Vanhempien suhtautuminen puolisoon

Miten omat vanhempasi ovat suhtautuneet puolisoosi tai toisinpäin eli puolisosi vanhemmat sinuun? Hämmennystä, iloa vai järkytystä? Haluaisin kuulla kaikenlaisia tarinoita!

Itselläni tosi hyvät välit anoppiini ja tulemme juttuun todella hyvin. Taisipa kerran sanoa, että ei hän miniää olisi halunnutkaan =)

minulla kävi niin, että isä jatkoi elämäänsä kuten ennenkin ja äiti veti herneen nenään. äiti tuskin puhuu tytölleni (vaikka olivat ennen asian ilmenemistä hyvissä väleissä) ja jos puhuu niin se rajoittuu moi/hei-sektorille. ja ainakaan vielä ei ole aika tehnyt tehtäväänsä.

toisella puolella sitten niin, että tyttöni yksihuoltajaisän mielesä vein hänen ainokaisensa paheisiin ja hän melkeinpä vihaa minua.

että näin meillä. ihana perheidylli.

Meillä taas tulemme molemmat _erittäin_ hyvin toimeen poikaystäväni koko suvun kanssa kun taas oman sukuni kanssa meno on pari poikkeusta lukuunottamatta tosi rajoittunutta ja osittain jopa vihamielistä. Minä olen melko "heteron oloinen" kun hän taas on pienestä pitäen ollut enemmän "homon oloinen". Ehkä suvulla on ollut enemmän aikaa tottua ajatukseen. :-)

Kerroin omille vanhemmilleni viime kesänä ja äiti veti koko hernaripurkin nokkaansa sillä sekunnilla. Yhden kerran kävin sen jälkeen kotona, olin tunnin ja lähdin itkien pois. Tyttöystäväni odotti ystäväni luona vierailun ajan. Ironista kyllä, olimme maaseutumatkailemassa ja tulossa juuri appelasta onnistuneelta reissulta. Äitini vannotti etten saa koskaan kertoa kenellekään. Kuinkas ollakaan, viime viikolla kerroin äitini pikkusiskoille (ja he jatkoivat tarinaa mummille saakka) ja äitini verenpaine oli kuulemma noussut välittömästi pilviin, kun tätini oli hänelle soittanut (isä-raukka...). Ajoitukseni oli loistava; pöly oli juuri ennättänyt laskeutua viime kesän jäljiltä - tai oli laskeutumassa, so to speak. Kerroin, koska tunsin jääneeni ulkopuoliseksi omassa suvussani. Serkkujani en ollut nähnyt herran vuosiin ja kyllästyin ainaiseen valehteluun. Kummallista kyllä, äitini ihmetteli miksi en käy sukuloimassa (no minkäköhän takia, hiton lehmä! Anteeksi odottamattomat tunteenpurkaukset ja kaunaisuus tässä kirjoitellessa - vieläkin jurppii). Tätieni perheet ottivat asiat todella hyvin ja kutsuivat hetimmiten meidät molemmat kylään. Toinen tädeistäni yritti selventää äitin reaktion taustoja, mutta eipä se nyt kovin lohduttanut. Mummikin oli joskus talvella itkeskellyt, että "ei se tyttö koskaan naimisiin mene, kyllä minä sen tiijän...". Kovasti kirkastui muutaman vuoden takainen muisto, kun katsottiin mummin kanssa BumtsiBumia, ja koko ajan se selitti, että "on se tuo Marcokin varmaan semmonen homoseksuaali, ja tiijätkös, se Jari Sillanpää...Entäs ne Jolon panttivangit, mitä kaksi miestä menee muuten sukeltelemaan..." Joopa joo, veti sekin taas höplästä!

Ajauduin jo vähän asian viereen, mutta jotta näen. Ei ole helppoa kellään, mutta onneksi äiti on suht yksin houreittensa kanssa.