vanhemmat ja homous

Minkälaisia tarinoita teillä on siitä kun vanhempanne saivat tietää homoudestanne?
Kuinka tuli ilmi,kerroitteko itse?
Onko ehkä asenne muuttunut ajan saatossa?

Olen itse hetero,kyselen ihan muuten vain mielenkiinnosta.Voisin kuvitella ettei ainakaan isäni olisi järin onnellinen.Äitini varmaankin hyväksyisi jonkin ajan kuluttua mutta ei heti.On nytkin niin mummokuumeinen.

Ai,minäkö.Jos minun lapseni paljastuisi joskus homoksi,olisi se minulle kieltämättä jonkinlainen...kuinka nyt sanoisin??...ehkäpä ei toivottu ominaisuus.Lähinnä siksi että elämässä tulisi eteen monia hankalia tilanteita seksuaalisen suuntaumuksen vuoksi.Haukkumisia,homovitsejä,vitunhomojuttuja ym.

Loppukesää
wertti

Joillain vanhemmilla on kai jonkilaisia suorituspaineita elää elämänsä uudelleen onnistuneemmin lapsensa kautta.

Lapsen (ihmisen) elämää voi hanaloittaa monet kuten: lyhyys, lihavuus, köyhyys, työttömyys, rumuus, sairaudet, iso nenä, väärät vaatteet koulussa, lukihäiriö, finnit, lättäjalat, väärä etninen tausta, liian hyvä kolumenestys, huono koulumenestys, nörttiys, silmälasit, nököhampaat, väärät kolukaverit, alkoholi, uskonto, vanhemmat, naapurit, työkaverit... paras olla hankkimatta lapsia ollenkaan tai sitten lapsi pitää kasvattaa tynnyrissä.

Jos ihmisen elämä tuhoutuu parista homo-huudosta niin kyllä niin herkän ihmisen elämä on pilalla jo muutenkin.

Joo, tiedetään...monen homon elämä on pilalla ihan pienestä asti...

Kuinkahan monen heteron suusta olen kuullut nuo sanat, ettei toivoisi lapsensa olevan homo tai lesbo, "sillä silloin elämä olisi kauhean vaikeaa ja kiusallista".

Heterot säälivät homoja - mielestäni kuitenkin vain yhdestä syystä: eivät itse ole sitä. Tämän vuoksi he eivät voi ymmärtää, että ei homo toivo olevansa hetero. Minulle ainakin olisi kauhistus olla hetero, joutuisi seurustelemaan miesten kanssa. Jos elämässäni kohtaankin vaikeuksia lesbouteni takia, niin toivon asennemuutosta muilta, en itseni muuttumista.

Viivi sanoi aivan oikein: Ei homous ole ongelma, vaan ne, joilla on asenneongelma homoja kohtaan. Erityisesti ahdasmielisten heteroiden tuntuu olevan kovin vaikea ymmärtää, että homot ovat onnellisia juuri homoina, kunhan vain ovat saaneet itseluottamusta niin paljon, että tosiaan jaksaa ahdasmielisen ympäristön ja heteroseksistisen yhteiskunnan paineet.

En minäkään haluaisi olla hetero. Silloin en ehkä ymmärtäisi, kuinka komeita miehet ovat, kuinka kaunista on nähdä kahden miehen suutelevan, halaavan, asuvan yhdessä, välittävän, rakastavan toisiaan.

Enemmän juttua kaapista ulostulemisesta on Kaapista ulos -osion Kaapista ulos -keskustelussa. Siellä sivutaan myös vanhempien suhtautumista asiaan.

Yhdyn edelliseen! Onhan se tutkittu juttu, että homoilla on enemmän taipumusta itsemurhiin ja mielenterveysongelmiin kuin heteroilla, mutta se ei TODELLAKAAN johdu homoudesta itsestään vaan tietysti ympäristön suhtautumisesta.

Itsellenikin olisi ollut (tai olisi) helpompaa, jos vanhempani tai koulu olisi kertonut edes jotain "muistakin" mahdollisuuksista. Itse asiassa muuten niin asiallinen biologianopettajani mainitsi yläasteella homoudesta vain yhdessä lauseessa ja siinäkin, että se johtuu liian voimakkaasta äitihahmosta (huh)!! Se jos joku pisti pienen ihmisen pään sekaisin.

Ja vanhemmilleni en kerro ennen kuin on oma kämppä alla. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin: en voi luottaa vanhempiini, että he hyväksyisivät minut oikopäätä.

Taisin itkeä kolme päivää kuultuani poikani homoudesta,kaikkein eniten itkin sitä,mistä hän löytää turvallisen ihmisen lähelleen ja mistä hän löytää paikan,jota voi sanoa omaksi kodikseen.lapsuudenkoti pysyy tietenkin,mutta mietin tosi tiukkaan,miten hän onnistuu raivaamaan itselleen paikan muualta.mietin,missä olin tehnyt tai sanonut väärin....geenejä,kasvatusta,kavereita??????kyllä riitti pohdittavaa.
muutama viikko kului ennen kuin uskalsin ottaa pojan kanssa asian puheeksi."sinä tiedät että minä tiedän sinun tietävän..."jne.puhuimme,puhuimme ja taas puhuimme.luulen,että meitä molempia helpotti asian julki tulo.ainakin minun on helpompi hengittää.tunnen taas lapseni.kuin sokerina pohjalla poika vielä neuvoi minulle,mistä voisin etsiä tietoa asiasta.jumalaut'minulla on asiallinen lapsi...ihanaa!!!!!

Voi kun minullakin olisi tuollainen äiti... *huokaus*

Mä toivon, että mun äiti on tuollainen.. olis kai pakko alkaa suunnittelemaan sille kertomista.. :P

Mä en ole kertonut vanhemmilleni olevani homo...mut jotenkin musta tuntuu että ne tietää. Äidit varmaan vaistoaa sen.

Mä itse en provosois vanhempiani kyllä tekemällä mitään sellaista joka loukkaisi heidän arvomaailmaansa.

Ihminen on vähän niinkuin peili - kun reilusti kohtelee niin tulee kohdelluksi reilusti.

Minä kerroin äidilleni about vuosi sitten. Oli kohtalaisen järkyttyny (tiesin homofobiasta). Oli sitten kertonut myös isälle, joten minun ei tarvinutkaan. Isä soitti samana iltana mutta lätkäisin luurin korvaan, niin pahaa tekstiä sieltä tuli. "Vittu tää ei ole mikään Salatutut elämät", mene hoitoon jne.... Ei paljon naurattanu. Onneksi oli kaverit, jotka tuki mua koko tuon ajan. Isä pyysi puheitaan anteeksi j seuraavana päivänä (uudenvuoden - aattona) mutta mä uskalsin vastata sen puheluun vasta tammikuun lopulla, ,koska en tiennyt yhtään mitä sille sanoisin. Kun sitten sain isältä viestin "että olen yhä hänen poikansa" itkin tunnin putkeen. En koskaan ollut nähnyt isästäni tuota tunteellista puolta, enkä ollut niin läheisissä tekemisissä isäni kans kuin äitini kans (vanhemmat eronneet...) Nykyään isän kans on paljon paremmat välit kuin ennen kertomistani mutta äitini kans on kylmät välit edelleen,eikä ne tule koskaan olemaan yhtä lämpimät ja hyvät kuin ennen kertomistani mutta en kadu yhtään kaapista tulemistani. Elämäni on nyt niin hyvin raiteillaan kun olla ja voi ja olen onnellinen. Se riittää minulle... Hyvää ja lämmintä joulua kaikille lukijoille

ps. ÄITI-nimimerkille terkkuja. Poikasi saa olla onnellinen, kun on tuollainen äiti kuin sinä

ÄITI - olet mahtava! Minun vanhempani luultavasti tappaisivat minut, jos kertoisin homoudestani heille. Aion kertoa kohta, mutta en varmaan uskalla olla yhteydessä heihin kuukausiin sen jälkeen...