Kaapit seurustelun esteenä?

Ongelma kärjistetysti ja lyhyesti on seuraava: -Kuinka seurustella tai edes harkita vakavampaa ihmissuhdetta kaapissa olevan miehen / naisen kanssa?

Itse olen tullut kaapista jo aikapäivää sitten, joten jos haluaisin seurustella "kaappihomon" kanssa, tarkoittaa se käytännössä sitä, että kaappiin olisi mentävä takasin. Ainakin osa-aikaisesti.

Ei ole REILUA! En tahdo sinne enää hetkeksikään.

Ei toki siipan tarvitse olla sateenkaarilippu kädessä kauppareissullaan ja ranneliikekin voi olla hyvin huomaamaton, mutta en halua tulla esitellyksi kaapissa olevan miesystäväni pelkäksi kaveriksi, serkuksi kurssikaveriksi vain sen takia, että hänen kaappinsa avain on vielä hukassa. Jos minulta kysytään miesystäväni tuttavapiiristä olenko homo, en halua valehdella.

Ei ole edelleenkään reilua.

Toisaalta, minä en ketään kaapista väkisin kisko. Sieltä tullaan ulos, kun sen aika on. Minulle jää siis seuraavat vaihtoehdot:

* Miesystäväni kanssa ei käydä julkisilla paikoilla yhdessä tai paikoissa, missä hänen ystäviinsä voisi törmätä = olen kaapissa, lähes kirjaimellisesti

* Käyn miesystäväni kanssa kylillä, turuilla ja toreilla, mutta valehtelen tarvittaessa = olen kaapissa

* Kiskon miesystäväni väkisin kaapista ja saan samalla aikaan tod. näk. tuhoa. Ainakin siippani vihat päälleni.

* Katkaisen suhteen ja etsin uuden. Ja tämähän on tunnetusti tosi helppoa..

* Muu, mikä?

-Mod
..dilemmasta huolimatta sinkku, eli tilanne ei ole kohdallani akuutti, mutta voisi joskus olla.. :-)

Niin, tuossa tilanteessa on joko hyväksyttävä toinen sellaisena kuin hän on ja pystyttävä sopeutumaan, tai kuten sanoit, kerätä kampsunsa ja suunnata kaapista ulostuneiden joukkoon.

Henkilökohtaisesti sanottuna, itse kokisin elämäni sinunlaisesi ihmisen kanssa hankalaksi. En voi sanoa, että olisin suoranaisesti "ulkona" kaapista, pikemminkin siinä kynnyksellä ja varsin tyytyväinen elämääni niin. Jos kumppanini ei sitä voisi hyväksyä ei ongelma olisi minun, se olisi kumppanini.

Tältä pohjalta katseltuna, suosittelen siis, että teet selväksi heti alussa, että sinä asut ja elät ovet sepposen seällään, ota tai jätä.

Näinhän se yleensä meneekin, sopeutumalla.. ja eihän kaappi ole vain jomman kumman ongelma, vaan yhtenen ongelma, jos suhde on jo syntynyt ja lempi leimahtanut? Muu ajatteluhan olisi - herra paratkoon - itsekästä :-)

Halusin vain tuoda hyvin kärjistetysti eri vaihtoehdot ja mahdolliset seuraukset aiheesta keskustelun pohjaksi.

Onko jollakin omakohtaisia kokemuksia moisesta, kuinka se on toiminut ja voivatko tuollaiset suhteet yleensä toimia, joissa toinen on ulkona kaapista ja toinen ei?

-Mod

Jep. Eipä tuo kaapissa olevan kanssa seurustelu mitään herkkua ollut... Ainaista varomista, sanojen välttelyä, katsekontaktin piilottamista, ja kaikkea muuta - vähitellen se toisen vainoharhaisuus tarttuu ja siinä vaiheessa muistaa minkälaista oli se aika, kun todella sattui painiskella omien tunteittensa ja identiteettinsä kanssa. Ja silloin mulla napsahti ja pistin poikki. Se teki kipeää, mutta kun kerran olin kaapista ulos tullut niin en enää halunnut sinne takaisin.