Yksin homomaailmassa...

Hei kaikki!

Mulla on ongelma, josta haluaisin vähän neuvoa... Olen vuoden ajan asunut jo täällä pk-seudulla. Kuitenkaan en oikeasti ole ollenkaan tutustunut kehenkään meikäläiseen ihan kaveripohjalta... Netti-deittailua on harrastettu ja baariin joskus eksytty. Tunnen muutamia ihmisiä ainoastaan moikkaus-asteella...

Ruma en ole, enkä läskikään. Olen luonteeltani sosiaalinen ja mukava...suht nuorikin, 21v. Miten te ihmiset tutustutte toisiinne? Sängyn kautta? Olen ihan liian ujo iskemään ketään baarissa... en kyllä panis vastaan, jos mua kerran iskettäis (on kyllä papaparaiset yriitäny, mutten oikein niihin ole lämmenny).

Aika usein tuon baariin fahagejä, onko ne uhkaavia? Apua, auttakaa.

t. yksin

Et ole varmaankaan ainoa lajissasi, olen itsekin joskus ollut aika samanlaisessa tilanteessa.

Baarit ovat tunnetusti myös iskupaikkoja, ja oletus siitä, että olet iskemässä jotakuta on aika vahva, jos menet baarissa juttelemaan tuntemattomalle. Pikku hiprakassa olevaa voi olla vaikea joskus saada vakuuttuneeksi siitä, että on nimenomaan halukas tutustumaan kaverina. Jos baarissa haluaa tutustua ihmisiin, niin ei kai muuta voi suositella kuin rohkeutta mennä vaan silti juttelemaan kiinnostavan oloisille.

Homous kun ei sinänsä näy päälle päin, niin kadulla, kahviloissa, kaupassa, töissä, koulussa jne. nimenomaan homokavereiden etsiminen voi olla vaikeaa. Usein joku tuttu vaan yllättäen osoittautuu homoksi, esimerkiksi jos tähän törmää baarissa. Deittipalstoilla, chateissa, irkissä jne. voi törmätä ihmisiin myös kaveripohjalta. Viimeisessä pääseminen sisään varsin sisäänpäinlämpiävän yhteisön touhuihin voi tosin olla hankalaakin, kun siellä suurin osa vakioporukasta tuntee toisensa jo ennestään. Olo voi aluksi tuntua ulkopuoliselta. Ja onhan vielä Setan nuortenryhmät jne.

Ensimmäiset omat varsinaiset homokaverini löytyivät aikanaan työpaikalta. Sitä ennen olin minäkin yrittänyt deittailla ja treffailla muuten. Valitettavan huonolla menestyksellä. Näiden työtuttujeni kautta tuttavapiiri laajeni ja sen lisäksi tuttuja on sitten myöhemmin tullut muualtakin. Myös baarista. Viimeisimmästä ei tosin kovin paljon. Yleensä baareissa käyvät ovat tuttuja ennemminkin muista kuvioista.

Meillä homoillahan näissä homoympyröissä on vielä pikku lisäjippo. Mahdolliset homokaverit ovat samalla mahdollisia poikakavereita, mahdollisia kiinnostuksen kohteita muuten vaan, mahdollisia yhdenillan juttuja jne. Varsinkin baarissa sitä saattaa illan huumassa periaatteessa ihan kaveripohjalta lähtevä tutustuminen ajautua sinne sängyn puolelle - kun se toinen on niin komea, ihana, kiva ja kaikkea. Ja soppa on valmis.

Ei kai siinä sängyn kautta tapahtuvassa tutustumisessa sinänsä mitään ongelmaa olekaan, ellei käy niin, että toinen tosissaan ihastuu toiseen, mutta toinen ei annakaan vastakaikua. Siinä voi sitten taas kaverisuhteen rakentaminen olla vaikeaa, tai sitten asia siliää. Parhaassa tapauksessa voi käydä paremminkin. Onhan huomion saaminen iskuyrityksen muodossa joskus ihan kivaa, varsinkin jos se tulee mieleiseltä ihmiseltä.

Ei mua ole ainakaan baarissa homppelipoikien mukana seikkailevat neitokaiset ärsyttäneet. Muutama tuntemani "homoemo" on aivan erikoisen miellyttävää seuraa ja näiden näkeminen baarissa on suuri riemun aihe. Itse asiassa mukanasi seikkaileva sosiaalinen faghag saattaa avata lisämahdollisuuksia kaverisuhteiden solmimiselle. Tietysti liian tiiviisti kanssasi seikkaileva nainen saatetaan tulkita tyttöystäväksi - ja sinut heteroksi, johon on turha tutustua.

Nämä olivat lähinnä omia mietteitäni ja käsityksiäni, eivätkä siis ole mikään yksiselitteinen totuus. Joka tapauksessa toivon, että tapaat kivoja ihmisiä!

No tuo on juur se vaikeus homomaailmassa. Vaikka eläisit parisuhteessa ja yrittäisit tutustua pariskuntanakin ihmisiin, niin lähes aina kaikki olettavat kysymyksessä olevan seksi-jutun. Taikka asian paljastuessa pelkäksi ystävien hakemiseksi, ei haluta enää olla missään tekemisissä.
Sitten on parisuhde koetuksella, kun omassa kolossa kaksistaan kypsytellään. Tai kun toinen hakee (kaveri)seuraa itselleen kapakoissa...
Homopiirien seksikeskeisyys ei valitettavasti ole lainkaan tuulesta temmattu väite, valitettavasti. Kierre jatkuu ja jatkuu, erilaisuus 'erilaisten' joukossa on todella vaikeata.

Avatar, mitenkäs suhun voi ottaa kontaktia? Siis en etsis eksiä ja kavereitahan vois olla lisääkin :)

Vai onks 23v liian vanha? (pakko sanoo, että 21v tuntuu pikkasen nuorelta kun ite on saanu hohtaa oman kaveriporukan kuopuksena...) ;)

Herra 23v. voi napsauttaa nimimerkistä ja kirjoittaa s-postia. Näin muhun saa yhteyden ;)

Mä oon muistaakseni joskus ruikuttanut ihan samasta asiasta jollain keskustelupalstalla....
Sinkkuna ollessa oli niin helppo tutustua uusiin ihmisiin käymällä trefeillä jne... Suurin osa treffikavereista meni menojaan... Mutta mukaan tarttui hyviäkin ystäviä....eikä läheskään kaikki sängyn kautta... :) Ja kavereiden kautta sai edelleen lisää kavereita...
Mutta nyt kun olen asunut bf:n kaa pari vuotta ja vaihdettu yhdessä paikkakuntaa, niin eipä ole löytynyt ystäviä. Molempien ystävät ovat ennen suhdetta löytyneitä ja asuvat nyt aivan liian kaukana..
Olen yrittänyt löytää ystäviä chateistä ja deiteistä onnistumatta siinä. Olenkin miettinyt pitäisikö minun teeskennellä sinkkua ja houkutella poikia treffeille vain löytääkseni ystäviä...
Heteroystäätkin kelpaisivat, mutta ongelma on siinä ettei minulla ole yksinkertaisesti mahdollisuutta tutustua paikallisiin asukkaisiin esim. harrastusten tai koulun kautta. Töistä ei ystäviä löydy ja kotona odottaa oma kulta, jonka kainaloon on hyvä käpertyä loppu illaksi. Minulla on suorastaan ikävä takaisin kouluun, jossa riitti kavereita ja tutustui väkisin ihmisiin ja oli aikaa hoitaa sosiaalisia suhteita...
En olisi vielä pari vuotta sitten voinut edes kuvitella sanovani näin, mutta...Olen yksinäinen...sniif.. :(
Juuri tällaisina päivinä kaipaisi eniten ystäviä, kun tulee töistä tyhjään kotiin eikä voi tehdä muuta, kun vain istua odottamaan, että oma kulta, kaikki mitä minulla on, tulisi kotiin ja ottaisi syliin...

Anteeksi tuo äskeinen... Olen pohjimmiltani onnellinen...Tuli vain äsken herkkä hetki syystä tai toisesta ja sormeni näpyttelemään tuollaisen ruikutusviestin. Itseäni mä vaan saan syyttää siitä ettei mulla ole aikaa eikä mielenkiintoa harrastaa mitään ja sitä kautta tutustua ja ystävytyä ihmisiin...

Pyh, tuo ei ollut ollenkaan ruikutusviesti.

Se oli ehdottoman KAWAII! ('söpöä', Jap.)

Tätä palstaa lukiessa tuli mieleen miten suhteellinen käsitys yksinäisyys on. Ja kai se pohjimmiltaan on se tunne miten kukin sen kokee. Itse olen joskus huonoina hetkinäni ajatellut vaikkapa Hectorin kappaletta, ja sanoja "kuinka voit edes väittää että yksinäinen oot." Tarkoitan sillä sitä että pitää vaan yrittää ajatella niitä asioita jotka itsellä on hyvin, eikä vain negatiivisia.
Siltikin, väitän tietäväni mitä on yksinäisyys, kokonaisvaltainen sellainen. Mutta: Tiedän löytäväni syyllisen kun katson peiliin. Tosin teen sitä äärimmäisen harvoin koska en pidä siitä tyypistä joka katsoo takaisin.

Koska emme ilmeisesti ole ainoita, jotka haluaisivat ystävystyä muiden kaltaistemme kanssa, en malta olla laittamatta tähän vielä oman kotisivumme osoitetta.
Jos vaikka Turun seudulta löytyisi pariskuntia, jotka haluisivat uusia ystäviä....tai miksei sinkkujakin :)

http://www.run.to/turpa

p.s. Jos kärsii ystävien puutteesta, ei siitä kertominen todellakaan ole ruikuttamista. Ystävät on todella tärkeä asia ihmiselle! Ja omasta kokemuksesta tiedän miten parisuhde kiristyy äärimmilleen, ellei aikaa pääse viettämään myös muiden ihmisten kanssa.

Niin, enhän minä YKSINÄINEN ole. Mulla on paljon heterokavareita, enimmäkseen naisia. Olen kuitenkin YKSIN homomaailmassa.

Se siitä semantiikasta...

Parisuhde todellakin kiristyy, jos on vain kokoajan kahdestaan. Omalla kohdallani siihen auttaa sekin, että saa olla vähän aikaa yksin esim. kun kulta on iltavuorossa....mutta silloin taas iskee yksinäisyys... :)

Niin, ravintolassa se seksiseuran haku on korosotuneesti läsnä.

Mitä suuremmassa seurueessa olet, sitä vähemmän muut sinua lähestyvät. Sinullahan on jo seuraa. Faghageista saattaa syntyä harhakuva, että olet hetero.

Itse olen myös varsin sosiaalinen ja helpostikin olen ryhtynyt juttusille miesten kanssa. Vain huomatekseni, että seksiähän he luulivat saavansa, vaikka minä olin tyytyväinen juttuseuraan. Kun sitten he huomasivat, että eivät kelvaneet, jotkut osoittivat sen töykeydellään seuraavilla kerroilla tavatessa.

Homokaverit ovatkin tulleet työpaikalta ja yhdestä vanhasta (luokka)kaverista.

Kaveruus ei toimi, jos jompikumpi on seksuaalisesti kiinnostunut. Tosin ensinäkemisen seksuaalinen kiinnostus saattaa hyvinkin hiipua kun tutustuu lähemmin, mutta kaveruus voi jäädä.

Pysy vain itse mieli avoimena. Hyviä tyyppejä tapaa harvoin, mutta aina yllättäen!

Mä olen kantapäänkautta oppinut pysymään kaukana jätkistä, joiden ympärillä on suuri faghag ja/tai homokaverilauma. Sellaisista hemmoista ei ole muuta kuin harmia.

Helpoiten lähestyttävä taas on söpö nuori yksin oleva jäbä, joka istuskelee jakkaralla tai seisoskelee jossain seinän vierustalla.

Joo, mut harvoin kait sellaset kauaa yksin ovat? :)

oon itekki 21wee ja en hae seksii... kavereit on kiva olla :)

no... yksinäisyys... no tällä hetkellä olen onnellinen sinkku, en kaipaa sitä omaa kultaa lähelleni vielä, odotan kiltisti että haavani arpeutuvat ja voin sitten todella sanoa tykkääväni toisesta ihmisenä, enkä korvikkeena. Mutta ystäviä...

Koulusta sain muutettuani ihania ystäviä, muutamia tuttuja täällä oli jo ennestäänkin, mutta homoja?! Olen nyt muutamaan tutustunut, mutta haluaisin tuntea heitä lisää... Helsingissä asuessani ystäväpiirissäni kuhisi homoja (exhoitoja/sättituttuja/ystävänystäviä), mutta nyt kontaktini heihin on mennyt opiskeluni alettua... On tylsää olla yksin, kun ei ole ketään jolle puhua asioista, niistä asioista, joita ei ymmärrä kuin toinen ihminen, joka on saman joutunut kokemaan...

mä oon asunnu helsingissä kohta vuoden ja en tunne täältä muita kuin työkaverit. homokapakoissa oon käyny muutaman kerran kuukaudessa, lähinnä Herkussa ja MS:lla. Mä en eti seksi seuraa vaan viihdyn ihan muuten vaan kyseisisä paikoissa (tosin enpä tiedä muitakaan paikkoja täällä). aina kun mä kerron, etten etsi seksi seuraa niin ihmiset kaikkoo ympäriltä ja tulee jotenkin outo olo. Eikö tässä kaupungissa homo voi olla ystävä, jottei tarvitsisi heti hypätä sänkyyn ???? (mä oon seurustellut jo 12 vuotta saman kundin kanssa ja ollaan nyt erillään mikä tuntuu haikealta sillä välimatkaa on jonkun verran)

Sinänsä tuossa ei ole yhtään mitään ihmeellistä. Tarvitsee vain miettiä, kuinka moni heteromies ja heteronainen ovat "vain ystäviä". Eipä ole kovin yleistä ja seksuaalinen jännite on olemassa yhtä lailla.

Ystävyyden syntyminen on ihan oma juttunsa...

Kaikkoavat varmaan siksi, etteivät osaa ajatella kenenkään tulevan kapakkaan yksin muuten kuin päivän (illan) panoa hakemaan(?). Silläpä en itse ole koskaan tullut kehenkään tutustuneeksi baarissa kun omassa mielessä on ajatus ettei ketään siellä kiinnosta tavata muuten kuin iskumielessä - rajoittunut olen, tunnustetaan...

Ja tunnen kyllä heteromiehiä ja -naisia, jotka ovat vain ystäviä keskenään - oli sitä seksuaalista jännitettä tai ei...

Puhumattakaan kuinka monta heteroPARISKUNTAA on, joilla on YSTÄVÄPARISKUNTIA.
Heteropariskunnat voivat tutustua toisiin samanlaisiin pariskuntiin ravintoloissa, työpaikoilla, harrastuksissa tai melkein ihan missä vaan, missä edes toinen pariskunnasta kohtaa uuden ihmisen. Jostain syystä tää ei toimi homomaailmassa :(
En ymmärrä miks...

Siis, kovin usein valittelevat naiset miespuolisten ystäviensä yllättävistä "yrityksistä".

Kaikkia ystävyyssuhde variaatioita löytyy.

On mulla itsellänikin kolme homoystävää, joiden kanssa en ole seksiä harrastanut, enkä harrasta.

Kaksi ihan vaan tuttavapariskuntaakin oli edellisen suhteen aikana.

Eipä niitä hirveästi uusia ystäviä saa. Työpaikalla ei samanhenkisiä(kään) ole, opiskelijaelämä on ohi jne.

Mutta aina voi jossain törmätä. Sitä paitsi - täälläkin kun moni asiasta puhuu, niin kuka estää aloittamasta sähköpostikirjeenvaihtoa mielenkiintoisen tyypin kanssa?

Esim. mulle saa aina lähettää meiliä, jos vaikka alkaa jutut ärsyttää tai haluaa jatkaa aiheesta jne :)

Opiskelijoille opiskelijahepsulijärjestöt (Homoglobiini, Sekava, OVI, TELEHPY jne) ovat hyvä tapa tutustua toisiin homoihin pelkästään kaveripohjalta. Eikä tarvitse oikeastaan olla edes opiskelija.