut kuulostavat ikäville, enkä sellaisia ole koskaan tosissani edes harkinnut. Jotenkin sitä on huomannut tulleensa umpikujaan, kun on homo ja haluaisi lapsia. Oon yrittänyt selvittää, onko muilla miehillä samanlaisia ajatuksia, mutta kaikki tuntemani tyypit ovat kohtalaisen lapsivastaisia, kuten tämänkin palstan viesteistä on saanut lukea. Oottekste ite miettineet lasten hankkimista? Tai oikeastaan sitä tosiasiaa, että kans miestä ei voi lapsia saada ja jos he haluaisivat niin mitä tehdä?
>kysymykseen lapsista pitämisestä ja lasten haluamisesta.
>24-vuotiaana homona en oikein tiedä miten suhtautua
>koko asiaan.
Itse myös ajattelin pitkään, että en koskaan halua lapsia. Mutta ei koskaan saisi sanoa ei koskaan. Mulle on viimeisen vuoden aikana tullut oikea vauvakuume. Haluaisin kovasti saada lapsia ja tulla isäksi, mutta kun ei se oikein miestenvälisessä suhteessa onnistu, vaikka kuinka yrittäisi. ;) Jotenkin kaikki adoptio, keinohedelmöitys, kohdunvuokraus jne. -jutut kuulostavat ikäville, enkä sellaisia ole koskaan tosissani edes harkinnut. Jotenkin sitä on huomannut tulleensa umpikujaan, kun on homo ja haluaisi lapsia. Oon yrittänyt selvittää, onko muilla miehillä samanlaisia ajatuksia, mutta kaikki tuntemani tyypit ovat kohtalaisen lapsivastaisia, kuten tämänkin palstan viesteistä on saanut lukea. Oottekste ite miettineet lasten hankkimista? Tai oikeastaan sitä tosiasiaa, että kans miestä ei voi lapsia saada ja jos he haluaisivat niin mitä tehdä?
Itse olen ehdottomasti lapsien hankkimisen kannalla. Vaikka olenkin vasta vähän päälle parikymppinen, niin heti olisin valmis muksujen hankintaan jos se vain olisi mahdollista.
Paljon olen miettinyt asiaa... ehkä paras tapa olisi tehdä muksu jonkun lesbon kanssa. Keinohedelmöitykset ja kohdunvuokraukset tuntuvat aika vastenmielisiltä, ne ovat vähän liian extreme-vaihtoehto.
Lapsuuden unelmaani kuului omakotitalo meren rannalla, oma vaimo ja kolme lasta. Nyt se unelma on muuttanut muotoaan: paritalo meren rannalla, toisella puolella asuisi mukava lesbopari, toisella puolella minä oman mieheni kanssa, välissä olisi lastenhuoneet 3 lapselle. Aika naiivia ja typerää ajatella, että tuo joskus toteutuisi.
Paljon olen miettinyt asiaa... ehkä paras tapa olisi tehdä muksu jonkun lesbon kanssa. Keinohedelmöitykset ja kohdunvuokraukset tuntuvat aika vastenmielisiltä, ne ovat vähän liian extreme-vaihtoehto.
Lapsuuden unelmaani kuului omakotitalo meren rannalla, oma vaimo ja kolme lasta. Nyt se unelma on muuttanut muotoaan: paritalo meren rannalla, toisella puolella asuisi mukava lesbopari, toisella puolella minä oman mieheni kanssa, välissä olisi lastenhuoneet 3 lapselle. Aika naiivia ja typerää ajatella, että tuo joskus toteutuisi.
Ei ole.Pidä unelmista kiinni,ei ne muuten toteudu!Ei tuo ole mikään "kuu taivaalta"-toive,vaan peräti suht realistinen.Tuulta päin!:)
Make ja Lessetytteli
Olenpa harvinaisen samaa mieltä. Ei tuollainen unelma ole ollenkaan mahdoton. Sitä on toteutettukin jo, ettekö lue lehtiä - Marjaniemessä on tasan tuollainen systeemi, kaksi isää yhdellä puolella, kaksi äitiä toisella (kakaroita ei taida olla kolmea eikä niiden makuuhuoneet välissä kylläkään). Siis mikään ei estä replikoimasta.
Itse en kyllä kuuna päivänä muuttaisi lepakkojen kanssa saman katon alle, mutta naapuritalossa voisin asua, lastenhoidollisen kätevyyden vuoksi...
Tehospermaa olisi tarjolla täällä... O;)
Olenpa harvinaisen samaa mieltä. Ei tuollainen unelma ole ollenkaan mahdoton. Sitä on toteutettukin jo, ettekö lue lehtiä - Marjaniemessä on tasan tuollainen systeemi, kaksi isää yhdellä puolella, kaksi äitiä toisella (kakaroita ei taida olla kolmea eikä niiden makuuhuoneet välissä kylläkään). Siis mikään ei estä replikoimasta.
Itse en kyllä kuuna päivänä muuttaisi lepakkojen kanssa saman katon alle, mutta naapuritalossa voisin asua, lastenhoidollisen kätevyyden vuoksi...
Tehospermaa olisi tarjolla täällä... O;)