Miten torjutte ihastumisenne?

Miten torjutte ihastuksenne toiseen henkilöön?

Minulla on joskus tullut tiukkoja tilanteita kun olen jostakin ihmeellisestä syystä saanut homoeroottisen ärsykkeen. Reaktioni on täydellinen pään kääntäminen ja pieni ajoittainen vilkaisu ihannettani kohtaan.

Muistan nuorempana joskus 12-13- vuotiaana, kun eräs lähes ikäiseni poika yritti tehdä tuttavuutta kanssani. En silloin vielä tunnistanut hänen olevan homo ja myöhemmin 17-vuotiaana hänen kansaan oli vaikeaa keskustella mistään asiasta. Ei siitä mitään tullut. Hän siis tunnisti minut homoksi mutten minä hätä. (Harmikseni pelkkiä bissejä) Hänelläkin on ollut vuosien varrella pari eri poikaystävää. Kuitenkaan en ennen tiennyt hänen olevan homo. Vasta sitten kun tyttöystävä sai lähteä ja ensimmäinen poikaystävä tuli hänen asuinkumppanikseen.

Jouduin tänään tiukkaan tilanteeseen kun bongasin sen komean uroksen, jonka näin parisen vuotta sitten samaisessa tilaisuudessa. Sydämeni hakkasi toista sataa ja jotenkin tuo katse oli se vanha tuttu. (Tietysti bisse ; ) ) En kuitenkaan edes uskaltanut mennä hänen lähelleen vaan välissämme oli 6-7 metriä. Pelkäsin menettäväni hallintani.

Täällä kaapissa on nykyisin helpompi ja turvallisempi olla kuin silloin hulluina vuosinani. Onneksi saan jälleen tavata oman bf:ni. Ajatukset vaan tuohon bf:n niin se helpottaa.

Miten te hoitopuolen homppelit pärjäätte niiden komeiden urosten kanssa, kun minullakin pari vuotta sitten kokemani ihastuminen vaikuttaa näin? Vai pitääkö asiat ottaa työssä kylmän viileästi. Ihmettelee nimim. Työtoveriinsa rakastunut.

Jouduin ajattelemaan asiaa toisinpäin: kuinka selvitän onko toinen osapuoli, joka on osoittanut kiinnostusta, homo/bi/hetero? Ja saanko hänet jollain tavalla ilmaisemaan oman suuntautumisensa minulle (torjua)?

Kerronpa tarinan lyhyesti: Olen töissä suuressa organisaatiossa. Eräs työntekijä "iski" silmänsä minuun. Mistä syystä, en tiedä. Huomasin kuitenkin hänen katseensa, ja hän .. niin lopulta varmasti minunkin katseeni. Ehkä se oli molemminpuolinen ihastus.

Kun sitten olin onnistunut istumaan samaan lounaspöytään hänen kanssa useampaankin otteeseen ja saanut hänestä mukavan juttukaverin - kerroin siinä kaiken muun sivussa että en aio hankkia lapsia. Hän vastasi siihen sitten että hän itse aikoo hankkia lapsia. Tässä vaiheessa muistan hänen kiinteän katseensa - silmät kertoivat että asiat oli ymmärretty molemmin puolin. Näin ainakin tulkitsin tilanteen. Enhän voi tietää hänen suuntautumisistaan sen tarkemmin - mutta sain hänestä mukavan työkaverin jonka kanssa voi keskustella asioista kuin asioista. (Mukava ja rento
maatiaskolli.. voih!)

miten torjutte ihastumisenne??

Parempi ehkä kertoa hieman tauasta tietoa:

Tapasin ihastukseni yhden ystäväni kautta, silloin hän vielä seurusteli tämän nykyisin tosin entisen ystäväni kanssa. Päädyimme sekaisin sänkyyn ensimmäisenä yönä ja siitä se alkoi. Täysi kissa & hiiri leikkiä n.3kk. Emme ole puhuneet suhteesta milloinkaan mutta kummatkin tietävät jotain olevan menossa, ihastukseni senkun juoksee baareissa ja hengaa muitten kanssa mielummin, ikinä ei ole aikaa nähdä ja sitten kun näemme niin jätkä on täysi sika.
Nyt olen tehnyt tiukan linjan, en soita enkä vastaa jos hän soittaa tai txt, kyllä sen ihastumisen saa unohtumaan kun on pakko, senkin uhalla että oma sydän särkyisi.
En vaan jaksanut enää odottaa ja itkeä...

Elämä jatkuu ja ehkä joskus joku arvostaa minuakin sellaisena kun olen...

Freak like me...