Perhetaustat

Olen tässä moneen otteen mietistellyt pienessä mielessäni, onko homouden ja perhetaustojen välillä merkittävää yhteyttä. Monastihan puhutaan dominoivan äidin vaikutuksesta lapsen myöhemmän seksuaali-identiteetin rakentumisessa, eli kiteytettynä ja kärjistettynä, mitä dominoivampi äitihahmo, sitä varmemmin lapsesta kuoriutuu homo. Tässä yhteydessä myöskin tulee kuvaan se puuttuva tai heikko isähahmo.
Entä sisarukset? Vaikuttaako sisarusten määrä/läsnäolo seksuaali-identiteetin muodostumiseen? Onko se äitin ja iskän ainokainen todennäköisemmin homo kuin suuren sisarusparven kasvatti? Tai jos sisarukset ovat reilusti vanhempia/nuorempia?
Vai mennäänkö homouden perimmäisessä syyssä sittenkin enemmän genetiikan kuin psykologian puolelle?

Näistä aihesta on varmasti tehty jos jonkinlaista tutkimusta maailmanhistorian aikana, mutta...
Näkemyksiä? Kokemuksia? Mielipiteitä?
Oma perhetaustani on seuraava: dominoiva äitihahmo, heikompi isähahmo ja olenpa vielä se ainokainen... Olenko siis stereotypinen homo perhetaustani perusteella? :-o

Emme koskaan saa tietää ns totuutta. Suurin ongelma yleensä homouden tutkimisessa on se, että tutkimukseen osallistuvat vain siihen vapaaehtoisesti ilmoittautuneet. Ja kuinka homo pitäsi olla?

Jos pelkästään isän tai äidin läsnä- tai poissaolo vaikuttasi homouden syntymiseen niin yhtä järkevää olisi päätellä, että koska lapset viettävät niin paljon aikaa keskenää heistä tulee aikuisena pedofiilejä. Isä on yleensä perheessä se vanhempi, joka on enemmän poissa. Jos isän poissaolo olisi kovin merkittävä tekijä niin taitaisi homoja olla aika paljon.

Homoseksuaalinen käyttäytyminen on mahdollisesti vain eräs ihmislajin ominainen tapa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Ei kai siihen mitään ihmeempää syytä tarvita. Homous identiteetinä johtuu siitä, että ihminen tiedostaa seksuaalisen kiinnostuksensa kohteen olevan pääasiallisesti samaan sukupuoleen kuuluva henkilö. Perhetausta voisi vaikuttaa pikemminkin seksuaali-identiteetin muotoumiseen ja hyväksymiseen kuin seksuaaliseen käyttäytymiseen.

Mä olen pohtinut tätä kanssa, koska (kuulemma) isäni oli paljon poissa lapsuudessani vaikka en itse muistaakseni asiaa ikinä huomannut silloin. Toisaalta: kasvoin perheessä joka tuli aina hyvin toimeen, kumpikaan vanhemmista ei ole koskaan ollut työttömänä, en ennen opiskelujen alkua joutunut muuttamaan kertaakaan, minulla oli useampia sisaruksia ja kavereita. Eli huonot sosiaaliset suhteet tai rikkinäinen perhetausta ei voi olla "syy" kohdallani.

Koko asiaa on toisaalta turha miettiä. Yhtä hyvin voisi kysyä "Mksi joku tykkää mansikasta, onko syynä kenties jokin lapsuuden trauma?" :)

Silkkaa P****puhetta. Minulla on neljä sisarusta, yksikään heistä ei ole homo tai lesbo. Vanhemmat ovat eronneet, mutta äitini on kaukana dominoivasta, ja isä yhtä kaukana hissukasta. Poikaystäväni taas on kotoisin harvinaisen ehjästä perheestä, jonka historiassa ei ole ikinä ollut häiriöitä. Minusta homous on periytyvää ja sillä siisti. Kaikki muu on sattumaa tai vain vahvistavaa vaikutusta.

Heh, mietin silloin tällöin näitä "homoja tuottavien perheolojen" käänteistämistä itseni kohdalle: Olen lesbo, joten eikö silloin olisi loogista, että käänteiset olosuhteet tuottavat lesboja. Eli jos homoilla on dominoiva äiti ja syrjään vetäytyvä isä, lesboilla pitäisi olla toisin päin.?

Itselläni on kylläkin hyvin dominoiva äiti ja hiljainen ja vetäytyvä, ei juurikaan tunteita ilmaiseva isä.
Miksi siis minusta tulikin lesbo eikä homo? ;)

Luulen, että suomalaisessa yhteiskunnassa on miltei normina se, että jos lapsella on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa kotonaan, niin äiti on se, josta muodostuu läheisempi ja isästä etäisempi.

Eiväthän isät uusienkaan tutkimusten mukaan juurikaan vietä aikaa lastensa kanssa. Ovat töissä.

Suomessa pitäisi siis olla hirveästi homoja. Missä ne kaikki luuraavat?

Lisään vielä:
Pointtini oli se, että eikö niistä "olosuhteista" joissa pojista väitetään kasvavan homoja, loogisesti tytöstä kuuluisi kasvaa jonkinlainen super hetero nainen?

Eli minun kuuluisi olla nainen joka etsii ja epätoivoisesti metsästää sitä "isää" joka lapsuudessani ei tarjonnut minulle läheisyyttä ja ymmärtävää läsnäoloa.

Miteä tästä nyt tulisi ajatella, varsinkin kun tyttöystävästäni on hyvinkin hankala löytää isääni muistuttavia piirteitä -edes luonteen puolelta.

Ei kyllä pidä paikkaansa, eivät kotiolot tee homoseksuaalia. Tosin ne kyllä varmasti vaikuttavat siihen miten seksuaalisuuttaan toteuttaa, ainakin 13-25v ikävälillä. Sen jälkeen irtaantuminen kodin itsestäänselvyyksistä on usein selkeämpää.

Sitä paitsi. Tiedän kaksi tyyppiä, jotka kukkean nuoruutensa keikkuivat tiiviisti homoelämässä, nyttemin ovat naimisissa ja se suvun jatkuvuuskin on taattu. Se nimenomaan oli heille tärkeää. Miehiä hakevat satunnaisesti edelleen. Mitäköhän tälläisten kotioloissa on mennyt vikaan?

Mä luulen, et kysymys on geeneistä. Munkin vaikea uskoa että perhetaustalla siihen lopulliseen valintaan vaikutusta on. Totta kylläkin se, että perhetaustalla on vaikutusta siihen, minkälainen ihminen sinusta on tullut (lue: arvot, mallit, maailmankuva, käyttäytyminen, ajatusmaailma...). Koti kun nimenomaan antaa sulle eväät tähän elämään.

Hmm...siis yritän täs sanoo, että kotiolot ei tee susta homppelia mutta vaikuttavat mm. siihen voiko sekatyömies ja insinööri seurustella/elää yhdessä koskapa noi perhetausta ovat niin erilaiset...itse luulen ettei voi (jä tää nyt ihan yleistäen - toki poikkeuksiakin löytyy).

Mä olen kuule sitä mieltä että homoseksuaalisuuden "syyt" sä olet saanut jo syntyessäsi. Vaikka ei käy kieltäminen ettenkö olisi noita asiota itsekkin joskus pohtinut.

Kun tästä dominoivasta äidistä on puhuttu, niin voisiko joku valaista ihan vaikka esimerkein millainen dominoiva äiti on, ja ehkä pohtia miten ja missä lapsuuden/nuoruuden vaiheessa äidin dominoivuus ja isän heikkous aiheuttaisivat homoutta? Itselleni ainakin on hieman epäselvä koko käsitys dominoivasta äidistä ihan noin arkipäiväisen elämän tasolla.

Tästä perhemalliteoriasta on käsittääkseni luovuttu homoseksuaalisuuden syyselityksenä jo aikoja sitten. Jos homoseksuaalisuuden aiheuttaisi perhetausta yksinomaan, pitäisi sen selittää homoseksuaalisuus myös kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Samoin voi kysyä selittäisikö perhetausta todellakin myös biseksuaalisuuden? Miten perhetaustan avulla voitaisiin siis selittää seksuaalisuuden koko jatkumo?

Perhetaustateoria onkin hyvin länsimainen selitysmalli, jossa ydinperhe ja sen "normaali" toiminta tuottaa "normaalin", heteroseksuaalisen jälkeläisen. Tämä perhetaustamalli miellyttää varmasti niitä joilla on ennakkoluuloja homoseksuaaleja kohtaan, sillä se vahvistaa käsitystä homoseksuaalisuudesta poikkeavuutena ja kehityshäiriönä.

Se mikä itselle tulee mieleen homoseksuaalisuuden syitä pohdittaessa on se miten heteroseksuaalisuus vastaavasti selitetään. Usein monet tuntuvat ajattelevan että heteroseksuaalisuus ei tarvitse selitystä, tai että sen syyt ovat itsestään selviä (vrt. lisääntyminen).

Niin.

Noista geeneistäkin on jauhettu, ja niitä on tutkittukin.
Eräs ehdotelma oli, että kysymys olisi äidin puolelta periytyvästä geenistä, joka sijaitsee X-kromosomin lokuksessa xq28.

Mutta.

Mikäli se olisi näin ehdotonta, äidin, jolla on tämä hmm, alleeli, kaikista pojista tulisi siis homoja. Ja tämähän nyt ei pidä paikkaansa. Tutkitaan vaikka identtisiä kaksosia - eivät molemmat heistä ole aina samanlaisia seksuaaliselta suuntautumiseltaan.

Loppujen lopuksi, jos geenit määräävät homouden, näen jo horisontissa uhkaavana pilvenä päivän, jolloin lääkäri sanoo vanhemmille "lapsestanne tulee homo. Haluatteko tehdä abortin / muokata hänen perimäänsä?"

Tuntuu, että mikään nykyisistä selityksistä ei pysty aukottomasti todistamaan yhteyttä homouden ja geenien/kasvatuksen/muunkaan välillä.

Hygelac:
Kaksostutkimuksista tuli mieleen että ainakin eräässä tutkimuksessa, jossa tutkittiin homomiehiä joilla oli identtinen kaksonen, noin 50% tapauksista myös tutkitun homon identtinen kaksosveli oli homoseksuaali. Muistaakseni samantapaisessa lesboilla tehdyssä tutkimuksessa tulokset olivat samansuuntaisia. Voi olla että homoseksuaalisuuden kohdalla kyse on monesta eri tekijästä, sekä geeneistä että ympäristöstä ja näiden yhteisvaikutuksesta. Voi olla että yhtä "syytä" homoseksuaalisuudelle ei ole, vaan kyse on paljon monimutkaisemmasta asiasta...

Mutta kun mikä on sitten se ympäristön vaikutus?
Ensimmäisenä tulee mieleen juuri kasvatus / mallit.

Geenit kuulostaisivat niin järkevältä selitykseltä asiaan.

Ja näissäkään esille ottamissasi tutkimuksissa ei ole luku 100 prosenttia, joten yksinkertainen ei mahdollinen geneettinen mekanismi ole myöskään. Jo tämä 50% osoittaisi sen, että isältä on myös perittävä jotain --> siinä meni teoria X-kromosomissa sijaitsevista geeneistä.

Ympäristön vaikutuksesta puhuttaessa tulee monesti ensiksi mieleen juuri kasvatus/mallit, ihmissuhteet, kokemukset jne. Toisaalta, ympäristön vaikutus voi olla kyllä myös ihan biologista, kuten hormonaalista.

Homouden kohdalla kyse voi siis olla myös synnynäisestä, ei-periytyvästä ominaisuudesta. Tällainen selitys voisi olla esimerkiksi raskausajan hormonaaliset muutokset. En ole niin biologiaan perehtynyt, mutta voisiko yksi selitys kenties olla että nämä hormonaaliset muutokset laukaisevat tiettyjen geenien toiminnan ja lapsesta tulee homoseksuaali? Ehkä joku enemmän lääketieteeseen ja biologiaan perehtynyt voisi tietää tästä enemmän..

Luotettavaa tutkimustietoa hormonien vaikutuksesta on tietääkseni melko vähän, sillä hormonien vaikutusta raskauden aikana on hyvin vaikea tutkia.

en sitte tiiä - oon menettäny 2 läheistä miestä elämässi ja asunut monta vuotta kahestaan äitin kanssa ja suurin osa "idoleista" on naisia = lesbo. mutta toisaalta oon kyllä aina kattonu naisia sillä simmulla et ei ees itse asiassa kiinnosta mist johtuu et miehet ei innosta =)...mut jos joskus tapaan miehen joka vie mult jalat alta ni en kyl pistä hanttiinkaan...

Kai nykyisin ollaan sitä mieltä, että homoudensyyt ovat hyvin moninaisia ja monitasoisia.

Itse sanon, jonkinverran psykologiaa yliopistossa opiskelleena ja itsetutkistelua harjottaneena, että ainakin munun kohdallani tuo perhemallisyy sopii kuin nyrkki silmään!

Minun oidipaalikompleksini on täysin epäonnistunut. Äiti oli se henkilö, joka saneli miten meidän perheessä asiat menee. Isä oli hissukka ja omalla tavallaan ulkopuolinen. Olen ainoa lapsi ja äitini lellikki.

Ehkä syy minun homouteen on tässä. Toisaalta serkkunikin on homo, mikä voi puoltaa perinnöllisyysaspektia. Mutta onko tämä perinnöllisyys tässä tapauksessa biologista vai sosiaalista? Onko meidän äidit, jotka siis on sisaruksia kasvattaneet meidät samoin, vai onko meidän geeneissä jotain samaa?

Minusta tätä perhemmalliproblematiikkaa ajatellaan aivan liian homofobisesti, vinoviettistenkin keskuudessa. Miksi kysymykseen liitetään piilo-oletus häiriintyneisyydestä, jonka pitäisi korjata? Kaikkilla ihmisillä on 'traumoja', joiden lopputulos voi myös olla positiivinen. Kukaan ei ole täydellinen, eikä homous ole pahasta, eikä se johda pahaan.

Maailma on täynnä ihmellisiä asioita, joita tuskin koskaan tulemme täysin käsittämään. Se mikä pätee yhteen, ei välttämättä sovi toiseen.

Erilaisuus on rikkautta. Ole YLPEÄ!

En tiedä, olenko ainut, joka tämmöiseen johtopäätökseen on päätynyt. Kertokaa viisaammat ja enemmän käyttäytymistieteitä, antropologiaa ja biologiaa opiskelleet...

Koko maapallon ekosysteemissä on mielestäni joitakin ohjaavia tekijöitä, jotka joidenkin lajien kehityksen kyseessä ollen ohjaavat sitä tiettyyn suuntaan. (ehkäpä dinosaurusten sukupuuttokin johtui jostakin tällaisesta?)
Lyhyesti sanoen: Entäpä jos kaikissa elävissä organismeissa on geneettisesti kätkettynä taipumus homoseksuaalisuuteen? Keinona pitää kyseisen lajin populaatio kurissa (ihmispopulaation määrä kasvaa liian suureksi muuhun ekosysteemiin -globaaliseen tai paikalliseen- (antiikin Kreikka, Lähi-itä ja Rooma) verrattuna?

Siis: Homoseksuaalisuus on vain luonnon oma tapa (Ja aika mukava, mikäli minulta koskaan kysytään ;)) rajoittaa sellaisen lajin syntyvyyttä, joka muuten ja muilla keinoin olisi mahdollistanut täydellisen ympäristönsä dominoinnin pelkän lukumääränsä turvin.

Homoseksuaalisuuttahan esiintyy myös muilla kädellisillä; Bonobonot (Kääpiösimpanssit), tavalliset Simpanssit, Gorillat, Orangoutangit ja jopa Paviaanit! (Siis ne oikeat. Ei I.R. Baboon - terveisiä vaan muille Subtv:n katsojille...)

Lisäksi myös hevosissa, nautaeläimissä ja koiraeläimissä (koirissa, ketuissa ja susissa) on tavattu urospuolisia yksilöitä, jotka ovat olleet seksuaalisesti kiinnostuneita ainoastaan omasta sukupuolestaan. Susiurosten tiedetään jopa muodostaneen elinikäisiä pareja kuten naaras- ja urossudet usein tekevät. (Susipari ;))

Kuulostaako yhtään järkevältä? Ellei, niin voin kyllä tehdä hiljaisen seppukun häväistyäni itseni näin raskaasti...

Pete

hyvä teoria, mutta...

a) monet niistä apinalajeista, joita luettelit ovat uhanalaisia
b) homous kuitenkaan ei ole yleistä, vaikka västönräjähdys sitä edellyttäisi
c) mistä luonto tietää, että meitä on liikaa?

Kyllä homous on vain luonnon omaa hakuammuntaa. Biseksuaalisuuden jotenkin ymmärtää siten että jos kaksi miestä lyöttäytyy kimppaan, on heidän vaimoillaan ja lapsillaan paremmat mahdollisuudet selviytyä ulkoisia uhkia vastaan.

Homous taas on luonnon iteraatiota. Se ei siirrä geenejä eteenpäin joten se ei voi periytyä.

pete, oon aika lailla samoilla linjoilla sun kaa...silleen et uskon et esim. luonnon katastrofit, sodat jne jne tapahtuvat jonkin "suuremman" asian takia. ja esim. tässä asiassa homoseksuaalisuudella voidaan "kontrolloida" väestön kasvua. mutta toisaalta olen itse aika vihainen etten voi "saada" lasta "luonnollisella" tavalla tulevan rakastettuni kanssa vaan meidän turvautua esim. adoptioon. mutta se taas auttaa esim. köyhiä maita tai hädässä olevia vanhempia jotka eivät itse voi huolehtia lapsistaan. [toivottavasti kukaan ei vedä isoja herneitä nenuun]

En tiedä onko tässä mitään perää, mutta pari vuotta sitten tiedemiehet esittivät teorian miksi homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi muinoin ollut edullista ihmisen kannalta. Teorian mukaan, luolamieskaudella leiripaikoilla tarvittiin myös naisia vahvempia miehiä puolustamaan naisia ja lapsia muilta heimoilta ja villieläimiltä. Tämä osa sitten jäi luolamieshomojen ( sinänsä aika absurdi sana ) tehtäväksi yhteisössä. Tämä on varmaan ihan yhtä hyvä selitys kuin mitkä muut tahansa. Me emme vaan yksinkertaisesti tiedä varmaa vastausta.
Mä kyllä haluaisin tietää oliko ne luolamieshomot jotenkin tarkempia vaatteistaan tai esim. henkilökohtaisesta hygieniastaan. Tyyliin ”Mä EN voi laittaa tota susiturkkia päälle, se on niin viime kuunkiertoista”. Oliko silloin hörhöjä ???? :-)

Samanlaista selitystähän on yritetty antaa lihavuuden suhteen. Ennen on ollut edullista syödä mahdollisimman rasvaista ja paljon ruokaa, koska et tiennyt milloin seuraavan aterian saat. Kun jokin laji elää tällaisessa niukkaravinteisessa ympäristössä 100 000 vuotta, se ei kai voi olla vaikuttamatta geeneihin. Pulla ja sokeri maistuu siis hyvältä nykyihmisen suussa, vaikka ei tarvitsisikaan niitä ylimääräisiä kaloreita. Tämä on kyllä hyvä teoria, saan hyvän syyn syyttää esi-isiäni muutamasta ylikilosta, ”se on mun geenieni, ei mun syytä”.

Rokkihomppe: Mistä lohet tietävät tulla kutemaan ja kuolemaan syntymäjokeensa vuosien jälkeen? Mistä anleriaat tietävät uiskennella takaisin Sargassomereltä samaan tapaan? Miten linnut osaavat perille muuttomatkoillaan?

Nimim: Häh?

Pete: hyvä kysymys!

Pete: Luonto ei ole mikään persoona, joka suunnittelisi tai tekisi jotain, asiat vain tapahtuvat niinkuin tapahtuvat. Jos ihmisiä on liikaa eikä ravinto riitä kaikille, osa kuolee nälkään. Sama pätee muihin kasvua rajoittaviin tekijöihin. En oikein ymmärrä kuinka homoseksuaalisuus sopisi tällaiseen.

Rokkihomppe: Se että perhemallisyy toimii sinun (ja myös minun :)) kohdalla, ei riitä. Vasta jos havaittaisiin että homojen keskuudessa hallitseva äitihahmo on huomattavasti yleisempi kuin heteroilla, asioilla saattaisi olla jotain yhteyttä. Tosin tällöinkään ei pitäisi tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä. Onko tällainen tutkimus mahdollisesti joskus tehty?

Phalelle:

En toki uskokkaan, että luonto olisi jokin jumalallinen entiteetti. Totuus vain on, että homoseksuaalisuutta on esiintynyt ja esiintyy käsittääkseni lähes kaikilla nisäkkäillä. Jokin syyhän siihen Darwinismin perusteella täytyy löytyä.

Lajien kehitys ja muuntuminen olosuhteiden mukaan on väistämätöntä, ja jostakin syystä homoseksuaalisuus on aika vallitseva ominaisuus...

eihän homous oo vallitseva, vaan ei-vallitseva ominaisuus.

Sanoin "Aika" ja se tarkoittaa parhaimmillaan/pahimmillaan n. 10 prosenttia koko maailman väestöstä!

Kerronpa oman tarinani. Minulla on yksi veli ja kuusi sisarta! Joku voisi sanoa, että huh huh, siinä kaksi tulevaa homoa. Veljeni ei kuitenkaan ole lähimainkaan homo enkä häntä piparkakuksikaan usko. Lapsuuteni oli loistava. Rakastavat vanhemmat ja kaikki se muu "normaaliksi" tekevä. Itse olen kuitenkin ollut tällainen a-i-n-a. Ja veljeni ei koskaan. Mikäli homous on psykologinen "ongelma", se määräytyi minulla ainakin todella varhaisessa lapsuudessa.

Muuten vaan tiedoksi:

Tutkimusten mukaan noin 70 % Suomen (ja maailman) aikuisväestöstä on jossain määrin biseksuaalista. Homoja ja 'suurinpiirtein homoja' siis mahtuu mukaan paljon.

Petelle: Jokin syy mikä aiheuttaa kyllä, muttei välttämättä syy olemassa oloon siinä suhteessa että homoudesta olisi jotain hyötyä (tosin jos homous on periytyvää, niin tilanne on tietysti erilainen). Joka tapauksessa en usko että homoseksuaalisuus olisi voinut kehittyä rajoittamaan liian suuria populaatioita. Uskoisin ettei lajeilla ole tarvetta rajoittaa kokoaan aktiivisesti, vaan että muut tekijät hoitavat tämän, ja jos eivät niin silloinhan lajilla vain menee hyvin. :)

Ja tuo eläinten homoseksuaalisuus en siinä mielessä varsin tulkinnanvarainen asia, että ihmisen seksuaalisuus on varsin erilaista kuin suurimmalla osalla muita lajeja, jolloin niiden homoseksuaalisen käyttäytymisen rinnastaminen ihmisten homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on melko kyseenalaista.

Psykologian opettajani kertoi tässä joskus, että äidin suuri stressi raskauden aikana lisäisi homoseksuaalisuutta. On kuulemma joku amerikkalainen tutkimus. Enempää en tästä tiedä enkä kyllä oikein siihen uskokaan. Millä perusteella muka?

Moi Takes :)

Joo, kaksoistutkimusten tuloksista joku jo kertoikin, sen perusteella voisi tietysti jotakin johtopäätöksiä vedellä. En jaksanut lukea kaikkia noita viestejä, mutta tämä dominoivan äidin vaikutushan on ilmeisesti aika freudilaista. Nyt suuresti ärsyttää kun en tarkalleen muista sitä teesiä, jonka tässä luin vähän aikaa sitten. Mutta siis Frudin mukaan homoseksuaalisuus johtuisi pitkälti oidipaalivaiheen "epänormaalista" etenemisestä, siis tuossa 3-5 -vuotiaana. Tämän teorian mukaan oli muistaakseni niin, että poika ei "uskalla" rakastua kovin vahvaan äitihahmoon ja sen takia kohdistaakin rakkaudentunteensa isää kohtaan. Etsin tuon kohdan vaikka paremmalla ajalla ja tulen oikaisemaan jos ihan väärin muistin :) Mutta tässä kuitenkin psykoanalyyttista näkökulmaa.. (lähteenä on Freudin Ahdistava kulttuurimme, on muuten mielenkiintoinen teos).

Tässä nyt tällainen hiukan pidempi versio asiasta, siis psykologisen tutkimuksen näkökulmista lähinnä:

Viime aikoina on saatu joitakin viitteitä siitä, että geeneillä olisi merkityksensä homoseksuaalisuuden kehittymiselle. Jos toinen identtisistä kaksosista on homoseksuaali, todennäköisyys että toinenkin on, on havaittu suuremmaksi kuin erimunaisilla kaksosilla. Geenien merkitys ja vaikutustapa ovat kuitenkin vielä kiistanalaisia.

Erään biologisen selityksen mukaan homoseksuaalisuus johtuu sikiökehityksen aikaisista hormonaalisista tekijöistä, joiden seurauksena tietyt aivojen osat esimerkiksi hypotalamuksessa kehittyvät toisin kuin valtaväestöllä. Nämä hormonaaliset muutokset voivat johtua perimästä tai sikiöajan tapahtumista. Mahdolliseksi syyksi sikiöaikaiseen hormonaaliseen muutokseen on oletettu äidin stressiä ja sen verenkierron kautta käynnistämiä tapahtumia sikiössä. Äitien haastatteluissa homoseksuaalien äidit ovat raportoineet useammin stressikokemuksista varsinkin raskauden keskivaiheilla kuin heteroseksuaalien äidit. Muistinvaraiset raportit eivät ole kuitenkaan täysin luotettavia; äidit ovat haastatteluissa joutuneet muistelemaan jopa kahdenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia.

Monet psykologiset selitykset viittaavat äiti-lapsi-suhteeseen. Sigmund Freudin mukaan homoseksuaalisuuden perusta on samastumisessa: Oidipaali-ikäinen poika ei uskalla kilpailla isänsä kanssa äitinsä tunteista, ja kilpailun pelko yleistyy koskemaan kaikkia naissuhteita. Siksi hän ei myöhemminkään luo suhdetta naisiin kilpailemalla heidän suosiostaan muiden miesten kanssa, vaan samastumalla naisiin – aivan samoin kuin on aikanaan välttänyt kilpailemasta isän kanssa samastumalla äitiin. Teoria ei ole saanut tutkimuksissa vahvistusta.

Oppimisteoreetikot puolestaan liittävät homoseksuaalisuuden mielikuviin, joita varhaisnuorella on itsetyydytyksen yhteydessä. Jos kokemukset ja mielikuvat vastakkaisesta sukupuolesta ovat epämiellyttäviä, seksuaaliset mielikuvat liitetään omaan sukupuoleen. Mielikuvat ja mielihyvä alkavat kytkeytyä yhteen ja kiinnostus alkaa suuntautua pysyvämmin omaan sukupuoleen. Tätäkään teoriaa ei ole todistettu oikeaksi, eikä luotettava nuorten itsetyydytysmielikuvien tieteellinen tutkimus välttämättä ole kovin helposti järjestettävissäkään.

Homoseksuaalisuuteen ei siis tällä hetkellä ole mitään yleisesti hyväksyttyä selitystä. Sukupuoli-identiteetti on aina yksilöllinen, ja se on osa ihmisen minäkuvaa, etsittiinpä syita sitten biologian tai psyyken kautta.


Jeps. Tavallaan siis tuo freudilainen näkemys on juuri päin vastoin, isä onkin se vahva osapuoli. Mutta ei muuta kun itsereflektiota harrastamaan :)

Omalla kohdallani näen hyvin selvästi sen, että marttyyriäiti on ollut liian dominoiva lapsuudessani. Kontaksi isään jäi etäisemmäksi. Ja ennenkaikkea äidin ja isän seksuaalinen ja emotionaalinen, tasapainoinen suhde ei toiminut. En siis ole saanut siitä mallia varhaislapsuudessani. Ideaalitilanteessa isä olisi rakastanut ja halunnut äitiä ja minä en olisikaan saanut äidin jakamatonta huomiota. Olisin samaistunut isääni, joka vei äitini rakkauden. Halunnut tulla hänen kaltaisekseen. Mieheksi joka rakastaa naistaan. Kävikin toisin. Samaistuin ja jäin liiaksi kiinni äitiini. Minusta tuli homo. Myös oma kokemus miehenä olemisesta on vähän hakusessa. Käsittääkseni en ole ainut homo, jolla on tälläinen tausta. On vaan niin kovin paljon helpompaa kieltää taustalla olevat mahdolliset syy-yhteydet. Mutta tämäkään kaava ei todellakaan kata kaikkia homoja.

Ai jaa. No yhden teorian mukaan psyykkisesti häiriintynyt äiti on homouden syynä. No mun mutsi on taatusti niin seko et kaikki mun sisarukset on enemmän tai vähemmän samaistuneet "ristiin". Siis mä oon ollu niin katkera mun lapsuudestani just mun vanhempieni takia et ihme et en oo tän hullumpi. Mä pelkäsin niitä molempia. Äiti aina yllytti isää hakkaamaan mua., ja se hullu totteli. Mun mutsi oli siis niin kylmä, lapsivihamielinen ja aggressiivinen et ei mitään rajaa.
Sen mielestä lapset oli vaan välineitä sitoa mies perheeseen ja siinä se ajatteli vaan itteensä: koko avioliitto oli vaan vallankäytön väline. Ihanaa et se koko instituutio murenee palasiksi, mut typerää et homot ja lesbot haluu institutioida oman parisuhteensa. Eiks ne ääliöt keksiny yhtään mitään muuta! Välillä Seta on siis niin tyhmä järjestö. Ideana on vissiin kerjätä yhteiskunnan hyväksyntää keinolla millä vaan. Se osottaa huonoa makua ja heikkoa itsetuntoa.