Ystävä, tuttava vai fuckbuddy
Mie olen osittain iloinen, kun bf löysi ja näytti mulle tämän sivun.
Hän on jo jokin aika sitten kyllästynyt Q:n ja C:n chatteihin, joissa on vain seuraa seuraa kovaa kovaa top bot top bot. Juttelukaveria ei löydy sitten millään ilveellä vaikka kuinka hakisi.
Ollaan jo keretty miettimään, että mihinkäs sitä turussakin pystyy menemään, kun haluu olla "kaltaistensa" seurassa, mutta tuntuu ettei kaltaiset ole lainkaan itsensä kaltaisia. Onko mahdoton toivomus löytää jostain homo/bi/lesbo yksin tai yhdessä elävä, joka käsitää mitä tarkoittaa jos toinen elää parisuhteessa. Johonkin bileisiiin, chattiin tai studioon on mahdoton mennä, kun juttukaverille kertoo että me Seurustelllaan vakavasti, niin silti koko ajan vinkkaa ja kopeloi.
Löytyykö mistään ravintolaa tai kahvilaa missä homot ym käy, joka ei ole vain ja ainoastaan joku hikinen iskumesta? missä saisi ihan rauhassa jutella ihmisen kanssa ilman että tarvii pelätä joutuvansa iskettäväksi, tai että joku iskee oman bf:n.
Musta tuntuu ettei Turussa - sen enempää kuin muuallakaan - ole olemassa Studiota tai Okkolaa kummempaa paikkaa, jossa tavata kaltaisiaan. Jos ylipäätänsä uskaltautuu baariin ja ryhtyy puheisiin jonkun tuntemattoman kanssa niin ilmassa on heti iskemisen meininkiä. Niin kai se toimii hetskuillakin. Studio on mielestäni todella hyvä keskustelupaikka, jossa on rento meininki - piirit on sen verran pienet, että melkein kaikki on ainakin ulkonäöltä tuttuja ja on helppoa aloittaa juttelu.
Jos baarit ei kiinnosta, niin yritä luoda kaveriporukka muista vakisuhteessa elävistä - kyllä heitäkin sentään on runsaasti. Ja onko sillä niin väliä jos jotkut aina välillä yrittääkin iskeä tai hiplata - voihan niille sanoa ei. Parin vuoden päästä voit taas olla uusissa aatoksissa ja pelkästään iloinen, että sinua yritetään iskeä...
Varmaankaan ravintoloista ei löydy helposti toisia parisuhteessa eläviä. Tai ainakaan sellaisia, jotka olisivat uskollisia omalle parilleen. Onhan heitä varmaan runsaasti, mutta missä?? Kaikki 'kunnon' pariskunnat viettää hiljaiseloa jossain omissa koloissaan, eivätkä sieltä ihmisten ilmoille putkahda kuin korkeintaan töiden takia ehkä tms... Kuitenkin just sellasiin oliskin kaiken kivoin tutustua! Mutta taitaa jäädä haaveeksi itse kullekin!?
Ei taida tusetallakaan olla mitään ryhmää pareille?
Minustakin olisi aika kohteliasta tehdä pelisäännöt selviksi ennenkuin aletaan iskeä tai hiplata. Jos toinen on vakisuhteessa ja tosissaan, niin silloin on kyllä TOSI tyhmää alkaa sekoittaa toisten todellisia kuvioita millään 'yhdenyön' jutuilla! Tyhmää edes luoda toiselle sellaista kiusausta...
No kyllä todellakin löytyy baarista parisuhteessa eläviä - mihinkä se suhde nyt ihmistä ja sen käyttäytymistä yht'äkkiä muuttaisi?? Kun ei lapsetkaan tahdo enään estää ihmisiä käymästä...
Niin kyllähän baarissa "yleisilmapiiri" on aina sellainen flirttaileva- ei sitä nyt niin kovin vakavissaan kannata ottaa :). Aina voi sanoa ei paitsi jos on itsestä epäilys ettei joskus pystykään sanomaan.....
Iwan, ei tulis minullekaan mieleen lopettaa baareissa käyntiä...
Mutta mielelläni kuljen sen oman kullan kanssa samoja polkuja, rinnakkain.. Ei tarvi kummankaan sitten miettiä, että kukahan siellä jossain kuolaa sen kultsin perään... Varsinkaan, kun aina ei kaikki itsekään voi olla varmoja, että josko sinne jatkoille lähdöstä ei kuitenkaan pysty kieltäytymään.....................!?
Itsekin elän parisuhteessa - joskin melko vapaamielisessä - ja olen usein harmitellut sitä, ettemme tunne enempää muita pareja. Tokihan pareja aina näkee liikenteessä, mutta on vaikea mennä luontevasti tutustumaan ja tunkeutumaan toisten seuraan.
Niinpä lähes kaikki parit, joita tunnen ovatkin sellaisia, joiden toisen puoliskon kanssa on joskus ollut joku pitempi tai lyhyempi suhde. Seksi onkin selvästi helpoin tapa tutustua uusiin ihmisiin! Ja ehdottomasti helpompaa on mennä iskemään kuin yrittää muuten vain tutustua. Ihmiset kun joka tapauksessa olettavat, että yritän iskeä, jos menen puhumaan tuntemattoman kanssa. Mutta yhtä pitää silti välttää: ei pidä yrittää iskeä toiselta puolisoa tämän silmien alla!
Juu, tuo vain juttelemaan tuleminen/meneminen on itseäkin mietityttänyt ja oletusarvo on että baarissa tarkoitus on iskeä. Vaikka tämä ei olisikaan totta EIKÄ OLEKAAN! Heh, ja onhan noita toisenlaisiakin esimerkkejä tullut vastaan :).
Mutta siitä olen ehdottomasti eri mieltä että seksi olisi hyvä tapa tutustua ihmisiin. Ei siinä tutustu toiseen ihmiseen! Ok sen jälkeen on eräänlainen yhteinen kokemus ja vastaavan "saavuttaminen" platonisesti saattaa olla ajan, työn, vaivan ja sattumien takana mikä ei oikein sovellu nykyiseen pikakulttuuriin.
Niinpä, pitkässä parisuhteessa olen huomannut, kuinka yllättävänkin tärkeää on sosiaalinen kanssakäynti toisten parien kanssa. Lähinnä olen havainnut tämän siitä syystä, että meillä ei itse asiassa ole yhtään pariskuntaystävää. Ympärillä on vain liuta sinkkuja, jotka jo suorastaan karttavat meitä, sillä me edustetaan heille jotakin tuntematonta ja "ikuista".
Kummallakin on tosin paljon omia kavereita, mutta parisuhdeidentiteetin kannalta on tärkeää, että olisi myös pariskuntaystäviä, joiden kanssa laittaa ruokaa, matkustella tai vain oleskella.
Mutta ongelmana on juuri näissäkin puheenvuoroissa tulleet kontaktivaikeudet. On aika vaikeeta tutustua "yhdessä".
Siellä Helsingissä sentään on potentiaalisia homopariystäväehdokkaita....mut Mä ja kulta ollaan varmasti Nummelan ainut nuori, mukava jne homopari... Yritä tässä nyt ystävytyä paikallisten homojen kaa, kun kaikki on kaapissa ja hakee pelkkää seksiseuraa. Perkele!!
Liian pieni paikka, liian lähellä Helsinkiä...mut kuitenkin liian kaukana....Paikallisten homojen homoelämä on ilmeisesti helsingissä ja täällä kotona ollaan sit tiukasti kaapissa...
En sitten tiedä olenko se vain minä, vai missä mättää...
Itse en oikeasti osaa ajatella sitä niin, että ei löytyisi ystäviä, kun on pariutunut tai muutenkaan. Itse olen jo ennen tapahtuneita pariutumisia löytänyt ja suurin osa heistä on jopa sellaisia, joiden kanssa en ole muuta sängyssä tehnyt kuin vieressä nukkunut ja siitä olen ihan tyytyväinen.
Toisaalta minulla on ollut mahdollisesti hyvää tuuria sen suhteen mukanani, että olen tällaisiin ihmisiin törmännyt. Ehkä se on vain siinä, että ihmiset koettavat löytää vääränlaista seuraa vääränlaisista paikoista. En voi suuresti uskoa sellaiseen, että esim. Dtm:stä löytyisi sellainen elämää suurempi kaverisuhde, saati sitten jostain Quntelen chatista.
Oma kaveripiirini koostuu heteroista ja homoista ja se tulee muuttumaan jatkossakin samalla tavalla kuin aikaisemminkin: jos joku ei hyväksy jotain osaa minussa tai elämässäni, niin on sitä maapallolla muitakin ihmisiä. :) Itse olen aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin. :-)
--outo otus :D
terve,
olen siippani kanssa ollut 4 vuotta.Ollaan aika paljon nummelassa huvilalla.Asutaan hki:ssä.Otahan yht.ollaan 35 ja 37v pariskunta.
Nyt on avattu Turun seudun poika-/tyttöpariskunnille ja sateenkaariperheille oma keskustelupaikka. Sivuilla voimme käydä keskustelua mm. parisuhteeseen liittyvistä asioista ja miettiä josko vaikka keksisimme yhteisiä tapaamisia. Kiva olisi ainakin tutustua muihinkin pariskuntiin...
Toki sivuilla voi käydä kuka vaan ja heittää kommenttia!
Sivuja ylläpidetään ihan harrastuspohjalta, mutta tärkeämpää olisikin saada kehitettyä sisältöä ja varsinkin sitä kanssakäymistä ihan elävässä elämässä!
Tervetuloa tutustumaan!!
http://www.run.to/turpaHei kaikki urheat veljekset!
Minua on kauan askarruttanut onko muilla pareilla samanlaisia "ongelmia" kuin meillä. Pitäisikö vain toisen (minun) olla naisellisempi puoli, tarkoitan nimenomaan seksiä, sillä mieheni haluaa vain pamputtaa minua, kun taas minäkin haluaisin välillä päästä selkään? Olisi kiva jos kertoisitte omia kokemuksianne vastaavista tilanteista. Kirjoitelkaa...
Heitän oman korteni kapakkakeskustelun kekoon. Olen seurustellut saman miehen kanssa 3,5 vuotta, ja nykyään käymme useimmiten eri aikaan ja eri poruikoissa ulkona. Joskus homopaikoissa, yleensä heterokuppiloissa. Homopaikoissa on tavallaan lähtökohtana lihatiskimeininki, joten niissä on vaikea mennä puhumaan muille ilman, että se tulkittaisiin seksuaaliseksi lähestymisyritykseksi. Toki poikkeuksia löytyy. Itse olen huomannut, että paras tapa tutustua uusiin ihmisiin homomestoissa on mennä niihin tuttujen tai puolituttujen seurassa. Silloin porukkaan liittyy väkeä kunkin omasta kaveripiiristä ja tutustuminen on luontevaa. Room on mielestäni hyvä alkuillan kohtaamispaikka, mistä voi sitten jatkaa isommalla joukolla eteenpäin.
Lörpälle sellainen vinkki, että könyä selkään vaan, jos siltä tuntuu.
Ei kai homomestassa heteromestaan verrattuna ole sen ihmeemmin lihatiskimeininki - kuin homon mielestä. Tai siis kyllä kai heteromestassa on ihan sama lihatiskimeininki kuin homobaarissa - paitsi homon mielestä. Toki homobaarissa avoimemmin saatetaan olla tyrkyllä tai haku päällä, mutta sellainen nyt vain on miesten tapa. Heteroillakin.
Lähtökohdat molemmanlaisissa baareissa on samanlaiset - tavataan tuttuja ja tuntemattomia, biletään, pidetään hauskaa, juodaan ja niin edelleen... Totta kai jokaisessa paikassa, jossa on ihmisiä, joilla on jonkinnäköinen pariutumisvietti, se pääsee tavalla tai toisella esiin - usein "iskumeininkinä". Ja sellaisen aistiminen saa vakaassa parisuhteessa olevan usein tuntemaan olonsa vaivautuneeksi, varsinkin, jos joutuu iskuyritysten kohteeksi.
Heterobaarissahan toisen miehen meneminen puhumaan vieraalle miehelle ei välttämättä tarkoita mitään, kunhan vain jutellaan ihan kaverimielessä - ainakin heteromiehen mielestä, vaikka homomiehellä olisi sittenkin jotain iskutouhua. Homofobikko tosin voi ottaa kaiken juttelun iskuyrityksenä, jos saa tietää että lähentyjä on homo - ja napata samalla kierroksia.
Moni homo tietää, että homofobikkoja on, ja nämä saattavat olla aika aggressiivisiakin kännissä - eikä tämän vuoksi hirvittävästi käy juttelemassa vieraille miehille, ainakaan "siinä mielessä" heterobaarissa. Oletushan on, että heterobaarissa porukka on heteroa, eli miehet iskee naisia ja toisin päin. Tästä syystä pelkästään bilettämään tulleet naiset viihtyvät hyvin homobaarissa - kun saavat olla ihan rauhassa. Ja jos tuleekin mies tutustumaan, niin todennäköisesti tämä ei ole vonkaamassa sänkyyn.
Jos homomies menee heterobaarissa juttelemaan tuntemattomalle naiselle, nainen voi tulkita tilanteen hyvinkin iskuyritykseksi, jos ei tiedä, että lähestyjä on homo. Eli käytännössä heterobaarissa ei sen ihmeemmin "voi" mennä puhumaan naiselle ilman "iskumeininkiä". Homo ei vain vaistoa tilanteessa mitään erikoista, vaikka heteronainen saattaa kokea juttelun iskuyritykseksi.
Omiin korviinikin on kantautunut surkeita tarinoita naisilta, jotka ovat olleet lääpällään juttelemaan tulleeseen aivan ihanan huomaavaiseen mieheen - joka on sitten osoittautunut homoksi.
Totta kai, jos omassa kaveriporukassa on koko illan, on monasti ihan sama, oli sitten hetero- tai homobaarissa. Ei siihen porukkaan vieraat tule iskemään ketään. Kavereiden kavereista voi toki syntyä uusia kavereita ja vahingossa ajan kanssa sieltä voi löytyä syvempiäkin ihmissuhteita - tai panokavereita.
Itse arvostan eniten sitä, että ihmissuhde syntyy "luontevasti" ja pikku hiljaa. Vaikka joskus eteen sattuu sellaisiakin ihmisiä, jotka haluisi heti viereensä. Hyvä nousuhumala saattaa vielä korostaa sitä tunnetta. Liian nopeasti kehittyvillä suhteilla vaan on se paha puoli, että ei olekaan oppinut tuntemaan sitä toista kunnolla, ja homma sitten kaatuukin yhteensopivuusongelmiin.
Itse viihdyn baarissa yksinomaan kaverien seurassa. (Ja myös harmittelen sitä, että mulla ei ole rohkeutta mennä koskaan juttelemaan vieraiden kanssa homobaarissakaan.) Erityisesti silloin kaikki jää korkeintaan silmäpelin asteelle, jos toinen osapuoli sattuu olemaan erityisen paljon mieleeni. Rupean jopa välttelemään tällaista "unelmieni kohdetta" ja mahdollisia katseita.
Näin asiasta ajatteli nimimerkki "Heterobaareissa vuosikaudet luuhannut ja homobaareihin pari vuotta sitten yksinomaan juuttunut homo".
Aivan oikein, Smo. Puhuin läpiä päähäni edellisessä viestissä. Oli päässyt unohtumaan taannoinen tapaus, joka sattui minulle ja heterokaverilleni On The Rocksissa. Juttelimme kahdestaan yläkerran pylvään luona, kun yhtäkkiä seuraan pöllähti vaalea nainen. Hän vietti iltaa naisystävänsä ja mäntyharjulaisen parikymppisen tyypin kanssa, joka lähti ravintolasta joskus yhden maissa. Nainen oli kovin huolissaan, että pääseekö maalaispoika turvallisesti majapaikkaansa. Me siinä tyynnyttelimme ja vakuuttelimme, että tuskin miekkosella mitään hätää on. Nainen oli kovin ihastunut huomaavaisuudestamme. Jossain vaiheessa hänen naisystävänsä hyökkäsi seinustalta mukaan. Kyseessä oli niin ilmiselvä munahaukka, ettei siitä voinut erehtyä. No, menimme kuitenkin alakertaan tanssipuolelle. Siellä naisväki päästi hiukset valloilleen ja aloitti seksikkään liikehdinnän. Siinä vaiheessa piti kieltäytyä kohteliaasti. En katsonut tarpeelliseksi kertoa, että olen homo. Totesin vain, että olen varattu. Heterokaverini ei maininnut tyttöystävästään halaistua sanaa, joten tyttäret kävivät aika ajoin muistuttamassa olemassa olostaan ja keskittyivät kaveriini. Kutsuivat vielä sulkemisajan jälkeen jatkoille. Kaverillani oli jo valmiiksi huolia kotona, joten sanoin naisille, että hyvää yötä, me lähdemme kotiin. Että näin heteromestassa. Tämä naisduo oli tosin harvinaisen itsepintainen.
Sosiaaliset suhteet!
Ne on tärkeitä. Ikinä ei kannata unohtaa omia ystäviä, yhteisiä ystäviä ja kumppaninsa ystäviä!
Aina kannattaa ajatella että kumppanilla saattaa olla hyviä ystäviä jo lapsuudesta asti, joten heillä on omat jutut/salaseurat/etc. Näin ollen niille pitää antaa myös aikaa!
Itse en edes jaksa nalkuttaa näistä "sauna-illoista" tai muista, koska itse ole parisuhteessa aina saanut viettää mm.perinteiset juhannus-juhlat ystävieni kanssa ( näitä on vietetty samassa paikassa samalla porukalla jo 15-vuotiaasta lähtien! ) Tosin avec on sallittu, ei pakollinen
Näin ollen kun antaa aikaa toisen mennä ja tulla niin se kehittää myös luottamusta toiseen ja sen jälkeen osaa nauttia myös niistä kahdenkeskistä hetkistä!
Antakaa toiselle aikaa, mutta ottakaa myös oma aikanne.
SGSn neuvo on enemmän kuin tärkeä, jokaiselle joka parisuhteeseen ryhtyy.
Itse olen elänyt yhteensä 5 vuotta saman henkilön kanssa. Ensimmäiset kolme vuotta päättyi siihen, että en kestänyt enää kaverini mustasukkaista omistamishalua. Jouduin lähes unohtamaan kaikki entiset kaverini, kaikki vapaa-aika kului bf:n seurassa. Sitten kyllästyin tilanteeseen ja lähdin lätkimään. Parin vuoden tauon jälkeen palasimme taas yhteen. Molemmat ilmeisen muuttuneina. Kaverini oli sinä aikana tutustunut uusiin tyyppeihin ja tajunnut ilmeisesti sen, että muutakin yksityistä elämää ja kaverisuhteita saa olla. Tällä hetkellä elämme suhteellisen onnellista elämää. Molemmat käymme sekä yhdessä että yksin kavereidemme kanssa ulkona, kutsumme vieraita ja käymme itsekin kyläilemässä muiden luona. Kun vertaa tilannetta ensimmäisiin vuosiin, niin ei uskoisi että seurustelee saman ihmisen kanssa kuin silloin.
Tuollainen turha omistamisen halu ja mustasukkaisuus pitäisi pyrkiä itsekunkin kitkemään jo suhteen alussa, ennen kuin huomaa sen olevan liian myöhäistä.
HG
Siis HomoGlobiini, Turun homo-lesbo... jne opiskelijat.
Kantsii kattoa, welcome.to/homoglobiini