ystävyys.... vain sanoja...??

Pakko purkaa tuntojani jonnekin.. olkoon sitten tänne..
jos vaikka saisin neuvoja tilanteeseeni..

Pääsi tässä tänään käymään näin..
Työpaikaltani soitettiin ja käskettiin hakea eräs tavara turun seudulta..
Tulee mieleeni hullu ajatus, päätän hakea samalla ystävältäni hänen lupaamansa pikkuisen tv-tason..
Päätän soittaa ja kysyä ja varmistaa että onko yksin, oli illalla sanonut tapaavansa jonkun jätkän.
EI vastausta..
Lähden ajamaan hesasta kohtia turkua, aina välillä koettaen onko vastausta.
kolme tuntia myöhemmmin ja noin 20 soittoyritystä myöhemmin olen turussa ja hakenut tavaran.
Menen soittamaan (entisen?) ystäväni ovikelloa. Tulee vaivautuneena avamaan ja kysyy asiaani.
Sanoin miksi täällä ja että olin ajatellut samalla vaivalla noutaa sen tv-tason..
käskee odottaa käytävässä, hakee sen ja toivottaa hyvät matkat.
Pihalla muistan että oli vielä jotain asiaa.
Menen sisälle ja soitan ovikelloa.. ei vastausta.. uudestaan.. sama asia.. soitan vielä neljä kertaa ja lähden loukkaantuneena pois.
Matkalla pois heitän tekstarilla ja kyselen syytä miksei vastannut puheluihin.. ja miksei tullut ovelle.. ei vastausta..
Helsingissä soitan ja yritän kysyä syytä miksi???
Hän vastaa ja kun kuulee asiani.. lyö luurin korvaan..

Siitä on nyt pari tuntia (kello on nyt vähän yli viisi)..

Mietin edelleen pitäisikö taas antaa anteeksi ja niellä loukkaukset vai sanoa hyvästit?

Ei ollut ensimmäinen kerta kun loukkasi.. aina aikaisemmin antanut anteeksi..

En tiedä mitä tehdä, rakastan häntä mutten halua olla mikään ovimatto.

kaikista huonoimmassa tapauksessa yhden parhaan ystävän paikka on avoinna..
<niisk>
<pyyhkii silmäkulmat kuiviksi>

Huh, kuulostaa ikävältä.
Veikkaan, että ystävälläsi oli treffit meneillään, eikä hän sen takia ollut kovin ilahtunut vierailustasi ja tekstareista. Mene ja tiedä. Taitaa olla niitä vaikeita tapauksia. Itse en kyllä noteeraisi häntä kovinkaan korkealle tuollaisen jälkeen.
Ehkä aika tekee tehtävänsä ja parantaa haavat.

Jaa-a... eipä mukavalta kuulosta. Mutta kuule, häntä pystyyn... ehkei hän ole ystävyytesi arvoinen. Antaa p****n olla. Suunta eteenpäin ---->

Ehkä olet joutunut liiankin koville. En tiedä. Rakkautta sinulta ja et ole saanut siihen vastausta. vai oliko vain kaverillasi kokeilut toisen miehen kanssa menossa.

Kuitenkin sinä et ole mikään kynnysmatto vaan sinunkin pitää saada parasta mitä toinen ihminen voi tarjota. Kummankin osapuolen pitää olla tasaveroiset.

Tollasen jälkeen on tasan yksi vaihtoehto, jos ei halua tulla jatkuvasti loukatuksi: Haet itsellesi ystävän!
Oikeat ystävät ei tollasta tee.

Ei pidä yleistää, mutta ainakin suomalaiset osaavat olla julmia ja kylmiä ihmisiä; oikein jääpalat kalisee ja huuru nousee joidenkin ympärillä. Homojen kohdalla se vielä ehkä korostuu keskimääräistä enemmän, koska moni on vielä näinä suvaitsemattomuuden aikoina joutunut vuosikausia salailemaan homouttaan, valehtelemaan, välttämään totuuksia, elämään kaksoiselämää, olemaan joku muu kuin oikeasti haluaisi olla. Eihän noi asiat ole ihmisen kehitykselle mitään oikeita suuntia, tottakai se vaikuttaa koko ihmisluonteeseen, siinä helposti kuule muuttuu tunteettomaksi kylmäksi paskiaiseksi. Itsellänikin suunta oli menossa tuohon, kunnes havahduin ja otin uuden kurssin elämässäni. Kaiken perusta on oppia tuntemaan ja hyväksymään oma itsensä; sen jälkeen osaa arvostaa ja kunnioittaa muitakin ihmisiä. Ja jos todellakin jostain syystä ei halua olla jonkun ystävä (ei kaikkien kanssa voi eikä tarvi tulla toimeen ja ihmiset muuttuu, ei ystävyys ole mikään ikuinen vakio, sekin voi joskus loppua), niin senkin asian voi mun mielestä vaan rohkeasti ottaa puheeksi ja selvittää tilanne. Parempihan se on, kun vaan kyräillä, olla vastaamatta puheluihin ja viesteihin, puhua selän takana paskaa jne. Suomalaiset muutenkaan ei osaa edelleenkään kertoa tarpeeksi tunteistaan, niin hyvistä kuin huonoistakaan.

Niin piti tuohon vielä lisätä, että oppia tuntemaan myös ne omat huonot puolensa! Eihän kukaan ole pelkästään hyvä ihminen, tottakai löytyy ne huonot ominaisuudet jokaisesta. Mutta jos nekin tiedostaa ja tavallaan "hyväksyy" ne itsessään, niin siitä voikin yllättäen kehittyä johonkin parempaan suuntaan! Ja piti sanoa myös, että jotkut suomalaiset - ei siis kaikki - ovat kylmiä. Toikin perustuu henk.kohtaiseen empiiriseen tutkimukseen. Paitsi kerran eräs ulkomaalainen sanoi osuvasti, että häneltä särkyi koko kuva suomesta ja suomalaisista yhden kusipään takia.

Mitä itket, saithan tv-tason.
Ehkä kaveri ei halua samaa sinulta ku sinä häneltä.

Oon ite kokennut samaa henkilöltä, joka on ollut mulle tärkeä ystävä. Nykyisin hän ei vastaa tekstareihin, ei maileihin, ei pidä mitään yhteyttä. Sitten jos hän tulee täällä käymään, (tällä paikkakunnalla), mulla pitäisi 10 min varoitusajalla olla aikaa tavata ja viettää ilta hänen kanssaan. Mutta jos minä vaikka soitan ja haluaisin jutella, hänellä on aina kiire jonnekin, milloin mihinkin, niin ettei just silloin ehdi jutella. Oon monta kertaa pettynyt pahasti ja päättänyt etten enää halua olla missään tekemisissä, mutta kun ei juuri muitakaan ystäviä ole, niin aina tulee otettua yhteyttä - ja petyttyä taas kerran!