Voiko suhteen alkaa ilman "huumaa"?

Voiko hyvä ihmissuhde alkaa mielestänne muulla tavalla kuin molemminpuolisella, äkillisellä huumalla?
Olen seurustellut jo usean vuoden omasta mielestäni suht onnellisena. Tutustuessamme lähinnä toinen osapuoli koki välitöntä ihastumista, itse otin paljon iisimmin tyyliin "ok, katsotaan mitä tästä tulee"... No, on tullut paljonkin, suhde on syventynyt kokoajan ja pikkuhiljaa omat tunteeni ovat syventyneet ja muuttuneet rakkaudeksi. Puoliskoni ei ole ulkoisesti seksuaalifantasioideni ruumiillistuma, mutta mitä kauemmin suhteemme on kestänyt, sitä vähäpätöisemmältä tuo puoli tuntuu. Niin moni muu asia toimii sitäkin paremmin.
Sitäpaitsi nuo seksihommatkin ovat suhteessamme ihan ok, sanoisin että tyydyttävää...
Ei ihmissuhteissa ole mitään tiettyä ainoa oikeaa syntytapaa. Tilanteet ja elämänvaiheet, yksilölliset erot ja muut ovat niin vaihtelevia, että suhde voi alkaa miltei miten tahansa.

Huumavaa rakkauteen hulmahtaminen on ehkä enemmänkin impulsiivisten, spontaanien ja huolettomien ihmisten juttu. Analyttiset, varovaiset, jahkailuun jne taipuvaiset ovat varovaisempia antamaan tunteilleen vallan.

Suhteen keston, laadun tai päättymisen kanssa alulla on vähemmän tekemistä. Itse asiassa edetessään ihmissuhteet muistuttavat enemmän toisiaan. Samankaltaiset vaiheet ovat edessä meillä jokaisella. Siten ne eivät johdu esim. sinusta tai kumppanistasi, eivätkä suhteestanne. Ne ovat seurausta siitä, että kyseessä on ihmisen suhde toiseen ihmiseen. (vrt ihminen - kotieläin)Silloin esim. ajoittain suhde on kiinteämpi, ajoittain tulee tarve saada aikaa itselleen.

Moni homosuhteessa elävä eroaa alkuhuuman häivyttyä. Tästä johtuvat kriisit tulevat suhteessa kuin suhteessa n. 6kk ja uudelleen n. 2-3v jälkeen, mutta kriisinpaikat eivät suinkaan lopu vielä tähän. Omat käännekohtansa tuo vielä esim. tutkinnon suorittaminen.

Mikäli mitään todellisia ongelmia ei ole kannattaa suhteesta tottakai pitää kiinni. Mikään ei muutu vaikka kumppania vaihtaisi, sama kaava on edessä. On ihmisiä, jotka eroavat ensihuuman kadottua. Sitä sitten kertyy useita suhteita, jotka "vaan kariutuivat".

Ihmissuhteet vaativat hoitoa, ylläpitämistä. Se on lopulta hyvin yksinkertaista, muistaa vain, että suhteessa on kaksi ihmistä, eikä unohda, laiminlyö tai alenna kumpaakaan.
voi alkaa. itseasiassa sellaisista suhteista tulee helpommin kestäviä, koska tulisia rakastumistunteita ei ole läsnä. Kyseessä on fuck-buddien monogaaminen ystävyys.
Toi on niin totta noista kriisien ajoituksista, olen itse huomannut ihan saman eli ensin toi n.puol vuotta ja sitten n. kahden vuoden kohdalla. Pitää vaan oppia nauttimaan siitä arjesta, joka ihan oikeasti mun mielestäni voi olla tosi hyvää aikaa eikä missään määrin "toisarvoista" alkuhuumaan nähden.
Tiedätekkö... Näiden "pakkoavioliittojen" kulttuurin edustajat sanovat, että heidän naimisiinmenonsa on, kuin pistäisi kylmän vesikattilan hellalle. Meillä länsimaissa se on kuulemma toisinpäin: laitetaan kuuma kattila kylmälle hellalle!
Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä ja olkoon mitä mieltä on.... =)))
Äh... Tosta edellisestä viestistä oli jääny yks keskeinen sana uupuumaan! Siis eli kuin pistäisi kylmän vesikattilan KUUMALLE hellalle.... Tulihan sekin nyt korjattua.
Hmm, no joo. Näkeehän näitä viestejä järjestettyjen liittojen kannattajilta. Länsimaiset ovat kuulemma naurettavia metsästäessään rakkautta. Toisaalta esim. 1000 ja yksi yötä lukeneena muistelen, että aika romanttisia eikä suinkaan mitään järjestettyjä suhteita sielläkin paljon kuvattiin. Teos on kuitenkin itämainen klassikko eepos.

Kukas ne homoliitot järjestäisi? Seta? Ritu? Jos oikein perinteisiksi aletaan niin jokaiselle vanhalle sedälle tulisi omaksi nuori kokematon mies. Sitäkö nyt sitten halutaankin...?
  • 8 / 10
  • järjestäjä
  • 30.12.2002 20:00
Mamassa vaan seuraavissa sinkkubileissä 'find a matching number'. Ei vaadi paljoa erityisjärjestelyä.
Tää on joo mielenkiintoinen kysymys... Mulla on pari kertaa menny totaalisesti jalat
alta ja luulin jo löytäneeni sen elämäni naisen... No, eipä ollut tunteet sitten
kummallakaan kerralla hirveän molemminpuolisia, höh... Eli se siitä huumasta
sitten... Nykyisen kanssani en tunne erityistä huumaa sanan varsinaisessa
merkityksessä, mutta toisaalta jos häntä ei olisi, tuntisin itseni jotenkin vajaaksi...
Onko tällä suhteella sitten jotain toivoa...?!?
Kuule, tuo suhde voi kestää kauemman kuin ne palavat sellaiset. On meinaan (edelleen) omakohtaista kokemusta. Palava rakkaus on sellainen huume, että sillä menee terveys pidemmän päälle.