Kun kerran pyydettiin, niin kirjoitan nyt sitten näkemykseni siitä, mitä ajattelen usein homovastaisena siteeratusta Roomalaiskirjeen 1. luvusta. Ajatukseni on kyllä aika selkeä muttei välttämättä yksinkertainen; kirjallinen ilmaisuni taas ei välttämättä ole edes selkeä - saati tiivis. Kirjoitus on siis pitkä ja lukija on hyvä ollessaan kärsivällinen.
--- pitkä Raamattu-sitaatti alkaa (Room. 1:18-2:6) ---
18. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. 19. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, 23. ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. 24. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. 25. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. 26. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27. ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
28. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. 29. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat 30. ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, 31. ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. 32. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.
2:1 Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. 2. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. 3. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? 4. Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? 5. Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. 6. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
--- pitkä Raamattu-sitaatti loppuu ---
Pahoittelen lainauksen pituutta, mutta suurinta vahinkoa useimmiten syntyy juuri silloin, kun Raamatun teksteistä poimitaan yksittäisiä jakeita ilman asiayhteyttään.
Ensinnäkin valittelen sitä, että kun kirjapainotaidon keksimisen myötä ruvettiin lisäilemään jae- ja lukunumeroita Raamattuun, tämä osuus on numeroitu sillä tavalla hassusti, että Paavalin ajatus jää kesken, jos lukee vain 1. luvun loppuun (kuten useimmat tekevät). 2. luku ei aloita uutta ajatusta, vaan jatkaa ensimmäistä.
Ensinnäkin, Paavali puhuu ihmisten syyllisyydestä. Paavalin mukaan kukaan ei voi puolustautua, sillä kaikkien nähtävillä on Jumalan suuruus, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat tehneet vääryyttä.
Sen jälkeen Paavali luettelee asioita, joita hän pitää seurauksena epäjumalanpalvonnasta (1:24: "Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan - -"). Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee "ruumiin häpäisyn" ja "luonnollisesta yhteydestä" luopumisen. Paljon pidempi lista (1:29-31) kuitenkin kertoo muista, henkisemmistä ominaisuuksista, joita Paavali ei pidä soveliaina.
Miksi Paavali mainitsee homoseksuaalisen käytöksen ensimmäisenä esimerkkinä? Asia on helppo ymmärtää juutalaisen ja hellenistisen kulttuurin kohtauksena. Monoteistisesta juutalaisesta taustasta tuleva Paavali, "pakanoiden apostoli", piti tietysti pakanoiden elämäntapoja säädyttöminä. Ei ole kummallista, että erityisen säädyttömänä Paavali piti homoseksuaalisuutta, johon hellenistisessä kulttuurissa vanhastaan suhtauduttiin suvaitsevaisesti, jopa hyväksyvästi. Juutalaisille homoseksuaalisuus on vanhastaan ollut esimerkki "ympäröivien kansojen pahoista tavoista", joita pitää kammoksua ja jotka pitää omasta keskuudesta kitkeä juutalaisten erityisaseman nimissä.
On kuitenkin nyt huomattava, että Paavali mainitsee tässä homoseksuaalisuuden ikään kuin sivulauseessa. Hän viittaa siihen vain yhtenä esimerkkinä. Jo se, että tekstin tarkoitukseksi otetaan homojen päähän lyöminen, on väkivallan tekemistä Paavalin ajatuksille. Hänen tähtäyspisteensä on vallan muualla - ja paljon pidempi on lista yleisistä ihmisluonteen pimeistä puolista, jonka Paavali luettelee 1. luvun lopussa.
Tässä kohtaa raamatunlukuun harjaantumaton antaa ajatuksen katketa, sillä alkaahan uusi luku. Raamatun kirjoittajat eivät kuitenkaan numeroineet jakeita tai lukuja - itse asiassa kaikki teksti kirjoitettiin putkeen ilman, että kallista kirjoitusmateriaali oltaisiin haaskattu edes sanaväleille! ISOINKIRJAIMINJAKAIKKISANATYHTEEN oli ajan kirjoitustapa.
Ajatus kuitenkin jatkuu ja saavuttaa huipennuksensa 2. luvun puolella: "Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja."
Tämä katkelma herättää kaksi suurta kysymystä. Tarkkaavaisella lukijalla huomio kiinnittyy jo ensimmäisiin sanoihin. "Sen tähden et voi puolustautua" - siis minkä tähden? Sen tähden, että Jumala on hylännyt kaikki ihmiset synnin valtaan. Sen tähden kukaan toisen tuomitsija ei voi puolustautua, että hän juuri väittää olevansa viisas mutta on tullut tyhmäksi. Ja jos luetaan tarkasti: sen tähden, että maailmassa on homoja, toisten tuomitsija ei voi puolustautua!
Toinen suuri kysymys on kysymys samojen tekojen tekemisestä. "Mutta enhän minä ole homo", sanoi minulle helluntailainen parisuhdelain vastustaja Eduskunnan portailla. Eipä hän varmaan olekaan, mutta samaan syntiin, josta Paavali homoja syyttää, hän tämän tekstin mukaan lankeaa! Mutta mikä on siis tämä synti? Synti on tämän tekstikatkelman mukaan ennen kaikkea se, että on palveltu luotua eikä Luojaa.
Tässä se tähtäyspiste on. Kuvittelemme itse olevamme hyviä ihmisiä ja Jumalan mielen mukaisia, kun puheillamme paheksumme toisten pahoja tekoja, ymmärtämättä, että itse olemme aivan yhtä syyllisiä kaikkeen pahuuteen kuin jokainen muukin. Suurinta syntiä on itsekkyys, nurkkapatrioottinen näkemys omasta erinomaisuudesta verrattuna muihin. Jumalan kirkkauden vaihtaminen muuhun kunniaan, luodun asettaminen Luojan paikalle on johtanut moniin pahoihin asioihin. Paavalin mukaan tämä on epäjumalanpalvontaa.
Kun nykyisen tietämyksemme valossa on kuitenkin selvää, että homoseksuaalisuus sellaisenaan ei johdu epäjumalanpalvonnasta, Roomalaiskirjeen homovastaisuus muuttuu näennäiseksi. Sen sijaan teksti palvelee homonäkökulmasta kyllä yhtä suurta tarkoitusperää: toisten (myös homojen) tuomitsija, olipa hän sitten megafonimaallikko eduskuntatalon rappusilla tai suviseurojen saarnamies, lankeaa epäjumalanpalvelukseen. Hän luulee omien käsitystensä antavan hänelle oikeuden puhua Jumalan äänellä. Hän jos kuka palvoo luotua enemmän kuin Luojaa - hän asettaa itsensä Jumalan asemaan.
Paavalin suuressa teoksessa, kirjeessä roomalaisille, on paljon muutakin sanottavaa. Osoitettuaan ensin alkupuolella kuinka kaikki ovat Jumalan silmissä syyllisiä - ja erityisen sokeita ne, jotka osoittelevat toisten pahuutta sormella -, ratkaisu on sittenkin olemassa, nimittäin usko Kristukseen ja Paavalin julistamaan evankeliumiin.
-Heikki
--- pitkä Raamattu-sitaatti alkaa (Room. 1:18-2:6) ---
18. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. 19. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, 23. ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. 24. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. 25. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. 26. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27. ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
28. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. 29. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat 30. ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, 31. ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. 32. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.
2:1 Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. 2. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. 3. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? 4. Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? 5. Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. 6. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
--- pitkä Raamattu-sitaatti loppuu ---
Pahoittelen lainauksen pituutta, mutta suurinta vahinkoa useimmiten syntyy juuri silloin, kun Raamatun teksteistä poimitaan yksittäisiä jakeita ilman asiayhteyttään.
Ensinnäkin valittelen sitä, että kun kirjapainotaidon keksimisen myötä ruvettiin lisäilemään jae- ja lukunumeroita Raamattuun, tämä osuus on numeroitu sillä tavalla hassusti, että Paavalin ajatus jää kesken, jos lukee vain 1. luvun loppuun (kuten useimmat tekevät). 2. luku ei aloita uutta ajatusta, vaan jatkaa ensimmäistä.
Ensinnäkin, Paavali puhuu ihmisten syyllisyydestä. Paavalin mukaan kukaan ei voi puolustautua, sillä kaikkien nähtävillä on Jumalan suuruus, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat tehneet vääryyttä.
Sen jälkeen Paavali luettelee asioita, joita hän pitää seurauksena epäjumalanpalvonnasta (1:24: "Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan - -"). Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee "ruumiin häpäisyn" ja "luonnollisesta yhteydestä" luopumisen. Paljon pidempi lista (1:29-31) kuitenkin kertoo muista, henkisemmistä ominaisuuksista, joita Paavali ei pidä soveliaina.
Miksi Paavali mainitsee homoseksuaalisen käytöksen ensimmäisenä esimerkkinä? Asia on helppo ymmärtää juutalaisen ja hellenistisen kulttuurin kohtauksena. Monoteistisesta juutalaisesta taustasta tuleva Paavali, "pakanoiden apostoli", piti tietysti pakanoiden elämäntapoja säädyttöminä. Ei ole kummallista, että erityisen säädyttömänä Paavali piti homoseksuaalisuutta, johon hellenistisessä kulttuurissa vanhastaan suhtauduttiin suvaitsevaisesti, jopa hyväksyvästi. Juutalaisille homoseksuaalisuus on vanhastaan ollut esimerkki "ympäröivien kansojen pahoista tavoista", joita pitää kammoksua ja jotka pitää omasta keskuudesta kitkeä juutalaisten erityisaseman nimissä.
On kuitenkin nyt huomattava, että Paavali mainitsee tässä homoseksuaalisuuden ikään kuin sivulauseessa. Hän viittaa siihen vain yhtenä esimerkkinä. Jo se, että tekstin tarkoitukseksi otetaan homojen päähän lyöminen, on väkivallan tekemistä Paavalin ajatuksille. Hänen tähtäyspisteensä on vallan muualla - ja paljon pidempi on lista yleisistä ihmisluonteen pimeistä puolista, jonka Paavali luettelee 1. luvun lopussa.
Tässä kohtaa raamatunlukuun harjaantumaton antaa ajatuksen katketa, sillä alkaahan uusi luku. Raamatun kirjoittajat eivät kuitenkaan numeroineet jakeita tai lukuja - itse asiassa kaikki teksti kirjoitettiin putkeen ilman, että kallista kirjoitusmateriaali oltaisiin haaskattu edes sanaväleille! ISOINKIRJAIMINJAKAIKKISANATYHTEEN oli ajan kirjoitustapa.
Ajatus kuitenkin jatkuu ja saavuttaa huipennuksensa 2. luvun puolella: "Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja."
Tämä katkelma herättää kaksi suurta kysymystä. Tarkkaavaisella lukijalla huomio kiinnittyy jo ensimmäisiin sanoihin. "Sen tähden et voi puolustautua" - siis minkä tähden? Sen tähden, että Jumala on hylännyt kaikki ihmiset synnin valtaan. Sen tähden kukaan toisen tuomitsija ei voi puolustautua, että hän juuri väittää olevansa viisas mutta on tullut tyhmäksi. Ja jos luetaan tarkasti: sen tähden, että maailmassa on homoja, toisten tuomitsija ei voi puolustautua!
Toinen suuri kysymys on kysymys samojen tekojen tekemisestä. "Mutta enhän minä ole homo", sanoi minulle helluntailainen parisuhdelain vastustaja Eduskunnan portailla. Eipä hän varmaan olekaan, mutta samaan syntiin, josta Paavali homoja syyttää, hän tämän tekstin mukaan lankeaa! Mutta mikä on siis tämä synti? Synti on tämän tekstikatkelman mukaan ennen kaikkea se, että on palveltu luotua eikä Luojaa.
Tässä se tähtäyspiste on. Kuvittelemme itse olevamme hyviä ihmisiä ja Jumalan mielen mukaisia, kun puheillamme paheksumme toisten pahoja tekoja, ymmärtämättä, että itse olemme aivan yhtä syyllisiä kaikkeen pahuuteen kuin jokainen muukin. Suurinta syntiä on itsekkyys, nurkkapatrioottinen näkemys omasta erinomaisuudesta verrattuna muihin. Jumalan kirkkauden vaihtaminen muuhun kunniaan, luodun asettaminen Luojan paikalle on johtanut moniin pahoihin asioihin. Paavalin mukaan tämä on epäjumalanpalvontaa.
Kun nykyisen tietämyksemme valossa on kuitenkin selvää, että homoseksuaalisuus sellaisenaan ei johdu epäjumalanpalvonnasta, Roomalaiskirjeen homovastaisuus muuttuu näennäiseksi. Sen sijaan teksti palvelee homonäkökulmasta kyllä yhtä suurta tarkoitusperää: toisten (myös homojen) tuomitsija, olipa hän sitten megafonimaallikko eduskuntatalon rappusilla tai suviseurojen saarnamies, lankeaa epäjumalanpalvelukseen. Hän luulee omien käsitystensä antavan hänelle oikeuden puhua Jumalan äänellä. Hän jos kuka palvoo luotua enemmän kuin Luojaa - hän asettaa itsensä Jumalan asemaan.
Paavalin suuressa teoksessa, kirjeessä roomalaisille, on paljon muutakin sanottavaa. Osoitettuaan ensin alkupuolella kuinka kaikki ovat Jumalan silmissä syyllisiä - ja erityisen sokeita ne, jotka osoittelevat toisten pahuutta sormella -, ratkaisu on sittenkin olemassa, nimittäin usko Kristukseen ja Paavalin julistamaan evankeliumiin.
-Heikki