Heterofobia

Joudun useasti osallistumaan keskusteluihin homofobiasta. Onhan aihe toki tärkeä, mutta minulla on tunne, ettei kovinkaan moni homo tiedosta omaa negatiivista asennettaan heteroita kohtaan. Tai tiedostaa kyllä, muttei siitä liiemmin välitä. Homothan ovat sorrettuja, joten heillä on oikeus vastata samalla mitalla ja hieman enemmänkin.

Aluksi asia ei minua sen liiemmin vaivannut, mutta täytyy myöntää, että pidemmän ajan kuluessa se tuntuu todella pahalta. Olen tottunut kuulemaan erinäisiä vitsejä omasta heteroudestani ja jos joskus olen sattunut siitä loukkaantumaan, on minua saatettu pitää pikkumaisena. Varsinainen ongelmani on, että niin paljon kuin haluaisinkin esitellä poikakaverini ystävilleni sekä tuttavilleni homopiireissä, en ole sitä tähän päivään mennessä voinut tehdä. Miksi? Voin hyvin kuvitella mihin se menee: Heteromiestä pitää ehdottomasti testata, häntä pidetään automaattisesti foobikkona. Törkeimmät jutut otetaan esille ja heteroiden elämäntapaa pilkataan sekä aliarvioidaan. Ehkä poikaystäväni ei olisi tästä moksiskaan, mutta minua se vaivaisi. Monet illat olen miettinnyt omaa reagoimistani tällaiseen tilanteeseen. Pitäisikö minun vain naureskella vieressä ja myöhemmin kahden kesken pyydellä anteeksi toisten käyttäytymistä? Suuttuisinko ystävilleni, kun he eivät tajua ottaa huomioon meidän kummankaan tunteita? Tai ehkä karkaisin nurkan taakse ja itkisin yksin siellä. Tämä skenaario ei ole niinkään kaukaa haettu. Tunnen nämä ihmiset tarpeeksi hyvin kuvitellakseni tällaisen skenaarion.

Onko kyse todellakin fobiasta vai puhtaasta halveksunnasta heteroita ja varsinkin heteromiehiä kohtaan? Jos itse kuulisin jonkun hetskun puhuvan homoista yhtä ilkeästi kuin homot heistä, loukkaantuisin suunnattomasti ystävieni puolesta. Ymmärrättkö mitä ajan takaa? Homoilla tuntuu olevan rajaton oikeus halveksia naisen kanssa elävää miestä. Toisaalta olen myös kuunnellut lesbon kiivasta saarnaa siitä, kuinka kaikki miehet ovat paskoja. Tämä vaikuttaa olevan noidankejä, jossa kaikki haukkuvat kaikkia ja minä olen puun ja kuoren välissä.

-naikkonen joka myös sattuu pitämään miehistä-

Ensiksi pitää onnitella rakasta piu-tätiä, kun on vihdoinkin valinnut sen oikean poikakaverin niin monesta tyrkyllä olevasta sulhokokelaasta.

Vaikka olen hiukan katkera, kun et valinnut minua niin silti olen kanssasi aivan samaa mieltä; me homot haukutaan heteroita, etenkin heteromiehiä aivan liikaa. En tiedä mitään hauskempaa kuin nälviä verkkarihousuista olutta juovaa risupartaa, joka röhnöttää hetero-terassilla tsiigaamassa nuoria tyttöjä.

Mielestäni tälläinen uho on täysin normaalia, varsinkin meille miehille, ja varsinkin kun meitä miehiä on monta samassa tilassa. Vaikka olen absoluuttisesti sitä mieltä, että meidän homomiesten ÄÖ on suurempi kuin heteroiden, niin totuus on kuitenkin karvas; me sorrumme joskus samaan kun heteromiehet. Hetskujen vakkari on: "HOMOOOOO" ja me sitten esitämme asian hiukan monipuolisempaan sävyyn, kuten esmes: "ällöttävän hiivaklitan nussija, joka ajaa volksfagenilla" ... no joka tapauksessa,,, pointtini olis se, että 'kun noi vitun hetsut haukkuu meitä, niin sit me haukutaan niitä' ... noidankehä, kuten sanoit.

Eli darling, sulla on kax mahdollisuutta:

1. mahdollisuus: Dumppaat kato sen sun nykysen hoitos ja nait mut tai jonkun muun vähemmistöläisen. Mielummin mut, koska mulla on hyvät geenit lapsien tekoa varten.

2. mahdollisuus: Puolustat kiivaasti miestäs kun esittelet sen meille ja alat käymään taistoa heteromiesten oikeuksien puolesta... "Viva la revolution les hombreros heterosexualo!" ...jooh ;) ... annat jokaselle hinttarille luuvitosen, joka kehtaa sun seurassa nälviä heteroita. Kyllä ne osaa sit olla hetken hiljaa ;)

----

... ja sitten tietenkin tää asia, josta sulle ei ees anneta vaihtoehtoa: sun pitää synnyttää paaaaaaljon yhtä kauniita lapsia kuin itse oot ja opettaa heille, että ei saa haukkua homoja eikä heteroita. Kaikkia pitäis oppia arvostamaan ihmisinä.... jopa heteroita!

Piu kirjoitti asiasta, jossa varmaankin on myös paljon totta. Eikä varsinainen nälviminen tietenkään ole koskaan puolusteltavaa. Syitä ja selityksiä käytökselle on varmaan monia. Mulle tulee mieleen muutama...

Heteroiden homofobian ja homojen "heterofobian" lähteet on mun mielestä varsin toisistaan poikkeavat. Jotkut heterot tuntevat kammoa, pelkoa tai jotain muuta negatiivista ajatusta "homo" kohtaan, ilmentävät sitä varauksellisena suhtautumisena, homoksi tiedetyn välttelynä, nimittelynä ja pahimmassa tapauksessa väkivallalla, koska eivät kykene käsittämään homoutta, tuntevat sen uhkaksi omalle maailmanjärjestykselleen ja arvoilleen. Homojen "heterofobiassa" kyse on yleensä ennemminkin oman identiteetin vahvistamisesta.

Verrataanpa tilannetta siihen, että suomenruotsalaisen perheen lapsi rakastuu umpisuomalaiseen. Siinä on joskus vanhemmilla paljonkin nieleskeltävää, ja monasti perheneuvottelujen ja -riidan paikka. Eikä kyseessä ole silloin kuin hyvin pienestä kieli- ja kulttuurierosta. Umpisuomalaisessa perheessä suomenruotsalaisen saapuminen kuvioihin ei aiheuta keskustelua, koska enemmistöön kuuluva saa aina tukea identiteetillen ympäristöstä - tässä tapauksessa suomenkielisestä, eikä tulokkaan erilaisuutta välttämättä edes tajuta, koska tämä varsin todennäköisesti mukautuu umpisuomalaiseen kulttuuriin. Analogia ei tässä ole täydellinen, mutta kuitenkin osoittaa sen, että vähemmistöllä on halu suojella itseään.

Maailma on hyvin heteroseksistinen, mikä on tietysti oletettavaakin. Se on niin heteroajatuksen kyllästämä, ettemme sitä itsekään tiedosta. Kaikki julkinen viestintä on heteronäkökulmasta, mainonta kirkuu heteroseksiä, kaikki palvelut on lähtökohtaisesti suunnattu heteroille, joten heteroidentiteetin omakseen kokevalla on aika hyviä samastumiskohteita kovin paljon. Homoilla on tukena lähinnä oma ihmissuhdeverkostonsa. Kun siihen verkostoon tulee jotain vierasta, niin tämä vieras joutuu helposti koetukselle.

Homojen kanssa samoissa piireissä liikkuvat naiset ovat usein saavuttaneet jonkinlaisen "aseman" homoyhteisössä. Ns. homoemon mielitietty saattaa tuntua vakavaltakin uhkalta. Ehkä kyse on myös mustasukkaisuudesta? Jotkut homot toki saattavat tuntea kiinnostusta homoemon mielitiettyä kohtaan, ja kokeilevat kepillä jäätä, josko siitä sittenkin olisi johonkin.

Valitettavasti tuntuu siltä, että heteroseksistisessä yhteiskunnassa homo pääsee piilostaan kokonaisena ihmisenä vain kyseenalaistamalla heteromaailman - ja jopa hyökkäämällä sen "kahleita" vastaan. Se kyseenalaistaminen jää asenteeksi, ja valitettavasti saattaa tulla esiin "väärissäkin" paikoissa.

Ehkä minullakin on tähän jotain sanottavaa.

Parhaat ystäväni ovat heteroja, mikä johtuu tietenkin siitä että asun paikassa jossa ei ole 'julkisia homoja'.
Tokihan täällä on homoja, mutta en minä tunne/tiedä yhtään...

Kaikki ovat tiukasti kaapissa.

Se tuntuu todella pahalta, kun jotkut ei-IRL homotuttuni suhtautuvat heteroihin kuin nämä kaikki olisivat saastaa, iljettäviä tai jotain mielipuolia Hitlereitä.

Ja kaikki tuo negatiivinen suhtautuminen vain sen yleistyksen takia, kun jotkut heterot ovat homovastaisia.

Yleistäminen on todella rumaa.

Mitä enemmän homoja opin tuntemaan, sitä enemmän mielissäni olen heteroystävistäni.
Heistä voin pitää sellaisena kuin olen, eikä minun tarvitse muuttua kuvakirjan satuprinssiksi sen takia että voisin vaeltaa heidän kanssaan metsissä tai virvelöidä järven rannalla.

Äh, en minä saanut sanottua sitä mitä yritin.

Jokainen joka aikoo tähän inistä jotain omasta mielestään fiksua, mutta kuitenkin täyttä paskaa minusta tai kirjoituksestani, tässä teille lyhyt ytimekäs viesti:

Painukaa naimaan lehmää B-rappuun ja olkaa hiljaa.

Tsemii vaan sullekkin...

S_mo... Puhuit tuossa kovin homoseksuaalin "tukiverkoston" häiriintymisestä, kun heteromies siihen astuu... Tunnuit lähes puollustavan homojen oikeutta vittuilla ja nälviä heteroille. Freckun sanomat hiivaglittajutut ovat varsin hyvä esimerkki siitä, kuinka homojen on ikäänkuin vähätellä naisia, jotta heidän oma asemansa kasvaisi. Naiset on tommosia horatsuja lortsukoita, joilla ei tee yhtään mitään, joten kaikki heteromiehet ottakaa nyt mies, joka tietää mikä teille on parasta. Kauheaa kärjistystä ja yleistystä, mutta valitettavasti tämä pitää hirveän monasti paikkansa.

Terveen ja "normaalin" ihmisen ei tulisi nälviä muiden suuntaumuksia ja tottumuksia pönkittääkseen omantunnonarvoa ja itsetuntoa. Ei vaikka olisi kuinka "alistettu" ja vähemmistöryhmän edustaja. Piste. En voi yksinkertaisesti ymmärtää sitä, kuinka Me Homot yritämme itsellemme saada kokoajan hyväksyntää ja toivomme, että meidät tunnustettaisiin omana ihmisryhmänä muiden seassa ja silti me emme osoita läheskään samassa määrin meidät hyväksyvillekään heteromiehille hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Homot haukkuvat takaisin jne... Vielä vähemmän ymmärrän sitä, kuinka naisia, noita joiden kanssa meillä ei sinällään muka ole mitään tekemistä, nimitellään ja halveerataan, vaikka he yleensä juuri ovat niitä, jotka meidät pääosin hyväksyvät. En kyllä yhtään ihmettele monen heteronkaan asennetta homoihin, kun ensimmäinen homo kenet kohtaa ihmettelee, "Miten sä voit nuolexia jotain pildee?!½"

Arocle: En puolustellut kirjoituksessani varsinaisesti mitään, vaan kirjoitin näkemykseni siitä, mistä asiassa mielestäni on kyse, mistä tilanne johtuu, ja miksi kuvittelen tuollaista tapahtuvan. Ihmiset ovat vain ihmisiä - niin heterot kuin homotkin. Ja kaikkien harkintakyky voi joskus pettää, kaikki möläyttelevät suustaan sammakoita. Syitähän Piu tuossa kyseli, yritin valottaa asiaa sen pohjalta, miten arvelen, käsitän ja olen huomannut ihmisten toimivan.

Edelleen (kuten edellisessä kirjoituksessanikin olin) olen sitä mieltä, että nälviminen ei ole puolusteltavaa. Ja ainakaan mun mielestä sillä ei ole mitään merkitystä suuntaan tai toiseen, onko nälvittävä mies tai nainen, hetero tai homo.

*kuristaa Freckua murhanhimoinen ilme kasvoilla*

:PP

Toivoisin todella, että jos aloitan suht järkevän keskustelun, se ei todellakaan
menisi tälle linjalle. Eli ei siis iditoottimaisia tappeluja ja sättimisiä, kiitos! Aikuistukaa...

s_mo... Ei muuten, muttakun noista "lipsahduksista" on tullut kovin monelle homolle (ja heterollekin) täysin normaali sanasto, jonka loukkaavuutta ja provosoivaa vaikutusta ei välttämättä edes itse huomaa. Siinä vaiheessa, kun normaalissa puhekielessä ei osaa esim. naisesta käyttää muuta nimitystä kuin lortto tai horatsu, olisi kyllä syytä katsoa omaan napaan ja miettiä, että mistäkö olisi syytä alkaa parantamaan.

*osoittaa Freckua syyttömän näköisenä*

"Tuo aloitti"

Voi luoja...

Piu kirjottaa todella tärkeästä asiasta. Ja minä olen taas, kello yksi yöllä unettomana, filosofisella tuulella.

Itse olen, kuten olen monessa muussakin keskustelussa todennut, miettinyt monta kertaa tällaisia asioita eri näkökulmista. Kyse mielestäni on kaikissa näissä asioissa, koskevat ne sitten homofobiaa, uskontoa, heterofobiaa, enemmänkin siitä, että asiaa ei osata nähdä kuin yhdestä näkökulmasta.

Homot eivät osaa samaistua heteron tilanteeseen, heterot eivät voi ymmärtää homoja, syvästi uskovat ihmiset eivät näe sitä että homotkin ovat vain ihmisiä ja homot saavat siitä "oikeutuksen" haukkua kaikkia jotka kohtelevat heitä huonosti.

Miten me homot voimme vaatia heteroväestöltä minkäänlaista suvaitsevaisuutta, jos me itse puhumme "toikin hiivaglitta tossa" tai "kokeilisit säkin miestä, niin et haluis enää naisen kanssa.." tai muunlaisia, niin täydellisesti solvaavia asioita. Missä on meidän oma suvaitsevaisuutemme muita kohtaan? Vai vetäydymmekö vain ajattelemaan, että "meillä on oikeus tehdä mitä vaan haluamme, kun meitä kuitenkin sorretaan." Hip hei.

S_mo kirjoitti vastineeksi vertauksen suomalaisen ja suomalais-ruotsalaisen yhteiskunnan kohtaamisesta. En aivan täysin allekirjoittaisi sitä näkemystä, ainakaan pureskelematta. Ennemminkin näkisin sen niin, että suuren osan ruotsia äidinkielenään puhuvista kansalaisistamme on ollut pakko sopeutua valtaväestön kielenkäyttöön (=suomi) sen takia, että suomalaisten keskuudessa on valtavan paljon sellaisia, jotka eivät osaa ruotsia. Kyse siis on selviytymisestä. Ja sen takia tietenkin tuudittaudutaan vanhoihin malleihin ja sama pätee heteroseksistiseen maailmankuvaan. Mutta oikeuttaako tämä maailmankuva meitä haukkumaan heteroita? Ei. Se ei tee meistä sen parempia ihmisiä kuin niistä, jotka meitä haukkuvat.

Piu tuo esille sen, ettei uskaltautuisi esittelemään poikaystäväänsä homokavereilleen. Se asenne, mihin olen törmännyt, aiheuttaa minulle sen, etten ollenkaan ihmettele. Itse ainakin toivoisin omaavani sen verran korrektiutta ja wanhan hywän ajan käytöstapoja, etten sortuisi päättömyyksiin, jos saisin kunnian tavata tällaisen miehen.

En kylläkään ihmettele monien, enemmänkin varmasti aktivistihomojen, asenteita tällaiseen heterovastaisuuteen. Onhan se minustakin aivan hemmetin loukkaavaa, kun minua haukutaan "vitun homoksi" ja myönnän kyllä monasti suutahtaneeni sellaiselle ihmiselle ja muutamaan otteeseen käyttäneeni mielenkiintoisia ilmaisuja. Mutta ne kuitenkin ovat onneksi kohtalaisen harvassa, siis ne ihmiset, jotka ovat niin moukkia, että haukkuvat toisia. Mutta ne ovat ne näkyvimmät esimerkit. Valitettavasti.

Huomaan, lukiessani toisella selainikkunalla kirjoituksia, että olen aika samalla kannalla Aroclen kanssa. Me olemme rasisteja. Pitäisikös meidän muuttua?

--Druzy

Aihe tuttu; olen miehen kanssa seurusteleva nuori nainen, ja iso osa kamuistani on homoja. Poikaystäväni on hyväksytty ilman sen kummempia mutinoita, johtuneeko sitten siitä, että hän oli olemassa jo ennen vuosien takaista liukumistani gaypiireihin. Jopa jonkinlaista kunnioitusta on aistittavissa, mies on nimittäin fiksu, avoin ja ennakkoluuloton -eikä ulkomuodossakaan ole valittamista, sanovat pojat..;)

Hän ei kuitenkaan paljon roiku kanssamme, biletä jne. Joskus kun bf+minä+pimpulat vietämme aikaa yhdessä voi tunnelma olla oudon jähmeä, mutta syy on se, ettei kukaan oikein osaa olla oma luonteva itsensä ja puhua mitä sylki suuhun tuo jottei_loukkaisi_vahingossakaan_ketään. Ollaan siis ylikorrekteja ja sehän taas tuntuu vieraalta tavanomaisen sähläämisen sijaan! Jonkinlainen muuri on välissä, mutta eri tavalla kun vissiin yleensä?? Tilanne varmaan korjaantuisi itsestään jos poikaystäväni olisi enemmän messissä, mutta toisaalta näin on ihan ok. Kukin on porukassa jossa ei tarvitse liikoja miettiä sanomisiaan/tekemisiään ja satunnaiset kohtaamiset sujuvat nätisti.

En siis ole törmännyt hillittömiin ristiriitoihin tai paskanpuhumiseen saati heterofobiaan. Heterofobisia homoja ei ystäväpiiriin ymmärrettävistä syistä kuulu.. Vaan loistotyyppejä, suurisydämisiä ja hilpeitä ihmisiä:)

tuota noin...
Ensikskin mitä Kokuma sano.
Ne vähät heterokamut, mitä mulla on vielä jäljellä, on oikeesti arvokkaita ihmisinä... mulla on ainoostaan 1 tosi hyvä homokaveri enkä mä oo aina varma, onko sekään.

Homouden kompleksi ja juoruileminen ja kyräily syntyy oikeestaan siitä ongelmasta, että paras kaveri ja potentiaalinen bf/ hoito/pano/säätö voivat olla sama tyyppi.
Munki täytyy myöntää, että mun tuttavapiiriin on helpointa tulla sekstailemalla mun kanssa. Valitettavasti.

Mulla on tietyissä piireissä huoran maine (kuten kaikilla homoilla jossain) ...ehkä se osittain pitää paikkansakin.
Mulla vaan ei oo ketään, ketä varten mä itseäni säästäisinkään. Toisaalta ongelma on, miten sitten myöhemmin pystyy olemaan uskollinen, kun on muuhun tottunut.

Sitten tähän Piumaaria-caseen...
Mähän en mainittua ihmistä henkilökohtaisesti tunne...
mutta asia on niin että on olemassa ns. homomaailma, ja siihen sulautuu, jotkut jopa tieten tahtoen... ja siellä on omat lait.. ne tosin muuttuvat, mutta siihen menee aikansa.. nyt ollaan kuitenkin ihan toisessa tilanteessa kuin esim. 15 vuotta sitten... joten eiköhän tuokin ongelma ratkea 15 vuoden kuluessa...
Mä tosin puhuin yhden Jehovantodistajanaisen kanssa viikko sitten, ja hän kertoi, että Harmageddonin tulo on lähellä... mutta jos me emme kuitenkaan usko häntä?

Ja homoista ja lesboista.
Lesboja on useemmanlaisia... ainakin Oulun ja Jyväskylän yöelämän perusteella... jotkut ovat ihan hauskojakin ihmisiä ja juttelevat baarissa jne (terkkuja Merjalle Ouluun ja *hali*) ...jotkut taas suurinpiirtein sylkevät päälle ja näyttävät siltä että kohta ajavat rekalla yli (huumoria)...
Jotkut vain ovat feministejä miestenvihaajia... mutta nuoremmat on ihan oikeesti kivempia...

Toivoa on..

Ja mä oon ihan oikeesti löytänyt Citystä parhaan kaverin, kämppiksen ja paljon muuta, eikä Quntele ole vähemmälle jäänyt... kyllä sieltä muutakin saa, kun panoja.


P.s. Kirjoittaja on suomen kielen aineopintoja Jyväskylän yliopistossa suorittava henkilö. Tekstissä olevat kirjoitusvirheet ovat tahallisia.

Piu iskee taas sinne mihin pitääkin, loistavaa!

Valitettavaa on kyllä että tuollaista käytöstä tapahtuu ja toivon vain etten itse syyllisty siihen. Kuitenkin uskon siihen että ihmiset on järkeviä jos tilanne tulee eteen ja siis monesti ollaan kyllä järkevillä vesillä jos varsinkin joku, esim. homoemo tuo ihmisen näytille. Minä ainakaan en oleta kenenkään seksuaalisista suuntautumisista mitään, eikä niillä ole mitään merkitystäkään.

Tästä voin esimerkkinä mainita uudenvuoden-pippalot joissa oli IHAN EHTA hetero käymässä ja kävi saunassa ja kaikkea, vaikka siellä oli homoja kuin pipoa. Jonkin verran häntä kiusoiteltiin, mutta mitään ihmeellistä hyökkäystä ei tapahtunut.

Ehkä mä oon sitä tällänen pöhkö joka jaksaa uskoa ihmisiin, mutta minkä mä sille voin...

--
Peit

aika pitkään olen itsekin ollut heterofoobinen vittupää sukupuolirasisti joka on vapaa-aikansa käyttänyt "sellaisten" haukkumiseen ja katsonut sen oikeutetuksi. pelännyt heteroutumista kuolemaan saakka ja halveksinut niitä kimmoja, jotka seurustelevat miehen kanssa.
"minä en saatana jätkää tarvitse vain siksi että se on jätkä."

suuren järkytyksen koin tässä vasta tavatessani ihmisen, jonka kanssa on niin hyvä olla, ettei kenenkään kanssa aiemmin. mä en pidä siitä siksi että se on kundi, mutta en myöskään ole pitämättä. Ja mä olen todella ollut helvetin miesvastainen heterofoobikko äärilesbo.
en haluais tuntea enää yhtään ihmist jol on samanlainen asenne.
välitän siitä ihmisenä. sanon, että mun nykyinen seksuaalisuuteni on, että pidän helvetisti kyseisestä ihmisestä.

mua on jo pitempään ahdistanu sukupuolet, joihin tämä koko homo/hetero -touhu perustuu. ahdistaa, kun ihmiset unohtaa olla ihmisiä, ja ne on niin MIEHIÄ tai NAISIA.

OLLAAN IHMISIÄ!