Illanvietto ja ujous

Minua on alkanut vaivaamaan eräs asia... nimittäin haluaisin mennä esimerkiksi DTM-tyyppisiin paikkoihin viettämään iltaa, mutta en uskalla... Siis DTM on vain esimerkki, kaikki baarit, discot ja muut käy myös. Siis paikat, jossa voisi tanssia, tilata juomaa ja viettää ystävien kanssa aikaa. Enpä ole tällaisissa (homoille pakollisissa =D) paikoissa käynyt, eikä elämääni ole vielä kuulunut käydä "viihteellä".

Eräs tuttavani on monta kertaa rohkaissut minua mukaansa, mutta plääh... en uskalla. Olen ujo, enkä usko tulevani toimeen hyvin muiden kanssa. Siis toki tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta... en osaa puhua heidän kanssaan samoista asioista, siis esim. musiikista jne.

Toinen ongelma on, että en osaa tanssia paskan vertaa. Eihän sitä lähellekään kaikki osaa, kunhan vain heiluvat... mutta kun en oikein kehtaa edes sitä! Pelkään joutuvani huomion kohteeksi, ilmeisesti.

Tämä ystäväni, joka pyytää minua usein mukaansa, on erittäin ymmärtäväinen, mutta alkaa varmaan pikkuhiljaa kyllästymään. Ja kyllä minäkin haluaisin päästä sisään tämänkaltaiseen elämään ja tutustumaan uusiin ihmisiin.

Olen vain täysin kokematon ja erittäin ujo sellainen... joten alkuun pääseminen tähän viihde-elämään on hankalaa. Mikähän tässä auttaisi? Koko loppu kaveripiirini on kuitenkin sellaisia, jotka eivät käy viihteellä, ja muutama absolutistikin. Eli tämän yhden kanssa voisin jotenkin aloittaa, mutta hän on minua hieman vanhempita ja niin ovat hänen tuttunsakin. Heillä riittää puhuttavaa, mutta minä vain kuitenkin istuisin hiljaa ja kuuntelisin. Minua yritettäisiin tietty saada hieman mukaan juttuun, mutta jos en osaakaan sanoa mitään? plääh...

Vai että pelkäät joutuvasi huomion kohteeksi. Useimmilla taitaa olla ko. paikoissa ongelmana se, että kun kukaan ei huomaa vaikka mitä tekis. Niin että enpä usko, että liika huomio koituu ongelmaksi.

Omasta DTM-keikastani on aikaa, eikä muissakaan baareissa ole tullut liikaa pyörittyä, mutta kaikissa on kyllä erittäin helppo pitää ihan matalaa profiilia ja seurailla vaan sivusta. Tanssia ei ole missään pakko.

Poiskin pääsee samasta ovesta mistä on sisään tullu eli ala nyt mennä jo!!!

Meitä on muitakin, joista tanssiminen on vastenmielistä... itse suoritettuna.

Kiitoksia vastauksista. Kyllähän nuo rohkaisevat :)

Mä pääsin ekan kerran homopaikkaa sisään siten että otin aikamoiset pohjat heterobaarissa ensin. Homma onnistui toisella yrittämällä, ekalla kerralla sisu meni kurkkuun :)

Sitten kun oli päässyt sisään, sitä huomasi että ei paikka nyt niin paljon tavallista ravintolaa kummallisempi ollut, ja jännitys laukesi 10 minuutissa.

Ymmärrän sinua Grimalca todella hyvin. Olin itsekin aiemmin todella ujo. Minulla ei ollut edes ketään kaveria raahaamassa mihinkään. Lähdin kyllä aina ulos, jos tilaisuus tuli, mutta jälkeenpäin olin tosi angstinen siitä, että olin vain kyhjöttänyt jossain nurkassa, enkä osannut jutella kenenkään kanssa.

Mutta ihmiset muuttuvat. Itselläni se kävi niin, että aloin vaan hengailla mukana järjestötoiminnassa, sain kavereita ja tajusin, että a) ihmiset ovat kiinnostuneita siitä mitä sanon, ja toisaalta b) sillä ei ole väliä, vaikka kukaan ei olisikaan kiinnostunut, sillä kaikki puhuvat kuitenkin vain asioista, jotka kiinnostavat lähinnä heitä itseään :-) (Nämä kaksi eivät ole ristiriidassa keskenään, jos oikein asiaa ajattelee :-)

Jos saa ohjeen antaa, niin sanoisin että lähde vain ulos. Harvat ihmiset jaksavat hirveän kauan suostutella, jos kaveri joka kerta vaan kieltäytyy. Tanssiminen ei ole pakollista, mutta ei se _oikeesti_ ole edes vaikeeta. Jos itsetunto on huono, voi alkaa vaikka seurata jotain tyyppiä, joka tanssii tosi paskasti, ja ajatella että "ainakin mä tanssin paremmin kuin toi!".

Koettakaa ihmiset jaksaa, nyt on kesä! :-)

En ole eläessäni osannut tanssia, mutta siellä tanssilattialla mä vaan epämääräisesti heilun siiderilasi kädessä. Tule sinäkin siis jonon jatkoksi!

itse tanssia aktiivisesti harrastavana voin todeta, että eivät edes ballerinatkaan ole baarissa arvostelemassa toisten tanssitaitoja. useimmiten sitä tulee hyvälle tuulelle, kun näkee jonkun tanssivan täysillä. ei ole väliä näyttääkö se heiluminen yhtään miltään, mutta on mukavaa nähdä kun toinen pomppii onnellisena.