Mikä neuvoksi kun suhteessa toinen haluaa enemmän seksiä kuin toinen? Toinen innostuu muutaman kerran viikossa, toinen vaikka päivittäin. Mitkä konstit ovat tuoneet tyydyttävän tasapainon?
Saatko tarpeeksi?
Mun mielestä perusprosessit itsessään ovat varsin yksinkertaiset - ihmisillä on vain taipumus tehdä niistä monimutkaisia.
Usein kuin asiat arkipäiväistetään, niistä tulee tylsiä, uuvuttavia, vastenmielisiä. Karkkipäivä kerran kuukaudessa on juhlaa - napustelu joka päivä tuo vain reikiä hampaisiin. Musta hyvää kannattaa odottaa - siihen kannattaa valmistautua, osaa sitten nauttia kaksin verroin -ja sitä kautta pyörä lähtee pyörimään ehkä entistä kiihkeämmin tyyliin ensi viikolla kaksi kertaa, seuraavalla kolme - kunnes taas tulee tuo kyltääntymispiste ja palataan tapaan kerran kuukaudessa. Elämä kun on jatkuvaa liikettä - ja hyvä niin. Ei makeaa mahan täydeltä.
Usein kuin asiat arkipäiväistetään, niistä tulee tylsiä, uuvuttavia, vastenmielisiä. Karkkipäivä kerran kuukaudessa on juhlaa - napustelu joka päivä tuo vain reikiä hampaisiin. Musta hyvää kannattaa odottaa - siihen kannattaa valmistautua, osaa sitten nauttia kaksin verroin -ja sitä kautta pyörä lähtee pyörimään ehkä entistä kiihkeämmin tyyliin ensi viikolla kaksi kertaa, seuraavalla kolme - kunnes taas tulee tuo kyltääntymispiste ja palataan tapaan kerran kuukaudessa. Elämä kun on jatkuvaa liikettä - ja hyvä niin. Ei makeaa mahan täydeltä.
Hmm... joku kyllästyy toinen taas ei.
Tästä aihepiiristä on paljonkin puhetta ollut aika ajoin. Kovin usein juttu tuntuu kärjistyvän niin, että pitää mennä sen ehdoilla, joka haluaa vähemmän. Toisen on vain sopeuduttava. Se ei ole mikään suositeltava ratkaisu.
On olemassa myös spontaanin herkutteluhetken mahdollisuus. Suu makeaksi tosta vaan. Esim. mulla edellisessä suhteessa, jota en millään lailla haikaile, seksiin ei liittynyt mitään säästämisiä tai kyllästymisiä koko sen historian aikana. Nyt olen siltä osin uuden tilanteen edessä ja käsittelemistä on paljon jo omissakin ajatuksissa.
Samoin on myös hänellä. Taustalla suhde, jossa seksiin liittyi paljon valtataistelua ja muuta ja lopulta se ei kiinnostanut lainkaan.
Sen joka harvemmin haluaa on helppo puhua odotetuista herkkuhetkistä. Mutta kun on palava fyysinen kiinnostus ja tarve niin ei se ole niin yksinkertaista.
Minulle seksi ei ole vain karkkia. Se on kumppaniani kohtaan tuntemani ja molemminpuolinen kiintymyksen ja ihailun, rakkauden yksi ilmentymä. Hetki jolloin konkreettisesti tunnen olevani yhtä hänen kanssaan.
Olisi kiva kuulla muiden miesten kokemuksia...
Tästä aihepiiristä on paljonkin puhetta ollut aika ajoin. Kovin usein juttu tuntuu kärjistyvän niin, että pitää mennä sen ehdoilla, joka haluaa vähemmän. Toisen on vain sopeuduttava. Se ei ole mikään suositeltava ratkaisu.
On olemassa myös spontaanin herkutteluhetken mahdollisuus. Suu makeaksi tosta vaan. Esim. mulla edellisessä suhteessa, jota en millään lailla haikaile, seksiin ei liittynyt mitään säästämisiä tai kyllästymisiä koko sen historian aikana. Nyt olen siltä osin uuden tilanteen edessä ja käsittelemistä on paljon jo omissakin ajatuksissa.
Samoin on myös hänellä. Taustalla suhde, jossa seksiin liittyi paljon valtataistelua ja muuta ja lopulta se ei kiinnostanut lainkaan.
Sen joka harvemmin haluaa on helppo puhua odotetuista herkkuhetkistä. Mutta kun on palava fyysinen kiinnostus ja tarve niin ei se ole niin yksinkertaista.
Minulle seksi ei ole vain karkkia. Se on kumppaniani kohtaan tuntemani ja molemminpuolinen kiintymyksen ja ihailun, rakkauden yksi ilmentymä. Hetki jolloin konkreettisesti tunnen olevani yhtä hänen kanssaan.
Olisi kiva kuulla muiden miesten kokemuksia...
No mulla on kyllä ihan samankaltaisia kokemuksia. Mutta minkäs siinä teet, jos kumppani kyllästyy ennemmin... Pakko vaan mennä sen vähemmän haluavan ehdoilla. Vieraisiin ei kuitenkaan haluaisi lähteä, ainakaan ihan helposti. Nimenomaan siitä syystä, että minullekaan seksi ei ole "vain seksiä". Siihen liittyy nimenomaan tuo halu olla yhtä juuri sen "oman" ihmisen kanssa.
Ajan myötä homma menee sitten siihen, että aina vain toinen on "vonkaamassa" ja toinen silloin tällöin "armollisesti suostuu". Revi siitä sitten intohimoa tms.. Mutta tuon kaltaisesta mallista on vaan tullut tapa, jota ei sitten helposti voi muuttaa.
Kaipa se seksikin on yksi tärkeä osa sitä yhteenkuuluvuutta ja merkittävä osatekijä toimivalle suhteelle. Pelkkä henkinen puoli ja keskustelujen sujuvuus ei riitä. Puhumattakaan jos nekään eivät ole tyydyttäviä. Silloin päästään siihen läheisriippuvuuteen, josta tuossa toisessa keskustelussa oli varsin hyviä ja ajatuksia selventäviä kommentteja...
Ajan myötä homma menee sitten siihen, että aina vain toinen on "vonkaamassa" ja toinen silloin tällöin "armollisesti suostuu". Revi siitä sitten intohimoa tms.. Mutta tuon kaltaisesta mallista on vaan tullut tapa, jota ei sitten helposti voi muuttaa.
Kaipa se seksikin on yksi tärkeä osa sitä yhteenkuuluvuutta ja merkittävä osatekijä toimivalle suhteelle. Pelkkä henkinen puoli ja keskustelujen sujuvuus ei riitä. Puhumattakaan jos nekään eivät ole tyydyttäviä. Silloin päästään siihen läheisriippuvuuteen, josta tuossa toisessa keskustelussa oli varsin hyviä ja ajatuksia selventäviä kommentteja...
Niin, eikös sullakin Zeppelin ollut se bf reilusti nuorempi?
Noh, mä olen yrittänyt olla vonkaamatta. Monet hyvät neuvot eivät toimi käytännössä. Tässäkin tapauksessa toinen pystyy luontevasti olemaan ilman seksiä kun minä taas olen hyvin easy going. Joskus ne ehdotukset sitten lipsahtaa ja ainakin halukkuus paistaa, etenkin kun ollaan lähekkäin.
Luulen että tässä ratkaisut on osin bf:n aiemman suhteen pahoissa ongelmissa, jotka vielä vaikuttavat. Toisaalta olen toiveikas sillä, hän on ollut viime aikoinaselkeästi vapautuneempi myös sängyssä. Yritän pysyä tyynenä, vaikka se välillä onkin niin vaikeaa, että sattuu. En halua olla painostaja.
(huomasin tänään sattumalta että, ylipitkä keskustelu aiheesta muuten Ilta-Sanomien nettipalstalla, ei ratkaisuja siellä...)
Noh, mä olen yrittänyt olla vonkaamatta. Monet hyvät neuvot eivät toimi käytännössä. Tässäkin tapauksessa toinen pystyy luontevasti olemaan ilman seksiä kun minä taas olen hyvin easy going. Joskus ne ehdotukset sitten lipsahtaa ja ainakin halukkuus paistaa, etenkin kun ollaan lähekkäin.
Luulen että tässä ratkaisut on osin bf:n aiemman suhteen pahoissa ongelmissa, jotka vielä vaikuttavat. Toisaalta olen toiveikas sillä, hän on ollut viime aikoinaselkeästi vapautuneempi myös sängyssä. Yritän pysyä tyynenä, vaikka se välillä onkin niin vaikeaa, että sattuu. En halua olla painostaja.
(huomasin tänään sattumalta että, ylipitkä keskustelu aiheesta muuten Ilta-Sanomien nettipalstalla, ei ratkaisuja siellä...)
No juu... 12 vuotta on ikäeroa...ja kaipa se nuorikkokin aikanaan tulee vapautuneemmaksi seksielämänsäkin osalta ;-)
Tosin... onhan niitä estoja tietyiltä osin itelläkin, joten eipä oo varaa osoitella sormella ketään liiemmin.
Mutta tuo lähelläolo on kyllä useinkin aika vaikeeta, heh, pakostakin alkaa 'nykimään' ;-)
Tosin... onhan niitä estoja tietyiltä osin itelläkin, joten eipä oo varaa osoitella sormella ketään liiemmin.
Mutta tuo lähelläolo on kyllä useinkin aika vaikeeta, heh, pakostakin alkaa 'nykimään' ;-)
Kuukausi sitten tapeltiin otsikon "Tavallista elämää" -alla siitä, onko homobaarissa seksin metsästäminen inhottavaa vai ei.
Sain silloin kuulla Zeppeliniltä kunniani siitä, että parisuhteeseen kuuluu paljon syvällisempiä arvoja kuin seksin vonkuminen, enkä siis ymmärrä ihmisten yhteiselosta mitään. Esim. näin:
"No eihän siinä mitään, kukin rakentaa suhteensa miten haluaa. Jokaisessa suhteessa seksiä ei kuitenkaan tarvitse SAALISTAA. Joku saattaa saada sitä ihan yhteiseksi iloksi, molempien vapaasta tahdosta.
Ilmeisesti eerikillä ei ole mitään käsitystä parisuhteessa elämisestä ja yhteisestä elämästä toisen ihmisen kanssa. Siihen ei välttämättä kuulu seksin saalistaminen."
No, ilmeisesti asiat ovat joulukuun aikana Zeppelininkin kotona hiukan muuttuneet, sillä tuossa yllä hän jo kertoo, että seksin vonkaaminen kuuluu sittenkin hänen kotioloihinsa:
"Ajan myötä homma menee sitten siihen, että aina vain toinen on "vonkaamassa" ja toinen silloin tällöin "armollisesti suostuu".
Hmm. Miksi me oikein kinastelimmekaan marraskuussa - ilmeisesti olemme sittenkin aika samoilla linjoilla. Minusta kun seksin "vonkaaminen" kuulostavaa aika lailla samanlaisilta toiminnalta kuin "saalistaminenkin" kun seksistä on kysymys; paitsi että vonkaaja on huomattavasti sitkeämpi tapaus kuin saalistaja...
(En tunne Zeppeliniä ja toivon hänen ottavan tämänkin viestin huumorilla!!!:-))
Sain silloin kuulla Zeppeliniltä kunniani siitä, että parisuhteeseen kuuluu paljon syvällisempiä arvoja kuin seksin vonkuminen, enkä siis ymmärrä ihmisten yhteiselosta mitään. Esim. näin:
"No eihän siinä mitään, kukin rakentaa suhteensa miten haluaa. Jokaisessa suhteessa seksiä ei kuitenkaan tarvitse SAALISTAA. Joku saattaa saada sitä ihan yhteiseksi iloksi, molempien vapaasta tahdosta.
Ilmeisesti eerikillä ei ole mitään käsitystä parisuhteessa elämisestä ja yhteisestä elämästä toisen ihmisen kanssa. Siihen ei välttämättä kuulu seksin saalistaminen."
No, ilmeisesti asiat ovat joulukuun aikana Zeppelininkin kotona hiukan muuttuneet, sillä tuossa yllä hän jo kertoo, että seksin vonkaaminen kuuluu sittenkin hänen kotioloihinsa:
"Ajan myötä homma menee sitten siihen, että aina vain toinen on "vonkaamassa" ja toinen silloin tällöin "armollisesti suostuu".
Hmm. Miksi me oikein kinastelimmekaan marraskuussa - ilmeisesti olemme sittenkin aika samoilla linjoilla. Minusta kun seksin "vonkaaminen" kuulostavaa aika lailla samanlaisilta toiminnalta kuin "saalistaminenkin" kun seksistä on kysymys; paitsi että vonkaaja on huomattavasti sitkeämpi tapaus kuin saalistaja...
(En tunne Zeppeliniä ja toivon hänen ottavan tämänkin viestin huumorilla!!!:-))
Tota - mä jäin miettimään…mä harvoin jään sanattomaksi, mutta tässä keskustelussa on jotain joka jäi vaivaamaan mua… jotenkin elvistellään ihmissuhteella, jota käsitellään tavalla, joka sopisi paremmin keskusteluun isännän ja lemmikkieläimen välisestä suhteesta tyyliin "Mul on tämmöinen puudeli joka tekee näitä temppuja ja sen saa tekemään nää kun tekee näin…"
Mä aloin miettimään josko sittenkin Suomeen tarvittais turvataloja myös miehille, jotka syystä tai toisesta elävät henkisen, mahd. myös fyysisen väkivallan pelossa parisuhteessa, ja jotka eivät pääse irti siitä joka oman varattomuutensa vuoksi, tai sitten kumppanilla on jokin kamala psyykkinen yliote heihin. Tämä ilmiöhän on heterosuhteissa tuotu julkisuuteen viime vuosina.
Sori jos tää loukkasi jotain, mut mä luulen että tässä ollaan käsitelty vasta jäävuoden huippua.
Mä aloin miettimään josko sittenkin Suomeen tarvittais turvataloja myös miehille, jotka syystä tai toisesta elävät henkisen, mahd. myös fyysisen väkivallan pelossa parisuhteessa, ja jotka eivät pääse irti siitä joka oman varattomuutensa vuoksi, tai sitten kumppanilla on jokin kamala psyykkinen yliote heihin. Tämä ilmiöhän on heterosuhteissa tuotu julkisuuteen viime vuosina.
Sori jos tää loukkasi jotain, mut mä luulen että tässä ollaan käsitelty vasta jäävuoden huippua.
Niin, voi kai parisuhteen nähdä isäntä/lemmiki tai herra/orja suhteena ja varmasti sellaisiakin löytyy.
Kuitenkin tässä nyt on enemmän kyseessä kahden ihmisen erilainen suhtautuminen tiettyyn asiaan. Ihmiset tekevät kokoajan kaikenlaista mihin odottavat toiselta tiettyä vastatoimintaa, tai temppua, jos niin halutaan sanoa. Niitä on elämä täynnä maitopurkin ostamisesta, tuopin tilaamisesta, oven avaamisesta, hellään suudelmaan. Opittuja temppuja joka ikinen.
Ehkä sinällään päästiin perimmäisen kysymyksen äärille, sillä minä olen oppinut spontaaniin seksiin, kundikaveri taas ei samalla tavalla. Olemme siis oppineet temppuilemaan eri tavalla. Ratkaisut tilanteeseen löytyvät tältä suunnalta. Syytä ei ole kummassakaan. Tapa reagoida on eri.
Hah, kyllä se osuuskaupan kassakin osaa. Hymyilee tarvittaessa hurmaavasti rahastaessaan väärin ja temppu tepsii - asiakas on tyytyväinen, loikkii vielä iloisesti kotiinsa ylistäen yllättävää inhimillisyyttä ja lämpöä.
Kuitenkin tässä nyt on enemmän kyseessä kahden ihmisen erilainen suhtautuminen tiettyyn asiaan. Ihmiset tekevät kokoajan kaikenlaista mihin odottavat toiselta tiettyä vastatoimintaa, tai temppua, jos niin halutaan sanoa. Niitä on elämä täynnä maitopurkin ostamisesta, tuopin tilaamisesta, oven avaamisesta, hellään suudelmaan. Opittuja temppuja joka ikinen.
Ehkä sinällään päästiin perimmäisen kysymyksen äärille, sillä minä olen oppinut spontaaniin seksiin, kundikaveri taas ei samalla tavalla. Olemme siis oppineet temppuilemaan eri tavalla. Ratkaisut tilanteeseen löytyvät tältä suunnalta. Syytä ei ole kummassakaan. Tapa reagoida on eri.
Hah, kyllä se osuuskaupan kassakin osaa. Hymyilee tarvittaessa hurmaavasti rahastaessaan väärin ja temppu tepsii - asiakas on tyytyväinen, loikkii vielä iloisesti kotiinsa ylistäen yllättävää inhimillisyyttä ja lämpöä.
Jospa vonkaamisen, suostuttelun ja vaatimisen sijasta pitäisikin kokeilla maailman vanhinta ja tehokkainta konstia: viettelyä!
Tokihan jokainen pitkään parisuhteessa ollut jo tuntee kumppaninsa mieliteot ja käynnistysnappulat (tunteehan?!?), joten omien tarpeidensa sijaan voisi käyttää lähtökohtana kumppanin tarpeita ja samalla pääsisi vaivihkaa omaankin päämääräänsä.
Vaikka itse kävisi kuinka kuumana, on toinen ensin kärsivällisesti lämmitettävä samalle tasolle, muuten tuloksena on vain riitaa ja paukkuvia ovia.
Rakastelu ei saa tuntua kummastakaan osapuolesta velvollisuudelta tai suoritukselta, kuka sellaista jaksaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Tunnustelkaa toisianne, voisi erästä takavuosien tv-juontajaa mukaillen sanoa.
Tokihan jokainen pitkään parisuhteessa ollut jo tuntee kumppaninsa mieliteot ja käynnistysnappulat (tunteehan?!?), joten omien tarpeidensa sijaan voisi käyttää lähtökohtana kumppanin tarpeita ja samalla pääsisi vaivihkaa omaankin päämääräänsä.
Vaikka itse kävisi kuinka kuumana, on toinen ensin kärsivällisesti lämmitettävä samalle tasolle, muuten tuloksena on vain riitaa ja paukkuvia ovia.
Rakastelu ei saa tuntua kummastakaan osapuolesta velvollisuudelta tai suoritukselta, kuka sellaista jaksaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Tunnustelkaa toisianne, voisi erästä takavuosien tv-juontajaa mukaillen sanoa.
eerikille: Otan huumorilla... ja jo yllä olevaa juttua kirjoittaessani tiesin että eräs turkulainen saattaapi kommentoida :-D
Enpä kiellä etteikö omalla kohdallani olisi montakin asiaa muuttunut marraskuun jälkeen. Mutta muistaakseni jo silloin fiilailtiin pilkkua, joten ehkäpä jatkamme samaan malliin.
Joten: "Jokaisessa suhteessa seksiä ei kuitenkaan tarvitse SAALISTAA. Joku saattaa saada sitä ihan yhteiseksi iloksi, molempien vapaasta tahdosta."
Selvennys: "Jokainen suhde" ei tarkoita välttämättä Zeppeliinin suhdetta. "Joku" ei tarkoita välttämättä Zeppeliniä.
Varsinainen asia, josta silloin puheltiin oli siis baarivonkaaminen. Sen suhteen kielteinen kantani on vain saanut lisävahvistusta. Omin silmin nähtyjä, nuorille ystäville sattuneita kiusallisia tilanteita on vain valitettavasti tullut lisää :( Hävettää monen "limaisen sedän" puolesta. (En tunne eerikiä, joten tämä ei missään mielessä ollut henkilökohtaista)
Toisekseen yllä oleva edellinen kommenttini ei perustu tilastotieteeseen, vaan senhetkiseen tunnetilaan, niinkuin varmasti melkein kaikki täällä olevat muidenkin kirjoitelmat. Joten joskus Zeppeliini voi olla vonkaaja ja joskus Zeppeliini asuukin petipedon kanssa ;-)
Hmmm... tuota osuuskaupan-kassa-juttua pitääkin testata, heh...
Tuo viettely on se jossa ainakin minun pitäisi henkilökohtaisesti varmaankin parantaa tapojani. Monta kertaa sitä vaan huomaa olevansa suomalainen junttimies. Ei puhu eikä pussaa, mutta naida päräyttää kyllä vois ohimennen :) Onneksi itsestä löytyy aina jotain uutta kehitettävää... ei pääse jämähtämään omaan täydellisyyteensä.
Armotonta menoa, pannaan nyt.....
Enpä kiellä etteikö omalla kohdallani olisi montakin asiaa muuttunut marraskuun jälkeen. Mutta muistaakseni jo silloin fiilailtiin pilkkua, joten ehkäpä jatkamme samaan malliin.
Joten: "Jokaisessa suhteessa seksiä ei kuitenkaan tarvitse SAALISTAA. Joku saattaa saada sitä ihan yhteiseksi iloksi, molempien vapaasta tahdosta."
Selvennys: "Jokainen suhde" ei tarkoita välttämättä Zeppeliinin suhdetta. "Joku" ei tarkoita välttämättä Zeppeliniä.
Varsinainen asia, josta silloin puheltiin oli siis baarivonkaaminen. Sen suhteen kielteinen kantani on vain saanut lisävahvistusta. Omin silmin nähtyjä, nuorille ystäville sattuneita kiusallisia tilanteita on vain valitettavasti tullut lisää :( Hävettää monen "limaisen sedän" puolesta. (En tunne eerikiä, joten tämä ei missään mielessä ollut henkilökohtaista)
Toisekseen yllä oleva edellinen kommenttini ei perustu tilastotieteeseen, vaan senhetkiseen tunnetilaan, niinkuin varmasti melkein kaikki täällä olevat muidenkin kirjoitelmat. Joten joskus Zeppeliini voi olla vonkaaja ja joskus Zeppeliini asuukin petipedon kanssa ;-)
Hmmm... tuota osuuskaupan-kassa-juttua pitääkin testata, heh...
Tuo viettely on se jossa ainakin minun pitäisi henkilökohtaisesti varmaankin parantaa tapojani. Monta kertaa sitä vaan huomaa olevansa suomalainen junttimies. Ei puhu eikä pussaa, mutta naida päräyttää kyllä vois ohimennen :) Onneksi itsestä löytyy aina jotain uutta kehitettävää... ei pääse jämähtämään omaan täydellisyyteensä.
Armotonta menoa, pannaan nyt.....
Elämä on tylsää, kun aina ei saa, kun haluaa. Ratkaisu on onneksi helpompi kuin ehkä luulisikaan: Omalle kädelle vaan. Ihan oikeasti. Ja se on varmasti omaa rakastaan kunnioittavampi vaihtoehto kuin baarissa vonkaaminen.
Varmasti se, että ei saa voi aiheuttaa voimakkaitakin purkauksia. Tilanteet vaihtelee ihmisistä ja tapauskerrasta riippuen. Mä nyt esim. en vonkaa vaan enemmänkin innostun herkemmin. Tilanne on siis enemmän kysymistä kuin vonkaamista. Ja lopetan kyllä, jos toinen sanoo ei.
En näe yhtään mitään yhteistä seksin saannilla baarissa ja seksillä suhteessa. Ne toimivat aivan eri lainalaisuuksien mukaan. Joku hoito voi tyydyttää panon tarpeen. Suhteessa tyydytys on yleensä kokonaisvaltaisempaa ja siihen liittyy paljon enemmän.
Esim. eilen sain pikaista panoa paremman tyydytyksen jutellessamme, mieheni ollessa sylissäni. Täällä tarkoittamaani asiaa selventääkseni, mä olisin ihan hyvin voinut edetä seksiin, jos kumppani olisi vähänkään vihjaissut. Mutta ihan pilvessä mä olin jo tuostakin:)
Puhuminen on paljon mainostettu, tosin yliarvostettu keino. Se auttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka. Sen jälkeen jokainen pyörittää asiat omassa päässään. Asiat voi helposti myös puhua puhki.
Osin voi olla, että toinen ei ole kuitenkaan vakuuttunut omasta arvostaan kokonaisena ihmisenä,vaan jossain määrin epäilee olevansa arvokas vain seksin vuoksi. Niin voi olla vaikka kumppani ei moista edes ajattelisi. Esim. vaikka rakkaudentunnustuksia ja hellyydenosoituksia tulisikin niin silti jokin jäytää. Se voi olla jokin vanhan suhteen mörkö, oma kauhukuva, jota haluaa varoa. Luottamuksen syntyminen vie eri ihmisillä eri ajan. Siihen voi vaikuttaa vain rajallisessa määrin. Jokainen laskee sitä vielä eri asioista.
Aiemmin opitun ja koetun tiedotamisen sekä arvostuksen kokemisen suunnalta mä luulen, että ratkaisu voi löytyä. Siis tapauksissa missä seksiä kuitenkin on ja suhde on vakaalla pohjalla.
Näen tämän kasvun paikkana suhteen molemmille osapuolille. Kumpikaan ei saa toista alistaa. Enkä mä edes halua miestäni ahdistella.
Toisaalta olemassa lienee jokin outo lukko. Etenkin kun seksi kuitenkin tapahtuessaan antaa valtavaa nautintoa.
En näe yhtään mitään yhteistä seksin saannilla baarissa ja seksillä suhteessa. Ne toimivat aivan eri lainalaisuuksien mukaan. Joku hoito voi tyydyttää panon tarpeen. Suhteessa tyydytys on yleensä kokonaisvaltaisempaa ja siihen liittyy paljon enemmän.
Esim. eilen sain pikaista panoa paremman tyydytyksen jutellessamme, mieheni ollessa sylissäni. Täällä tarkoittamaani asiaa selventääkseni, mä olisin ihan hyvin voinut edetä seksiin, jos kumppani olisi vähänkään vihjaissut. Mutta ihan pilvessä mä olin jo tuostakin:)
Puhuminen on paljon mainostettu, tosin yliarvostettu keino. Se auttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka. Sen jälkeen jokainen pyörittää asiat omassa päässään. Asiat voi helposti myös puhua puhki.
Osin voi olla, että toinen ei ole kuitenkaan vakuuttunut omasta arvostaan kokonaisena ihmisenä,vaan jossain määrin epäilee olevansa arvokas vain seksin vuoksi. Niin voi olla vaikka kumppani ei moista edes ajattelisi. Esim. vaikka rakkaudentunnustuksia ja hellyydenosoituksia tulisikin niin silti jokin jäytää. Se voi olla jokin vanhan suhteen mörkö, oma kauhukuva, jota haluaa varoa. Luottamuksen syntyminen vie eri ihmisillä eri ajan. Siihen voi vaikuttaa vain rajallisessa määrin. Jokainen laskee sitä vielä eri asioista.
Aiemmin opitun ja koetun tiedotamisen sekä arvostuksen kokemisen suunnalta mä luulen, että ratkaisu voi löytyä. Siis tapauksissa missä seksiä kuitenkin on ja suhde on vakaalla pohjalla.
Näen tämän kasvun paikkana suhteen molemmille osapuolille. Kumpikaan ei saa toista alistaa. Enkä mä edes halua miestäni ahdistella.
Toisaalta olemassa lienee jokin outo lukko. Etenkin kun seksi kuitenkin tapahtuessaan antaa valtavaa nautintoa.
Aina saa: Luuletko että ihmiset kuinnioittavat sinua enemmän kun kerrot että sen sijaan että kävisit viikonloppuisin ulkona, vedätkin käteen pitkin iltaa?
Tuskin.
JA VITTU, MITÄ VÄLIÄ !!!
Tuskin.
JA VITTU, MITÄ VÄLIÄ !!!
Niin mä olen lähestynyt asiaa itsekunnioituksen vinkkelistä.
Toisaalta syyt voivat olla hyvinkin yksinkertaisia. Uusi paikkakunta, uusi työpaikka, muuttaminen toisen asuntoon. Paljon suuria asioita, joihin tottuminen vie oman aikansa kunnes rutiinit ja harrastukset, suhteet ystäviin jne. yms. ovat jälleen selkityneet. Eihän kukaan elä pelkästään parisuhteesta...
tämä:
Tuollaisella lapsellisella kirjottelulla ei ainakaan kunnioitusta saa. Sulle ei ehkä olekaan vitun väliä mutta joillekin uskollisuus parisuhteessa voi olla tärkeä asia. Eikä tässä keskustelussa kukaan mitään kunnioituksen saamista ole ollut hakemassa?
Tuollaisella lapsellisella kirjottelulla ei ainakaan kunnioitusta saa. Sulle ei ehkä olekaan vitun väliä mutta joillekin uskollisuus parisuhteessa voi olla tärkeä asia. Eikä tässä keskustelussa kukaan mitään kunnioituksen saamista ole ollut hakemassa?
Sattui moka. En huomannut viestistä, että kaverilla oli jo bf. Siinä tapauksessa kotona olo on jopa suotavaa.