nettiriippuvuudesta

Onko muut joutuneet tämän ilmiön kanssa tekemisiin? Multa meni kahdeksan vuoden parisuhde alta, kun kumppani sairastui nettiriippuvuuteen. Tarkemmin sanoen nettiseksiriippuvuuteen. Kyse ei ollut mistään satunnaisesta chattailusta tai pornosivujen kurkkimisesta, vaan hän alkoi käytännössä elää netissä. Riippuvuus saattoi hänet tekemään myös järjettömiä tekoja, kuten kuvaamaan itsestään pornokuvia ja lähettämään niitä tuntemattomille ihmisille netissä. Meillä oli asiat hyvin, mielenkiintoiset työt, paljon ystäviä, paljon rahaa, kaunis asunto, harrastuksia jne... Mutta hän laittoi kaiken edelle touhun netissä. Kärsin tästä monta vuotta. Yritin kieltää, vahtia, pyytää ja lopulta sietää. Viime kesänä hän oli lomamatkamme aikana pyöräretkellään livahtanut autioon rauniotaloon ja kuvannut siellä taas itsestään melkomoisen setin. Tämä oli viimeinen pisara ja lopetin suhteemme. Elämä meni palasiksi ja edelleen on aika vaikeaa. Olisi hyvä kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia. Voisivatko nettiriippuvuuden uhrien läheiset jotekin tukea toisiaan?

Oletko ajatellut, että elämän pirstoutuminen on myös mahdollisuus? Aikansa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin. Mitä ilmeisemmin et pystynyt enää tarjoamaan mitään mielenkiintoista bf:lle koskapa hän alkoi etsimään hupia ulkopuolelta. En usko, että tarvitset mitään tukiryhmää. Jatka elämääsi ja avaa silmäsi muille jännittäville asioille. Eteenpäin on elävän mieli ja varmasti jonkin ajan päästä naurat koko asialle.

Vaikeinta on tehdä päätös - sellainen päätös joka on oikea, sellainen päätös jonka olet tehnyt itse ilman että joukko tukiryhmäläisiä ovat brieffanneet sua. Mutta kun sen on sitten tehnyt niin olo on ihmeen kevyt...

No huh huh, ei ole kenenkään toisen tehtävä tarjota muille, edes kumppanilleen, "mitään mielenkiintoista". Jokainen meistä itse lopulta on vastuullinen teoistaan ja surffailuistaan, turha syyllistää muita.

Kiitos tuosta edellisestä! Tietysti vakituisesta parisuhteesta vuosien myötä häviää tietty kipinä ja saattaa olla mukavaa kurkkia pornosivuille ja käydä chattailemassakin. Ja eihän satunnainen uskottomuuskaan kovin harvinaista ole. Mutta tämä oireyhtymä, joka kohdallemme sattui, on paljon vakavampaa laatua. Sitä voi verrata pelihimoon tai alkoholismiin. Tässä tärkeä sana on tuo holismi eli kokonainen ts. asia valtaa koko elämän. Muu elämä näivettyi täysin ja tämä asia alkoi esittää pääosaa. Hänellä elämisenä "virtuaalitodellisuudessa" ja minulla elämän kuolettumisena. Eli aloin sairastaa hänen sairauttaan, kuten esim. alkoholistin kumppani.