Tavallista elämää.

Olen itse elänyt onnellisessa ja 100% uskollisessa suhteessa toisen pojan kanssa jo kolmen vuoden ajan. Olemme nyt molemmat 25-vuotiaita tuikitavallista elämää viettäviä miehentekeleitä. Onnellisia sellaisia.

Asumme yhdessä väljästi Pk-seudulla, paiskimme töitä, opiskelemme, hankimme jokunen aika sitten koiran ja toisen pitäisi olla meillä jouluksi. Ensi vuonna edessä on yhteinen muutto töiden mukana ulkomaille . Eli siis olen tipahtanut keskelle sitä lapsuuden kuvitteellista idylliä, jonka silloin naskalina tosin kuvittelin jakavani luokkani näteimmän tytön kanssa.
-Mutta nyt siis eri luokan komeimman pojan kanssa kaikki on kohdallani asettunut uomiinsa loistavasti. Olen edelleen hyvin rakastunut, ja tunne on molemmin puolinen.

Kuitenkin elämä on koko ajan "kamppailua". Tottakai se on, ajattelet. Mutta mitä tarkoitan, on että jotenkin kaiken tämän suvaitsevaisuuden keskellä olo ei kuitenkaan ole hurjan luonteva ja luotettava.

Ymmärrän hyvin, että homoparina olemme edelleen tietyllä tapaa uusi juttu heterolle ystäväpiirillemme. Siis vaikka olemme jo vuosia yhdessä olleetkin, saaneet "hyväksynnän" yhtenä pariskuntana muiden joukossa etc. poikkeamme kuitenkin totutusta. Eikä siinä mitään.

Sen sijaan se, miten vahvasti sinkkuhomon stereptypia edelleen kulkee meissä molemmissa heteron, ja miksei toisen homonkin, silmin katsoen, on häiritsevää. Emme usko avoimiin suhteisiin (omalla kohdallamme), mutta silti käsitys homoparista tuntuu olevan kaikessa raadollisuudessaan se, että aina ollaan uutta hakemassa. Se tuntuu loukkaavalle.

Ja jos ei edes uutta hakemassakaan, niin silti joidenkin kanssaihmisten usko meidän suhteemme pysyvyyteen on olematonta. Jokunen aika sitten kävimme läpi hieman vaikeampaa vaihetta, ja kun siitä avauduin (ilmeisen väärille) ihmisille lähipiirissäni, ensikommentit olivat "eroatteko?". No emme eroa. Ihan kuin missä tahansa suhteessa välillä mennään harmaammin, mutta niin, oletetaanko heteroparin eroavan oitis vaikeamman vaiheen tullessa vastaan.

Nyt tuo vaihe on onneksi ohi, ja jos ja kun sellainen taas tulee vastaa osannen hakea juttuseurani paremmin.

Saman leiman eri variaatio tulee vastaan toisten homojen seurassa.

-Sorrun jatkuviin yleistyksiin, mutta ymmärtänette, että en suinkaan puhu koko massasta.

..tuntuu kuin monessa osaa homopiirejäkään uskollista ja pidempiaikaista suhdetta ei arvostettaisi. Käymme ihan normaalisti bailaamassa ja varsinkin hieman ottaneina väliimme olisi punkemassa niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Edes ystävällinen huomauttaminen ei monta kertaa riitä.

En kai edes voi, ja toisaalta miksi vertaisinkaan, elämäämme heteromaailmaan, mutta jotenkin tuntuu että kunnon suhteen arvostaminen on asia, jonka sieltä soisin poimittavan ja omaksuttavan.

Onnekseni meitä on tässä kaksi miestä jotka tietävät tämän onnen arvon.

HYVÄ!

Olisit voinut kertoa ihan hyvin minusta! Luojan kiitos meitä onnellisiakin homopareja on!

Asuin ja elin 5 vuotta edelliseni kanssa Suomessa ja ulkomailla, ja luulin ettei elämä siitä paremmaksi olisi voinut muuttua. Exäni oli Jenkki (mutta asunut lähes koko ikänsä Sveitsissä), ja kun lähdin töihin Englantiin hän jäi tänne Suomeen eikä kestänyt sitä, vaan muutti Nykkiin ja sittemmin takaisin Geneveen, Sveitsiin. Siinä se viiden vuoden suhde meni...

Mutta toisaalta: Äitini, joka on ainoa elossa oleva sukulaiseni, ei koskaan hyväksynyt häntä vaikka kävikin kerran kyläilemässä meillä Genevessä. Myöskin muu, etäisempi suku vähintäänkin vierasti häntä. Myös ystävilläni (suomalaisilla ja ulkomaisilla) oli ilmeisesti omat epäilyksensä... Taisivat tietää paremmin kuin minä...

Hullua kyllä, palattuani takaisin Englannista tapasin täällä Helsingissä nykyisen poikaystäväni (oikeastaan puolisoni, koska olemme asuneet jo 7kk yhdessä, meillä on yhteinen pankkitili ja olemme virallisesti toistemme lähimpiä omaisia, vaikkakaan emme ole vielä rekisteröineet parisuhdettamme...), joka on skotlantilainen!

Äitini kerta kaikkiaan rakastaa häntä (kutsuvat toisiaan anopiksi ja vävyksi), ja vaikka äitini asuukin toisella paikkakunnalla hän jatkuvasti lähettää lahjoja ja kortteja puoliskolleni. Aina tänne Helsinkiin tullessaan hän tuo lahjoja jotka ovat hänelle, eivät minulle. Myös ne muut mainitsemani sukulaiset pitävät hänestä kovasti... Kielikään ei tunnu enää olevan ongelma. Kultani puhuu takellellen suomea ja äitini vähintään yhtä takellellen englantia, ja kieltävät minua tulkkaamasta... Hyvin tuntuvat tulemaan toimeen, koskapa kolmistamme ollessamme katselevat minua, kuiskuttelevat, ja sitten hihittävät...

Puolisoni on äykäs, sivistynyt, korkeasti koulutettu, rehellinen, uskollinen, huumorintajuinen, loistava keskustelija, erittäin hyvin palkattuna hyvässä työpaikassa, aivan upean näköinen, loistava sängyssä ja mitä ilmeisimmin rakastaa minua vähintään yhtä paljon kuin minä häntä...

Ainoat riidat mitä meillä tulee, tulevat suoraan sanoen "soosissa". Ihmisellä tuntuu olevan ihmeellinen taipumus purkaa stressiään tai pahaa oloaan juuri niihin, joita he eniten rakastavat. Onneksi niistä kaikista (pahimmista ja äänekkäimmistäkin) on selvitty viimeistään siinä vaiheessa, kun on menty nukkumaan ja toinen antaa periksi tiedostaen tai tiedostamattaan, ja kietoo kätensä toisen ympärille... Siihen se kriisi aina loppuu.

Nyt me sitten vielä hankimme yhteisen koiran... Elämä on kivaa!

Pete

Ihan kiva. Ja paranee vain ajan kuluessa kun sinne sänkyyn ei teidän väliin enää ole tunkijoitakaan nykyiseen malliin.

Minulla on aivan yhtäläiset kokemukset. Sekä aiemmasta että nykyisestä, vielä hieman lyhyemmästä parisuhteesta.

Auta armias niitä homojen vonkauksia! Käymme myös aika paljon bailaamassa, niin näihin on kyllä joka ikinen kerta tullut törmättyä. Etenkin homoklubien kantapeikot ovat kunnostautuneet. Heillä tuntuu olevan oikein missio tunkea väliimme. Samat tyypit kerta toisensa jälkeen. Noh, itsestään he siinä pellen tekevät. Siitä on tullut jo täysi vitsi ja välillä ihan "kaipaamme ystäviämme"... Naurettavaa siksikin koska vieressä on sinkkuja jakomielellä tarjolla yllin kyllin. Ehkäpä se on se varatun miehen status, mikä houkuttaa... Mutta eipä voi kovin suurista älynlahjoistakaan puhua. Sitä paitsi osa homobaarien kävijöistä on suht ronskeja, irstaitakin käytökseltään. Ei siinä paljon arvostusta saa toinen ihminen, toisten parisuhteista puhumattakaan.

Muutamat homoystäväni ovat kyllä suhteisiini suhtautuneet ihan kestävältä pohjalta ja ero x:n kanssa oli heille, kuten heteroystävillenikin suuri shokki ja yllättävänkin vaikea asia.

Ymmärrän hyvin tuon JP:n pointin. Itse heterosuhteessa eläneenä tiedän, että 'sillä puolella' parisuhdetta arvostetaan ihan eri tavalla kuin homojen parissa. Seurustelevan heteroparin parisuhdetta kunnioitetaan ja heitä yritetään tukea ja kannustaa myös vaikeina aikoina. Homojen keskuudessa parisuhde on ennemminkin haaste - kuka ensimmäisenä pystyy seurustelevan parin saamaan erilleen. Itse olen saanut kuulla päin naamaa, että (mustasukkaisuus ja) uskollisuus parisuhteessa on hetskujen höpötystä eikä kuulu homojen ominaisuuksiin. Jopa moni vakituinen pitkäaikainen homopari, jolla on 'avoin suhde', ajattelee ja käyttäytyy kuin jokaisen homoparin suhde olisi samanlainen. Lääppiminen ja vonkaus on heidän mielestään ihan ok...

Lisäksi erona heteroihin on vielä se paljon peräänkuuluttamani samankaltaisten ystäväpariskuntien puute. Sekin koettelee homosuhdetta ihan eri tavalla kuin heteroiden vastaavaa.

Yleistyksiä tietysti, eikä tosiaan koske jokaista yksilöä, mutta omien kokemusteni pohjalta voin sanoa homosuhteessa elämisen vaativan moninkertaisesti voimia heterosuhteessa elämiseen verrattuna. Ja tämä vain näin ihmissuhteiden kannnalta ajateltuna. Yleiset ennakkoluulot
ja asenteet on sitten ihan eri virsi...

Edelleen tuttua tekstiä.

Mulle on myös niin moni kertonut ympäriinsä husaamisen ja vieraiden vonkaamisen kuuluvan itsestäänselvyytenä homoelämään. Minähän se naivii idiootti olen ollut kun muuta koskaan kuvittelinkaan... Eihän sitä samaa jaksa jne...

Tietysti tämä koskee baareissa pyörivää porukkaa, muualla en ole homoihin juurikaan törmännyt ja samassa määrin heidän kanssaan puhunut.

Sanotaanhan sitä että vieraissa jokainen ennen pitkää käy, homot ja heterot. Syylliset ehkäpä selittelevät tekosiaan yleispätevyydellä. Jos on aikaisemmin tarpeeksi hussinut ympäriinsä, niin ehkäpä sitä kuitenkin voi suhtautua asiaan eri tavalla. Ja vaalia sitä mitä on.

Yhtä kaikki, homobaareissa käy keskimääräistä enemmän seksin saalistajia, irstailijoita ja se näkyy. Drag queen kisoissaikin oli vanhempia äijiä metsästämässä tranuja... En ehkä heidän kanssaan viitsisi kovin usein samassa paikassa olla...

Pääosin tuttua tekstiä, vähän kuitenkin huolestuttaa tuo itseinhoinen asennepuoli...
Kyllä niissä heterobaareissakin pyörii seuraa itselleen metsästäviä, enkä usko että sopivan kohteen löytyessä välttämättä ensi hätään mietitään sitä, onko kohde mahdollisesti jonkun toisen seurassa vai ei. Sen suhteen kestävyys ja vakavuushan selviää vasta iskuyrityksen jälkeen. Tässä vertaillaan nyt selvästi valtaväestön yleistä moraalikäyttäytymistä käyttäytymiseen homobaareissa ja -ravintoloissa. Ei ehkä kovin tasapuolista?
Satuin muuten itsekin olemaan paikalla Miss Drag Queen -kisoissa. Mietin vaan, mahdettiinkohan minutkin luokitella "tranuja metsästämässä" olevaksi äijäksi?
Tulin kyllä paikalle ihan tapahtuman vuoksi, kun diskossa käynti ei oikein muuten kiinnosta - eikä muuten "tranutkaan" kuin korkeintaan matkan päästä lavalla nähtynä. Toivottavasti läsnäoloni ei pelästyttänyt paikan muita asiakkaita tulemasta sinne uudestaan, lupaan taas pysytellä poissa ainakin muutaman kuukauden. Olisikohan syytä esittää paikkaan alaikärajan lisäksi myös yläikärajaa?? Se pitäisi varmaan asettaa ikävuoteen, jossa juttu- tai muuta seuraa etsivä muuttuu seksin saalistajaksi ja irstailijaksi.

No jokos tuo irstailu sanan käyttö kolahti...

Seksin saalistaminen on irstailua kyllä ikävuoteen katsomatta. Drag kisoihin viitaten ei ikä ikä tee kenestäkään irstailijaa vaan teot. Lääppiminen, limainen tuijotus, ronskit puheet ja sen sellaiset.


Tottakai jokaikisessä ravintolassa on seksin jahtaajia. Pyhäkoulut ovatkin sitten erikseen. Mutta homoravintoloissa seksinhaku on korostuneesti ja selvemmin läsnä. Sen näkee jokainen joka enemmän liikkuu.

Jos joku luuli että ympäriinsä nussiminen ja seksin metsästäminen, vessapanot ovat yleistä ja tavoiteltavaa, hän on ehkä hitusen hakoteillä. Monekin lähipiirissä sitä voidaan yleisesti tehdä, mutta suurin osa ikäryhmästä arvostaa jotain ihan muuta. Kukin tehköön mitä haluaa, mutta yleistäminen omien kokemusten perusteella on vaarallista.

Edellä olevistakin on jo tullut rivien välistä esiin, että homobaareihin ei voi samalla lailla mennä vapaasti pitämään hauskaa.

Kuitenkin, sillä kirjoitettuna saatan kuullostaa liian tuomitsevalta, haluan sanoa, että homobaareihin tekee joskus ihan mieli mennä. Heteroympyröissä on kuitenkin aina varuillaan. Eivätkä ne naisten lähentymisyritykset tai yleiset "noi on homoja" katseet ole mitään miellyttäviä nekään.

Kiva sana tuo irstailu ;)

Opin karvaasti homojen ”täysin normaalin tavan peuhata toistekin kanssa” heti ensimmäisessä seurustelusuhteessani. Kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen järkeni viimein voitti tunteet ja panin homman poikki. Sen jälkeen en edes ole harkinnut seurustelua, vaan harrastan yhden yön juttuja – tai en ainakaan sitoudu minkäänlaiseen seurusteluun.

Vaikeutena vaan on löytää sellainen tyyppi, joka ei valehtelisi olevansa vapaa. Pari kertaa olen kääntynyt ovelta, kun ”sinkkuna taatusti elävän” eteisestä on löytynyt KAHDEN tyypin rullaluistimet, kylpyhuoneesta KAHDEN tyypin hammasharjat jne. Minua ei tosiaankaan kiinnosta könytä vakisuhteessa olevan parin väliin peuhaamalla toisen kanssa. Ihmettelenkin, miten harvassa ovat toisilleen uskollisina elävät parit, ja miten paljon porukka valehtelee seurustelemattomuuttaan!

En moralisoi syrjähyppyjä harrastavia parisuhteessa eläviä ihmisiä. En myöskään tunne yhtään huonoa omaatuntoa tavastani lentää kukasta kukkaan. Valehtelua en kuitenkaan sulata.

Harvinaisen hyvin puettu sanoiksi toi ... "täysin normaalin tavan peuhata toistekin kanssa” ... joo samaa mieltä olen ed. kirjoittajan kanssa, tosin mä en kyllä suvaitse minkäänlaisia syrjähyppyjä - en itseltäni enkä toisilta.

Mä moralisoin ja paheksun - mutta omasta mielestäni oikeutetusti koska en vaadi toisilta yhtään vähempää / enempää kuin itseltänikään.

EviS: Täydennyksenä edelliseen viestiini, että 'irstailu' -sanan käyttö sinänsä ei kolahtanut millään tavoin, vaan sen liittäminen rivien välissä tietyn ikäisiin ihmisiin.
Itse olen ollut molemmin puolin uskollisessa parisuhteessa jo yli 10 vuotta, joten olen ehkä pudonnut kelkasta - varsinkin kun itse olen ulkona ollessamme saanut olla suhteellisen rauhassa ahdistelijoilta.
Hehkeämmillä yksilöillä saattaa olla toinen juttu, mutta en silti epäile, etteikö omalla käytöksellään ja tekemällä asiat heti alkuun selväksi voisi saada liian innokkaita ihailijoita ruotuun. Pahasti häiriintyneet yksilöt ovat sitten asia erikseen.
Epäonnistuneeseen ja yksipuoliseen suhteeseen 'vahingossa' joutumista voisi ehkäistä rupeamalla vanhanaikaiseksi - eli kieltäytymällä johdonmukaisesti ensitapaamisella muusta kuin seuraavien (eli ensimmäisten) treffien sopimisesta - ja nekin muun kuin alkoholin merkeissä, jolloin toiseen osapuoleen on mahdollisuus tutustua vähän paremmin ja saada selville hänen todellisia ajatuksiaan ihmissuhteista sekä niiden sisällöstä. Jos taas toinen menettää heti mielenkiintonsa huomatessaan, että seksiä ei välittömästi ole tarjolla - kannattaa unohtaa koko juttu.

Public Eye: Fiksut ja normaalijärkiset tajuavatkin kadota paikalta kun kiinnostusta ei löydy. Mutta kiusankappaleita riittää ihan yrittämättäkin. Olen sitä sentään niin läheltä seurannut. Onhan se tietysti hieman imartelevaakin, kun kiinnostaa, mutta kyllä pitäisi osata luovuttaa. Totuus on kuitenkin se, että meri on kaloja täynnä.

Mutta täähän on just sitä mistä äiti varoitti :) Kapakoissa vongataan, vaikka ei itseään tippaakaan kiinnostaisi. Ulkonäöstä johtuva rasite, kenties.

Kyllä on keskustelu mennyt hassuksi. Vuosisadasta toiseen naiset ovat valittaneet, että miehet tuijottavat ja lääppivät ja nyt homomiehetkin ovat mukana samassa ruikutuksessa. Jos ei halua tulla tuijotetuksi tai isketyksi, niin onko mentävä homobaariin istuskelemaan? Iskeminen ja seksin etsintä kai ovat baarielämän keskeinen sisältö - oli sitten homo tai hetero.

Viestissä nro 8 EvilS kirjoittaa, että "Seksin saalistaminen on irstailua kyllä ikävuoteen katsomatta". Jassoo. Teinidiskossa limua lipittävä lukiolainen on sitten varmaan pahimman luokan irstailija - kaikki ihmiset kai "saalistavat seksiä", tapahtuu se sitten kotona tai baarissa. Saman logiikan mukaan ruoan etsiminen kaupasta on sitten varmaan julkeaa syöpöttelyä.

On tosi inhottavaa ja ajallemme tyypillistä, että kun nuori söpö kundi hakee baarista seksiä, niin se on kaikkien mielestä tosi herttaista ja kivaa. Kun sama henkilö on 50-vuotias, homma onkin "limaista ja irstasta".

Millainen muuten mahtaa olla EvilS:n mainitsema "limainen tuijotus"? Kuulostaa seksikkäältä - haluaisinpa olla joskus sellaisen kohteena.

Hmm... jotkut varmaan hakevat baarista muuta kuin pelkkää seksiä, eikö totta? Se ei siten ole sellaista saalistamista. Pelkkä pano ja antaminen eivät kaikkia kiinnosta, tarkoittamaani saalistajaa sen sijaan kyllä, vain ja yksinomaan, nyt ja heti, mieluummin välittömästi eikä sitten enää. Siinä se ero.

Niinpä niin. Jos ei ole omalle kohdalle sattunut voi olla vaikeaa kuvitellakin miltä tuntuu - lääpinnät, kourinnat, limaiset tuijotukset, niljakkaat puheet, "ystävälliset tarjoukset" ovat oikeasti ikäviä. Ja törkeitä. Eikä niiden kohde todellakaan mitenkään kutsu niitä osakseen. Se on turhaa puolustelua. Tämän tiedä omast kokemuksesta aivan hyvin.

Sen verran kunnioitusta vieraisiin ihmisiin pitää olla, että a) ei käy käsiksi b) ymmärtää sanan ei. Homobaari ei ole sinkkubaari.

Sitä paitsi kaihoisakin sinällään ystävällismielinen tuijotus vaikka imartelevaa onkin on sekin ajoittain raskasta ja ärsyttävää. Vaikka kyllähän siitä kiksejäkin saa.

Tuo neuvo että välttäisi (homo)ravintoloita on ihan peestä. Ennemmin sieltä pitäisi pysyä poissa mm. niiden, jotka eivät osaa pitää näppejään kurissa. "Henkilökunta...?"

"El Bimbo on vain mies..." ;)

Niin.. toisaalta jokainen homobaari on myös "sinkkubaari", ymmärrän toki senkin.

Ja tottakai myönnän että toisten kiinnostus on myös imartelevaa -olisihan se jo kurjaa jos kenekään pää ei koskaan kääntyisi.

Mutta omasta mielestäni raja hienotunteisen mielenkiinnon, flirtin, ja röyhkeyden välillä ei ole lainkaan häilyvä. Tottakai nämä ovat aina henkilökohtaisia asioita, mutta kyllä itse tiedän minne vetää rajan. En itse koe -no sattuneesta syystä, mutta en ole koskaan kokenut- tarpeelliseksi mennä husaamaan toisten väliin. Meitä on moneksi, ja tottakai it takes two to tango jos asia menee pidemmälle. Mutta se on sitten jo kokonaan toinen asia.

Kaikkialla ja kaiken aikaa suhteessaelävät ihmiset rakastuvat toisiin ja tulee eroja etc. mutta rakastuminen on aika kaukana isojaon aikaisista epätoivoisista vonkausyrityksistä. Sekin on toinen juttu.

Se vaan ei ole, että tosiaan, erityisesti jos sattuu olemaan yksin ystävien kanssa liikkeellä, tuntuu rintaan ilmestyvän automaattisesti "etsin panoa"-kyltti. Ja tässä tapauksessa sen huomaavat ihan käsittämättömän usein ne ihmiset, jotka tietävät etten esim. minä ole palaamassa tyhjään sänkyyn.

Eikä siinä mitään, eipä ole koskaan tarvinnut meillä olla näistä asioista sen ihmeemmin huolissaan, mutta se on tosi tylsää. Ja kiusallistakin. Kun niin, sinne baariin mennään kuitenkin tanssimaan ja pitämään hauskaa.. ei sieltä välttämättä vain seksiä haeta. Ei kai?

Olen toki nähnyt näitä yli-innokkaita saalistajia baareissa. En tiedä millaisia he ovat Helsingissä, mutta täällä pienemmissä kaupungeissa heistä on kyllä selvinnyt puhumalla eroon. Missäpä muuallakaan seksiä etsivät homot muita tapaisivat kuin baarissa. Ja jos joku tosiaan alkaa käydä käsiksi, niin tällainen häirikkö kai poistetaan ravintelista? Mutta come on - tuijotus nyt tuskin on kovin vaarallista!

Tiedän tietysti, että on typerää neuvoa pysymään poissa baareista. Mutta jos hyvännäköinen tyyppi baariin menee, niin on yhtä tyhmää luulla, ettei kukaan tulisi iskemään tai tuijottamaan. Se nyt vaan on oleellinen osa baarielämää - ota tai jätä.

Homoravintolassa ei muuten jätetä niin helposti rauhaan kuin heteropaikoissa, joissa homot ovat kuitenkin varpaillaan.

Katsominen ja tuijottaminen ovat eri asioita. Tuijottaminen on törkeää. Sen tietää jokainen, jolla on edes jotain tapoja. Mutta tämä muiden ihmisten huomioiminenhan on jatkuvasti laskeva trendi.

Tyyppi joka jatkaa tuijottamista pitkin iltaa siitä huolimatta, että on saanut selkeän torjuvan katseen tekee itsestään pellen. Jokainen itseään arvostava ja hienotunteinen henkilö tajuaa silloin luovuttaa tai ainakin katsoa vain salaa. Puhumattakaan sitten niistä kourinnoista tai vonkauksista...

Kyllä minä tiedän baarit ja kapakat ja niiden käyttäytymistavat. Tiedän myös, että tuijottamalla ja kourimalla sitä seksiä ei edes parhaiten saa.

Hmm... pitäisiköhän tänään laittaa jotain oikein erityisen houkuttelevaa ylleen... ihan vaan pahuuttaan ;=)

"Hello boys...!"

Mitä tulee ns. iskemiskulttuuriin niin mun käsityksen mukaan homoravintolat ainakin Suomessa ovat vielä partiopoikien leikkikenttiä verrattuna heteroravintoloiden seuranetsintämenetelmiin.

Mä perustelen tätä sillä, että homppeleilta tuntuu puuttuvan kokonaan ns. small talk taito, mitä tulee tuntemattomien kanssa keskusteluun ja pelin avaukset ovat näin ollen varsin tökeröitä yritelmiä jotka päättyvät varsin pian olan kohautukseen tai hauskan illan toivotuksiin.

Tietty vika voi olla mussakin, mut voiks kysymykseen "miten voin pelastaa sun iltas?" vastata muutoin kuin "poistumalla paikalta".

Olen Antin kanssa samaa mieltä. Ja sitten vallitsee yleinen ihmetys kun sitä oikeaa ei löydy :)

Totta, että keskustelunavaukset voivat olla tökeröjä. Toisaalta kun paljon kuulee taitavaa small talkkia, millä on aivan sama tarkoitus niin vaikutus mun päässä on aivan sama.

Eli ei ne sanat niinkään, vaan se kuka ne sanoo? Pääseehän siitä eroon vielä muutaman lauseen jälkeenkin.

Tuohon Antin heittämään kysymykseen voisi vastata vaikka vienosti hymyillen joko a) "Kiitos, mutta etsin kyllä kadotusta" tai b) "Haluaisitko... mitä ajattelit?"

Yhtä kaikki. Keskustelun aloitus ja tuttavuuden tekeminen vaatii paneutumista asiaan. Aivan ensimmäiset sanat ovat aina, ja tarkoitan aina, jossain määrin kliseisiä, neutraaleja, typeriäkin.

Sitten on niitä, joilla on baaissa joku mielestään parempi kiikarissa, eivätkä he silloin suo katsettakaan muille, jotta eivät menettäisi kuviteltuja mahdollisuuksiaan. Sitten pilkun tullen saattaa kyllä muutkin kelvata...

Hassu ja iloinen homomaailma ;)

No jopas oli eerikillä jutut :-D :( ..en tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa...

"Jos ei halua tulla tuijotetuksi tai isketyksi, niin onko mentävä homobaariin istuskelemaan? Iskeminen ja seksin etsintä kai ovat baarielämän keskeinen sisältö - oli sitten homo tai hetero."

Itse ainakin haluan mennä homobaariin(kin) ihan vain tapaamaan muita kaltaisiani ja heittämään läppää. Tai sitten kavereiden kanssa viettämään hauskaa iltaa porukalla. Tai oman kullan kanssa kahdestaan. Itselläni ei kyllä tule kysymykseen seksin etsintä. Mulla on kotona (tai töissä varmaankin jos yksin baarissa olen) se OMA kultsi, jolle olen uskollinen! Siis uskollisessa parisuhteessa eläväkin voi mun mielestä käydä baarissa. Mielestäni voin mennä jopa homobaariin istuskelemaan, vaikka en haluakaan tulla isketyksi. Silti minullakin on kai oikeus odottaa jonkinlaisia hyviä käytöstapoja niiltä, jotka haluavat iskeä tai tulla isketyksi. Onko eerik ihan oikeasti eri mieltä??

Studiossa on ainakin se alakerta olemassa. Sen minäkin ymmärrän, että jos sinne menee syötiksi, niin sitten on turha itkeä seurauksia. Mutta esim Studion yläkerrassa pitäisi voida oleskella muutenkin kuin seksin merkeissä. Ilmeisesti kaikki eivät tätä ymmärrä ja alankin hokaamaan, mistä muutamat nuoremmat tutut puhuvat... Harmi vaan, että muutaman huonokäytöksisen nyhjääjän takia eivät koe voivansa lainkaan tulla paikanpäälle :(

"- kaikki ihmiset kai "saalistavat seksiä", tapahtuu se sitten kotona tai baarissa."

Ilmeisesti eerikillä ei ole mitään käsitystä parisuhteessa elämisestä ja yhteisestä elämästä toisen ihmisen kanssa. Siihen ei välttämättä kuulu seksin saalistaminen. Tuntuu siltä, että eerik on sellainen ihminen, jonka toivoisin ymmärtävän pikkasen enemmän, että muunkinlaisia ihmisiä on maailmassa.

"limainen tuijotus"? Kuulostaa seksikkäältä - haluaisinpa olla joskus sellaisen kohteena."

Tämä viimeinen eerikin kommentti tietysti kertoo aika paljon henkilöstä itsestään, heh...

Viimeiseen 10 vuoteen mahtuu "jämäjaon" seuraamista aika monen ravintolan kohdalta... Mm. Kaivo, Hesari, Hype, Nylon, Lady Moon, Hesperia, teinivuosina myös Arkku, KY, Roba ja Josa ovat tuttuja ja muutaman muunkin ravintelin "sulkiaisjuhlat" (kauniimpi nimi "jämäjaolle") tuli nähtyä...

Vonkuu oli välistä aika näyttävää ja näytelmän estradina ravintolan eteisen ja lähimmän taksitolpan välinen alue, teinipaikoissa lähinnä ravintolan eteinen ja edusta. Sitä oli hauska seurata - puolittain ulkopuolisena. Pari kertaa muistan noissa tilanteissa jutelleeni itseni kanssa yhtä huvittuneen kaveriporukkansa kanssa yöreissussa olleen pojusenkin kanssa (jonka nykyään ehkä aistisin homoksi. silloin en).

Viimeiseltä kolmelta vuodelta kokemusta ei enää juuri noista heterobaarien jämäjaoista ole tullut, sillä olen ottanut tavakseni mm. työpaikan bileistä (ja vastaavista heterotapahtumista) paeta turvaan Mamaan siinä vaiheessa kun oletan kavereitteni löytäneen tiensä sinne.

No joo kyllä ja etenkin ravintola-alalla joskus työskennelleenä sitä on todella selkesäti nähnyt monet metsästyskuviot. Huh, leidit harppoo pitkin askelin kiimassa pitkin baaria ja äijät koittaa kaikkia vastaantulevia. Myös nuorimies saattaa siinä hötäkässä joillekin kelvata panopuuksi.

Siksipä myös väitän, että homobaarien maailma eroaa heterovastaavasta. Samat perusjutut ovat esillä tottakai, mutta enemmän se seksin haku ja onneton meno kuvaavat homobaareja.

Kyllä sen voi tunnustaa. Ei se kaikista homoista pervoja/moukkia tee. Nyt on selvää välttelyä ja puolustelua ilmassa... tyyliin baarit on baareja. Tässähän ei kuitenkaan syytetä ketää eikä moralisoida mitään.

Olen myös noi takavuosien pintapaikkojen ja ugh! monen muunkin kapakan pilkun jälkeiset puuhat suurella mielenkiinnolla seurannut ja niihin osallistunutkin.

Mutta kuten dtm:n sen nettisivuillaankin vielä pari kk sitten ilmaisi about näin "04jälkeen tsekkaa kaupungin paras lihatiski Annankadulla". Meno homobaareissa on yleisempää ronskimpaa seksin etsintää. Ehkäpä siitä tulee se harhakuvitelma, että kaikki sisään tuleva on vapaata riistaa.

Homojen (baari)käyttäytymisen taustalta löytyy paljon eri tekijöitä. Oman poikkeavuuden julkituominen vain baareilla, pitkään tukahdetut halut, kasautuneet pettymykset, itseinho, huono itsetunto, johtuen vähemmistöasemasta ym ym jne.
Kun paikalla on kymmeniä samanhenkisiä lopputulos on - noh niin...

Täyttä asiaa, EvilS!

Eikö kenenkään muun mielestä baarin asiakas kuulosta hieman naiivilta, jos hän haluaa vain juoda yksinään kaljan baaritiskillä ihan rauhassa - vaikka vieressä pyörii pornovideo, alakerrassa on pimeä huone ja runkkukellari ja aiemmin illalla on kenties ollut "housut pois" -bileet tai alaston iltapäivä? Kannattaisi sitten ehkä valita homobaaritiskin sijasta juomapaikakseen jokin mummokahvila!

Olen muuten tosi harvoin kuullut kenenkään valittavan sitä, että joku yrittää iskeä. Useammin valitellaan sitä, ettei baarissa taaskaan ollut ketään uutta tai kiinnostavaa henkilöä tai että en taaskaan kelvannut kenellekään...

Vastauksia Zeppelinille:
- Kyllä voit varmaankin mennä homobaariin, vaikka elät onnellisessa parisuhteessa. Jos joku sitten kuitenkin yrittää sinua iskeä, niin se tuskin on maailmanloppu. Just say no.
- Olen elänyt parisuhteessa jo melkoisen monta vuotta. Kaikki tuntemani homoparisuhteet ovat alkaneet yhteisellä seksin harrastamisella. En tosiaankaan tunne yhtään pariskuntaa, joka ei olisi koskaan harrastanut seksiä keskenään, mutta ilmeisesti Zeppelinillä on tällainen kokonaan seksistä ja erotiikasta vapaa liitto. Ja sekin on minun puolestani täysin OK - jokainen saa itse valita asumismuotonsa.
- "Limainen tuijotus" kuulostaaa edelleen kivalta. Olen jo sen verran maailmaa nähnyt ja kokenut, etteivät nurkassa kyhjöttävät ujot pojut enää erityisemmin kiinnosta. Jos on toisesta kiinnostunut, niin saa minun puolestani tuijottaa ihan reilusti. Homobaari on olemassa juuri sitä varten.

Siitä tuijotuksesta. Täällä Suomessa ei todellakaan kannata luovuttaa, jos silmäpeli ei jostain syystä ota tuulta alleen. Monet täällä yksinkertaisesti eivät osaa sitä. Katse käännetään pois vaikka oltaisiinkin kiinnostuneita.

Omalle kohdalle on useamminkin sattunut, että se poika, joka vältteli katsekontaktia ja itseasiassa näytti välinpitämättömältä, onkin osoittaunut olleensa kiinnostunut kun olen vain mennyt (hammasta purren) juttelemaan hänelle.

Ulkomailla katseflirtti toimii paremmin.

Öh joo. Toisaalta tuo pitää paikkansa, jotkut ujot pojat välttävät katsekontaktia vaikka kiinostusta olisikin.

Mutta, me kaikki emme ole ujoja poikia ja silloinpa tuijotus on täysin turhaa. Muistakaa se!

No täällä joku on nyt kyllä melko yksipuolisesti mieltänyt baarin seksinhakupaikaksi. Aika uskomatonta. Ja vielä oman kotinsakin, heh...
No eihän siinä mitään, kukin rakentaa suhteensa miten haluaa. Jokaisessa suhteessa seksiä ei kuitenkaan tarvitse SAALISTAA. Joku saattaa saada sitä ihan yhteiseksi iloksi, molempien vapaasta tahdosta. Kenenkään kotiolihin ei silti toisilla liene mitään naputettavaa.

Itse olen myös muailmaa jo nähnyt ja osaan kyllä sanoa ei. Osaan jopa naureskella 'partaani' näitä turhia yrityksiä :-D Mutta ei ole kiva kuunnella nuorempien kokemuksia 'limaisista' kihnaajista. Nämä nuoremmat kaverit saavat turhaan epämiellyttäviä kokemuksia tiettyjen yksilöiden epäasiallisesta käyttäytymisestä.

Minun mielestäni homobaari on olemassa ihan kaikenlaista kanssakäymistä varten. Myös ilman fyysistä kontaktia tai tuijottelua, jos joku ei sellaista halua.

Toivonpa vaan Studiollakin limanuljaskojen pysyvän alakerran luolassaan. Yläkertaan saattaa eksyä silloin jopa ihan fiksujakin ihmisiä :)

Niin hetero- kuin homomaailmassakin pitää paikkansa kautta aikojen tunnettu tosiasia, että hutsut ja limanuljaskat vetävät toisiaan vastustamatta puoleensa. Kuinka usein ne "itseään varten" viisi numeroa liian pieneen napapaitaan ja vesirajan ylittävään hamoseen tai sen alittaviin lantiohousuihin pukeutuneet typykätkin valittelevat, etteivät saa rauhaa tunkeilijoilta.
Vakka kantensa valitsee. Jos et halua, että sinua katsotaan, pukeudu ja käyttäydy sen mukaisesti. Eikä se tarkoita pukeutumista rumasti, jonkin verran itsekritiikkiä peilin ääressä ennen ulos lähtöä ja vähän ajatusta siihenkin, mitä se oma kehon kieli julkisilla paikoilla viestii. Tämä tehoaa jo useiimpiin hutsujen metsästäjiin.
Jos kuitenkin lähdet ulos katsottavaksi, muista, että et voi niitä katsojia itse valita. Sitä varten joudut järjestämään kutsuvierastilaisuuden, johon ei-toivotuilla yksilöillä ei ole pääsyä.
Ei-toivotun tuijotuksen tai suullisten lähentymisyritysten harrastajaan ei tehoa kiukkuinen vastatuijotus, mulkaisut tai kipakat kommentit. Nehän ovat vain selvää flirttailua ja osoitus siitä, että tuijotus on huomattu ja sitä arvostetaan (sellaiseksi tunkeilija ainakin ne mielellään tulkitsee). Liekkiä ei voi sammuttaa bensiinillä. Tehokkainta on kylmän rauhallinen väinpitämättömyys, tuijottajahan on sinulle pelkkää ilmaa, joten miten yleensä edes voisit huomata hänen läsnäolonsa. Jos hän sanoo jotain, älä ainakaan vastaa nokkavasti tai nokkelasti, se vain osoittaa sinun olevan kiinnostunut jatkamaan sanailua. Hajamielisen viileä ynähdys ja selvä signaali, että ajattelet sillä hetkellä aivan jotain muuta, saa kuumimmankin ihailijan pian menettämään uskonsa kiihkeään yhteiseen kolmeminuuttiseen.
Taitaa vain olla niin, että monet meistä salaa kaipaavat niitä tuijottajia ja ahdistelijoita, joita voi sitten jälkeenpäin kauhistella kavereille. "Että se ykskin kävi ihan kuumana ja kyllä oli kau-hee-ta -- vaikka mä koko ajan mulkoilin sitä syrjäsilmällä ja polkaisin oikein jalkaakin, niin ei mikään auttanut, ihan kiinni meinas käydä!"

Jos nyt vielä hieman jatketaan :o

Tuijotuksen aikaansaamiseen ei tarvita tiukkaa lycraista napapaitaa eikä räjähtämispisteessä olevia denim pöksyjä. Tottakai ne edesauttavat asiaa, mutta silloin tosiaan huomiota jo ihan haetaan. Niinkin tosiaan tehdään, mutta se on ihan kokonaan toinen juttu.

Sitä tuijotusta saa ihan omassa siistissä ja hymyilevässä olemuksessaan. Ja väitänkin että tuo iloisuus on se mikä vetää...

Totta tuo. Jos tyyppi etoo/evvvvk, täysi ignorointi on paras keino. Toimii siis sekä kapakoissa limanuljiskoihin ja muihin ylinnokkaisiin sekä yleisemminkin kaduilla spurguihin. Asia jonka moni kaupunkilainen on sisäistänyt jo äidinmaidossa :) Ja se toimii nopeasti...

Mutta se ei oikeuta häiriköiden käytöstä.

Public eye osuu asian ytimeen!

Zeppelin sen sijaan on jämähtänyt tähän lainausmerkeissä olleeseen "saalistaa"-verbiin ja menee rymisten ohi asian pointin. Seksi on seksiä - joku saa sitä kotonaan, toinen taas hakee seuraa baarista. Joku tykkää halia vakipartneriaan, toinen taas haluaa joka ilta uutta. Ei siinä sen kummempaa. Vastenmielistä on mielestäni se, että nämä "onnellisessa" parisuhteessa elävät usein leimaavat muut ihmiset limaisiksi ja moraalittomiksi irstailijoiksi. Luulisi homojen olevan suvaitsevaisempia.

No, lohdutuksena on kuitenkin se, että lähes kaikista meistä vielä tulee näitä "limaisia ja inhottavia" tuijottajia, kunhan ikää karttuu. Nuoriso kun yleensä pitää yli 30-vuotiaita joka tapauksessa vanhuksina, joilta pitäisi seksielämä kieltää lailla. Tähän liittyy juttu, joka hiljattain tapahtui vieressäni homobaarissa. Kaksi nuorukaista keskusteli pitkään, kunnes juttu päättyi näin:
- Siis mä en tajuu mitä mä sanoisin, jos joku yli 25-vuotias tulis puhuun mulle jotain.
- Tota, mä oon 30.

Mulle suvaitsevaisuus merkitsee sitä, että otan huomioon myös erilaisen ajatusmaailman omaavat ihmiset. Ja vieläpä niin, että vaikka mielipiteet eivät mene yksiin, niin molemmilla olisi tilaa olla... jopa yhtäaikaa samassa homokapakassa.
Se tuskin on suvaitsevaisuutta, että jos joku ei halua toimia baarissa samoin kuin se aktiivisin toimintahakuinen joukko, hänet passitetaan mummokahvilaan.

Mun puolesta jotkut saavat hakea seksiseuraa baarista, vaikka joka ilta uutta. Mutta tehkööt sen ottaen huomioon sellaiset kanssaihmiset, jotka eivät halua tulla isketyiksi, eivätkä pidä lähentelyistä.
Olis kiva jos seksin- ja seuranmetsästäjät osaisivat olla niin suvaitsevaisia, että meidän kiva ja fiksu nuorisokin voisi käydä paikkakunnan ainoassa homokapakassa. Tällä hetkellä ei oikein hyvältä näytä... Liian monta juttua on kuullut siitä, että pari kertaa on poikettu, mutta ei enää, koska äijät "imeytyy ihoon kiinni". (Kyseessä ei ole tiukka lycrainen napapaita...)

MInä uskon että läheskään kaikista ei tule "limaisia ja inhottavia". Se johtuu siitä, että läheskään kaikki eivät ihan oikeasti etsi baareista pelkkää seksiä. Eivät nyt, eivätkä edes tulevaisuudessa "vanhuksina".

Tän asian jauhaminen on varmaankin paras lopettaa tähän. Ilmeisesti tosiaan ymmärretään rymisten eritavalla monen asian pointti.

Miehet on sikoja...enemmän tai vähemmän...seksuaalisuuteen katsomatta.
Juuri siksi varsin miesvoittoiset homobaarit ovat täynnä kaikennäköisiä pervoja ja lorttoja, jotka tulavat pienessä sievässä purkamaan työviikon aikana kertyneitä patoutumiaan ja paineitaan muihin miehiin ainoaan paikkaan, jonka he kokevat riittävän suvaitsevaisevaksi ollakseen siellä omana itsenään...
Heteromiehet käyttäytyisivät baarissa aivan samalla tavalla, jos sillä saisi pillua...