haluaisin tutustua ihmisiin?
ihmissuhteet
No...Tuo onkin jo ihan hyvä alku....Siis et ylipäänsä haluaa tutustua ihmisiin...
Jotenkin tuo "haluaisin tutustua" sopii tähän hetkeen..Itselleni. Oikeastaan olisi pitänyt aloittaa omalla otsikolla, mutta tämä toisen taakse tuleminen, sekin sopii tähän hetkeen, itseeni.
Tipahdin taas tyhjään olooni. Koko asian laukaisi taas aivan pieni ja mitätön juttu. (Mutta eihän se ole "syy." Sitä oli ilmassa. Kuin ukkosta.) Tunnen vaan taas olevani niin "näkymätön", kuten niin usein. Pahimmalta tuntuu "hiljaisuus." Jos joku sanoisi edes että "haista vittu", sekin tuntuisi paremmalta kuin että on "näkymätön."
Kuin lapsi joka kerjää selkäsaunaa, jos ei rakkautta saa.
En kuitenkaan syytä ketään...itse olen itseni ajanut elämään jossa ei ole ystäviä. Minähän ne olen pois ajanut. Avuton kun sosiaalisesti olen. Samasta syystä en uusia löydä, missään en tunne olevani "kotonani."
En osaa tulla täältä kylmän ja kovan kuoreni alta, ja joskus tuntuu että se kuori on pelottava? Eikä siksi kukaan uskalla lähestyä. No, en mä mikään pyhimys ole ollenkaan, mutta varmasti erilainen ihminen mitä nyt ekana ajatellaan.
Olen vain niin erilainen, kummallinen sekoitus kaikkea sellaista mitä ei samasta paketista pitäisi löytyä.
Kyvytön muuttumaan, eli kuten sanoin, en syyttele ketään.
Kunhan vain puran pahaa oloani, ja ajatus siitä että joku tämän ehkä lukee helpottaa...Näkymättömyyttäni.
Kuin kiukutteleva kakara. Jos olisin jotain muuta, olisin laittanut nimenkin niin että jollakin lailla olisin tunnistettavissa. Mutta en kuitenkaan tunnettavissa. Näkymätön kun kuitenkin olen.
Helteistä iltaa kuitenkin kaikille:)
Tipahdin taas tyhjään olooni. Koko asian laukaisi taas aivan pieni ja mitätön juttu. (Mutta eihän se ole "syy." Sitä oli ilmassa. Kuin ukkosta.) Tunnen vaan taas olevani niin "näkymätön", kuten niin usein. Pahimmalta tuntuu "hiljaisuus." Jos joku sanoisi edes että "haista vittu", sekin tuntuisi paremmalta kuin että on "näkymätön."
Kuin lapsi joka kerjää selkäsaunaa, jos ei rakkautta saa.
En kuitenkaan syytä ketään...itse olen itseni ajanut elämään jossa ei ole ystäviä. Minähän ne olen pois ajanut. Avuton kun sosiaalisesti olen. Samasta syystä en uusia löydä, missään en tunne olevani "kotonani."
En osaa tulla täältä kylmän ja kovan kuoreni alta, ja joskus tuntuu että se kuori on pelottava? Eikä siksi kukaan uskalla lähestyä. No, en mä mikään pyhimys ole ollenkaan, mutta varmasti erilainen ihminen mitä nyt ekana ajatellaan.
Olen vain niin erilainen, kummallinen sekoitus kaikkea sellaista mitä ei samasta paketista pitäisi löytyä.
Kyvytön muuttumaan, eli kuten sanoin, en syyttele ketään.
Kunhan vain puran pahaa oloani, ja ajatus siitä että joku tämän ehkä lukee helpottaa...Näkymättömyyttäni.
Kuin kiukutteleva kakara. Jos olisin jotain muuta, olisin laittanut nimenkin niin että jollakin lailla olisin tunnistettavissa. Mutta en kuitenkaan tunnettavissa. Näkymätön kun kuitenkin olen.
Helteistä iltaa kuitenkin kaikille:)