Mielummin yöllä kiitos?

(Keskustelualueen arpomiskoneni päätyi tähän ryhmään)

Olen monesti miettinyt näitä homojen tapaamispaikkoja ja yleensäkin toisiin homoihin tutustumisen vaikeutta. Tämä ei varmaankaan ole ihme näin sinkkuna. Ikuisuuskysymys, eikä tuskin ratkea elinaikanani.

Katsoessani eilen elokuvaa Get Real naureskelin hetken aikaa "partaani" siellä olevaa homojen tapaamispaikkaa, eli julkista puiston vessaa. Mietin, että onneksi täällä sentään ollaan vapaamielisempiä. Mutta itseasiassa..

Tampereen tapaamispaikat (Tampereen Setan sivuilta suoraan)

Ravintolat:
-Mixei Otavalankatu 3. Puh. (03) 222 0364, Avoinna: ti-to & su 21.00 - 02.00 - pe-la 22-04

Muut:
-Kalevan uimahalli.
-Alasjärven parkkipaikka (vilkkainta klo 15-20).
-Eteläpuisto, ranta (iltaisin klo 20-).
-Eros Shop, Satamakatu, videokatselutilat.

Tilanne on tietääkseni samatyyppinen (ehkä Helsinkiä lukuunottamatta) jokaisessa suomalaisessa kaupungissa.

Toivoisin hartaasti, ettei minun tarvitsisi mennä minnekään parkkipaikalle, julkiseen vessaan, nuhjuisen pornokaupan videokoppiin tai uimahalliin tavatakseni muita homomiehiä - löytääkseni itselleni elämänkumppanin tjsp.. tai juosta öisin Mixeissä.

Seksi erikseen, ymmärrän kyllä jännityksen, mitä em. paikoista saa ja "kertakäyttöseksin" viehätyksen. Mutta entäpä jos onkin jo "kyllästynyt" seksiin (!?) ja pitää sitä (jo) ihmissuhteita täydentävänä, eikä ihmissuhteensa perustana?

Kaikista parisuhdelaesta, julkisesta keskustelusta, tutkimuksista jne huolimatta, onko mikään muuttunut? Miksi esimerkiksi tuossa Tampereen tapaamispaikkalistassa ei voisi näkyä jo muita paikkoja ja tapoja, kuin kaupuingin "syrjäiset, pimeät ja salaiset nurkat - mielummin yöllä kiitos"? Missä se asenteiden höltyminen ja homoseksuaalien aseman paraneminen näkyy muualla, paitsi lakikirjassa?

Ihmekö se, että tässä kohta katkeroituu ja muuttuu kyyniseksi. Prkl.

Mistähän tämä muuten johtuu, että minä käyn aina tänne tunteenpuuskani purkamassa? Jos haluatte minun jo ostavan kultakalan jolle kiukutella, niin kertokaa vain.. =)

-Mod

[jutun lievä kärjistys tahallista]

Tuo on se ikuisuusongelma. Suvaitsevaisuus, homouden julkisuus ja lait sitä mukaa paranee, mutta homojen valuessa pääkaupunkiseudulle tilanne siellä muissa kaupungeissa ei taida ratkaisevasti muuttua. Ja sitten taitaa olla vielä niin että "eläväisimmät" homppelit on niitä jotka muuttaa Helsinkiin, kaappihomot ja ujot jää maakuntaan (jää toki monta eläväistäkin, mutta ehkä vähemmän). Ja ehkä sitten ne jotka jää, ei keksi uusia tapaamispaikkoja.

Toisaalta, jos ei tykkää baareista eikä uimahalli/puisto jutuista, ei se nyt kovin erilaista ole Helsingissäkään. Suuremmasta homopitoisuudesta johtuen gaydar piipittelee milloin missäkin, mutta harva sitä marketin kassajonosta täälläkään miehiä iskee.

Mistäs muuten heterot löytää puolisoitaan? Varmasti moni heterokin pahkuroi saman ongelman kanssa. Tietty niillä on paljon suurempi todennäköisyys törmätä unelmansa mieheen vaikka sitten työpaikalla, niitä kun on enemmän...

Kuinka sattuikaan.
Minäkin olen pohtinut viime päivien aikana näitä samoja asioita.

Tositarinaa maalta:

Olipa kerran keski-ikäiset miehet A, B ja C jotka asuivat kukin kaupungissa saman pienen maakunnan eri kolkissa, toiset isommissa toiset pienemmissä.

Sitten oli nuori miekkonen D, joka piti itseään vanhemmista miehistä, ja oli viimeaikoina bongannut nämä kaikki 3 miekkosta jokaisen erikseen, ja tavannut heidät ihan vain nähdäkseen millaisia persoonia he olivat, ja muutenkin nähdäkseen muita kaltaisiaan.

Myöhemmin D sai tietää, että A ja B tuntevat toisensa 'ihmeen hyvin' ja heillä on enemmänkin keskinäistä 'happeningia' tuolleen niinkuin vaakamambon muodossa. Mutta niinpä muuten tunsivat B ja C:kin toisensa ja ovat viettäneet monta kiihkeää hetkeä yhdessä.
Kaiken lisäksi A tuntee C:n 'menneestä' ja heilläkin on ollut jotain 'vipinää' joskus aikanaan.

Jokainen noista kolmesta, A, B ja C on ihan mukava miekkonen, mutta asiat etenivät niin että jokainen heistä olisi halunnut päästä nuorimies D:n kanssa 'vällyjen väliin', mutta mikään muu 'yhdessäolo' ei sitten miekkosia kiinnostanutkaan.

Ja tuo D olen sitten minä.

Tarkoitukseni oli kertoa se, että täällä maalla ollaan kaapissa, nussitaan salaa, kuivataan muna ja kadotaan vähin äänin.
Ja näemmä kaikki tuntevat toisensa (ja naivat keskenään)vaikka sitä ei heti uskoisi.

Paineiden purkaminen on ainoa tarpeellinen tapaamissyy, ja ketään ei kiinnosta minkään muunlainen 'yhdessäolo'.

Me olemme eläimiä, vaikka yritämme olla kuinka älykkäitä olentoja tahansa ja luoda ympärillemme korkeatasoisen yhteiskunnan ja hienoja sääntöjä ja lakeja, me olemme vain eläimiä jotka panevat, laukeavat ja katoavat etsimään seuraavaa 'kukkaa'.

Ja siksi nuo taapamispaikat ovat pääsääntöisesti puistoja ja uimahalleja, koska niistä on helppoa lähteä toisen mukaan, kiksauttaa ja kadota tummenevaan yöhön.

Kukaan ei vaivaudu perustamaan kahviloita tai shakkikerhoja homoille. Ei niissä ketään kyllä olisikaan.

Olen tullut siihen tulokseen että olen maailman ainoa laatuani.
Ainoa joka tuntee syvästi ja kärsii tuollaisesta 'irtonaisuudesta' eikä halua olla 'kertakäyttöesine'.
Ainoa joka tarvitsee pysyvyyttä ihmissuhteissaan, turvallisuutta ja aitoa lämpöä.

Minä kärsin täällä maalla, mutta niin minä kärsisin kaupungissakin. Kaikkialla se on samanlaista.

Minä en ikinä enää halua tutustua keneenkään.

Se on aivan turhaa.

Pahoitan vain mieleni ja käperryn entistä syvemmälle kuoreeni toivoen että maailma olisi toisenlainen, positiivisempi paikka.

Mä lasken aika paljon kaveripiirin varaan, mitä tulee mahd. bf löytämiseen.

Mutu tuntumalta sanoisin, että esim. Laaksossa kävijät ovat
- bihemmoja, jotka elävät onnellista perhe-elämää ja käyvät hakemassa seksiä
- "kaapissa asuvia" kokeilunhaluisia
- jo kaikkensa antaneita ja menettäneitä Tuonelan Tuomoja

Kun taas puhutaan ns. gay ghetosta niin siel sit luodaan tuttavuussuhteita, jotka sit mahd. syvenevät seurustelun tasolle...?

Resepti kait on sama niin heteroille kuin homoille. Sä liikut jossain porukassa, joka sit kasvaa/pienenee vuosien saatos - jengii menee ja tulee. Porukka sit touhuaa kaikenlaista. Käy risteilyil, harrastaa jotain, treffaa kahvilois, pongaa miehii kaupungil, bilettää...

Kyllä "sen oikean" löytäminen on ihan yhtä tuskaa niin heteroilla kuin homoillakin. Eräs naispuolinen tuttavani tuskaili vuosikausia. Etsi, etsi - välillä kohtasikin mukavan miehen, mutta eipä homma ruvennut syystä tai toisesta toimimaan. Noh... Viimein löytyi mies, koitti vakiintuminen ja hiljakkoin moninaisten vaiheiden jälkeen koitti se päivä, jolloin saivat sanoa toisilleen "tahdon".

On tietysti niitäkin, jotka eivät halua / osaa / jaksa / pysty sitoutua toiseen ihmiseen, vaan elävät riippumatonta elämää. Osa taas tahtoo sitoutua. Toisilla homma onnistuu helposti - toisilla ei. Yksinkertaista matematiikkaa on seuraava: maailma on täynnä kivoja ihmisiä. Jonkin verran on niitä, jotka kiinnostavat enemmänkin. Todennäköisyys siihen, että kaksi toisistaan enemmän kiinnostuvaa kohtaisivat, on pieni - joskin täysin mahdollisuuksien rajoissa.

Ei se oikea joo etsimällä löydy, alkaa vain epätoivo paistaa läpi. Ja sehän ei ole kovin houkuttelevaa.

Mitä olen nuorten miesten kanssa vuosien varrella jutellut, niin kaksi asiaa sieltä toivelistan kärjestä hyvin yleisesti löytyy. Iso muna ja "se oikea". Mamma mia!

Molemmat ovat klisheitä eikä kumpaakaan itsestäänselvästi saa=ole olemassa (meidän jokaisen elämässä).

Edellisiä mukaillen, unohtkaa etsintä, pitäkää silmät ja mieli avoinna ja uskaltakaa luottaa toiseen ihmiseen. Epätoivo, epäluulo ja epäluottamus tuhoavat helposti kaiken ja epävarmuus loputkin.

>Epätoivo, epäluulo ja epäluottamus tuhoavat
>helposti kaiken ja epävarmuus loputkin.

Tässä se itse asiassa onkin - asia mikä minua on häirinnyt tai - suoraan sanottuna vituttanut. Kun oikein pännii, on itse asiassa hankala analysoida mikä oikein pännii..

Alkuperäisessä viestissäni kyselin jotain, että ovatko yleiset asenteet muuttuneet. Itse asiassa ovathan ne ja paljonkin, parempaan suuntaan. Tuntuu vain, että meidän homojen (anteeksi tosirankka yleistys) asenteissa on sitä korjaamisen varaa.

Itsehän "me" kohtauspaikkoinamme pidämme edelleen "kieltolakien" aikaista käytäntöä: pimeässä, salaa ja häpeillen. Eikä taatusti toiseen ihmiseen luottaen.

Tämä nyt edelleenkin on vain kiukunpuuska, tai ehkä enää sen jälkimaininki. Yleensä olen ihan postitiivisesti ajatteleva ihminen =) Enkä pakkohakuna toki usko bf:n löytyvän - tulee sitten ajallaan jos on tullakseen.

Kysynkin nyt vain, pointtia hieman toisaalle kääntäen ja tarkentaen: Miksi siis edelleen salaa, pimäessä ja yöllä?

Vielä on pakko lainata edellistä (EvilS), nämä sanat ovat kyllä toistamisen arvoiset:

"Unohtkaa etsintä, pitäkää silmät ja mieli avoinna ja uskaltakaa luottaa toiseen ihmiseen."

-Mod

[pikkuhiljaa tyyntyy takaisin viilipytyxi]

"Kysynkin nyt vain, pointtia hieman toisaalle kääntäen ja tarkentaen: Miksi siis edelleen salaa, pimäessä ja yöllä?"

Miksi ei salassa, pimeässä ja yöllä? Yleensä asiat, jotka tehdään julkisesti, valossa ja päivällä ovat asioita joista voidaan ylpeillä. Musta asioita täytyy tarkastella pitkällä aikavälillä. Ei ole kovinkaan kauan kuin homoseksuaalisuus oli rikos - eikä kukaan voi varmasti mennä sanomaan etteikö se voisi olla sitä myös tulevaisuudessa riippuen tietysti kulloisestakin valtaapitävästä eliitistä. Yhteiskunnassa on vain yksinkertaisesti hyväksyttyjä ja ei-hyväksyttyjä asioita.

Tää tän hetkinen trendi kulkee tyyliin "...jokaisella heterolla täytyy olla yks homppeliystävä ollakseen trendikäs..." siis ikään kuin villakoira jota näytellään ja joka on merkki kyseisen heteron trendikkyydestä...mut kun leluun kyllästyy niin se joutaa romukoppaan - tai kun trendi vaihtuu.

Kärjistetysti voisin sanoa, etten mä ehkä ihan lähtis silmät ja mieli avoinna luottamaan toiseen ihmiseen dösäs tai metros...terve itsesuojeluvaisto on paikallaan ja vastaus tohon mun mielestä että miksi pimeässä jne on se et halutaan minimoida ikävien asioiden mahdollisuus.

Tuntemattomien tapaaminen yön pimeydessä syrjäisillä paikoilla ei kyllä vastaa minun käsitystäni turvallisuudesta. Sanoisin että mieluummin pikkurilli koukussa ja pilke silmäkulmassa päiväsaikaan kuin hämärässä housut kintuissa jossain kaupungin laitamilla...

Väittäisin, että jos arvostaa itseään voi myös vaatia arvostusta muilta. Ja tämä onkin koko homman juju. Joitakin seikkailijoita lukuunottamatta itseään ja toista kunnioittava ihminen ei suostu mihin vain. Ei esimerkiksi siihen vessaseksiin. Mutta kuten sanoin seikkailijoita on aina, joitakin riski ja vaara kiehtovat ja kiihottavat, toisia ei. Vaara on kuitenkin todellinen. Homojen ryöstöt ja pahoinpitelyt, tapotkin ovat tosiasia. Helppo saalis houkuttaa.

Jos alkaa uskoa, että ei ole mitään eikä saa ketään helposti tuntee itsensä arvottomaksi. Syntyy kierre josta voi olla vaikea päästä irti. Silloin helposti sallii itseensä kohdistuvat loukkaukset niin henkiset kuin fyysisetkin. Sitä jopa helposti perustelee ne ikäänkuin oikeutettuna. Joko yleisellä tasolla "homoja on aina kohdelut kaltoin, ei tää ole mitään ihmeellistä". Tai sitten itsestään johtuvina, "tää hutsu sai mitä ansaitsi". Ja sitten on tietysti tämä kollektiivinen syyllisyys, jolla homoja on murjittu kirkon ja valtion taholta. Paljon siitä syntyy pahaa mieltä ja ongelmia.

Kuten edellä on moneen kertaan todettu ilmapiiri homoja kohtaan on tällä hetkellä suvaitsevainen eli sallii ihmismäisen ja arvokaan elämän (more or less). Omasta käytöksestään vastaa vain jokainen itse.

Ja se matka omaan itseen on elämän mittainen, ihmekös jos välillä tulee ongelmia muiden ihmisten kanssa :)

"Tuo on se ikuisuusongelma. Suvaitsevaisuus, homouden julkisuus ja lait sitä mukaa paranee, mutta homojen valuessa pääkaupunkiseudulle tilanne siellä muissa kaupungeissa ei taida ratkaisevasti muuttua."

Tuskinpa se muuttovirta on yksinomaan Helsinkiin päin, kyllä maakuntien kaupunkeihin opiskelujen ja töitten perässä virtaa väkeä pienemmistä kunnista, ja miksei Helsingistäkin maakuntiin päin. Onhan elämässä muitakin tärkeitä asioita kuin se mikä "homopitoisuus" nyt sattuu paikkakunnalla olemaankaan. Ainakin itse koen hyvin vieraaksi ajatuksen muuttaa Helsinkiin pelkästään sen perusteella että siellä on enemmän homoja ja että se muka on suvaitsevaisempi. Kyllä suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta löytyy maakunnistakin.

Mistä tuli myös mieleen että se että homot olisivat muita suvaitsevampia on täysi harhaluulo. Tuskin kaikki Helsinginkään homot ovat sieltä suvaitsevaisemmasta päästä - ei varmaan monesta tunnu hyvältä lähteä maalta pakoon valtaväestön suvaitsemattomuutta ja törmätä kaupungissa sitten toisenlaiseen suvaitsemattomuuteen homojen taholta.

Mul on vähän sellanen mielikuva, että me homot me vasta sieltä suvaitsemattomimmasta päästä ollaankin. :-)

"Mul on vähän sellanen mielikuva, että me homot me vasta sieltä suvaitsemattomimmasta päästä ollaankin."

Näinhän se on. Kun koko lapsuuden on saanut kuulla 'vitun hinteistä' ja 'saatanan homoista', tekee näin vanhempana mieli maksaa potut pottuina niille joille pystyy (heikommille). Se on ihan inhimillistä. Onko se oikein, se on jo sitten toinen juttu.

Suvaitsemattomia homojako, ei kai ;)

Homobaareilla käyvät miehet, he ovat monen mielestä lutkia.

Toisaalta kaikkien homobaareilla käyvien luullaan olevan vapaata riistaa. Jos ei irtoa, niin haukutaan/tuijotetaan halveksivasti/yms.

Pukeutuminen ja olemus kertoo kaiken personallisuudestasi. Tulkinta vaan voi olla kokonaan eri kuin omasi, mutta selittää et saa.

Suhtautuminen muiden valintaan kaapissa olosta, hengaamisesta jne voi olla hyvin tuomitsevaa.

Vaihtoehtoja ei nähdä. Ikäänkuin olisi yksi homoelämäntapa.

Vai lieneekö kaikki seurausta jokaisen homon selkäytimestä tulevasta primadonnan vaistosta. Ei, ei ole suotava vastaus kenkään muun käyttämänä ja jos et palvo minua, olet järjetön.

Tälläistä tuli mieleen poikain tempauksia seuranneena ;)

oon mäkin puistot ja vessat täällä stadissa nuohonnu nuorempana. syy miksi ei enään, on se, ettei jaksa. mutt onhan niissä aina viehätyksensä. en mä niissä käynyt pelkästään siksi, että olisin hävenny tai salannu mitään.
ja mitä tulee tähän helsinkikeskeisyyteen tai vapaamielisyyteen stadissa; onhan täällä enemmän mestoja tavata samaa sukupuolta, mutta se tapaaminen jää usein niiden varaan. kyllä tänne muuttaa/syntyy yhtä homoa kohti varmaa kymmeniä heteroita, joissa asuu yhä se homofobisti, kuin kehän toisella puolella. lähes kaikki tuttuni ovat jostain muualta muuttaneita, myös bf:ni (ne kaikki muutamat).

Muuan gay- ja muutakin elämää nähnyt viisas mies sanoi minulle kerran :"parhaat ystäväni olen löytänyt pisuaareista".

Ikuistasimmeko ko ajatuksen johonkin?

:-D Eipähän tars pelätä, että mielikuvat homomaailmasta kohenee :)

Mamma mia! Ehkäpä kyseinen henkilö oli nähnyt elämää niin pitkään, että miehistä kiinnostuneita miehiä tapasi enimmäkseen vain juuri pisuaareissa. Toisaalta mitä hän oli hakemassa?

O tempores o mores!