Onko maailmassa paikka mulle?

Olen kai aina tietänyt olevani 100% homo. Vuosi sitten
rakastuin yhteen mun tuttavaan. Olin aikasemmin ajatellu pysyväni kaapissa koko elämäni, mutta sen jälkeen alkoi ajatukset mahdollisesta romanttisesta elämästä hyrräämään. Kerroinkin muutamalle kaverilleni mun homoudesta(jotka suhtautu asiaan erittäin hyvin) ja pian myös tälle tuttavalle. Sille se oli kumminki liikaa. Meillä meni välit poikki ja se piti huolen siitä että kaikki sais tietää mun "ongelmasta". Vaihoin koulua ja tunnen olevani yksin.

En ole ikinä ollut mitenkään erityisen seurallinen ihminen.Tosin se ehkä johtuu enemmän pakosta kuin omasta tahdosta. Miellyttävää seuraa kun on vaikea löytää.
Kyllä mulla on pari hyvää kaveria, mutta niillä on omat kaveripiirinsa ja menonsa. Aina kun liikun niitten kanssa tunnen olevani ulkopuolinen. Ehkä on liian myöhä ruveta sosiaaliseksi ihmiseksi. Uusien kontaktien luominen on vaikeaa.Pelottaa että ne kuulee "mun ongelmasta" ja sitte kääntyy mua vastaan.

Oon aina haaveillu että mulla ois enemmän kavereita ku jotain neljä. mut suurin osa mun tuntemista ihmisistä joko ei pidä musta tai suhtautuu muhun negatiivisesti mun seksuaalisen suuntautumisen takia.En tunne yhtään ainutta saman ikästä homoa (18 v)

Mä en tiedä sovinko mä minnekkään. Mä en oo mitenkään erityisen laiha, mutten ylipainoinenkaan. Mulla on kummalliset harrastukset ja kummallinen persoona. En tiiä mitään muoti vaatteista enkä kuuntele trendikästä/tavallista musiikkia. En oo kertaakaan käyny perjantaina kaupungilla ryyppäämässä/oksentelemassa tai bilettämässä.

Irtosuhteet mua ei kiinnosta lainkaan ja musta alkaa pikku hiljaa tuntumaan että poikaystävän saaminen jäisi vain haaveeksi.Koulussa aina välillä kuulee tyttöjen supattavan mun selän takana siitä kuinka ällötävä mä oon.Suurin osa pojista tietenki kammoaa mua mun homouden takia. Niille en uskallakkaa puhua.Mua pidetään koulussa friikkinä, kun en hakeudu muiden seuraan.

Mä muutan piakkoin hesaan opiskelemaan. Kontaktin tekeminen muihin homoihin tulee olemaan silloin helpompaa.
Toisaalta saattaisi olla helpompaa elää loppuelämä kaapissa. Mä en tiiä onko musta käymään baareissa. Toisten homojen osoittama halveksinta viiltäisi haavaa entisestään.

En yritä herättää sääliä tai "voi voi sinua ressukkaa" viestejä. Olisi kuitenkin mukavaa kuulla, jos jollakin on samanlaisia kokemuksia tai neuvoja.

Kun on 18-vuotias, ei vielä ole kiire yhtään mihinkään. Siinä kohtaahan sitä vasta on alussa suuressa ihmissuhteiden meressä. Opiskelu, uudet ympyrät jne tarjoavat mahdollisuuden tutustua ihan uusiin ihmisiin. Kukaan ihminen ei ole niin "erikoinen", etteikö voisi tutustua uusiin ihmisiin. Ja niitä "friikkejä" on muitakin. Jos vaan yritystä (ja myös halua hyväksyä muut) itsellä riittää. Jos ei sitä "elämän keskipistettä" heti löydykään, niin ainakin kavereita todennäköisesti.

Helsinki on hyvä paikka asua, koska täällä "lajitovereita" on enemmän ja voi elää varsin avoimesti homona. Eivätkä kaikki homot käy edes baareissa. Jos olet Helsinkiin muuttamassa, niin edelleen jaksan mainostaa Helsingin Setan nuortenryhmää. Siellä käy samaa ikäluokkaa olevaa porukkaa. Sen lisäksi on suhteellisen tuore yhdistys "opiskelijavinokkaat", jossa nimensä mukaisesti on opiskelevia (aika nuoria) homoja, lesboja ja muihin seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä mukana. Ainoa keino tutustua uusiin ihmisiin on olla rohkea ja avoin. Eli kannattaa käydä katsomassa, mikä on homman nimi. Linkit noihin paikkoihin löytyvät mm. ranneliike.netin linkkisivuilta.

Itse olin yli 20-vuotias, ennen kuin rohkeutta riitti tutustua ensimmäisiin homoihin ja tulla ulos kaapista, ja voin vakuuttaa, että sen jälkeen elämä on ollut huomattavan paljon mielekkäämpää. Siihen asti olin liikkunut lähinnä heterokaverien matkassa - ja kuten sinäkin - tuntenut oloni aina välillä vähän ulkopuoliseksi. Kyllä sitä 28-vuotiaana - edelleen sinkkuna - vielä jaksaa toivoa ja odottaa, että josko se "oikea" jostain elämään sattuisi. Ei sitä aina tiedä käykö niin, mutta ainakin toivossa on hyvä elää. Ja kuten kaikki tiedämme, niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Eli koskaan ei ole liian myöhäistä ;)

No siis asiahan on niin - omakohtaisen kokemuksen kautta - , että jos haluat olla normaali homomaailmassa, sun pitää käydä homobaarissa, ryypätä, polttaa tupakkaa, juoda kahvia, tykätä Shakirasta ja Madonnasta ja ehkä harrastaa joogaa ja juoda vihreetä teetä - muta mikäli teet noita kahta viimeistä, sua saatetaan jo pitää vähän friikkinä...

mutta tosiaan, muitakin hulluja on.. että ei se oo mitenkään mahdotonta oleen... mut enpä usko, että tuut itelles koskaan baarista bf:ää löytämään... mutta annetaan neuvoks, että tutustu ikäsiis homoihin ja liiku kuvioissa... ja sitten sen-ja-sen tykönä törmäät ehkä johonkin kaverin serkun kaimaan joka on tosi jees...

ja mitä tulee itsetuntoon, niin baariin saapuvaa tuoretta lihaa (=sinua) toki katsotaan aina arvioiden, mutta älä anna sen häiritä. Sä oot kingi ja tiiät just tasan kuinka hyvä oot eikä sun tartte alentua kaikille idiooteille :=)) ..anna mennä vaan... *halii ja puristaa pakaroista*

Edellinen kirjoittaja mainioisti kiteyttikin kyllä sen pinnallisuuden mikä "homomaailmaan" liittyy. Valitettavasti. Oma neuvoni on, että pysy poissa homobaareista - vältyt siten pettymyksiltä ja siltä turhamaisuudelta mitä baarielämään liittyy. Trust No One - siinä hyvä neuvo, jos baareihin silti päädyt. Baareista ei sitä bf:ää todellakaan löydy..

öö mitkä noi madonna, vihree tee, ryyppäämis jne hommat oli?? joo siis tiiän et "kaikki" homomiehet rakastaa madgee ja se ei kuitenkaan pidä paikkansa koska jokaisel on oma maku...niinku mullaki, madge rox!

Kuinkahan pienen vähemmistön vähemmistön vähemmistön minä muodostan?... Ei kiinnosta roikkua homobaareissa tai homodiscoissa katselemassa (välin epätoivoistakin) parinetsintää, vaatteeni eivät takuulla ole viimeistä muotia, koska pukeudun niihin vaatteisiin, joissa on mukava olla ja liikkua, seurustelen saman miehen kanssa jo neljättä vuotta eikä tee mieli vieraita, viihdyn kotona, liikun matkoilla ja maailmalla kulttuurikohteissa enkä paikallisissa homobaareissa.....

Et KoodAri toki ainakaan ainoa ole. Allekirjoitan koko listan (paitsi parisuhteen pituus on vasta kaksi vuotta ja rahan puutteessa matkustelua tulee harrastettua vähemmän) ja lisäksi olen myös koodari. :)

smo
todella hienoa textiä...Voi kun joku olisi kirjoittanut samanlailla minulle aikoinaan. Tuo 18-vuoden ikä, se on kuin rajapyykki jonka ohi virta vie.. paluuta ei ole!

Opiskelu-aikanani homoista ei vielä paljoa puhuttu. Madonnan levy ja maman kanta-asiakkuus ei paljoa opiskelijan mieltä lämmittänyt ( tosin olihan niitä lämmittäjä-ehdokkaita mamassa, nyt kun muistelee! )

Voi Spartagus höppänä :) Kyllä sinä löydät ystäviä ja rakkautta! Pitää vain osata katsoa oikeaan suuntaan.

SInähän vaikutat oikein kivalta persoonalta. HUOM!Persoonalta etkä massatuotteelta!! Nykyään kun kaikki haluavat olla niin trendikkäitä, kuunella viimeisimpiä lsitahittejä vaikkeivat niistä edes pitäisi ja vaatteitten pitää olla just samoja kuin siinä musavideossa taikka lehden sivuilla vaikkei se tyyli olisikaan yhtään sopiva omaan persoonallisuuteen.

Siis yritä jaksella siellä :)

Muistan kun itse olin 18v homo pikkupaikalla. Ei ollut helppoa silloinkaan. Pelko tulevasta, löytyisikö ikinä ketään poikakaveriksi, entäpä saisinko homoystäviä?

Noh, nyt Hesassa on löytynyt ihania ihania ystäviä ja rakkauttakin on ihan tarpeeksi ollut tässä matkalla :)

Ei 18-vuotiaana kannata koulussa puhua liikaa seksuaalisesta suuntautumisestaan. Ei ne muut vielä tossa iässä ymmärrä, ellei sitten sattumoisin opiskele jossain taidelukiossa.

Eli pois homotus, ja hanki ystävät ihan tavallisella rupattelulla. Niin se toimii.

Kiitos vaan kaikille kannustavista viesteistä. Kyllä se elämä on loppujen lopuksi melko ihanaa, vaikka välillä olisikin pilvistä.

18v.Sä oot NIIN nuori...pihtaa niin perkeleesti!Älä anna!Seksi ei ole niin jumalaista kuin,mitä siitä tehdään ja pornoleffat-ja lehdet antaa ihan väärän kuvan.Lainaa SETA:sta video tms.jossa kädestä pitäen kuva kuvalta opetetaan,mitä on seksi ja turvaseksi.Siis vaatii opettelua osata olla toisen miehen kanssa sängyssä ilman jännittämistä.Voit aivan rauhassa odottaa,mitään et menetä,vaikka ystäväsi kehuisivat kokemuksillaan..Älä usko heti mitä puhutaan(ihmiset valehtelevat usein ja käyttävät herkästi hyväkseen)Älä lainaa kenellekään rahaa.Rahan pummaajat ovat itse kusessa omien velkojensa kanssa:anna mielummin ilmaiseksi pyytämättä takaisin,mutta älä juopotteluun.Pidä raha ja rakkaus täysin erillään,koska ne ovat 2 täysin eri asiaa.