Tapasin pojan, johon tykästyin. Mieltäni kuitenkin askarruttaa, että onko hän homo - luulen niin. Näin päättelin hänen olemuksestaan, puhetavastaan.. Vaan enhän voi olla aivan varma, eikä tuo nyt olisi korrekti kysymyskään henkilölle itselleen. Neuvokaa siis, mistä tunnistaa homon.. Vai tunnistaako edes?
Mistä tunnistan...
Ei homoa voi tunnistaa, koska homous ei vaikuta ihmisen ulkonäköön, puhetapaan tai mihinkään muuhunkaan. Paitsi että homo ihastuu tai rakastuu samaa sukupuolta olevaan. Se, että homoilla olisi jokin tietty puhetapa, käytöstavat jne on vain ns. kaupunkilegenda.
Aina voi yrittää tarkkailla, seuraavatko kaverin silmät naisia vai miehiä. Tietysti, jos juttelette asioista vakavasti paljonkin, voit koettaa vähän kartoittaa tämän suhtautumistaan aiheeseen homot jne. Kaapissa olevalle suora kysymys voi olla ahdistava.
Aina voi yrittää tarkkailla, seuraavatko kaverin silmät naisia vai miehiä. Tietysti, jos juttelette asioista vakavasti paljonkin, voit koettaa vähän kartoittaa tämän suhtautumistaan aiheeseen homot jne. Kaapissa olevalle suora kysymys voi olla ahdistava.
Kumpa oliskin joku merkki, josta vois varmasti tunnistaa homon. Tietty jotain sellaista, jota heterot ei tajuais. Silloin elämä olis paaallljon helpompaa.
Sitten on vielä sellainen pulma, että hetero-bi-homo-jaottelukin on raju yksinkertaistus eikä ihminen välttämättä itsekään tajua suuntaumistaan kovin tarkasti.
Itseni esim. luokittelen lähinnä homo-painotteiseksi bi:ksi ja se näkyy siten, että voin rakastua joihinkin naisiin, mutta seksi ei kiinnosta. Voin kuvitella, että ellen olisi vielä ymmärtänyt tilannetta (aika pitkään oli päällä paha kieltovaihe) ja yrittäisin pitkäaikaista parisuhdetta naisen kanssa, voisi lopputulos olla molempien kannalta varsin turhauttava.
Höm, ei varmaan juuri helpottanut ongelmaasi. :)
Itseni esim. luokittelen lähinnä homo-painotteiseksi bi:ksi ja se näkyy siten, että voin rakastua joihinkin naisiin, mutta seksi ei kiinnosta. Voin kuvitella, että ellen olisi vielä ymmärtänyt tilannetta (aika pitkään oli päällä paha kieltovaihe) ja yrittäisin pitkäaikaista parisuhdetta naisen kanssa, voisi lopputulos olla molempien kannalta varsin turhauttava.
Höm, ei varmaan juuri helpottanut ongelmaasi. :)
Kaverin homouden selvittäminen saattaa olla hiukan hankala homma muuten jos ei sitä vaan yksinkertaisesti jompikumpi jotenkin ilmaise. Mutta jos esim. kaupungilla tapaa jonkun mielenkiintoisen uuden kundin niin katse taitaa olla paras keino selvittää asia? Harva hetero kai silmäpeliin lähtee toisen kundin kanssa. Pitää vaan uskaltaa röyhkeästi tuijottaa ja katsoa lähteekö toinen mukaan... ja jos ei lähde niin sitten pitää osata jossain vaiheessa lopettaakin se tuijotus....tai muuten voi tulla vaikka nyrkkiä nassuun :)
Itselläni on hieman samanlainen, totta puhuen jo yli vuoden (!) jatkunut ongelma. Ihastuin erääseen samalla luokalla olleeseen, ja tilanteen yksipuolisuus alkoi kismittämään.
Eräänä päivänä sitten soitin numerotiedusteluun, selvitin hänen puhelinnumeronsa, ja pitkän aikaa jahkailtuani lähetin hänelle tekstiviestin (= 3 viestiä), jossa kerroin olevani homo - nimen laitoin tietysti mukaan. Tulipas hieman vaikea olo, kun vastausta ei ruvennut kuulumaan, päiviin (oli lukuloma yo-kokeisiin), ja laitoin vielä yhden viestin, (välitystiedotkin päällä, eli vieseti varmasti oli mennyt perille), eikä silti kuulunut mitään, koskaan. Oli lievästi sanottuna ahdistavan tuntoista nähdä tämä tyyppi seuraavan kerran. Vaan se oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, puhui kuten aina ennenkin. Ei muutosta kumpaankaan suuntaan. Näen häntä vieläkin silloin tällöin, ja monesti hän tulee juttusille, jos huomaa minut ennemmin.
Olen aika lailla jumiutunut tähän tilanteeseen. En oikein haluaisi enää asiaa ottaa esille, mutta ei ilmeisesti hänkään. Sehän tässä on hankalaa, kun en tiedä, johtuuko hänen hiljaisuutensa siitä, että hän itse on liian ujo, vai siitä, ettei häntä koko asia liikauta (normaalistihan neutraali suhtautuminen homouteen on enemmän kuin hyvä asia, vaan ei tässä tapauksessa).
Tämä tyyppi on kuitenkin sen verran mukava, etten haluaisi välejä pilata kokonaan, mutta onko toisaalta tällaisessa yksipuolisessa haikailussakaan mitään mieltä..? Minusta kyllä tuntuu, että jotakin sähköä on, mutta se voi kyllä kaikki olla hyvinkin lähtöisin minusta :) Montako ensimmäistä askelta voi ottaa, ilman että päätyykin kävelemään yksin?
Kenelläkään mitään ideaa mitä tekisin sen lisäksi, että toimin varoittavana esimerkkinä niille, jotka aikovat tekstiviestillä tulla ulos (en suosittele...)? Voiko siis tilanteesta vielä edetä johonkin järkevään suuntaan - vai olenko vain [todella] säälittävä tapaus, jolle paras neuvo on tylyn yksinkertaisesti "Get over it!"?
Eräänä päivänä sitten soitin numerotiedusteluun, selvitin hänen puhelinnumeronsa, ja pitkän aikaa jahkailtuani lähetin hänelle tekstiviestin (= 3 viestiä), jossa kerroin olevani homo - nimen laitoin tietysti mukaan. Tulipas hieman vaikea olo, kun vastausta ei ruvennut kuulumaan, päiviin (oli lukuloma yo-kokeisiin), ja laitoin vielä yhden viestin, (välitystiedotkin päällä, eli vieseti varmasti oli mennyt perille), eikä silti kuulunut mitään, koskaan. Oli lievästi sanottuna ahdistavan tuntoista nähdä tämä tyyppi seuraavan kerran. Vaan se oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, puhui kuten aina ennenkin. Ei muutosta kumpaankaan suuntaan. Näen häntä vieläkin silloin tällöin, ja monesti hän tulee juttusille, jos huomaa minut ennemmin.
Olen aika lailla jumiutunut tähän tilanteeseen. En oikein haluaisi enää asiaa ottaa esille, mutta ei ilmeisesti hänkään. Sehän tässä on hankalaa, kun en tiedä, johtuuko hänen hiljaisuutensa siitä, että hän itse on liian ujo, vai siitä, ettei häntä koko asia liikauta (normaalistihan neutraali suhtautuminen homouteen on enemmän kuin hyvä asia, vaan ei tässä tapauksessa).
Tämä tyyppi on kuitenkin sen verran mukava, etten haluaisi välejä pilata kokonaan, mutta onko toisaalta tällaisessa yksipuolisessa haikailussakaan mitään mieltä..? Minusta kyllä tuntuu, että jotakin sähköä on, mutta se voi kyllä kaikki olla hyvinkin lähtöisin minusta :) Montako ensimmäistä askelta voi ottaa, ilman että päätyykin kävelemään yksin?
Kenelläkään mitään ideaa mitä tekisin sen lisäksi, että toimin varoittavana esimerkkinä niille, jotka aikovat tekstiviestillä tulla ulos (en suosittele...)? Voiko siis tilanteesta vielä edetä johonkin järkevään suuntaan - vai olenko vain [todella] säälittävä tapaus, jolle paras neuvo on tylyn yksinkertaisesti "Get over it!"?
Mielestäni teit siten kuin sen asian voi parhaiten henkilökohtaisesti ilmoittaa.
Jos teillä puhevälit vieläkin on hyvät niin mielestäni olette kummatkin voittajia. Toisella vaan kestää aikaa tutustua ja hyväksyä sellaisia asioita itsessään joita ei vielä ole osannut jäsennellä.
Kaapistatulosi on käynyt hienosti. yhtään repeytynyttä paitaa ja "puukoniskua" et vielä ole saanut.
olen havinnut että kahden ihmisen välisessä ihastuksessa ei ole ainoastaan yhdellä ihmisellä "moottorin" osa. ilmeet ja käytös ne tekevät ne hienon hienot seksuaaliset ärsykkeet josta sitten "hyvään juttuun" alku alkaa
Jos teillä puhevälit vieläkin on hyvät niin mielestäni olette kummatkin voittajia. Toisella vaan kestää aikaa tutustua ja hyväksyä sellaisia asioita itsessään joita ei vielä ole osannut jäsennellä.
Kaapistatulosi on käynyt hienosti. yhtään repeytynyttä paitaa ja "puukoniskua" et vielä ole saanut.
olen havinnut että kahden ihmisen välisessä ihastuksessa ei ole ainoastaan yhdellä ihmisellä "moottorin" osa. ilmeet ja käytös ne tekevät ne hienon hienot seksuaaliset ärsykkeet josta sitten "hyvään juttuun" alku alkaa
Se on homo! Kysy suoraan. Jos punastuu, anna suukko ja sano että nyt vasta voidaan ollakin ystäviä!