Rakkauden ahdistus ja pelko

Rakkauden ahdistus

Herätessäni aamulla ensimmäinen ajatus mielessäni on hänen kasvojensa piirteet. Kulkiessani kaupungilla päivän aikana, mietin hänen ääntään. Istuessani metrossa illalla, muistelen hänen liikkeitään ja eleitä. Kääriytyessäni peiton alle yön hämärässä, tunnen hänen kosketuksensa. Olen rakastunut.

Tahdon kertoa sen sanoin, mutta pelkään. En uskalla puhua, koska saatan sanoa jotakin mikä vain huonontaa tilannettani. Haluan koskettaa häntä, mutta en voi koska hän saattaisi ajatella että se on epämiellyttävää. Haluan kuunnella häntä, mutta hän saattaa ajatella että olen outo. Haluan katsella häntä, mutta entä jos hän ahdistuu tuijotuksestani. Olen rakastunut.

En uskalla puhua, en uskalla katsella, en uskalla koskettaa. Pelkään, että tekoni ovat vääriä, pelkään, että hän katoaa elämästäni. Olen epätoivoinen. Olen epätietoinen. Olen kokematon.

Olen rakastunut.


-Mik-ko

Ajatuksia…

Voiskos tuohon Mikon kirjoitukseen vielä jotain lisätä. Tällaisesta ”ketusta” tuntuu, että rakastuminen on vakavaa. Kuitenkin kaikkia luettelemiasi asioita pitää sinun uskaltaa tehdä, mikäli haluat saada tunteesi perille rakastumisen kohteeseen. Vastapuolikin saattaa ajatella samoja asioita kuin sinäkin. Ainakin olen huomannut. Vaikka kohde on ilmeisesti poika kuten saatan arvata, niin samat asiat polttelee myös poika –tyttösuhteissakin. Vastapuoli saattaa suuttua, mutta sekin voi olla hyvä merkki. Hän on huomannut sinut, vaikka sinun mieli saattaa olla maassa. Kenties hänkään ei ole aikaisemmin tuntenut rakastumista poikaan. Välinpitämättömyys on kaikkein kamalin asia, silloin on enää vähän tehtävissä. Vaikka käytin muotoa sinä tarkoitin itseäni.

Vuosien - kymmenienvuosien aikana tulee myötä ja vastoinkäymisiä. Potkuja työpaikasta, velkoja, sairautta, läheisien kuolemaa yms. Asioita joita ei osaa eikä ajattele omalle kohdalle. Kuitenkin kaikista vakavista ihastumisista tulee merkintä elämän lokikirjaan. Mikäs on rauhallisina hetkinä mukavampaa miettiä kuin elämänsä mukavia asioita.
Jokainen vastoinkäyminen lujittaa suhdetta entistä enemmän. Vanhempana kumpikin kumppani ajattelee suhteen arvoa. Kuinka paljon olen saanut häneltä ja mitä jos hän ei olisikaan tullut elämääni. Olisikohan elämäni ollut kurjempaa ilman häntä.

Tiedän kertomasi, se totta on. Vaan en uskalla ohjeitasi noudattaa, se pelkoa on. Raukkamaisuutta? Kenties. En osaa, en uskalla vaikka niin kovin tahdon. Haluan kertoa, haluan koskettaa, haluan elää.
Sydämeni itkee, rakkauden vuoksi haavani vuotavat kyyneliä joiden kosketus saa ihoni paleltumaan. Tunnen, että en kestä odotusta mutten voi auttaa ajatuksiani mitenkään. Kerään rohkeutta, voimia ja uskallusta kertoa, miksi ajattelen niin.
Tiedän ensimmäistä kertaa elämässäni, että tunteeni ovat todellisia. Tunnen jotakin aivan uutta, uskoisin sen olevan rakastumisen kuuma tunne. Hänen läsnäolonsa saa minut tärisemään, se on jännitystä. Ajattelen, teenkö kaiken oikein? Olenko mahdollisimman edustava? En osaa olla oma itseni koska keskittyminen ulkoiseen kuoreeni on liian voimakas.

Miten voisin olla luonnollinen itseni? Kerro ja auta minua... Olen liian kokematon.

-Mik-ko

Niin Mikko, sellaista se rakastuminen on. Ei siihen henki mene, ainakin sinunlaiseltasi avoimelta kaverilta. Ajatuksesi muovautuu koko ajan ja huomaamattasi kokoat aina vaan lisää rohkeuttasi ja toivottavasti hyvin pian laitat omankin rautasi lämpiään teidän yhteiseen ahjoon. Sitä toivon.

Mielestäni vastapuolikin on antanut sinulle sopivat merkit, enää on se jännittävin seikka keksiä se syy miten kaveria lähestyy. Ulkonaiset seikat ovat sinulla ok, vaikken sinua tunnekaan. Ei sitä aina etukäteen osaa edes aavistaa, kehen ja minkä näköiseen rakastuu.

Minulla on jo pidemmän aikaa myös tehnyt mieli tehdä tuttavuutta, siis tuttavuutta erääseen mielenkiintoiseen mieheen. Samat tuntemukset tulee minunkin mieleeni kun näen hänet kesken kiireisen arkielämän.

Jotenkin rakastumisen koen samanlaisena kuin näyttelemisen. Ensi-iltaan on kova jännitys päällä. Perhosia vatsassa. Onnistunut esitys palkitsee. Kuitenkin aina kaipaa näyttämölle, vaikka se on aika rankka kokemus esittää n 200 katsojalle ja aivan yksin.

Oikeaa tää on, nyt tiedän sen

Olen kyseenalaistanut omat tunteeni viime päivinä kovin voimakkaasti pelon ja epäluulon vuoksi. Nyt tiedän, että se mitä tunnen on aitoa ja se on rakkautta. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen, koen jotakin uutta ja ihmeellistä. Tunnen, että teen vihdoin jotakin oikein. Olen niin iloinen ja onnellinen, kaikki on Hänen ansiotaan.
Toivottavasti osaan jatkaa asioiden käsittelyä oikein, sillä tahdon onnistua tämän kerran. Tahdon rakkauden joka kestää läpi vaikka harmaan kiven ilman naarmuja ja haavoja.

Olen niin onnellinen...

-Mik-ko

Mä en kyllä pysynyt teidän ajatuksenjuoksuissanne tippaakaan mukana.
Kuvailitte valitettavasti tuntojanne niin moniulotteisesti ja ylätasoisella kielellä.

No ehkä minun ei tarvitsekaan.

Hienoa, että oireeseen löysit diagnoosin :D
Kokumalle: eiköhän se sinullekkin vielä iske. Toivossa on hyvä elää. :-)

Olen heikko

Olen varomaton

Olen .. Olen .. En edes ole mitään mainitsemisen arvoista. Yritän olla jotakin muuta kuin olen ja joudun katselemaan kuinka aina jään toiseksi kamppailussa elämän asioista. Olen toivoton luuseri joka joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen. En onnistu! Miksi?? Halusin onnistua niin kovin mutta toinen kukka kukkii kutsuvammin jolloin minun terälehteni jäivät kuivumaan auringon poltteeseen ja toiselle kukalle annettiin enemmän. Olen niin maassa, olen niin lyöty. En osaa edes kuvailla tunteitani, haluan vain pois täältä.

Siispä pois.


Mik-ko

Miksette varoittanut? Miksette sanoneet "ei"?
Miksi minun piti saada se selville iskemällä asia silmille? En voi ymmärtää...
Älkää pyytäkö ymmärtämään, en ymmärrä. En tahdo ymmärtää, en osaa ymmärtää, enkä kykene ymmärtämään tällaista asiaa jota en onneksi ole koskaan ennen kokenut...
Olisit sanonut "ei kiinnosta", sen sijaan että piti tehdä se suoraan silmille nostettuna.
Se olisi sattunut vähemmän, silloin pääsisin yli enkä jäisi tyhjään istumaan pohtien josko sittenkin... Josko sittenkin vielä jotain? Niin, sano "ei kiinnosta" jolloin tiedän että en ole sen arvoinen eikä minun kannata istua siinä tyhjässä huoneessa.
Tunsin liian voimakkaita tunteita, jotka olivat uusia minulle. Sinä sen sijaan olet jo osaaja tällä alueella. Minä en osannut olla nopea enkä kaunis, en rikas enkä kypsä. Ilmeisesti olet nyt saanut mitä tahdot. Ole iloinen.

Toivon hyvää juuri sinulle ja vain sinulle koska tunteeni olivat liian voimakkaita että voisin olla katkera. Nauti.

-Mik-ko

Life goes on.

There's time to sorrow, there's time to be sad. There is time for everything. Now the sadness is far away behind my mind and the life goes on. Thank you for everything. I hope you didn't loose your faith in me as a friend.

Thanks

Mik-ko