Sekalaiset...

  • 2 / 61
  • Kummajainen
  • 2.2.2002 20:02
Tarvitsisin neuvoja yhdessä täysin turhassa asiassa.
Olen 20-vuotias ja olen havainnut olevani kiinnostunut karhumaisista vanhemmista miehistä. Tämä rassaa aivosolujani ja tuntuu siltä että itsemurhakin olisi vapauttava tie pois ahdistuksesta. Tuntuu niin yksinäiseltä kun tajuaa olevansa kummajainen.
Ehkä olen muiden mielestä huomiota hakeva hölmö kundi. Onneksi ehdin jo hakeutua psykiatrin vastaanotolle ennenkuin sekoan totaalisesti. Onko muita itseni kaltaisia nuoria olemassa? Enpä usko.
Kenties aurinko vielä paistaa synkässä maailmassani jonain päivänä.....Ellen ole ehtinyt viiltää ranteitani auki.
Niin perinteinen käsitys hyväksytystä ja oikeasta rakkaudesta.... Ja käytän tässä sanaa "rakkaus" enkä ala kiistelemään käsitteen tarkasta sisällöstä. Mikä meistä kukaan on sanomaan toiselle mikä on oikein tai mikä väärin vaikka varmasti useimmilla onkin mielipide asiasta ja maailma onkin täynnä "helppoja vastauksia".
Yksi tykkää tytöistä, toinen pojista. Jollekin se oikea on vanha, toiselle nuori. Yksi tahtoo laihan, toinen isomman jne jne... "Karhunpentuja" on maailma täysi - siis nuoria kavereita, joita vanhemmat miehet kiinnostavat. Eivät kaikki ole kiinnostuneita juuri itsensä kaltaisista.
  • 5 / 61
  • Nalle Karhunen
  • 3.2.2002 13:35
Vanhemmista miehistä pitäminen on ihan normaalia. Sitä ei tarvitse hävetä eikä myöskään viillellä ranteitaan auki sen takia. Mikäli kyseiselle "taudille" hakee oikeaa sanaa, se on gerentofilia. Vähän pahalta kuullostaa, mutta on kuitenkin ihan hallittavissa oleva juttu ja ihan kivaakin. Itse kuulun juuri kyseiseen ryhmään ihmisiä, enkä ole yhtään pahoillani. elän suhteessa ja homma on kaikinpuolin ihan OK. Mikäli haluaa enemmän tietoa näistä karhumaisista miehistä ja heistä pitävistä, voi surffata osoitteeseen http://www.fin-bears.org/. Myös SETA antaa infoa. Vanhemmat, karvaiset miehet ovat kivoja ja pieni silaus harmaata antaa vaan lisää charmia.
Jatkona edeltävään, toteaisin että useimmiten itse asiassa homokundi ei ole kiinnostunut itsensä kaltaisesta, vaan enemmän tai vähemmän erilaisesta kundista.... tämä siis kuunneltuani lukemattomat kertomukset pojilta, millainen heidän toivemiehensä olisi.
Se ero ei välttämättä ole iässä, tai karhu-pentu -asetelma, vaan niitä on jos vaikka millaisia toiveita.
Muutamia yleistyksiä: tuntuu siltä että noin 90% homokundeista on enemmän tai vähemmän passiivisia. Asenteellisesti ainakin. Odottaen että "se toinen tekis jotain...."
Siinä sitä sitten onkin eroa, aloitekykyisyyden asteessa ;)
  • 7 / 61
  • Kummajainen
  • 3.2.2002 15:20
Nyt tässä ihmettelen vain sitä miten tuollaista itseviiltelytekstiä olen kirjoitellut..Oikeastaan kirjoittaminen auttoi ja pääsin itsetuhosta eroon henkisellä tasolla, kun annoin synkän tekstin tulla ulos.
Kiva huomata, että kohtalotovereitakin löytyy..En ole ainoa (ilmeisesti). Gerentofilia?? Mistä löysit tuon sanan Nalle Karhunen? En tiennytkään että mieltymykselläni on nimikin.
Fin-Bears-sivusto on aika tyylikäs paketti..=) Itseasiassa surffailen sinne lähes joka päivä aina kun kerkiän.

Kiitos kaikille jotka vaivautuivat väsäämään vastausta viestiini.
Terveisin: Ex-kummajainen =))
Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin sinullakin. Silloin parikymppisenä ihailin erityisesti hiukan vanhempia miehiä. Ihmettelin miksi minä olin seksuaalisesti viileä, enkä tuntenut sellaista kutinaa kuin muilla ikäisilläni oli.
Ensimmäinen ihastumiseni tapahtui erääseen kodinkonemyyjään. Kävin usein aina jotakin pientä ostelemassa. Juttumme sujui hyvin ja meillä riitti puhumista aina uusista asioista. Tunsin jotenkin olevani samalla aaltopituudella hänen kanssaan.
Erityisesti minua viehätti hänen hiukan huolimaton ulkonäkönsä, ainakin siihen aikaan viikon parransänki viiksekkäällä miehellä oli jotenkin epäsiistiä ja hiukan hippimäistä. En kuitenkaan uskaltanut ottaa askelta ja hänkin oli ehkä hiukan hämillään tunteistaan. Elettiinhän 1970 luvun loppua ja homothan oli sairaita ressukoita ja minähän en ollut suinkaan sellainen. Pois ne minusta!


Kuitenkin hiukan tämän jälkeen pikkuhiljaa tutustuin erääseen mieheen josta sittemmin tuli Se. Kuitenkin olen elänyt hänen biseksuaalisuutensa mukana. Tunteet on edelleen voimakkaita, vaikka hänen naisystävänsä yhteiskuntamoraalisestikin on se oikea hänelle. Siinä sivussa olen joutunut taas jäämään vähemmälle ja tietenkin toivon sitä prinssiä tai mikä ettei ihmeiden kautta prinsessaakin elämänkumppaniksi.

Nykyisin olen huomannut että aika nuoretkin miehet kasvattavat parran ja jopa tekevät harmahtavia raitoja näyttääkseen vanhemmalta. Mielestäni Dressmannin kolmen parrakkaan nuorenmiehen mainos on jotenkin homoeroottinenkin, vaikka kuvassa on kolme naistakin.
Viime kesänäkin tunsin voimakasta eroottista tunnetta kahta miestä kohtaan. Nuorehko mies oli liian tuttu minulle ja enkä uskaltanut mennä edemmäs. Toisella miehellä oli nuori rouva ja kaksi pientä lasta ja en jotenkin uskaltanut lähteä mukaan ja toisaalta pelkäsin, että siitä saattaisi tulla huono mieli. Koitetaan vaikka väsytystaktiikalla ja tunnustelemalla ettei tee virheitä.
Näin vanhempana miehenä olen ollut sitä mieltä, että ainoastaan nuoruus on valttia. Kuitenkin ihailen erästä komeaa miestä. En kuitenkaan uskalla tehdä ehdotusta vaikka tunnen kutinaa että hän saattaisi olla vapaa mies. Jotenkin pelkään komeita miehiä, koska en ole koskaan tuntenut olevani saman tasoluokan mies kuin he.
Se tämän elämän lopettaminen olisi liian helppoa, vaikka sitä köyttäkin on aina vähän väliä mietitty kaulaan. Eiköhän me homot elellä toistenkin kiusallakin. Jälkeenpäin minulle on selvinnyt kahden homon ja yhden lesbon itsarit. Aina ne tuntuvat raskailta ja erityisesti tiedän heidän kärsineen vallan mahdottomasti. Pelkästään tällaisen rakkauden kokeneen homppelin mielestä hellä kosketus olisi poikaa ja se helpottaisi kummasti elämää.
Onhan se toki itse asiassa ihan tervettä että on kiinnostunut enemmän tai vähemmän toisenlaisesta kuin itse on. Leikillisesti voidaan kysyä, kuinkas terveellistä se olisikaan että on rakastunut omaan peilikuvaansa....
  • 10 / 61
  • Ex-kummajainen
  • 4.2.2002 15:07
Omaan pelikuvaansa ihastuminen on jo huolestuttava merkki narsismista...Itse en voisi ikinä olla peilikuvaani ihastunut..yök!
Minulla on itselläni tapana bongailla harmaantuneita karhumaisia miehiä "lintubongarityyliin". Itseasiassa se on aika hauskaa kesäisin aurinkolasien kanssa..=)
Kiitos Nalle Karhuselle siitä että olen pikkuhiljaa alkanut hyväksymään oudon "tautini". Koen olevani sittenkin hyväksyttävä ihminen.
Itse olen elämäni varrella iskenyt silmäni hyvin monenlaisiin ihmisiin - Oikeastaan ulkonäön suhteen suurta yhteistä nimittäjää ei ole. On ollut laihoja, on ollut isompia, on ollut pitkiä, on ollut pätkiä, on ollut lihaksikkaita ja on ollut ruipeloita, on ollut pitkätukkaisia ja on ollut kaljuja. Ja siltä väliltä...

Ulkonäkö on loppujen lopuksi sivuseikka - mutta kieltämättä uuteen ihmiseen kiinnittää usein ensin huomion ulkonäön perusteella. Ainakin itse isken silmäni helpoiten omasta mielestäni positiivisella tavalla massasta jotenkin erottuvaan tapaukseen. Sen verran yhteisiä nimittäjiä noilla "omilla bongauskohteillani" tuntuu ulkoisilta osiltaan olevan, että "kiltit" kasvot on hyvin pop...

Vaan... Sitten jos jonkun kanssa voisin kuvitella jotain vakavaa, niin sellainen vaatii yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, että pystyy puhumaan muustakin kun säästä. Mun mielestä ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä sillä, onko se joku saman- tai erinäköinen kuin itse on, jos vaan viihtyy ja on hyvä olla sen jonkun kanssa.

Osittain tähän keskusteluun liittyy myös oma näkemykseni siitä, keiden kanssa voin harrastaa seksiä... Hoitojen ja BF:n kanssa kyllä, mutta ei kavereiden kanssa. Kaverista voi toki tulla BF, mutta ei hoitoa. Eli kuormasta ei syödä. Ja ainakin tällä erää ei tunnu siltä, että pelkkä hoito pystyisi saamaan aikaan mitään sellaista, mitä en itse tekisi paremmin.
Kyllä taas kutisee kovasti. Eilen näin erään symppis miehen ja heti tuli sellainen kova tarve, että siinä olisi se uusi tuttavuuteni. Mutta miten ruokatuntilaista tms. kohtaisi kesken arki kiireiden.
Miksi homot ovat tavallista enemmän ynseempiä ja sisäänpäin lämpiämpiä ja niitten kanssa on muutenkin vaikea saada mitään aikaiseksi?
" Miksi homot ovat tavallista enemmän ynseempiä ja sisäänpäin lämpiämpiä "

No, kun pari kertaa saa ensin näpeilleen niin sitä oppii ensin ainakin varovaiseksi. Ja toisaalta ei suinkaan ole helppoa olla "yleistä mielipidettä vastaan" tai yleisiä normeja vastaan vaan se vaatii tietynlaista persoonaa ja kaiketi "kovuutta" - kun sitä kuulee niin paljon kaikenlaista moskaa niin lopulta hyvin monesta asiasta tulee ennen pitkää varsin yhdentekeviä eihän sitä muuten jaksa.
Jotkut sanovat että homot ovat sydämmellisiä ja symppaattisia ennen kuin selviää, että he elävät ns: kaappihomoina. Suhtautuminen muuttuu joillakin ihmisillä heti kun he tulevat julkisuuteen taipumuksensa kanssa.
On se mukava katsella, kuinka ne samat ihmiset jotka aikanaan naljailivat minulle siitä että pidän vanhemmista miehistä ja beareista nyt täällä lohduttavat sinua ja sanovat että se on ihan OK kun pidät vanhemmista miehistä.

Olen kanssa 20vee 'pentu', ja minulla itselläni ei ole mitään sisäisiä ristiriitoja siitä että olen hullaantunut itseäni 2x vanhempiin miehiin, mutta homososiaaliselle 'massalle' se on iso naurun ja huvituksen aihe.
Miksi minun pitäisi kuolata jotain ikäisiäni karvattomia anoreksianlaihoja 'nöpöjä' jotka näyttävät vielä niin oksettavasti 'pikkupojilta' että YÖK.
Ikäiseni ovat lisäksi usein ajattelemattomia, itseriittoisia ja viimeistä päivää eläviä huitshapeleita että ei senkään takia kiinnosta tippaakaan.

Nelikymppinen on nähnyt elämää, nelikymppinen tajuaa mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei. Nelikymppiseen voi turvata huonona hetkenä.
Kaksikymppinen huitshapeliin ei.

Mutta ei, nuoruus, kauneus ja laihuus ovat ne 3 asiaa jotka määräävät homopiireissä sen ketkä ovat haluttuja ja kiinnostavia.
(En laske FinBearsia kyseisiin 'piireihin' tässä tapauksessa)
Vanhat, tukevat ja karvaiset ovat jotain haisevia 'kurppia' joiden seurassa eivät ole kuin 'luuserit', ja luusereillehan saa nauraa mielin määrin päin naamaa ja heitä saa pilkata niin törkeästi kuin vain osaa.
Varsinkin jos luuseri sattuu jopa vapaaehtoisesti pitämään noista 'haisevista kurpista'.

Että joo, taidan mennä takaisin talvipesääni ja nousta uudelleen vasta sitten kun maailmasta on tullut parempi paikka ja kaikki kukkakepit on lähetetty raketilla Marsiin.
Hei vaan kaikki taasen

Mielestäni en ole kovinkaan jyrkästi mitään 2x vanhempia "setiä" vastaan, joskin silloin kun nämä samaiset sedät tulevat lääppimään kysymättä ja ovat kiinnostuneet siis itse tällaisesta alipainoisesta kukkakepistä niin minun oma mielipiteeni saa silloin kolahduksen, ja herää henkiin huutelemaan että haloo!

En omasta mielestäni yhdy kokuman mielipiteeseen siitä että 20 vuotiaat kukkakepit eivät osaa ajatella, se on aikas ainutlaatuista kukin yksilö tästä kukkakeppien massasta. Toiset osaavat ajatella, toiset eivät, yksilöitä kaikki. Tosin tällainen yksilöajattelu ei kaikkien aivoihin mahdu.

Itse minua viehättää tällaiset noin kakskymppiset kukkakepit, plus miinus 4. Koen heidät viehättävinä ja olen jopa törmännyt sellaisiin harvinaisuuksiin jotka ovat mielestäni erittäinkin älykkäitä, jopa älykkäämpiä kuin paljon vanhemmista miehistä pitävät kakskymppiset teinihirmut.

En tunne mitään syytä meluta silti siitä että oma suuntani olisi se ainoa oikea, vaan jätän kaikille oman maun mukaan valinnan varaa. Minä rakastun kukkakeppiin, joku toinen rakastuu kurpitsaan. Ollaan kaikki yksilöitä eikä luokitella laihuuden mukaan aivotoiminnan aktiivisuutta. Kiitos paljon!

-Mik-ko
Huomasin vasta nyt, että täällä käydään tällaista keskustelua liittyen vanhempiin miehiin.

Itse olen pitänyt vanhemmista sedistä ihan pienestä pitäen enkä edes tiennyt että siinä on jotain ihmeellistä. Vasta kun löysin homopiireihin 18-vuotiaana, niin huomasin, että kaikki olivat tyrkyttämässä minulle ikäistäni seuraa ja pitivät omia mielihalujani kummallisina. Ei se silti minua lannistanut ja vakavammat seurustelukumppanini ovat aina olleet vähintäänkin 15 vuotta minua vanhempia.

Nyt olen 3-kymppinen ja etsiydyn mieluiten 50-70-vuotiaitten seuraan. Onneksi se ei enää nykyään ole mitenkään erikoista, sillä eri puolella Suomea on näitä karhu- ja nalleseuroja, joissa käy vanhempaakin porukkaa. Liittykää rohkeasti mukaan myös te muut nuoret, jotka pidätte vanhemmista miehistä - olisi kiva tavata muitakin, sillä meillä olisi varmasti paljon puhuttavaa keskenämme!
Ossille:

Moi!

On totta, että joillekkin kaapista ulostulo on lopullinen piste tehdä rajoittamattomasti kaikkea sitä, mitä kaapissaoloaikana ei voinut tehdä. Se lyö sitten yli ja lujaa tullen esiin todella räikeänä "Sateenkaari"-vouhotuksena.

Yleistäminen on kuitenkin maailman pahe, joten en tässä halua siihen syyllistyä. Onneksi meitä "suht tavallisia" on varmasti yhtä paljon :)

Kokumalle:

Kirjoituksessasi ruodit raskaalla kädellä ennakkoasenteita ja nuorten ehdotonta maailmankuvaa ja ihannointia. Samalla syyllistyt itse "leimaamiseen" ja samaiseen ehdottomaan rooliajatteluun sekä annat aika rankalla kädellä "selkään" näille pintaliitäjille.

Itseäni jäi vaivaamaan sillä kirjoituksesi huokuu selkeää vihaa määrättyä kansanryhmää kohtaan. Osoitat selkeästi, että nk. trendihomot ovat sinulle suurensuuri punainen vaate jota et missään tapauksessa halua nähdä.

Kannattaa miettiä miten sopeutuva tapaus itse on ja miten suhtaudut erilaisiin ihmisiin, vasta sitten, kun pystyt hyväksymään virheet itsessäsi olet oikeutettu arvostelmaan jonkun muun elintapaa.
"Usein tunnutaan unohtavan ajatus "Annetaan kaikkien kukkien kukkia". Tärkeintä on olla semmoisissa ympyröissä, missä viihtyy ja tuntee olonsa luontevaksi. Erilaisilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, ja jotta elämä tuntuisi elämisen arvoiselle, ne tarpeet pitäisi voida tyydyttää.

Trendihomot ovat onnellisia trendihomoina toisten trendihomojen kanssa ja karhunpojat karhunpoikina vanhempien ja karvaisempien miesten kanssa jne jne. Yksi tykkää mansikoista, toinen mämmistä.

Ja ihan oikeasti joku trendihomo voikin pitää ei-trendihomoista ja toisin päin. Ja usein saattaa käydä niin, että se keneen tosissaan ihastuu (niin, että henkinen puoli on tosissaan mukana), ei todellakaan kuulu siihen omaan "muottiin" siitä oikeasta.

Esimerkiksi minä en välttämättä ihastu juuri tietyn ikäisiin tai tietyn näköisiin ja tyylisiin, vaan enemmänkin sellaiseen, jonka käsitys oikeasta ja väärästä, luonne, arvomaailma jne kohtaavat oman maailmani kanssa.

Ainakaan toistaiseksi en ole itseäni paljon vanhemmista ihmisistä löytänyt sitä maailmaa, joka minut saisi hullaantumaan. Hieman nuoremmista kylläkin.

En väitä, etteikö fyysisilläkin asioilla olisi merkitystä - muuten puhuisin läpiä päähäni. Kyllä toisessa ihmisessä pitää mun mielestä jotain fyysisestikin kiinnostavaa olla. Lähinnä jotain persoonallisuutta - sellaista, joka tekee ihmisestä inhimillisemmän oloisen.

Ja vielä siitä "sateenkaarivouhotuksesta"... Onhan tämäkin saitti osaltaan sitä. :)

Vielä kerran kaikki yhdessä: "Annetaan kaikkien kukkien kukkia!"."
Mielestäni tässä keskustelussa unohtuu yksi tärkeä asia. En kyllä yhtään moralisoi/arvostele ihmisiä jotka haluavat seurustella tai vaan tykkäävät muuten itseään huomattavasti vanhemmista miehistä.

Mutta mitä sitten jos ja kun vakinainen suhde alkaa?? Itse olet noin parikymppinen ja partnerisi kuusikymppinen. Mitä tapahtuu kun suhde elää, alatte olla yhdessä, elää ja olla möllöttää?

Sitten käy niin että toinen on nelikymppinen, parhaassa iässä ja toinen sitten on kuollut.

Raakaa tekstiä mut tää onkin vain mun mielipide
Juuso:
Trendihomot ne ovat ehdottomia. Kaikkien muidenkin pitää olla trendihomoja, käyttää kalliita merkkivaatteita, käydä tietyissä homobaareissa ja juoda muodikkaita drinkkejä.
Muutan olet ihan erilainen ja 'ihan kummallinen', ja kuten vähän joka asiassa, niin myös homoyhteisöissä, että Joukossa Tyhmyys Tiivistyy ja sitten suulliset ilmaisut alkavat mennä paskan puolelle.

Små:
Minun mielestäni kukat eivät kuki kovinkaan hyvin, jos niitä solvaa, haukkuu, niiden selän takana puhuu pahaa ja niistä levittelee muille ihmisille perättömiä juttuja aivan tahallaan sen takia, että muutkaan eivät olisi noille kukille ystävällisiä.
Sinä tiedät tasan tarkkaan mitä minä tällä tarkoitan.

Se on tavattoman helppo tällä keskustelupalstalla sanoa, että 'antaa kaikkien kukkien kukkia' ja 'kaikkien pitää saada tykätä mistä ne sitten tykkäävätkään'.
Mutta se on vain kaunista puhetta, ja positiivisia ajatuksia, kun valitettavasti se ei todellisuudessa pidä paikkaansa.

Ei ollut tarkoitus haukkua ketään, ei aiheuttaa pahaa mieltä, ei yleistää.
Anteeksi.
Olen vain kyllästynyt katsomaan asioita sormien lävitse ja kiltisti myötäilemään 'joojoo-joojoo' muiden mielipiteitä, olivat ne sitten kuinka älyttömiä tahansa.
Omassa ihan läheisessä tuttavapiirissäni on homoja 16 .. 40 ikävuosien väliltä, valtaosa tosin ikähaitarin n. 20 .. 30 wee sisällä. Nämä ystävät / tuttavat ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Osa tykkää nuoremmista, osa vanhemmista, osa saman ikäisistä, joillekin ikä ei paljon merkitse.

Ei trendeistä kiinnostuvia pidä pistää yhden nimittäjän alle. Sellainen on yleistämistä. Tunnen trendien perässä juoksijoita ja tunnen trendeistä piittaamattomia. Siltikään tuntemani "trendihintit" eivät odota muiden olevan "trendihinttejä". Toki sellaisiakin varmasti jostain löytyy, aivan kuin niitä, joiden mielestä "trendihintit" ovat idiootteja. Padat soimaavat kattiloita...

Pitää aina muistaa se, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Jos voi hyväksyä kaverien tavat ja arvot, vaikka ne eivät täysin vastaisi omia, niin siinä on jo hyvä alku hyvälle tuttavuudelle. Ihmissuhteet millään tasolla eivät koskaan ole yksipuolisia, niihin kun aina liittyy yhtä useampi ihminen.

Siis lyhyesti: Jos hyväksyy toiset, niin toisten on paljon helpompi hyväksyä myös sinut.
Atropille:
Olen elänyt yhdessä itseäni 15 vanhemman miehen kanssa nyt jo 8 vuotta (ja menimmepä jo vihillekin) ja esittämäsi ongelma on aivan typerä. On todennäköistä, että puolisoni kuolee ennen minua, mutta yhtä hyvin minä voin huomenna jäädä auton alle.

Ei kai kukaan ole niin laskelmoiva, että lopettaisi seurustelun rakastamansa henkilön kanssa vain siksi, että toinen todennäköisesti kuolee ennenpitkää??? Tai muuttaisi asumaan jonkun yhdentekevän henkilön kanssa vain siksi, että suhteesta tulisi vuosikymmenten mittainen?

Jos olisin yhä sinkku ja rakastuisin vaikkapa 70-vuotiaaseen mieheen en epäröisi lainkaan muuttaa yhteen ja mennä vaikka rekisteriin. Kaikki suhteet kestävät vain aikansa, eikä sitä pidä etukäteen surra vaan nauttia siitäkin ajasta. En enää välitä muiden mielipiteistä tässä ikäeroasiassa - vaikka sukulaiset jaksavat aina ihmetellä...
Små:
Sinä tiedät ja minä tiedän, mitä minä tarkoitan.
Kysymys onkin siitä että noidankehä sai aikanaan alkunsa siitä kun 'piireissä' vaikuttavat itseään ainoina 'oikeanlaisina' pitävät PK-seutulaiset huitshapelit tuomitsivat minut sen mukaan millainen olen ja mistä olen kiinnostunut.
Ja noilla asioilla en todellakaan tarkoita sitä, että olisin joku sadomasokisti tai nekrofiili, vaan olen kiinnostunut asioista joista 'tyylikäs massa' ei ole, ja joita se pitää ihan turhanpäiväisinä.

Olen vain väärinymmärretty, mutta en ehkä nero.
Tällaisena keski-ikäisenä homppelina on mukava lukea nuorten pentujen mielipiteitä meistä ”nitro-kerholaisista.”

Itse olen aikanani rakastunut samanikäiseen kukkakeppi-nallekarhuun, enkä vieläkään lähettäisi häntä marsiin :D . Bissenä hänen pitää saada oman mielenterveytensä hoitamista varten myös pillua. Tällä tarkoitin sitä monipuolista seksuaalielämää. Vaikka olen tunnistanut homouteni kansakoulun ekaluokalta asti, niin viimeaikoina on myös naiset alkaneet kiinnostaa; Ainakin tietyt. (Tuskin tässä mitään eheytymistä on tapahtumassa, vaikka olen seurannut myös hellareitten väittelyä netmissionissakin.) Eikös myös tietyt miehetkin saa hormoonit hyrräämään.

Jotenkin en osaa edes seksisuhdetta aloittaa pelkän hoidon takia. Kuitenkin tunnistan helpommin bissen (tosin he olevat usein aika arkoja ja pelokkaita; kokemattomia) Mietin, jos se nuorempi parikymppinen poika, joka tekee tuttavuutta, lähtisi minulle vakiheilaksi, niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua olisin lähellä 70 vuotta ja hän olisi 40v. jos eläisin vaikka 85-vuotiaaksi, joka saattaisi olla mahdollista, tulisi yhdessäelämisen vuosia n.30 vuotta. Kuoltuani hän olisi viisikymppinen ja siten vielä kykenevä pokkaamaan parikymppisen pennun.
Jahas

Otetaanhan nyt sitten taas keskustelussa huomioon tiettyjen tahojen osalta että me kukkakepitkään emme tuomitse kaikkia keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä "setiä". Se, että meiltä löytyy tietty asenne moisia "setiä" kohtaan johtuu siitä että jotkin YKSILÖT ovat käyneet kysymättä kiinni omaan "saaliiseensa" joka on sattunut heidän silmiinsä osumaan. Mutta ei, näin ei tee kaikki sedät, tai vaikka tekisikin niin ei ainakaan joka pojalle joten voinemme turvallisesti sanoa ettei jokainen setä ole "limainen lääppijä".

Minä henkilökohtaisesti, siis omana yksilöllisenä minänäni (*krhm jotkut joille yksilöajattelu on vaikeaa*) en oikeastaan kiinnostu itseäni vanhemmista sen vuoksi ettei minua säväytä vanhemmat miehet. Tämä on taas makuasia, joka on myös yksilöllistä ja kuuluu yksilöajatteluun. Minä tunnen suuria tunteita ja rakkautta nuorempia / nuorempaa kohtaan lähinnä ulkoisten piirteiden (ja nyt pysytään yläpäässä) sekä sen vuoksi, että nuoremmat ovat yleensä vielä suht avoimia ja kokemattomia (kuten minäkin) eikä kyynisiä joka-pojan-kanssa-ajelin -kokeneita. En taaskaan sano, että kaikki vanhemmat olisivat tällaisia. En kuitenkaan pidä seksiä oleellisena, nännin keskipisteenä eli en halua perustaa suhdetta seksin varaan. Seksi on jotakin jota saattaa tulla suhteeseen mukaan mutta makaaminen ensitapaamisella tai 200 seuraavallakin on vähän vastoin periaatteitani jos en kunnolla toista tunne.
Haluaisin mieluummin mukavan kodin jossa asua ja elää yhdessä poikaystävän kanssa ja kasvaa hiljalleen aikuiseksi elämän omalla vauhdilla ilman liiallista nyt-on-mentävä -pakotetta. En jaksa ihmisiä joille elämä rakentuu bailaamisen, naimisen ja kahvittelun ympärille. Tai no, kahvittelu vielä menee.
En usko että vanhempi mies voisi tätä tarjota minulle ilman että tuntisin jatkuvasti olevani "hoito" jota tämä mies hyysää. En halua myöskään isähahmoa poikaystäväkseni. Siksipä tahdonkin ikäistäni nuoremman elämänkumppanin, joka ei aiheuta minulle tätä tunnetta. En halua olla hyysätty poika jolta saa silloin kun siltä tuntuu.

Vielä kerran, kaikki eivät siltikään osu kirjoitukseeni koska he ovat yksilöitä. Eli kaikki sedät eivät (kai) ole samanlaisia.
Silti, pojat ovat ihanampia ja pehmoisempia (lähinnä sisältä) :-)

-Mik-ko
Vielä lisäyksenä Kokumalle:

"Trendihomot ne ovat ehdottomia. Kaikkien muidenkin pitää olla trendihomoja, käyttää kalliita merkkivaatteita, käydä tietyissä homobaareissa ja juoda muodikkaita drinkkejä.
Muutan olet ihan erilainen ja 'ihan kummallinen', ja kuten vähän joka asiassa, niin myös homoyhteisöissä, että Joukossa Tyhmyys Tiivistyy ja sitten suulliset ilmaisut alkavat mennä paskan puolelle."

HETKINEN? Siis minä olen nykyisin myös yksi näistä vihaamistasi hesahomoista tai no osuuko sana trendihomo enään sitten kohdalleni? En nimittäin meikkaa, koska mielestäni olen aivan tyytyväinen itseeni näin. Jos ei kasvot kelpaa sellaisenaan jollekin niin eipä sitten varmaan tarvitse katsellakaan sillä silmällä. En käytä kalliita merkkivaatteita, H&M on halpa kauppa ja näyttää ihan kivalta. Se on kiva näyttää joskus kivalta verkkareiden tai farkkujen sijaan. En käy myöskään tietyissä baareissa, voin olla jopa käymättä baarissa jos sikseen. Itseasiassa jos sinäkin kävisit baarissa vähemmän, suoltaisit ehkä vähemmän tällaista brainfart -tavaraa tällekin palstalle.

"Joukossa Tyhmyys Tiivistyy " - Noh, eiköhän se tyhmyys nyt ole keskittynyt ihan sinne sinun suuntaan, sillä mielestäni täällä on paljon toinen toistaan älykkäämpiä "trendihomoja". Myös viisaus on yksilöllistä eikä "hesahomot" tarkoita sitä että olisimme jokin vihreä lima joka liikkuu öristen paikasta toiseen, vaan OLEMME YLPEITÄ YKSILÖITÄ.

Yksilöajattelu päähän nyt kokuma ennenkuin on liian myöhäistä!

-Mik-ko
On ikävää huomata, että jokin ihmisryhmä vihaa elämäntyyliäni noin kovin (viittaan Kokuman tekstiin). Minua tuskin voi "kivittää" kuitenkaan siitä, että viihdyn ystävieni parissa ja _haluan_ vietää aikani "trendikuppiloissa" ja pukeutua "trendivaatteisiin". Kyseinen käyttäytyminen on (tietenkin) opittua mutta silti yksilöllistä.

En katso, että minun pitäisi olla kuin "landepaukkunahkatakkikarvanoppapullero" mikäli en sitä yksilönä itse halua!

Kokuma, viittaat useassa kirjoituksessasi siihen, että tänne kirjoittavat tietävät asioita sinusta, itse olen aivan pihalla viittauksissasi ja ihmettelenkin, pyritkö saamaan sillä keskusteluun itseäsi puoltavan sävyn!

Käsittääkseni kenelläkään ei tulisi olla tarvetta "kalastella ääniä" tai muuten manipuloida keskustelua näillä foorumeilla, jotka on tarkoitettu puhtaasti omien mielipiteiden esittämiseen, ei manipulointiin tai mustamaalaamiseen.
Olemmeko täydellisiä?? Vastaus on EI!

Ollaan kaikki ihan erillaisia, käydään ikuista sotaa rakkauden ja vihan kanssa. Jos saisin yhden toivomuksen, mikähän se olisi? Aika vaikea toivomus. Voisin hyödyntää itseäni rahalla ja elää itse omaa onnellista elämää, paskat muusta mailmasta, kunhan itse olen onnelinen! Voisin kuitenkin toivoa rauhaa ja rakkautta mailmalle, ei vihaa ei mitään paskanjauhaamista ikinään enään. Täydellinen maailma, mutta herätkää todellisuuteen, mailma jatkaa suuntaansa eteenpäin, eikä pysähdy kysymymään "kuis panee?"

Nautimmeko siitä että saamme joskus tehdä toisille pahaa? Ehkä joillakin on syynsä siihen että puhuvat toisista pahaa. Eivät kuitenkaan välttämättä tiedä kuinka paljon vahinkoa jopa sanat voivat saada aikasiksi. Been there, seen that, done that! Kirjoittamani romaani on ehkä pelkkää ilmaa joillekkin, so what, teen, sanon mitä itse haluan. Tyhmäkään ei välttämättä tiedä olevansa tyhmä, näinhän se menee, saatan jopa itse olle ilman aivosoluja kun kirjoittelen tänne.

Jatkakaa ihmeessä yhteistä miettimistä ihmiskunnan evoluutiosta. Aika mahtava saavutus luonto äidiltä, luodakseen jotain näin mahtavaa kuin "homo sapiens" joka loppujenlopuksi päätyy takaisin mistä kaikki alkoi.

Mikä mun pointti on?? ei välttämättä mitään, kunhan ilmaisin mielipiteeni.
Anteeksipyyntö, kaikille joita olen loukannut tässä keskustelussa.

En lue tätä topiccia enää, koska keskustelussa alkoi taasen kuplimaan komeiden ja laihojen, itseään maalaisia niin tavattoman paljon parempina pitävien kaupungistuneiden homojen omakehu ja 'emmä mitää mutta ku nuo toiset' asenne.

Ajatelkaa minusta mitä tahdotte, se ei haittaa sillä minä ajattelen teistä taatusti kaksi kertaa halveksivammin.

'Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa'

Kyllä, sattumalta minua kohti 'huudettiin' aikanaan ensiksi ja siitä tämä noidankehä lähti pyörimään.
Joku muukin voisi pidättyä arvostelemasta toisia ihmisiä, jos minunkin kerran täytyy.
Hmm, kummajaisen ajatukset eivät saaneet niinkään intohimoja aikaiseksi, mutta sen sijaan kanalauma innostui kyllä nokkimaan toisiaan!
Alkuperäisestä asiasta olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi uskaltaa lähestyä sellaisia ihmisiä kuin sisällään tuntee, pelkäämättä että leimaantuu.
Itse olen monesti tavallaan manannut että miksi muakin ei kiinnosta vanhemmat miehet, sillä silloin todellakin olisi "paremmat valikoimat." Melkein rajattomat:D
(mutta sittenhän voisi toivoa olevansa vaikka hetero..tai nainen..tai mitä vaan!)
Mutta ei: Itseasiassa Mik-ko on jo kertonut itsestään jo kaiken, minkä mä voisin myös kertoa itsestäni. Siis sen suhteen mitä haluaa, tuntee ja mitä haluaa kokea.
Ainoa ero on vaan se että aika on kulkenut ohitseni, elämätöntä elämää on paljon ja joskus on katkera fiilis. En kuitenkaan halua mitään keneltäkään pois, ja tunnen aina hyvää oloa nähdessäni rakastuneen parin, ikään, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen katsomatta.
Omalta kohdaltani olen jo heittänyt pyyhkeen kehään, ja lakannut ylenmäärin asiaa murehtimasta. Ääh, mä ruikutan, kun sen puoleen piti ihan pikkasen puolustella Kokumaakin. Ihan siltä pohjalta että tämä keskustelu pyörii täällä hyvin paljon irccihomo-pohjalta, ja tarkemmin määriteltynä vielä hesapainotteisesti, kuten itse ircissäkin. Se on luonnollista, en kiellä sitä, koska siellähän te olette. Te tunnette toisenne, ja siitä tulee aina luontevasti jonkinlainen "sisäpiiri." Ja niin siitä sitten väkisinkin jää ulkopuoliseksi. No, jotkut toki käy siellä ainakin vierailuilla, jolloin asia ehkä korjaantuu jne.
Mutta huom! Tässä ei ole tarkoitus syytellä, vaan todeta että näin se homma vaan on.
Ääh, tää teksti muuttui jo aivan erilaiseksi mitä piti kirjoittaa, mutta ajatus vie mennessään eri urille. Joten jos jossain kohdassa tuntuu epäloogiselle, se on kirjoittajan sekoilua ajatuksen hukuttua.
Päädyimme taas kerran siihen faktaan, että KEHÄ KOLMOSEN TAKANA EI OLE ELÄMÄÄ!!½

"Muuta Hesaan ja lakkaa ruikuttamasta."

Ja sitten jos sanoo, että 'en halua', niin seuraava kommentti on: "No elä sitten siellä paskanhajun keskellä koko loppuelämäsi."

Mikähän ihmisillä on maaseutua vastaan?
Minä ainakin viihdyn täällä sinisten järvien, laajojen peltojen ja sankkojen metsien keskellä.

Totuus taitaa olla se, että ihminen on pohjimmiltaan paha, rasistinen, itsekäs ja narsistinen, vaikka kuinka yritämme kiillottaa ulkokuortamme ja lisätä itseemme emotionaalisia pehmusteita.
Mun nähdäkseni tässä keskustelussa ei ole kukaan väittänyt, etteikö Helsingin kehäteiden ulkopuolella olisi elämää. Jokainen asukoon ja eläköön siellä, missä tuntee viihtyvänsä - jos siihen on mahdollisuus.

Itse olen ikäni asunut Helsingin välittömässä läheisyydessä - mun saattaisi olla varsin hankala sopeutua muualle. Länsiväylän varrella on sukulaisten ja tuttavien kodit. Koko elämäni on lähes 30 vuoden aikana rakentunut tänne ja lähes kaikki muistot liittyvät tavalla tai toisella tänne.

Vaikka nopeasti kasvavalla pääkaupunkiseudulla uutta rakennetaan jatkuvasti, niin silti maisemat ovat tuttuja - osa asioista tuo muistoja kaukaa lapsuudesta ja osan tuttuus on syntynyt pikku hiljaa myöhemmin.

Kotoani näkyy horisontissa Tapiolan keskustorni. Kun olin pieni, samainen torni näkyi toisesta suunnasta silloisen kotimme ikkunasta. Tornin juurella olevan torin kojusta ostettuja herneitä söin kesäisin monta kertaa. Sama torni näkyy myös työpaikkani ikkunasta. Tuo ja monet muut vastaavat asiat antavat tunteen, että tämä on tuttu paikka.

Kokuma: Ole onnellinen, että saat asua sellaisessa paikassa, jossa viihdyt, ja jonka tunnet kodiksesi. Ymmärrä myös se, että on ihmisiä, jotka haluavat asua kaupungissa. Ja muista, että tämä on joidenkin kotiseutu - ihan samoin kuin kotipaikkasi on sinun kotiseutusi.

Mutta miksi kellään olisi sinänsä mitään maaseutua vastaan? En ole havainnut saitillammekaan mitään maaseutuvastaisuutta.

Osa tuttavista on toki muuttanut tänne myöhemmin, eivätkä kaikki tunne olevansa "kotonaan". Syitä kotipaikan vaihdolle voi olla monta, homolle se on usein ilmapiiri. Homon on helpompi elää Helsingissä omana itsenään, kun täällä ei välttämättä tarvitse verhota elämäänsä heteromuottiin.
Oe-oe. Mun päästä ratkee kohta verisuoni.
Kokuma: Miksi sinä täällä riehut ja ristiriitaisilla lausunnoillasi omaa asiaasi mustamaalaat? Sinua ei ole (edelleenkään) kukaan mistään syyttänyt, mutta siitä huolimatta yrität muita syyttämällä saada sympatiaa. Jälleen on nähtävissä kuka sen ensimmäisen kiven heitti, mutta sehän ei sinua kiinnosta sillä sehän on vain HesaHomo(tm) salajuoni sinua vastaan.
Sitäpaitsi, kehä III:n ulkopuolella on elämää ja sieltä voi jopa löytyä se oma kulta. ;)*buzi-buzi* pupulleni.

Ujo: Irkissä oleva "sisäpiiri" laajenee kyllä auliisti käsittämään kaikki uudet kanavalle tulijat. Jos vain yleiset käytössäännöt osaa eikä heti aloita vonkaamista. ;)

Lopuksi:
MINÄ olen Helsinkiläinen isolla Hoolla. Ja olen siitä perin iloinen/ylpeä. Vittuilen vantaalaisille (mio mio Hankki;) ja espoolaisille (mio mio Sherzeros;) kirkkonummelaisista puhumattakaan, mutta kuten Hankkikin voinee kertoa, Vantaa on ihan kiva paikka ja vantaalaisuus ei ole hävettävä asia. Mikäli omaa asuinpaikkaansa häpeaa, niin silloin kyllä hermostuu siihen kohdistuvasta kritiikistä. "se koira älähtää..." Jos minulta kysytään niin pysykää vain siellä missä ikinä asuttekin, Helsingissä on vähän asuntoja ja paljon ihmisiä, turha tänne on tunkea. Vaikkakin alitarjonta asunnoista tekee työni helpommaksi ja palkkani paremmaksi. Mutta siitäkin huolimatta, olkaa ylpeitä omasta asuinpaikkakunnastanne niin kenties osaatte nauraa siihen kohdistuvalle kritiikille. Sama pätee myös ihmisiin, olkaa ylpeitä itsestänne niin kestätte itseenne kohdistuvan kritiikin. </blah-blah>
Piti sanomani, että on tainnut kanaparvi juoruilla #Gay.fi:llä, että The Hullu Kokuma on alkanut kirjoittamaan Ranneliikkeen foorumiin, kun kaikki Sebustianit, Nuzzlet ja Hiirut nyt yllättäen ovat niin kovasti kiinnostuneet tästä foorumista, tai ainakin niistä topiceista joihin minä olen replynnyt.

Kohta täälläkin alkaa järjestelmällinen Kokuma-mustamaalaus, ettei vain kukaan ei-irssaava keskusteluun osallistuva hömö sattuisi vahingossa luulemaan minua mukavaksi.

Pysykää te hienoneidit vaan siellä irssitaivaassanne, ettette vain vahingossa likaa pikkukenkiänne rahvaanomaiseen rapaan.
Ujo: On totta että #fingay ja #gay.fi ovat helsinkikeskeisiä, minkä tietenkin ymmärtää kun suurin osa heistä asuu siellä, enkä itsekään ketään tietenkään syyttele. No, lisäisin myös että keskustelu on myös aika DTM-keskeistä, mitä nyt itse olen havainnut silloin kun olen kanaville eksynyt. Itsekään en ole tuntenut oloani kanavalla mitenkään kotoisaksi, ehkä syynä on nimenomaan se että en asu Helsingissä, ja muutenkin isoilla kanavilla tuntuu että on hyvin vaikea keskusteluun ulkopuolisena osallistua.

Hätä ei ole tämän näköinen, ujo, sillä ircnetissä on ollut jo kohta puolitoista vuotta kanava jonka pyrkimyksenä on nimenomaan olla "muu-suomikeskeinen", ei niinkään Helsinkiin painottunut. En nyt viitsi tässä sen koommin mainostaa kanavaa, ettei peelot hyökkäisi sinne :) Mutta jos esim. /whois :illa katsot #fingaylla ja #gay.fi:llä olevia niin luulisin että siellä joku on joka meidänkin pienellä kanavallamme irccailee. :)
Kukuli! ^^

Mutta miten asfalttiviidakko-arvomaailmaa vastustavat vaihtoehtoteinit löytävät digitaaliseen poreammeeseemme, jos emme kerro kanavan nimeä? O_o
Noin, kommenttini jälkeen tulleet viestit kertonevat kaikille miksen oikeastaan olisi halunnut puuttua tähän asiaan.. No.. Se siitä.

Kokuma: #gay.fi ja ranneliike ovat yksi ja sama asia, mutta ei kanavalla kyllä kukaan ole sinun postauksistasi puhunut, uskotko jos sanon, että ketään ei kiinnosta? Ja se, olenko minä mielestäsi ääliö vai en, ei liity tähän mitenkään.
Tätä on mielenkiintoista seurata... minä nimittäin olen tuore irkkiläinen, asun Keski-Suomessa ja en ole kokenut #gay.fi:n kanssa mitään ongelmia. #fingaystä en osaa mitään sanoa, kun siellä en ole koskaan kauaa viihtynyt.

Löysin kanavan näitten sivujen kautta, liityin sinne ja oma vastaanottoni on ainakin ollut kovin positiivinen. Myönnän, että olen tavannut kanavalaisia livenäkin, mutta väittäisin että se tapahtui siksi, että pidin heistä jo irkissä.

En tiedä mikä minussa sitten on vikana, kun itse en ainakaan kokenut mitään ulkopuolisuutta, ja DTM-jututkin on musta lähinnä hauskoja :D

Ja ehkä mua vaan pidetään pimennossa, mutta kukaan ei käskenyt mua tulla tänne joihinkin Kokuma-sotiin (sori, en edes tiedä kuka olet :)
Itse jo pikkasen kaikenlaista nähneenä just tuo tietynlainen ymseys iskee kyllä aika pahasti silmille,sitä kohtaa vähän liiankin paljon.Asia on muuttunut Negatiiviseen merkitykseen ja tehnyt ns.suvaitsevuudesta jopa itseironiaa...ei hyvä.Varsinkin nuoret aktiiviset homokundit ilmoittelevat näin erinomaisuuttaan ja perustuu ulkoiseen paremmuuden tunteeseen.Toisaalta fiksut tajuavat sen tietyksi epävarmuudeksi,toisaalta valitettavasti jotkut ovat näiden ilmiöiden myötä kaikonneet hieman gay-yhteisöistä.Itse interseksuaalina seurustelen enempi heteropiireissä,kun ihmisten ystävyys siellä suunnalla on paljon mutkattomampaa,olen mieshenkilö ja rakastan tiettyä miestä.
Tämäkin keskustelu, hyvä! Varmasti on monia jotka pyörittelevät tätä ikäero-asiaa päässänsä ja kuvittelevat ties mitä. Hommahan menee niin, että se on aivan sama mitä kukaan muu ajattelee mistään, jos olet löytänyt henkilön jota rakastat ja hän rakastaa sinua, ei millään muulla ole väliä. Tuo käsittämätön kemiallinen reaktio on kyllä maailmankaikkeuden suurimpia voimia ja siitä voi ammentaa niin uskomattoman paljon voimaa että sitä ei tavallinen tallustaja edes käsitä.
Ongelmana tietysti on että monesti esimerkiksi kaverit saattavat olla vastaan ja valistaa omilla "fiksuilla" mielipiteillään. Kuitenkin sun elämä on sun elämä ja oikeat ystävät ymmärtävät kun selität niille mitä tunnet ja mitä tässä henkilössä näet.

Sitten hieman palautetta:
Kokuma: Oo hiljaa. Oikeesti. Tiedät vallan hyvin että kaikki helsingissä asuvat eivät ole hesahomo(tm):iä vaan osa meistä on kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta jossa on omat taistelut jo käyty. Ja tunnenhan minäkin monta "trendihomoa" mutta mikäs siinä, se on niiden juttu. Kyllä ne tietävät että katselen karhumiehiä mieluummin kuin kammattuja sixpäk-homoja, mutta en silti rieku ja riehu jos joku on erimieltä. Miks pitää käydä sotaa aina kaikkien kanssa, etkö vieläkään ole tajunnut että tämä yksi elämä on AIVAN LIIAN LYHYT riitelemiseen, siihen vaan ei oikeasti kannata pistää paukkuja yhtään!

"Rauhaa, rakkautta ja ymmärtämistä, sekä toisten mielipiteiden kunnoittamista"
Voi nyt helvetti!!

Kun se en tosiaankaan ollut minä joka tämän 'sodan' aikanaan aloitti!! *scream*

Aina minua syytetään...

*laahustaa murtuneena pois*
Marttyyri on marttyyri, vaikka voissa paistais =) (viit. Kokuman)...

Nojoo, Peitin pointti on hemmetin hyvä. Olisi paljon helpompaa ja kannattavampaa keskittyä siihen oman elämän kehittämiseen ja elämiseen ja antaa inhoamiensa tahojen touhuta omissa oloissaan. On hemmetisti palkitsevampaa pystyä kehittymään itse niin paljon, että muiden mielipiteet on ihan sama ja löytää itsestään ne piirteet, joita haluaa elämässään edistää, ihan parisuhteeseen asti.

Monta "karhu"-tuttavaa omaavana en edelleenkään pysty ymmärtämään Kokuman niin ahdasmielistä asennettaan HesaHomo(tm)-väkeä kohtaan. Herranen aika, miksi tehdä jostain asiasta itselleen niin suuri taakka, että se kaataa alleen ja estää sen tärkeimmän, oman elämän hyvinvoinnin? :o

Kaikesta huolimatta elämä on tasan tarkkaan niin vaikea (tai helppo) elettävä kuin mitä sen itse tekee.

-H
Koska nimimerkkini on mainittu keskustelussa varsin epämiellyttävään sävyyn kirjoitan tässä muutaman mietteen vastineeksi.

A) En pidä (edelleenkään) Kokumanin tyylistä esittää asioita je termejä muista henkilöistä.

B) Vertaus kanavan juorukelloihin yms on täysin asiaton. Tätä foorumia lukee ja seuraa valtava määrä ihmisiä ihan vapaasta omasta tahdostaan. Tannoinen kanavallakin ollut tapahtuma johti niin suuriin ristiriitaisuuksiin ihmisten välillä, että pitäisin lähinnä itsensä kiduttamisena väkisin seurata samaista keskustelua nyt täällä keskustelupalstalla -> johtopäätös: ihmiset ovat aktiiveja ja ottavat kantaa esitettyihin (epä)kohtiin ja pyrkivät tuomaan oman mielipiteensä mukaan keskusteluun, omasta vapaasta tahdostaan, ei kenenkään/minkään tahon yllyttämänä.

C) Olen aktiivisesti mukana Ranneliikkeen sisällöntuotossa ja kehittämisessä, osaltaan siksi, että se on intohimoni, osaltaan siksi, että koen tämän media tuovan lisäarvoa elämääni. On siksi varsin masentavaa huomata yhden käyttäjän asettuvan poikkiteloin ihan vain vänkäämisen "ilosta".

Mikään ei kasvata niin paljon kuin negatiivinen palaute, se koskee myös tällaista mediatuotantoa. Asiaton loanheitto taas on täysin hyödytöntä ja kaatuu järjestään kirjoittajansa päälle, tavalla tai toisella. IRC-kanavalla se johti lopulta kirjoittajan poistamiseen lopullisesti, koska sovittuja toimintamalleja ja sopimuksia ei kirjoittajan taholta noudatettu.

Oma kantani asioihin on, että olemme uhkaavasti lähestymässä tuota tilaa myös nyt täällä keskustelun puolella. Olkoonkin, että minulla on oma lehmä ojassa, toivon, että emme joudu turvautumaan teknisiin konsteihin keskustelun "tuomiseksi asialinjalle".

Tämä koskee kaikkia keskusteluun kirjoittavia tahoja niin negatiivisessa kuin positiivisessa mielessä. Täällä käytävät keskustelut ovat pääpiirteittän _hyvin henkilökohtaisella tasolla_ joten kenelläkään ei tulisi olla tarvetta sen suuremmin kritisoida toisen elämäntapaa.

Toivottavasti edes jollekkin teistä aukesi kirjoitukseni takia muutama lisäikkuna josta pystyy katsomaan maailmaa avarammin, itselleni tämä on melkoista terapiaa monessa mielessä.

Rakentavin terkuin: Huuru-Hiiru
Joo, sinut tänne vielä tarvittiinkin viljelemään egostisia kaikkitietävän jumalan kommenttejasi.

*ttu...
Anteeksi tuo edellinen, oli hetkellinen aivottomuuskohtaus... :P

Hiiru, mietipä sitä, että edellisen kerran, kun sain bannini pois kanavalta X, ja palasin sinne, ja olin ihmisiä kohtaan ystävällinen ja heitin ennakkoluuloni mäkeen, niin muutama nimeltä mainitsematon tyyppi alkoi kuitenkin huudattamaan minua ja vainoamaan 'Nussin Pikatsua perseeseen' -jutuilla sekä sain vähän väliä kuulla 'Joo mutta silloin sä sanoit niin' ja 'mutta silloin sä teit näin', eli minua lyötiin vasetn kasvoja asioilla jotka olivat tapahtuneet joskus vuosi aiemmin.

Minä pyysin että he olisivat hiljaa ja antaisivat minun olla, mutta ei tietenkään.
Minua huudatettiin niin kauan että minulla repesi lopullisesti ja raivosin itselleni ne lopulliset bannit.

Miksi ihmiset eivät voineet antaa minun olla jos minä annoin heidän olla?
Miksi IRC:ssä kukaan ei halua unohtaa vanhoja negatiivisia asioita. Ei siitä tule mitään jos aina käyttää aseena vanhoja tapahtumia ja sanoo toiselle 'sä oot ihan paska kun sä sanoit silloin ja silloin niin'.

Se on ärsyttävää kun jotkut käyttäytyvät tiettyjä ihmisiä kohtaan tietyllä tavalla vain sen takia että nämä ihmiset olisivat kestovihoissa heidän kanssaan, tai olisivat aina surullisia.

Minä en tänäkään päivänä voi sanoa etteikö minussa olisi vikoja ja suurin syy tapahtuneeseen, mutta kyllä niitä on muissakin.
Tiivissä yhteisössä vain 'ulkopuolinen' laitetaan paljon mieluummin syylliseksi kuin joku 'omista'.

Oliko vain sitten minun tuuriani, että opsit eivät koskaan ollet paikalla silloin kun minulle vittuiltiin tai minua huudatettiin, mutta olivat kyllä silloin kun minä huusin ja vittuilin takaisin. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."

Vai katsovatko opsit todellakin niin paljon sormien lävitse ja tarkentavat anturinsa vain tiettyihin ihmisiin?

Minua pidetään hulluna, henkisesti jälkeenjääneenä, ja vaikka minä muuna kummajaisena.
Se ei minua haittaa, mutta se sattuu niin paljon, kun minut aina hyljeksitään ryhmän ulkopuolelle ja jopa ne ainoat ystävät joita minulla on, kääntyvät minua vastaan.

Olen joskus miettinyt, olenko minä jonkinlainen ihmissuvun kehityksen umpisolmu, elinkelvoton yksilö joka jonain päivänä heittää henkensä kaltaistensa käsissä.

En minäkään muuta tarvitsisi kuin ystävällisiä sanoja ja tapautuksia päähän kuin kuka tahansa muu.

Niin, ja terkkuja Mollelle (jos se on enää edes elossa) Iltatähdeltä.
Muutama sananen, puhun tässä yksityishenkilönä, enkä edusta IRC-kanavan, saati Ranneliikkeen ylläpitoa.

Itselleni tapantumat johtivat siihen, että minun oli hyvin vaikeata suhtautua neutraalisti ja katsoa tilannetta vain ylläpidolliselta kannalta. Tappelut ja kinat olivat menneet henkilökohtaisuuksiin liian monta kertaa.

En tiedä, miten muut asian kokivat, mutta itse suivaannuin kiistan molempiin osapuoliin. Tämän myös toin esille. Osa heistä ymmärsi asian heti, osalla se vei hetkisen aikaa, osa ei koskaan. Ylläpidollisesti olin vastuussa joukolle ihmisiä ja niin annoimme ihmisten "äänestään" ja valita, missä leirissä haluavat olla, todetuin lopputuloksin.

Tämä aihe, on ikuisuusaihe. Tästä me emme ikinä pääse yhteisymmärrykseen, saati ratkaisuun joka tyydyttäisi molempia osapuolia.

Mitä tulee paluuseesi kanavalle ja sitä seuranneisiin tapahtumiin voin vain todeta, että ehkä se vanha kulunutkin tarina kylästä, jossa ilkikurinen poika tahallaan hälytti paimentolaiset pelastamaan lampaat suden kynsistä toimii tässäkin. Liian monta lupausta rauhoittua ja lupausten pettäminen johti lopulta siihen, että kukaan ei enään halunnut pettyä jälleen kerran ja lakkasi uskomasta, ehkä täysin vilpittömästikin annettuihin lupauksiin.

Rikon tässä itse kovinkin paljon tämän foorumin ideaa, eli tämä ei liene minkään toisen tahon riidanselvittely/selittelyfoorumi. Tämän osalta toivonkin, että keskustelu asiasta siirtyy sinne, minne se kuuluukin. Samalla kuitenkin totean, että kyseinen IRC-kanavataisto on vain yksi ilmentymä ihmisten välisissä kommunikointiongelmissa. Näitä tapahtuu päivittäin ympärillämme, enemmän ja vähemmän selvästi.

Jokaisella työpaikalla on aivan vastaavia tilanteita. Kaikenlaiset kuppikunnat keräävät sisällään eripuraisuutta ja aina löytyy porukan "musta lammas" joka ei sopeudu valtaväen tapoihin/tyyliin. En tämän valossa näe, että IRC-kanavalla tapahtunut rajukin yhteenotto poikkeaisi millään tavoin normimaailmasta.

IRC-on paikkana varsin värikäs, kasvottomat nimimerkit keskustelevat keskenään. Paikalla voi olla edustajia kaikista mahdollisista (ja mahdottomistakin) yhteiskuntaluokista. Ristiriidat ovat väistämättömiä.

Normaalisti ihminen kerääntyy joukkoon, jonka tuntee omakseen. Istuu ja keskustelee omanlaistensa ihmisten parissa tai harrastuksen ympärillä. IRC rikkoo tätä luonnollista jakaumaa, koska meitä yhdistää lopulta varsin pieni asia, seksuaalisuus, tai lähinnä yksi sen olomuoto. Muuten olemme kaikki aivan vastakohtia toisillemme. Oma näkemykseni on, että IRC on omiaan herättämään kiistoja, koska niin pieni osa ihmisistä on lopulta "sopivia toisilleen" myös IRL.

Näin mietiskelee: Hiiru
Ei tuosta aiheesta enää sinänsä mitään, tuli vain mieleen tuosta lauseestasi 'IRC:ssä joukko anonyymejä ihmisiä keskustelee...', että IRC:ssä ihmisistä luo hyvin helposti aivan väärän kuvan koska näkee vain tekstin eikä kuule sanoja ja näe ilmeitä ja eleitä, ja muutama negatiivinen sana puolin ja toisin pahentaa asiaa nopeasti.

Oikeassa elämässä sanotaan pahasti ja annetaan anteeksi, mutta IRC:ssä ei.
IRC:ssä ei tunneta verbiä 'unohtaa', eikä 'anteeksiantaa'.
Kuin ei myöskään lausetta 'nähdä asiat realistisesti'.
Kokuma itse on elävä esimerkki tuon viimeisen virkkeen paikkansapitävyydestä.
Noh... Ajattelin olla osallistumatta tähän, kun tätä keskustelua käydään ihan julkisella foorumilla, jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä irkin kanssa.

Mutta kuitenkin... Minä näen asian niin, että jos joku riittävän pahasti elävässä elämässä sanoo, niin kyllä siinä aika herkästi on ystävyys / tuttavuus koetuksella.

Pieniä kiistoja tulee jokapäiväisessä elämässä säännöllisesti - ja asiat tulee sovittua. Yleensä ne unohtuvat ja hautautuvat, ellei kyse todella ole isoista jutuista.

Ihan samalla lailla irkin piirissä tulee joskus pientä kahnausta, mutta normaalisti asiat voidaan sopia - jos kumpikin osapuoli kuuntelee toistensa näkemyksiä, ja ymmärtää sen, että se riita ja riidan aiheet eivät välttämättä olekaan maailman keskipiste. Kaikki sillä hetkellä irkissä sanotut asiat eivät välttämättä liity meneillään olevaan kinaan.

Jos kirjoitetun tekstin keinoin (ilman ilmeitä, ilman äänenpainoja) haluaa kommunikoida, pitää opetella ymmärtämään tuollaisen viestinnän erikoispiirteet. Sanavalinnoilla ja tekstin nyansseilla on hyvin paljon suurempi voima kuin kahden ihmisen kasvoista kasvoihin -kohtaamisessa. Siellä voi sanomisiaan pehmentää visuaalisin keinoin.
Joo, IRC:ssä on varsin hankala erottaa mikä on totta ja mikä ei, kun ihmiset provosoivat vähän kaikkea/kaikesta naama punaisena, ja vääntävät vitsiä sellaisista asioista joista herkkämielisemmät näkevät painajaisia viikon.

Mikä tuota käyttäytymistä sitten aiheuttaa, on edelleen suuri mysteeri, mutta tiedemiehet ovat tulleet siihen tulokseen että kyseessä voisi olla tyhmyyden ilmentymä *virne*
Huomaan että pojilla alkaa olemaan kevättä rinnassa, vai mistä mokomakin motkotus. Kaveri olisi mukava saada ennen kovempaa kutinaa. Ehkä tuleva kevät ja kesä kiihoittaa aina enemmän ja enemmä kundeja ulos sieltä kaapin kätköistä haistelemaan uudenajan vapaata rakkautta. Palstalla käyty keskustelu vaikuttaa ulkopuolisesta sekavalta. Kokoumaakin ja muitakin nuoria sällejä tietysti pitää puolustaa :)
Kiihkeää kevättä teille jokaiselle ja ihan oikeesti.

En kylläkään tunne henkilökohtaisesti kuin yhden trendihomon. Hän on erään junttihomon poikaystävänä.( Tulee mieleen Spede elokuvasta lause: miten Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon.) kyllä ne slimmatutkin kaverit ovat ihanoieesti fiksuja. Tämä kundin täytyy jo työsäkin puolesta olla edustava. Mutta ovatko kaikki viimeisen päälle fiksatut todellakin ilkeitä? Ei kaikki seksiäkään haluavat ole ilkeitä, vaan hellyyden ja läheisyyden puutteessa nääntyviä reppanoita. Koitetaan kuitenkin tukea toisiamme – tai edes yritetään. Pahaa oloa kuitenkin pitää purkaa jos siltä tuntuu.

Itse en koskaan ole saanut osakseni ilkeämielistä kohtelua, mutta koitan ymmärtää niitä joilla on ollut ongelmia seksuaalisuutensa kanssa.
No tämäpä meni vallan pakinaksi :)
Voi hyvät lapset! Lopettakaa jo tämä perheriitanne täällä keskustelupalstalla. Tämä foorumi olisi aivan uskomattoman hyvä vaikka minkälaiseen ajatustenvaihtoon, mutta teidän pienten piirinne keskinäisen haukkumisen/kehumisen kerho vie niin paljon palstatilaa, että ketä hyvänsä ulkopuolista alkaa hirvittää. Kaikkein helpoimmin se käy kun te vaan "Just ignore it", älkää provosoituko. Ryhtykää puhumaan jostakin muusta!
KoodAri-mummo tulee ja antaa mustikkapiirakkaa ja maitoa. Siitä se suttaantuu - ainakin mummon lapsuudessa.
Ajattelin kirjoittaa mielipiteeni tuohon alussa käsiteltyyn asiaan joka näköjään sitten eksyi raiteiltaan ja päättyi teittyjen ihmisten mollaukseen!

Itse olen ollut kihloissa asti itseäni 8 -vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin silloin todella nuori, sanotaan että sain juuri ja juuri tupakkaa virallisesti ostaa. Mutta tuo aika oli yksi elämäni parhaista. En tarkoita sitä että itse kävin koulussa ja seurustelin huikeat kk-tulot omaavan ihmisen kanssa, mutta oikeesti. Ei tarvinut katsella kun toinen örveltää samanlaisessa teinisiiderikoomassa kadulla ja kulkea teini-fritsut kaulassa.
Elämässä oli oikeasti sisältöä. Todella mahtavia keskusteluja koska on tässä muutakin kuin tahkoa kierretty ja tottakai se auttoi myös aikuistumaan, koska oli rakas joka oli sen tehnyt jo aiemmin.

Valitettavasti tämä suhde päättyi aikanaan todella kipeästi, mutta silti olen "kiitollisuudenvelassa" omalle ensimmäiselle rakkaalleni, joka näytti mitä on olla aikuinen, silloin 18-vuotiaalle pojankoltiaselle!

ai niin... tällähetkellä poika-ystäväni on minua 2 ja ½ vuotta vanhempi!
Juuri noin! Siinä tuli miltei koko elämän kirjo muutamalla sanalla, tämä tekee juuri elämästämme kiintoisan!!!