mielialaongelma

Olen taas kauhean masentunut? Se vain jysähtää päälle?
Kaikki on niin näköalatonta.Miten voisi hoitaa sitä itse?

Kuntoile. Auttaa aina.

Näin on.
Terve sielu terveessä ruumiissa.

Sellaiselta minustakin tuntuu. Kurjaa kun on ollut niin kovia pakkasia etten ole edes voinut kävellä kuin lyhyitä matkoja.

No toi on totta. Onneksi ollaan käännytty keväälle, sisätiloissa kun ei välttämättä aina jaksa hypätä. Hmm...ensi viikolla taitaa olla Heikin päiväkin joten eipä tässä valittamaan voi käydä.

Kokeile syödä omega-3-rasvahappoa sisältävää kalaa tai Möllerin kalanmaksa tabletteja, joissa on samaa ainetta. Tutkimusten mukaan se vähentää raskauden jälkeistä masennusta naisilla yli 50%. Miksei siis toimisi muunlaiseenkin masennukseen.

Lisäksi mene aina ulos kun näet auringon, ja kävele niin päin että aurinko paistaa silmiisi. Valohoito on tunnettu kaamosmasennuksen poistaja. Muistaakseni jo 15-20 minuutin valohoidolla on vaikutusta.

Kalanmaksaöljyssä on D-vitamiinia, jota ei saada talvikuukausina muuten tarpeeksi. Kannattaa tosiaan kokeilla kalanmaksaöljyä tai D-vitamiinipillereitä jos näin sydäntalvella on vetämätön, väsynyt ja masentunut olo.

Syö masennus/mieliala lääkkeitä niinkuin muutkin. :)
(Ja hymy senkus levenee... Jos millään enää jaksais hymyillä)

Itse en ole koskaan pitänyt noita pillereitä hintansa värtteinä. Mulle puhtaat elämänarvot ovat aina olleet kaikki kaikessa. Syön ravintoympyrän mukaan, niin kuin on opetettu ja harrastan hyötyliikuntaa. Pyrin myös nukkumaan väh. 8 h /vrk. Aina on myös hyvä muistaa että sieltä negatiivisemmästäkin löytyy positiivistä ja päinvastoin.

Varmasti ulkoilu yms. hyvät elämäntavat auttavat pitämään mielialan vireämpänä noin yleensä ottaen. Kuitenkin siinä tapauksessa että henkilö kärsii (pitkittyneestä) masennuksesta on melkoisen näköalatonta läppäistä kaveria olkapäälle ja kehoittaa nauttimaan kalanmaksaöljykapseleita. Tahi kehuskella omilla erinomaisilla elintavoillaan. Masennukseen voi sairastua kuka vain, kyseessä ei tarvitse välttämättä olla säälittävä sohvaperuna. Nykyisten terveysmäärärahojen supistusten aikaan ammattiapu tuntuu olevan tiukassa mutta kyllä sitä saa jos jaksaa / osaa hakea. Mm. osoitteesta verkkoklinikka.com löytyy ohjeistusta niin henkiseen kuin fyysiseenkin kolotukseen. Energiaa ja kevätaurinkoa keskustelun aloittaneelle ja kaikille muillekin!

Totta. Masennukseen voi sairastua kuka tahansa.

Mun käsityksen mukaan noi kalanmaksaöljyt ja nuhteettomat elämäntavat ovat enemmänkin keino ennaltaehkäistä masennusta.

Pitkässä masennusputekssa olevan ihmisen reilu läimäyttäminen on mun mielestä parempi vaihtoehto kuin pestä kätensä heittämällä pallo yhteiskunnalle ja selittelemällä määrärahojen niukkuutta.

Lauri: näinhän se on. ja miksi onnellisuuspillereihin suhtaudutaan ylipäänsäkin niin negatiivisesti, aivan kuten dopingiin? parantaisivat varmasti tavallisenkin työväestön tehokkuutta ja elämänlaatua.

Diagnosoitu masennus on vakava ja hoitoa vaativa sairaus. Erikseen ovat huonot päivät/kaudet, joita tulee joskus kaikille. Yksilöllistä on miten niistä selvitään. Vakavaa masennusta sairastava on vaaraksi ympäristölleen, hän tuhoaa myös muita käytöksellään.

Yhteiskunta, jossa vedetään pillereitä kun ei ongelmia voida muuten ratkaista olisi niin sairas, että en viitsi moista edes ajatella. Kuitenkin se jo tavallaan on täällä. Tiedän tuoreen tapauksen, jossa työpaikkakiusaamisen uhrille tarjottiin psyykelääkitystä. Se oli ainoa mitä työnantaja oli valmis tekemään. Henkilön kysyessä tarkemmin, ei lääkärikään niitä vilpittömästi pysytynyt suosittelemaan. Resepti olisi tullut joka tapauksessa.

Jokainen voi välillä tarkistaa arvojaan. Kukaan ei lopulta pysy kilpailuyhteiskunnan vauhdissa mukana. Jos ei pysty ajattelemaan itsenäisesti, ei siihen pilleritkään auta. Ja lepo tai hyvä ravinto eivät varmasti tunnu lainkaan houkuttelevilta. No time to stop...

Antti: Se että kehoittaa henkilöä harkitsemaan ammattiavun hakemista ei mielestäni tarkoita sitä että yritetään sälyttää ongelma yhteiskunnan harteille. Tai tarkoittaahan se, mutta ei sitä että henkilön läheisten pitäisi pestä hoidon aloittamisen jälkeen kätensä koko jutusta. Se tuskin onnistuisikaan jos potilas on rakas ihminen. Masennuksesta kärsivän henkilön lähipiirissä eläneenä tiedän että kotikonstit toimivat harvoin. Lisäksi masennuksen oireilla on taipumuksena kumuloitua niin että kaikki potilaan läheiset saavat enemmän tai vähemmän osansa. Siksi kuormaa ei kannata kantaa yksin.

Suomessa tuntuu vallitsevan vieläkin oudon yksisilmäinen näkemys masennuksen hoidosta. Ei se ole vain pillereitä, vaan myös terapiaa. Kieltämättä tilastot nappeja nappailevien kanssahenkilöiden määrästä puhuvat karua kieltään. Joskus tuntuu että ihmiset yritetään vain pitää työkuntoisina eläkkeelle asti, keinoja kaihtamatta.

Joo allekirjoitan, näin on kun katsantokannat näköalaistetaan....

Eli täsmennyksen vuoksi lyhyesti yleistäen:
- hukkavalle voidaan heittää pelastusrengas mutta hukkuvan itse on kyettävä tarttua siihe

tai

- hukkavalle voidaan järjestää slidesulkeiset aiheesta: terveydenhuollon prosessit ja kuinka etsin informaatiota webistä, tosin tässäkin tapauksessa hukkuvan itse on kyettävä aktivoimaan tiedonhakuun. Ongelma: hukkuvalla ei välttämättä ole aikaa siihen.

Oletus: tän keskustelun aloittaja kärsi ns. normaalia kevätmasennusta joka on normaalia meille kaikille ja häviää...

ULÖS, ULOS JA LENKILLE!

Ehkäpä se suurin ongelma on juuri siinä, että hoitoon ei sen ilmeisestä ja todetusta tarpeesta huolimatta haluta hakeutua tai sitä ei haluta jatkaa. Mitä siinä voi kukaan oikeasti tehdä!? Terrori läheisiä kohtaan ja oma paha olo vain jatkuu...

(Siis niissä tapauksissa kun ongelma on yksilössä itsessään eikä yhteisön ilmapiirissä.)

Pitäisi jotenkin pystyä purkamaan pahaa oloaan jollekkin. Kaverina olo on joskus kurjaa kun ystävä oireilee. Olen kokenut tämän ja kehoittanut aina kaveria kysymään neuvoa. Keskusteluapu ja liiikunta helpottaa kuitenkin kannattaa käyttää joitakin ulkopuolisia asiantuntijoita.

Alkoholin kanssa jatkuva pahanolon lääkitseminen tekee aina vaan uusia ongelmia ja se voi johtaa täydelliseen rappioon.

Liikunnasta ja masennuksesta sen verran, että muistaakseni näin joku aika sitten semmoisen tieteellisen tutkimuksen, jossa liikunta osoittautui tehokkaaksi masennuksen ennaltaehkäisysssä. Tunti reipasta liikuntaa päivässä on tehokkaampi keino estää uusia masennusjaksoja kuin jatkuva mielialalääkitys. Jotenkin näin se lopputulos siinä tutkimuksessa meni.

Mun masennus ei ole ns.kevätmasennusta.Olen jo käyttänyt masennuslääkkeitä 3-4 erilaista.Nyt en mitään.Olen ollut terapiassa useamman vuoden.En enää,koska se on taloudellisesti mahdotonta.Olen ollut koko ajan työssä,vaikka olisi välillä ollut viisasta ottaa sairista.Harrastan liikuntaa n.1 tai 2 x viikossa.Välillä siihen tulee taukoja ,kun ei vaan saa itsestä mitään irti.Mun masennus kestää ympäri vuoden.Mä en vaan ymmärrä sen syytä.Nyt mä voisin jotain yleistääkin:tässä suomalaisessa kulttuurissa on jotain vinossa.Tää on rankka monella tavalla:synkkä,iloton,työn yletön korostaminen ja siinä kyllä vedetään mehut kaikista,kaikki on helvetin kallista,ihmiset juroja ,estyneitä,eristäytyviä,itsekkäitä,pelkäävät kaikkea,riitaisia ja kateellisia.
Mulla ei ole asenne-ongelmaa,vaan olen ollut avoin ja yritteliäs,ennakkoluuloton,mut sitä täällä ei kestetä.Kyllä niitä kapuloita heitetään rattaisiin ja puhutaan takanapäin paskaa.Täällä ei arvosteta yrittämistä.Jos joku menestyy,niin se suoritus latistetaan ja mitätöidään.Täällä on suuri tasapäistämisen ja yhdenmukaistamisen paine.

Muuta USAan. Siellä ei yritetä tasapäistää. Etsi kuitenkin ensin itsellesi työpaikka sieltä.

Toi matkustelu on mustakin hyvä keino – ilmastonvaihdos piristää aina.

Vielä haluaisin kuitenkin liputtaa kauneuden puolesta. Mä haluun konkretisoida asioita – tehdä niistä olioita joihin voi tarttua. Näkymätöntä on kauheen vaikea hallita.

Kirjoitaminen, piirtäminen, maalaaminen, soittaminen, tanssiminen …”hätistellä” masennus liikkeelle – paljastaa se, konvertoida se näkymättömästä olomuodosta näkyväksi, sillä masennus ei kestä valoa ja elämäniloa vaan tuhoutuu.

Tosta yhteiskunnasta tulee mieleen, että yhteiskunnalla on se etu puolella että sen elinkaari on pitkä. Sillä on aikaa kehittyä ja muovautua aikansa kaltaiseksi. Arvot, tavat - maailma ylipäätään sata vuotta sitten oli erilainen kun nyt ja tulee olemaan erilainen sadan vuoden päästä.

en tiedä mihin tätäkin sitten alkais purkamaan, mutta ei sitä sisälläkään pysymään saa.

Olen jonkin verran "homovaltaisella" alalla. (tarjoilija)
mutta epäedullisella seudulla. (lähiö kaukana keskustasta)
Tuli muutama asiakas uhkailemaan, jotka tunnetusti vetävät sitä sun tätä riippuen rahatilanteesta.
Tuli stressi

En kokenut saavani kotona sitä tukea ja turvaa jota olisin tarvinnut. Tarvin tämän työpaikan, enkä halua muutaman ääliön takia vaihtaa paikkaa jossa suurin osa on mukavia asiakkaita.
Menin töppäämään kun olin tavallaan ulkopuolinen kotona.
Tuli ilmoitus että lähde kävelemään kotoa. Pitäis hakea asunto ja muuttaa sinne yksin.

Tuliko tarpeeksi pienen ajan sisään ongelmia. Ei ilmeisesti.
Ei ole paljoa ystäviä eikä sukulaisia ja viimeiseksi pisaraksi meni eräs LÄHEINEN JA RAKAS sukulainen kuolemaan. )-:

Ei antanu ex edes aikaa surra sitä ennen muuttoa vaan tämän kuun aikana joudun lähtemään yksin asumaan ja miettimään mahdollisia häiriköitä, omaa mokaa jonka takia menetin elämäni rakkauden ja viimeisen rakkaan sukulaisen poismenoa.. ei oikein kyllä tekis mieli olla yksin..

pelottaa elää, mutta tiedän paon olevan pelkureille, mutta millaiselta ajatukselta pako tuntuu kahden aikaan yöllä yksin vieraassa asunnossa.

Anteeksi pikku tarkennus.. pois lähtö kuukausi oli viime kuu.. nyt joudun palloilemaan kavereiden nurkissa ympäri maakuntaa kunnes saan asunnon... )-:

Joskus maa alkaa polttaan jalkojen alla - toisaalta tarjoilijoilla on hyvät mahdollisuudet kiertää paikasta toiseen. Käyppäs tsekkaamassa työvoimatoimiston sivut ja lähde vaikka Lappiin kevätsesongin ajaksi duuniin. Siel järkkäävät asunnon myös...

Miten sä "särkynyt" nyt voit? Mä ymmärrän sua, koska oon kokenut työpaikkakiusaamista ja mul on ollu ihan samoja tunteita. Työpaikalla kiusaaminen, samoin kun toi uhkailu, mitä sä koit on väkivaltainen puuttuminen sun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Mulla kiusaamista, joka oli tarkoituksellista ja tahallista halua vahingoittaa mun persoonaani kesti n. 2 vuotta ja se veti mut henkisesti niin koville et en ikinä toivu. Pahinta on et sä joudut sen kestämään päivästä toiseen ja se on yhtä kidutusta.

Hmm.. kuulostaa tosi tutulle, vaikka mä en mitää nappuloita olekaan tähän mennessä tarvinnut.. MUTTA, mä oon huomannu, et vaikka ois koko vuoden masentunu ja tuntuis et koko maailma kaatuu päälle, niin tulee niitä välillä parempiakin päiviä..ja kun alkaa kelaa et mikä silloin teki onnelliseks, niin siitä voi löytää helpotusta sillon kun on tosi paskaa..
Se, joka sano et "ylös ulos ja lenkille" ois paras keino masennukseen, ei varmaan ole oikeesti koskaan ollu masentunu. Mä en henk.koht vois vähempää olla kiinnostunu kuntoilusta sillon kun pelkkä sängystä nouseminen on todelllista taistelua joka aamu..
Jeps, mulla oli aluks tosi hyvä pointti tässä kirjotuksessa, mut se katos matkan varrella, ja koska kun mulla oli just täydellinen ilta frendien kanssa, en edes mielellään pilais sitä ajatelemalla mitään masentavaa.. vaikka nyt yksin himaan tulinkin:(.. eipä tässä kai muuta kun parempaa kevättä niille ketä se ei ole vielä suosinut!!!